Sak­sa mie­hit­tää Puo­lan

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Sak­san of­fen­sii­vi Puo­laan 1. syys­kuu­ta oli ko­ho­koh­ta koo­di­ni­mel­lä Fall Weiß, Ta­paus val­koi­nen, tun­ne­tus­sa suun­ni­tel­mas­sa, jon­ka Sak­san ase­voi­mat oli laa­ti­nut Hit­le­rin käs­kys­tä huh­ti­kuus­sa. Hit­ler ei ol­lut alun pe­rin odot­ta­nut jou­tu­van­sa so­taan Puo­lan kans­sa. Hän oli Münchenin jäl­keen olet­ta­nut, et­tä puo­la­lai­set ha­luai­si­vat tul­la lii­te­tyk­si Sak­san etu­pii­riin. Hän ha­lusi puo­la­lais­ten pa­laut­ta­van sil­loi­sel­le Danzi­gin va­paa­val­tiol­le (nyk. Gdańsk) ase­man sak­sa­lai­se­na kau­pun­ki­na, jo­ka sil­lä oli ol­lut en­nen vuot­ta 1919, ja hän ha­lusi ta­kai­sin Slee­sian rik­kaat teol­li­suusa­lu­eet, jot­ka oli an­net­tu Puo­lal­le v. 1919 kan­sa­nää­nes­tyk­sen jäl­keen.

1919 it­se­näis­ty­neet puo­la­lai­set ha­lusi­vat pi­tää yh­tey­ten­sä Itä­me­rel­le ja kiel­täy­tyi­vät luo­vut­ta­mas­ta mi­tään, ja Tše­kin pyr­ki­mys­ten­sä vas­toin­käy­mi­sis­tä 1938 tur­hau­tu­nut Hit­ler päät­ti ran­gais­ta puo­la­lai­sia ot­ta­mal­la alu­een vä­ki­val­loin. Ber­lii­nin epäi­lyk­set hän tor­jui sa­no­mal­la, et­tä Iso-bri­tan­nia ja Rans­ka esit­täi­si­vät vas­ta­lauseen­sa, mut­tei­vät puut­tui­si mie­hi­tyk­seen. Al­le­kir­joi­tet­tu­aan hyök­kää­mät­tö­myys­so­pi­muk­sen Neu­vos­to­lii­ton kans­sa Hit­ler oli var­ma, et­tä ris­kit oli­vat mer­kit­tä­väs­ti pie­nem­mät. Näen­näi­set neu­vot­te­lut elo­kuun vii­mei­sen päi­vän vii­mei­seen mi­nuut­tiin an­tai­si­vat ku­van Sak­san oi­keu­te­tuis­ta syis­tä so­dal­le, jos­kin SS – kan­sal­lis­so­sia­lis­min hen­ki­var­ti­ja – suun­nit­te­li la­vas­te­tun ra­ja­vä­li­koh­tauk­sen sen vai­ku­tel­man luo­mi­sek­si, et­tä puo­la­lai­set oli­vat hyök­kää­vä os­a­puo­li. Puo­la­lai­siin uni­vor­mui­hin pu­keu­tu­nei­den sak­sa­lais­ten hyök­käys Gliwicen ra­ja-ase­mal­le yöl­lä 31.8.–1.9. oli merk­ki. Sak­san 1,5 mil­joo­nan mie­hen ar­mei­ja, jo­ta yli 1.500 len­to­ko­net­ta tu­ki, sai hyök­käys­käs­kyn. Täs­tä tu­li­si sit­tem­min sa­la­ma­so­ta­na tun­ne­tuk­si tul­leen stra­te­gian en­sim­mäi­nen tes­ti.

Sak­sa­lais­ten suun­ni­tel­ma oli hyö­kä­tä kah­del­la suun­nal­la: Itä-preus­siin poh­joi­ses­sa ja Slee­si­aan ete­läs­sä. Mo­lem­mat hyök­käys­kii­lat ete­ni­si­vät koh­ti Puo­lan pää­kau­pun­kia, Var­so­vaa. Kär­jes­sä oli vii­si pans­sa­ri­di­vi­sioo­naa ja 300 tan­kin ym­pä­ril­le ryh­mi­tet­ty­jä no­pea­liik­kei­siä jouk­ko­ja, joi­ta syök­sy­pom­mit­ta­jat ja hä­vit­tä­jä­ko­neet tu­ki­vat. Se oli en­sim­mäi­nen ker­ta, kun uut­ta no­pei­den jouk­ko­jen ja mo­der­nien asei­den so­dan­käyn­ti­muo­toa ko­keil­tiin. Puo­lan lä­hes mil­joo­nan mie­hen vah­vui­nen ar­mei­ja te­ki ur­he­aa vas­ta­rin­taa, mut­ta jäi sak­sa­lais­ten

yli­voi­man jal­koi­hin. Puo­lan pie­net run­saan 400 ko­neen il­ma­voi­mat teh­tiin toi­min­ta­ky­vyt­tö­mäk­si, mut­ta myös sak­sa­lai­sil­ta tu­hou­tui tai vau­rioi­tui 564 ko­net­ta. Viik­ko so­ta­toi­mien aloit­ta­mi­sen jäl­keen Sak­san jou­kot oli­vat 40–65 km pääs­sä Var­so­vas­ta, ja ne ki­ris­ti­vät saar­to­ren­gas­ta Puo­lan pii­ri­tet­ty­jen ar­mei­joi­den ym­pä­ril­lä. Puo­la­lais­ten vii­mei­nen puo­lus­tus­a­se­ma oli Mod­li­nin lin­noi­tus poh­joi­ses­sa, mut­ta pää­kau­pun­gin voi­mak­kai­den pom­mi­tus­ten jäl­keen puo­la­lais­jou­kot jou­tui­vat jät­tä­mään sen 27. syys­kuu­ta. Noin 100 000 puo­la­lais­so­ti­las­ta pa­ke­ni ra­jo­jen yli, mut­ta 694 000 lä­he­tet­tiin so­ta­van­keu­teen. Sak­sa­lai­set oli­vat me­net­tä­neet n. 13 000 mies­tä, puo­la­lai­set 70 000; Sak­san uusien ase­voi­mien en­sim­mäi­nen tes­ti oli eh­dot­to­mas­ti on­nis­tu­nut.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä, 28. syys­kuu­ta, Sak­san ja Neu­vos­to­lii­ton joh­ta­jat koh­ta­si­vat päät­tä­mään mie­hi­tys­vyö­hyk­kei­den vä­li­ses­tä ra­jas­ta. Laa­dit­tiin uusi so­pi­mus, Sak­san–ve­nä­jän ys­tä­vyys­so­pi­mus, jo­ka si­ne­töi Puo­lan jaon ja si­joit­ti Var­so­van sak­sa­lais­ten mie­hit­tä­mäl­le alu­eel­le. Juu­ta­lai­sia syr­jit­tiin he­ti alus­ta, ja mar­ras­kuus­sa 1940 hei­dät pa­ko­tet­tiin kau­pun­gin sul­jet­tuun get­toon. Hit­ler oli lä­het­tä­nyt sak­sa­lais­jouk­ko­jen pe­räs­sä tur­val­li­suusa­gen­teis­ta ja Ss-mie­his­tä koos­tu­via eri­kois­ryh­miä, Ein­satzgrup­pen, jot­ka al­koi­vat li­kvi­doi­da jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti Puo­lan äly­mys­töä, kan­sal­li­sia po­lii­tik­ko­ja ja hal­li­tuk­sen jä­se­niä sak­sa­lais­mie­hi­tyk­sen tu­le­vi­na synk­ki­nä vuo­si­na ko­ko Eu­roop­paan le­viä­vän ku­vion mu­kai­ses­ti. So­dan lop­pues­sa yli kuusi mil­joo­naa puo­la­lais­ta, näis­tä kol­me mil­joo­naa Puo­lan juu­ta­lai­sia, oli kuol­lut.

YLLÄ: Puo­la­lai­nen rat­su­väenpri­kaa­ti 1939. Puo­la käyt­ti etu­pääs­sä kei­häin ja sa­pe­lein aseis­tau­tu­nut­ta rat­su­vä­keä, jo­ka ei ve­tä­nyt ver­to­ja sak­sa­lais­ten mo­der­neil­le va­rus­teil­le.

VA­SEM­MAL­LA: Sak­sa­lai­set tan­kit ja pans­sa­ria­jo­neu­vot ylit­tä­vät jo­kea sil­taa pit­kin ede­tes­sään Puo­laan 6. syys­kuu­ta 1939.

ALLA: Sak­sa­lais­ten Ju87b-pom­mi­ko­nei­den lai­vue Puo­lan yllä 13. syys­kuu­ta 1939. Il­ma­her­ruus oli Sak­san no­pean voi­ton tär­keä te­ki­jä. YLLÄ: Sak­sa­lais­so­ti­laat nos­ta­vat Sak­san lip­pua rau­nioil­la Wes­terplat­ten alu­eel­la Gdańs­kis­sa, jo­ka an­tau­tui 7. syys­kuu­ta 1939.

YLLÄ: Puo­la­lai­nen 7,92 mm WZ 29 -ki­vää­ri, jo­ka pe­rus­tuu sak­sa­lai­seen Mauser 98K:hon.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.