Barbara vankitornissaan – aito oikea Tähkäpää
ikomedian kylässä eli nuori neito nimeltänsä Barbara. Nuori Barbara oli niin kaunis ja älykäs, että hänestä puhuttiin muita maita myöten. Hänellä oli paljon kosijoita, jotka olivat itsekin rikkaita ja komeita, mutta hän torjui heidät kaikki, koska hänelle ei kelvannut se, mitä elämä hänelle tarjosi. Hän halusi tehdä elämässään jotain tärkeää ja päästä pitkälle. Useammin ja useammin hän hakeutui kristittyjen joukkoon oppiakseen lisää uudesta uskonnosta. Se tapahtui vuoden 300 tienoilla aikana, jolloin oli vaarallista ja jopa kiellettyä olla kristitty. Hänen rikas isänsä Dioskuros ei pitänyt siitä, että tytär lyöttäytyi köyhien ja kristittyjen seuraan ja auttoi sairaita. Suojellakseen häntä sekä kosijoilta että kristittyjen huonolta vaikutukselta isä sulki tyttären korkeaan torniin. Niinpä Barbara oli useita vuosia tornin vankina. Hänelle toimitettiin sinne ruokaa ja puhtaita vaatteita korissa, jonka hän nosti ylös ikkunasta alas laskemansa köyden avulla. Hän istui ja katseli ulos tornin kahdesta ikkunasta ja ihmetteli, miten kaikki kasvoi: puut, eläimet ja ihmiset. Hän ymmärsi, että se oli Jumalan luoma mestariteos. Eräänä päivänä Barbara sairastui, ja silloin isä lähetti parantajan hänen luokseen. Kun parantaja saapui, Barbara tunnisti hänet. Hän oli kristitty pappi nimeltä Valentin. Valentin kävi usein sairaskäynnillä ja kastoi tornissa elävän Barbaran kaikessa hiljaisuudessa kristityksi. He kävivät pitkiä keskusteluja uskosta ja opeista ja hänen uskonsa vahvistui entisestään.
NEräänä kertana, kun isä oli matkoilla, Barbara suostutteli muurarit tekemään torniin kolmannen ikkunan. Hän halusi sen symboliksi pyhästä kolmiyhteydestä ja sen lisäksi hän maalasi lattiaan ristin. Kun isä näki sen, hän raivoistui ja vaati tytärtään luopumaa uudesta uskonnostaan. Isä löi häntä ja sulki hänet sisälle ja piti häntä nälässä, mutta Barbara kieltäytyi luopumasta kristinuskostaan. Lopulta isälle ei jäänyt muuta keinoa kuin antaa oma tyttärensä fanaattisen kristittyjen vainoajan prefekti Martinianuksen käsiin.
Ihmisiä pidätettiin ja kidutettiin karmaisevilla keinoilla, jotta heidät saatiin luopumaan uskostaan. Ensimmäisenä päivänä häntä ruoskittiin. Mutta illan tullen Jeesus näyttäytyi hänelle, lohdutti häntä ja paransi hänen haavansa. Seuraavana päivänä häntä lyötiin lyijykuulilla, poltettiin soihduilla ja hänen rintansa leikattiin irti. Lopulta hänet pakotettiin juoksemaan alastomana. Lopulta saapui enkeli, joka pelasti hänet nöyryytykseltä, paransi hänen haavansa ja peitti maan usvaan niin, että kukaan ei voinut enää nähdä häntä.
Silloin Martinianus vihastui niin paljon, että tuomitsi hänet kuolemaan. Neidon isä saisi itse katkaista tyttärensä kaulan. Isä tarttui tytärtään pitkistä hiuksista ja veti hänet perässään korkealle kukkulalle, nosti miekkansa lyöntiin ja katkaisin kauniin tyttärensä kaulan. Samassa kuului voimakas ukkosenjyrinä ja kyläläiset näkivät salaman iskevän kukkulan laelle. Salama osui suoraan Dios urokseen, joka kuoli siihen paikkaan ja paloi tuhkaksi. Barbara haudattiin, ja tuon haudan luona sairaat paranivat ja pyhiinvaeltajat saivat lohtua ja tukea.