At­lan­tin ju­lis­tus

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

So­dan en­sim­mäi­nen huip­pu­ko­kous pi­det­tiin 9.–12. elo­kuu­ta 1941 pre­si­dent­ti Franklin D. Roo­se­vel­tin ja Iso-bri­tan­nian pää­mi­nis­te­ri Wins­ton Churc­hil­lin kes­ken. Pai­kak­si oli va­lit­tu New­found­lan­din edus­ta Ka­na­dan ran­ni­kol­la. Churc­hill saa­pui tais­te­lu­lai­val­la, Roo­se­velt ame­rik­ka­lai­sel­la ris­tei­li­jä Au­gus­tal­la, jol­la useim­mat ko­kouk­set pi­det­tiin. He ta­pa­si­vat kas­vok­kain Placen­tia Bays­sa en­sim­mäi­sen ker­ran so­dan ai­ka­na kes­kus­tel­lak­seen konflik­tin tu­le­vai­suu­des­ta ja ame­rik­ka­lai­ses­ta avus­ta, jo­hon kuu­lui lä­hes kaik­ki so­ta­ma­te­ri­aa­lia lu­kuun ot­ta­mat­ta. Se oli tun­ne­pi­toi­nen het­ki mo­lem­mil­le mie­hil­le, mut­ta eri­tyi­sen tär­keä Churc­hil­lil­le. Il­man USA:N apua Iso-bri­tan­nian so­ta­pon­nis­te­lut ei­vät yk­sin­ker­tai­ses­ti riit­täi­si lyö­mään ak­se­li­val­to­ja: Sak­saa, Ita­li­aa ja Ja­pa­nia. Churc­hil­lin ta­voi­te oli si­ne­töi­dä se, mi­kä tul­tai­siin pian tun­te­maan "eri­tyi­se­nä suh­tee­na".

Roo­se­velt sa­noi Churc­hil­lil­le jo en­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä ha­lua­van­sa saa­vut­taa yh­tei­sen, jul­kis­tet­ta­van lausu­man pit­kän ajan po­liit­ti­sis­ta ta­voit­teis­ta. Churc­hill ve­täy­tyi sa­ma­na il­ta­na aluk­seen, jo­ka vei hä­net New­found­lan­diin, ja työs­ti vii­si­koh­tai­sen lausu­man. Näis­tä koh­dis­ta tu­li myö­hem­min At­lan­tin ju­lis­tuk­se­na tun­ne­tun asia­kir­jan ydin. Seu­raa­vi­na päi­vi­nä de­le­gaa­tiot neu­vot­te­li­vat sa­na­muo­dois­ta ja sii­tä, mi­tä Churc­hil­lin ju­lis­tuk­ses­ta puut­tui. Ame­rik­ka­lai­set ha­lusi­vat suu­rem­man si­tou­tu­mi­sen avoi­meen ta­lou­teen so­dan jäl­keen, kun Churc­hill puo­les­taan

ei ha­lun­nut pan­na pe­liin im­pe­riu­min ta­lout­ta so­dan jäl­keen. Hän är­syyn­tyi niin aja­tuk­ses­ta, et­tä Roo­se­velt voi­si tu­ho­ta brit­ti­läi­sen im­pe­riu­min int­res­sit, et­tä hän he­ris­ti etusor­mea Roo­se­vel­tin ne­nän edes­sä ja syyt­ti tä­tä yri­tyk­ses­tä tu­ho­ta brit­ti­läi­nen im­pe­riu­mi.

Os­a­puo­let pää­tyi­vät lo­pul­ta so­puun, ja vii­mei­se­nä päi­vä­nä al­le­kir­joi­tet­tiin kah­dek­san­koh­tai­nen lausu­ma. Mo­lem­mat os­a­puo­let si­tou­tui­vat so­dan­jäl­kei­seen yh­teis­kun­taan, jon­ka kes­kei­siä pe­ri­aat­tei­ta oli­si­vat it­se­mää­rää­mi­soi­keus ja va­paat vaa­lit. Mu­ka­na oli myös vel­voi­te maailman raa­kaa­inei­den va­paas­ta saan­nis­ta ja va­paa kul­ku maailman me­ril­lä. Vii­mei­ses­sä lausek­kees­sa pyy­det­tiin pie­nem­pää val­lan­käyt­töä konflik­tien lau­kai­se­mi­sek­si ja va­rus­te­lu­ta­son alen­ta­mis­ta. Pe­ri­aat­teet oli muo­toil­tu epä­mää­räi­ses­ti, ei­vät­kä ne vel­voit­ta­neet os­a­puo­lia mi­hin­kään tar­kem­min mää­ri­tel­tyyn. At­lan­tin ju­lis­tus jul­kis­tet­tiin 14. elo­kuu­ta, ja sen eh­dot tun­net­tiin pian ko­ko maa­il­mas­sa. Kaik­ki suu­ret liit­tou­tu­neet maat al­le­kir­joit­ti­vat so­pi­muk­sen Lon­toos­sa syys­kuus­sa, ja 1. tam­mi­kuu­ta 1942 At­lan­tin ju­lis­tuk­seen yh­tyi 26 kan­sa­kun­taa. Nä­mä maat al­le­kir­joit­ti­vat myös Yh­dis­ty­nei­den kan­sa­kun­tien ju­lis­tuk­sen, jos­ta tu­li myö­hem­min pe­rus­tet­ta­van YK:N al­ku. Se ei ol­lut kuu­lu­nut Roo­se­vel­tin al­ku­pe­räi­seen suun­ni­tel­maan, kos­ka USA ei ol­lut so­das­sa, mut­ta ju­lis­tuk­ses­ta tu­li pian il­moi­tus liit­tou­tu­nei­den so­ta­ta­voit­teis­ta. Näis­tä pe­ri­aat­teis­ta tu­li pe­rus­ta kai­kil­le yri­tyk­sil­le luo­da kes­tä­vä so­dan­jäl­kei­nen yh­teis­kun­ta ja kan­sain­vä­li­set oi­keu­det.

Ber­lii­nis­sä ja Mos­ko­vas­sa ju­lis­tus sai ai­van toi­sen­lai­sen vas­taan­o­ton. Sta­lin ei pi­tä­nyt aja­tuk­ses­ta, et­tä Neu­vos­to­lii­tol­la oli­si vel­vol­li­suus kun­nioit­taa mui­den mai­den su­ve­re­ni­teet­tia tai va­paas­ti va­lit­tu­ja hal­li­tuk­sia. Neu­vos­to­liit­to liit­tyi ju­lis­tuk­seen, mut­tei kos­kaan täy­sin nou­dat­ta­nut si­tä. Yri­tyk­siä suo­jel­la pie­nem­piä val­tioi­ta neu­vos­to­hal­lin­non alla ei so­dan jäl­keen teh­ty, ei­vät­kä ne saa­neet pi­tää va­pai­ta vaa­le­ja en­nen vuot­ta 1990. Ber­lii­ni nä­ki ju­lis­tuk­sen uh­ka­na. Hit­ler pi­ti ju­lis­tus­ta va­roi­tuk­se­na, et­tä USA oli aja­tel­lut tais­tel­la Sak­saa vas­taan, ja hän oli nyt va­kuut­tu­nut, et­tä USA ja Sak­sa oli­vat vi­hol­li­sia. Hä­nes­tä ju­lis­tus oli ame­rik­ka­lais­ten ja brit­ti­läis­ten juu­ta­lais­ten laa­ti­ma, ja hän käs­ki Himm­le­riä päi­vä sen jul­kis­ta­mi­sen jäl­keen te­hos­taa juu­ta­lais­vai­no­ja Sak­sas­sa ja mie­hi­te­tyil­lä alueil­la. Hit­le­rin vää­ris­ty­nees­sä maa­il­man­ku­vas­sa At­lan­tin ju­lis­tus oli yh­tä kuin maailman juu­ta­lais­ten so­dan­ju­lis­tus Sak­san kan­saa vas­taan.

OI­KEAL­LA: Roo­se­velt toi­vot­taa Churc­hil­lin ter­ve­tul­leek­si USS Au­gus­tal­le. Hän ot­taa tu­kea po­jas­taan El­lio­tis­ta vam­man­sa vuok­si. Pää­mi­nis­te­ri luo­vut­taa Englan­nin ku­nin­gas Yr­jö VI:N hen­ki­lö­koh­tai­sen kir­jeen. YLLÄ JA VA­SEM­MAL­LA: Churc­hill ja Roo­se­velt jäl­leen

YLLÄ: Hit­ler ja Himm­ler neu­vot­te­luis­sa 1941. Hit­ler pi­ti At­lan­tin ju­lis­tus­ta maailman juu­ta­lais­ten so­dan­ju­lis­tuk­se­na Sak­san kan­sal­le. Joi­ta­kin päi­viä myö­hem­min kä­vi il­mi, et­tä hän oli mää­rän­nyt Himm­le­rin käyn­nis­tä­mään ak­tii­vi­sem­man kam­pan­jan Neu­vos­to­lii­to

YLLÄ: Buc­henwal­din kes­ki­tys­lei­rin van­ke­ja 1945. At­lan­tin ju­lis­tus ja myö­hem­min Yh­dis­ty­nei­den kan­sa­kun­tien pe­rus­kir­ja loi­vat de­mok­raat­tis­ta maa­il­ma­jär­jes­tys­tä, jos­sa täl­lai­sia jul­muuk­sia ei ta­pah­tui­si enää kos­kaan.

VA­SEM­MAL­LA: Vi­vien Leigh la­dy Ha­mil­to­ni­na elo­ku­vas­sa "La­dy Ha­mil­to­nin rak­kaus­ta­ri­na", 1941. Se oli Churc­hil­lin lem­pi­fil­mi, ja hä­nen ker­ro­taan kat­so­neen sen yhä uu­del­leen mat­kal­la Placen­tia Bayn ta­paa­mi­seen Roo­se­vel­tin kans­sa New­found­lan­din edus­tal­la Ka­nad

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.