MAR­SALK­KA UGO CAVALLERO (1880–1943)

Toinen maailmaansota - - El Alameinin Toinen Taistelu -

Cavallero kuu­lui pie­mon­te­lai­seen aa­te­lis­su­kuun, ja hän liit­tyi Ita­lian ar­mei­jaan 1898. Hän yle­ni no­peas­ti or­ga­ni­sa­to­ris­ten ja tak­tis­ten val­miuk­sien­sa an­sios­ta. Hän tais­te­li Ita­lian ja Tur­kin so­das­sa 1911–1912, ja toi­ses­sa maa­il­man­so­das­sa hä­nes­tä tu­li osa Ita­lian ylin­tä so­dan­joh­toa. Ope­ra­tii­vi­se­na pääl­lik­kö­nä hän or­ga­ni­soi ita­lia­lais­ten voi­ton Vit­to­rio Ve­ne­tos­sa. Hän oli kiih­keä fa­sis­ti ja toi­mi va­ra­so­ta­mi­nis­te­ri­nä 1925–28. Hän läh­ti ar­mei­jas­ta, mut­ta hä­net kut­sut­tiin ta­kai­sin 1937, ja hän ot­ti Ita­lian Poh­jois-af­ri­kan jouk­ko­jen ko­men­ta­juu­den seu­raa­va­na vuon­na. Jou­lu­kuus­sa 1940 hä­nes­tä tu­li Ba­doglion jäl­keen Ita­lian ylei­se­si­kun­nan pääl­lik­kö, ja hän joh­ti hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ita­lia­lai­sia jouk­ko­ja Krei­kas­sa ja va­kiin­nut­ti rin­ta­ma­lin­jan. Hän oli muo­dol­li­ses­ti Rom­me­lin esi­mies ak­se­li­val­to­jen ope­raa­tiois­sa Poh­jois-af­ri­kas­sa, mut­ta hä­nen oli vai­kea joh­taa sak­sa­lai­sia liit­to­lai­si­aan. Hän vas­tus­ti Rom­me­lin hyök­käys­tä Egyp­tiin, ja kun Li­bya me­ne­tet­tiin El Ala­mei­nin jäl­keen, hä­net ero­tet­tiin. Hän kuo­li syys­kuus­sa 1943 vas­tat­tu­aan kiel­tä­väs­ti Hit­le­rin pyyn­töön joh­taa ita­lia­lai­sia jouk­ko­ja, jot­ka ha­lusi­vat yhä jat­kaa tais­te­lua liit­tou­tu­nei­ta vas­taan.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.