MARTIN LUTHER KING

TUOMITTIINKO KANSALAISOIKEUSTAISTELIJAN MUR­HAS­TA SYY­TÖN IH­MI­NEN?

Salaliittoja - - MURHATTU VAI KADONNUT? -

Hän oli rau­han mies ja ko­ki vä­ki­val­tai­sen kuo­le­man, ku­ten mo­ni muu­kin, jo­ka on pyr­ki­nyt pa­ran­ta­maan maailmaa. Dr Martin Luther Kin­gil­lä oli sa­na hal­lus­saan, ja hän pi­ti in­nos­ta­via pu­hei­ta kan­sa­lais­ten oi­keuk­sis­ta 1960-lu­vul­la läh­tien kuu­lui­sas­ta Was­hing­to­nin kan­sa­lais­ten mars­sis­ta vuon­na 1963, jo­hon osal­lis­tui 200 000 ih­mis­tä, ai­na pie­nem­piin usein eri kir­kois­sa jär­jes­tet­tä­viin ti­lai­suuk­siin. Hän tais­te­li sin­nik­kääs­ti näen­näi­sen mah­dot­to­man ta­voit­teen puo­les­ta saa­dak­seen nai­sil­le ja mie­hil­le yh­tä­läi­set oi­keu­det ihon­vä­riin kat­so­mat­ta. Kuo­hu­val­la 1960-lu­vul­la oli kui­ten­kin pal­jon ih­mi­siä, jot­ka toi­vo­vat, et­tei Kin­gin unel­ma kos­kaan to­teu­du.

King tais­te­li su­vait­se­mat­to­muut­ta ja tie­tä­mät­tö­myyt­tä vas­taan Yh­dys­val­lois­sa aseil­la, joi­ta hä­nen vas­tus­ta­jan­sa ei­vät osan­neet odot­taa: älyl­lä ja myö­tä­tun­nol­la. Hän ei voi­nut la­ka­ta tais­te­le­mas­ta sen puo­les­ta, mi­hin us­koi, ja se är­syt­ti nii­tä, joi­den mie­les­tä mus­tat oli­vat kak­kos­luo­kan kan­sa­lai­sia, joi­den ei kuu­lu­nut haa­veil­la muus­ta. Kin­gin hiljainen päät­tä­väi­syys he­rät­ti mo­nis­sa pii­reis­sä Ku Klux Kla­nis­ta FBI:hin pel­koa vää­rän­lai­ses­ta muu­tok­ses­ta. Hä­nel­lä oli vai­ku­tus­val­tai­sia vi­hol­li­sia, jot­ka lo­pul­ta voit­ti­vat­kin hä­net ai­noal­la osaa­mal­laan ta­val­la eli vai­en­ta­mal­la hä­net lo­pul­li­ses­ti.

Kun King mat­kus­ti Memp­hi­siin huh­ti­kuus­sa 1968, hän va­ra­si huo­neen Lor­rai­ne-mo­tel­lis­ta. Hän oli tul­lut kau­pun­kiin joh­ta­maan mie­le­no­soi­tus­ta, kos­ka ai­em­mat sa­mas­sa pai­kas­sa pi­de­tyt mie­le­no­soi­tuk­set oli­vat ha­jon­neet ja päät­ty­neet mel­la­koin­tiin. Hän oli päät­tä­nyt, et­tä täl­lä ker­taa näin ei kä­vi­si. Edel­li­sel­lä käyn­nil­lään Memp­hi­sis­sä hän­tä kri­ti­soi­tiin sii­tä, et­tä oli yö­py­nyt val­kois­ten omis­ta­mas­sa ho­tel­lis­sa. Pai­not­taak­seen, et­tä vas­taa­not­ta­nut saa­man­sa ar­vos­te­lun, hän aset­tui nyt Mo­tel Lor­rai­neen. Sen omis­ti­vat mus­tat, ja se si­jait­si le­vot­to­mal­la alu­eel­la.

Kun pi­meys las­keu­tui Memp­hi­siin 4. huh­ti­kuu­ta 1968, King am­mut­tiin hä­nen seis­tes­sään mo­tel­li­huo­neen par­vek­keel­la Mo­tel Lor­rai­nen toi­ses­sa ker­rok­ses­sa. Hal­lit­se­van luo­kan uh­ka oli rai­vat­tu pois. Pai­kal­li­nen ri­kol­li­nen Ja­mes Earl Ray pi­dä­tet­tiin ja hän­tä syy­tet­tiin Kin­gin mur­has­ta. Hä­nen väi­tet­tiin am­pu­neen Kin­gin lä­hel­lä si­jait­se­van pen­sio­naa­tin kyl­py­huo­neen ik­ku­nas­ta. Pian he­rä­si kui­ten­kin epäi­lys, et­tä Ray ei ol­lut oikea am­pu­ja.

YL­LÄT­TÄ­VÄ RIKASTUMINEN

Ja­mes Earl Ray, jo­ka oli ol­lut ra­ha­pu­las­sa, al­koi mat­kus­tel­la ym­pä­ri maailmaa Kin­gin murhan jäl­keen. Yh­täk­kiä hä­nel­lä oli va­raa mat­kus­taa Ka­na­daan, Englan­tiin ja Por­tu­ga­liin. Kun hä­net pi­dä­tet­tiin Heath­rown len­to­ken­täl­lä, hän oli mat­kal­la Bel­gi­aan.

KIN­GIN PER­HE

Muutkin kuin sa­la­liit­toin­toi­li­jat us­koi­vat Rayn ole­van syy­tön. Kin­gin per­heen jä­se­net tu­ki­vat väi­tet­tä, et­tä hän ei ol­lut murhaaja. Kun Ray kuo­li van­ki­las­sa 1998, hei­dät kut­sut­tiin hau­ta­jai­siin. Hau­ta­jais­jär­jes­te­lyis­tä vas­ta­si pas­to­ri Ja­mes Law­son, en­ti­nen Cen­te­na­ry Uni­te­din pap­pi, jo­ka oli kut­su­nut Kin­gin pu­hu­maan lak­koi­le­vil­le sii­vous­työn­te­ki­jöil­le Memp­hi­siin vuon­na 1968 vie­rai­lul­le, jon­ka ai­ka­na hä­net am­mut­tiin. Sii­hen vai­kut­ti ken­ties myös se, et­tä Memp­hi­sin po­lii­si oli

kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa pe­ruut­ta­nut kaikki Kin­gin tur­va­jär­jes­te­lyt mur­haa edel­tä­vä­nä päi­vä­nä, vaik­ka kan­sa­lais­liik­keen joh­ta­ja oli use­aan ot­tee­seen uhat­tu tap­paa.

VA­KUUT­TA­VIA TO­DIS­TEI­TA

Kai­kis­ta 1960-lu­vun po­liit­ti­sis­ta mur­his­ta, joi­hin liittyi hä­lyt­tä­väs­ti yh­teyk­siä vi­ran­omai­siin, Martin Luther Kin­gin murha kil­pai­lee röyh­key­des­sään Robert Ken­ne­dyn murhan kans­sa. Murhaaja oli heit­tä­nyt maahan jon­kin­lai­sen nyy­tin, ja us­ko­ma­ton­ta kyl­lä FBI tun­nus­ti vas­ta kak­si viik­koa myö­hem­min, et­tä ky­sei­nen nys­syk­kä kuu­lui Ja­mes Earl Rayl­le. Eh­kä hei­dän oli­si kan­nat­ta­nut sa­man tien ker­toa, et­tä he oli­vat an­ta­neet Rayl­le mu­ka­vas­ti etu­mat­kaa.

"MUUTKIN KUIN SALALIITTOMIELISET IHMISET US­KO­VAT RAYN OL­LEEN SYY­TÖN."

Oliko Ja­mes Earl Ray pelk­kä syntipukki, jon­ka suu­rem­mat voi­mat uh­ra­si­vat rai­va­tak­seen Kin­gin pois tiel­tään?

Yksi historian tun­ne­tuim­mis­ta pu­heis­ta on Kin­gin pu­he, jos­sa hän "Mi­nul­la sa­noo: on unel­ma ..... ".

Pre­si­dent­ti John­son ja King ta­pa­si­vat, kun vuo­den 1965 ää­nioi­keus­la­ki al­le­kir­joi­tet­tiin.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.