Saksan uusi järjestys
Saksan valloitukset Euroopassa avasivat tietä "Uudeksi järjestykseksi" kutsutulle käsitteelle. Ennen vuotta 1939 saksalaisilla ei ollut mitään valmiita suunnitelmia, millaiselta sellainen järjestys näyttäisi, ja niinä viitenä lyhyenä vuonna, jotka se oli voimassa, se oli sekava kokoelma poliittisen ja taloudellisen yhtenäisyyden muotoja ja miehityshallintoa. Ohjelman Saksan uudesta järjestyksestä toi julkisuuteen Hitler puheessaan Berliinissä 3. lokakuuta 1941, jolloin hän uskoi Neuvostoliiton tuhon olevan pian tosiasia. Koko uhkarohkea yritys perustui sotilaalliselle voimalle, kuten Napoleonin eurooppalaisessa imperiumissa.
Saksan hallitseman Euroopan uusi järjestys ei noudattanut mitään selkeitä linjauksia, mutta se jakoi maanosan liittoutuneisiin tai Saksaan liittyviin alueisiin ( Unkari, Romania, Bulgaria ja Slovakian ja Kroatian nukkevaltiot); valloitettuihin maihin, jotka saivat säilyttää jonkin verran autonomiaa Saksan valvonnassa (Belgia, Alankomaat, Norja, Tanska ja Ranska) ja ne jäljellä olevat alueet, joita Saksa valvoi suoraan poliittisesti tai sotilasvoimin (Puola, Baltian maat, läntinen Neuvostoliitto, Serbia ja Kreikka). Etelä-euroopassa Saksa jakaisi herruuden Italian kanssa aiemmassa Jugoslaviassa ja Kreikassa, mutta Italian antautuessa syyskuussa 1943 nämä alueet jäivät Saksan suoraan valvontaan.
Uuden järjestyksen tavoite oli keskittää maanosan politiikka Berliiniin, jonka Hitlerin suosikkiarkkitehti Albert Speer suunnittelisi uudelleen uuden imperiumin pääkaupungiksi, antiikin Rooman veroiseksi. Kaupungin keskustan halki suunniteltiin voitonkulkuereitti, joka päättyisi valtavaan 200 000 ihmistä vetävään "Volkshalleen"; rakennuksen kupoli olisi seitsemän kertaa Vatikaanin Pietarinkirkkoa suurempi. Itään suunniteltiin kolonialistista järjestelmää, jossa saksalaiset sotilastukikohtakaupungit hallitsisivat valtavaa venäläistä maaseutua työläisten massojen tuottaessa ruokaa ja raaka-aineita saksalaiselle herrakansalle. Tämän imperiumin rakentamisprosessi alkoi 1940 Puolan jaolla ja väestönsiirroilla alueelta. Läntisen Neuvostoliiton valtaaminen avaisi tien alueen suurimittaiselle etniselle uudelleenjärjestelylle; tämä tunnettiin nimellä "Generalplan Ost", "Idän yleissuunnitelma". Tarpeeton väestö siirrettäisiin itään, missä se katoaisi nälän tai sairauksien seurauksena; jäljelle jääneet tekisivät orjatyötä saksalaisille, joiden parista tulisivat imperiumia
pyörittävät hallintovirkamiehet, insinöörit ja asiantuntijat. "Venäjästä tulee meidän Intiamme", Hitlerin kerrotaan sanoneen.
Uuden järjestyksen ydin oli taloudellisen hyödyntämisen järjestelmä. Saksan talousministeri, Walter Funk, julkaisi niinkin aikaisin kuin heinäkuussa 1940 mallin uudesta eurooppalaisesta talousjärjestelmästä, joka perustui yhdelle tunnetulle valuutalle, Saksan markalle, ja Berliini ja Wien olisivat mantereen kaksi taloudellista keskusta. Saksan johto ja saksalaiset yritykset hallitsisivat valloitettujen alueiden tärkeimpiä elinkeinoja. Tärkein oli valtava konserni "Reichswerke Hermann Göring", joka osti tai vei raskasta teollisuutta Itävallasta, Tšekkoslovakiasta, Puolasta ja Neuvostoliitosta. Oragnisaatiolla oli suurimmilleen yli miljoona työntekijää, ja sen varat olivat neljä kertaa suuremmat kuin millään muulla saksalaisyrityksellä. Euroopan valtiot vastasivat noin kolmasosasta Saksan sotaponnistusten kustannuksista; Saksassa oli vuoden 1944 lopussa seitsemän miljoonaa ulkomaista työntekijää, ja lisäksi 20 miljoonaa muuta teki töitä Saksalle miehitetyissä ja liittolaismaissa.
Saksalaiset harjoittivat rotupolitiikkaansa koko alueella. Vaaleatukkaiset, sinisilmäiset lapset otettiin perheiltään ja sijoitettiin kasvatusvanhemmille Saksassa, tai heidät lähetettiin erityisiin lastenkoteihin, joita perustettiin tuottamaan ihanteen mukaisia "arjalaisia" lapsia. Euroopan juutalaisväestö vangittiin ja lähetettiin idän tuhoamisleireille, tai tiedustelupalvelu ja sotilaat surmasivat heidät. Saksalaiset rotuviranomaiset tutkivat myös idän miehitettyjä alueita etsien etnisiä saksalaisia ja kuljettivat yli 600 000 ihmistä takaisin Das Reichiin. Voimaan astui rotuhierarkia, jossa "arjalaiset" olivat korkeimmalla ja latinalaiset ja slaavilaiset rodut alempana. Sodan lopulla oli tutkittu noin viiden miljoonaa eurooppalaisen rotuprofiilit, ja monesti suositeltiin "germanisointia".
Uusi järjestys edusti poikkeuksellista kunnianhimoa. Saksan voitto olisi luonut täysin toisenlaisen Euroopan kuin se, joka syntyi 1945. Vaikka vertailuja Euroopan unionin varhaiseen kokeiluun on tehty, saksalaisten hallinta perustui sotilaalliseen voimaan, taloudelliseen hyväksikäyttöön ja verenhimoiseen rotupolitiikkaan. Saksan romahtaessa 1945 uusi järjestys katosi kuin tuhka tuuleen.