Jal­tan kon­fe­rens­si

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Liit­tou­tu­neet to­te­si­vat so­dan vii­mei­si­nä kuu­kausi­na tar­peel­li­sek­si ta­va­ta kas­vok­kain vie­lä ker­ran. So­dan lä­hes­ty­vään lop­puun liit­tyi mon­ta konflik­tia, ja ne kä­vi­vät vain il­mei­sem­mik­si Sak­san lu­his­tu­mis­ta ja Ja­pa­nin tap­pio­ta odo­tel­les­sa. Sta­lin eh­dot­ti, et­tä kol­men maan edus­ta­jat ta­pai­si­vat Jal­tas­sa Kri­min nie­mi­maal­la, mut­ta nyt kuo­le­man­sai­ras Roo­se­velt pi­ti pa­rem­pa­na Atee­naa tai Mal­taa. Kun Sta­lin il­moit­ti, et­tei ol­lut ky­ke­ne­vä mat­kus­ta­maan Neu­vos­to­lii­ton ul­ko­puo­lel­le, muut val­tio­joh­ta­jat hy­väk­syi­vät sen, mut­tei­vät he­ti. Roo­se­velt jou­tui sen vuok­si te­ke­mään 7 750 ki­lo­met­rin me­ri­mat­kan ja 2 200 ki­lo­met­rin len­to­mat­kan. Churc­hill va­lit­ti myö­hem­min, et­tei oli­si 10 vuo­des­sa­kaan löy­tä­nyt "pa­hem­paa paik­kaa".

Kon­fe­rens­si sai koo­di­ni­men Ar­go­naut, ja se pi­det­tiin 5.–11. hel­mi­kuu­ta. Roo­se­velt ja Churc­hill oli­vat ta­van­neet Mal­tal­la ai­kai­sem­min ja len­si­vät Kri­mil­le yh­des­sä. Mo­lem­mat ha­lusi­vat tur­va­ta sen, mi­tä he pi­ti­vät hy­vä­nä yh­teis­työ­nä Sta­li­nin kans­sa us­koen, et­tä so­dan jäl­kei­nen ai­ka voi­si ra­ken­tua rau­hal­le ja yh­tei­syy­del­le. Useim­mat Jal­tan kon­fe­rens­sis­sa esil­le ote­tut tee­mat ei­vät kui­ten­kaan rat­ken­neet ai­van niin hel­pos­ti. USA:N kan­nal­ta sota Ja­pa­nia vas­taan oli yhä tär­keä te­ki­jä, ja Roo­se­velt te­ki sik­si kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa Churc­hil­lin tie­tä­mät­tä so­pi­muk­sen Neu­vos­to­lii­ton kans­sa vas­ti­neek­si sen avus­ta Aasian so­das­sa, kun Sak­sa oli­si en­sin voi­tet­tu. So­pi­mus lu­pa­si Neu­vos­to­lii­tol­le neu­vos­to­myön­tei­sen Mon- go­lian, Sa­ha­li­nin nie­mi­maan ete­läi­sen puo­lik­kaan ja Ku­rii­lit.

Muut po­liit­ti­set kes­kus­te­lut kä­sit­te­li­vät mm. Sak­san koh­ta­loa tap­pion jäl­keen, Puo­lan tu­le­vai­suut­ta ja Yh­dis­ty­nei­den kan­sa­kun­tien pe­rus­ta­mis­ta. Roo­se­velt toi­voi vii­mek­si­mai­ni­tun avaa­van tie­tä maailman suur­val­to­jen ai­dol­le yh­teis­työl­le so­dan jäl­keen. Neu­vos­to­lii­tol­la oli neu­vot­te­luis­sa etu sii­nä

mie­les­sä, et­tä ko­ko Li­va­dia-pa­lat­sia, jos­sa Roo­se­velt asui kon­fe­rens­sin ajan, sa­la­kuun­nel­tiin. Sa­lai­set tal­len­teet ra­por­toi­tiin Sta­li­nil­le päi­vit­täin, ne toi­mit­ti pe­rä­ti Ser­go Be­ri­ja, NKVD:N po­lii­si­joh­ta­jan poi­ka. Sta­lin ei myös­kään em­pi­nyt käyt­tää näi­tä tie­to­ja neu­vot­te­luis­saan – län­tis­ten joh­ta­jien rau­hoit­te­lu ei mak­sa­nut hä­nel­le pal­jon­kaan, ja hän kie­toi hei­dät mo­nis­sa ta­paa­mi­sis­sa pik­kusor­men­sa ym­pä­ril­le ha­lu­tes­saan to­del­la saa­vut­taa jo­ta­kin. Joh­ta­jat saa­vut­ti­vat yk­si­mie­li­syy­den mm. sii­tä, et­tä Rans­kas­ta tu­li­si yk­si Sak­san mie­hit­tä­jä­val­tiois­ta. Sta­lin pyy­si myös 20 mil­jar­dia Yh­dys­val­tain dol­la­ria Sak­san jäl­leen­ra­ken­ta­mi­sek­si so­dan jäl­keen. Churc­hill ja Roo­se­velt em­pi­vät, mut­tei­vät tor­ju­neet eh­do­tus­ta. Sak­saa var­ten pe­rus­tet­tiin myös liit­tou­tu­nei­den val­von­ta­ko­mis­sio, jo­ka var­mis­tai­si rau­han­omai­sen val­lan­siir­ron.

Suu­rim­mat eri­mie­li­syy­det val­lit­si­vat Puo­lan tu­le­vai­suu­des­ta. Sen enem­pää Roo­se­vel­til­la kuin Churc­hil­lil­la­kaan ei ol­lut mi­tään aja­tus­ta vas­taan, et­tä Puo­laa siir­ret­täi­siin län­nem­mäk­si (Sak­san alu­een kus­tan­nuk­sel­la), mut­ta hei­tä huo­les­tut­ti, et­tä uusi Puo­la, neu­vos­toar­mei­jan juu­ri val­taa­ma kan­sa­kun­ta, ei py­syi­si riip­pu­mat­to­ma­na ja de­mok­raat­ti­se­na. Sta­lin puo­les­taan em­pi an­taa Puo­lan maan­pa­ko­lais­hal­li­tuk­sel­le paik­kaa uu­den val­tion joh­dos­sa, mut­ta hän suos­tui pit­kien kes­kus­te­lu­jen jäl­keen "va­paan, riip­pu­mat­to­man ja de­mok­raat­ti­sen" Puo­lan pe­ri­aat­tee­seen – hy­vin tie­täen, et­tä maan to­del­li­nen po­liit­ti­nen ti­lan­ne joh­tai­si kom­mu­nis­tien nouse­mi­seen val­taan. Neu­vos­to­lii­ton tie­dus­te­lu oli pal­jas­ta­nut Sta­li­nil­le, mi­ten pal­jon va­paan Puo­lan pe­ri­aa­te mer­kit­si bri­teil­le ja ame­rik­ka­lai­sil­le, ja hä­nel­le so­pi hy­väk­syä le­veä­poh­jai­sem­pi hal­li­tus.

Jal­tan kon­fe­rens­si oli myös paik­ka, jos­sa sak­sa­lai­sen Dres­de­nin kau­pun­gin koh­ta­los­ta pää­tet­tiin. Neu­vos­to­liit­to­lais­ten mie­les­tä oli ken­raa­li An­to­no­vin kans­sa käy­ty­jen kes­kus­te­lu­jen poh­jal­ta vält­tä­mä­tön­tä pom­mit­taa Sak­san itäi­sin­tä kau­pun­kia neu­vos­to­jouk­ko­jen ete­ne­mi­sen hel­pot­ta­mi­sek­si. Län­ti­set il­ma­voi­mat oli jo ko­men­net­tu aloit­ta­maan val­mis­te­lut en­nen Jal­tan kon­fe­rens­sia, lä­hin­nä sak­sa­lais­so­ti­lai­den paon ete­län vuo­ris­toa­lu­eel­le es­tä­mi­sek­si – oli ole­mas­sa vaa­ra, et­tä ne ra­ken­tai­si­vat sin­ne vah­van puo­lus­tuk­sen. On yhä kiis­ta­na­lais­ta, kuin­ka Dres­den tu­li mai­ni­tuk­si, mut­ta kon­fe­rens­sin ai­ka­na ni­met­tiin jo­ka ta­pauk­ses­sa usei­ta mui­ta­kin Sak­san kau­pun­ke­ja. Eri­tyi­ses­ti Leipzi­gia eh­do­tet­tiin, ja län­ti­set il­ma­voi­mat pom­mit­ti­vat si­tä ri­peäs­ti. Dres­den puo­les­taan tu­hot­tiin 13.–14. hel­mi­kuu­ta 1945 – suur­pom­mi­tuk­ses­sa kuo­li 25 000–30 000 ih­mis­tä.

ALLA: "Kol­me suur­ta" is­tu­vat Li­va­dia-pa­lat­sin edes­sä kon­fe­rens­sin ai­ka­na Jal­tan kau­pun­gis­sa, Kri­min nie­mi­maal­la. Churc­hill kat­soi täs­sä vai­hees­sa saa­neen­sa lii­tos­sa lii­an pie­nen osan, ja Roo­se­velt us­koi yhä, et­tä kol­me maa­ta voi­si­vat teh­dä yh­teis­työ­tä myö

ALLA: Dum­bar­ton Oak­sin kon­fe­rens­sin edus­ta­jat kool­la. Kon­fe­rens­si pi­det­tiin kar­ta­nos­sa Was­hing­ton Dc:ssä 21.8.–7.10. 1944. Kon­fe­rens­siin osal­lis­tui kä­vi­jöi­tä kai­kis­ta suu­rim­mis­ta liit­tou­tu­neis­ta mais­ta, ja esi­tys­lis­tan pää­koh­ta oli­vat kes­kus­te­lut Yh­dis­tyn

YLLÄ: Sai­ras ja ikään­ty­vä Roo­se­velt Churc­hil­lin kans­sa Mal­tan kon­fe­rens­sis­sa ("Ar­go­naut I", 30.1.–3. 2.). Mal­tan kon­fe­rens­si oli en­sim­mäi­nen osa kes­kus­te­luis­ta kol­men suu­ren, Neu­vos­to­lii­ton, Iso-bri­tan­nian ja USA:N kes­ken. Kak­si joh­ta­jaa oli­vat ta­van­neet

ALLA: Puo­lan Lub­li­nin hal­li­tus, neu­vos­to­jouk­ko­jen pys­tyt­tä­mä vä­liai­kai­nen hal­li­tus neu­vos­to­mie­li­sis­tä puo­la­lai­sis­ta Itä-puo­lan va­pau­tuk­sen jäl­keen. Puo­lan tu­le­vai­suus oli yk­si tär­keä koh­ta mo­nis­ta Jal­tan neu­vot­te­luis­sa. Län­si ha­lusi ta­keet, et­tä kaik­ki pu

OI­KEAL­LA: Wins­ton Churc­hill Skot­lan­nis­sa 23. lo­ka­kuu­ta 1940. Val­tio­joh­ta­ja tar­kas­taa puo­la­lais­jou­kot, jot­ka oli­vat paen­neet Iso-bri­tan­ni­aan Puo­lan tap­pion jäl­keen. Hei­dän mu­ka­naan oli ken­raa­li Wla­dis­law Si­kors­ki, Puo­lan maan­pa­ko­lais­hal­li­tuk­sen pää­mi­nis­ter

ALLA: Pre­si­dent­ti Roo­se­velt vil­kut­taa kan­nat­ta­jil­leen vaa­liyö­nä 7. mar­ras­kuu­ta 1944. Hän on asun­nol­laan Hy­de Par­kis­sa New Yor­kis­sa puo­li­so Elea­nor Roo­se­velt va­sem­mal­la puo­lel­laan. Hä­net va­lit­tiin pre­si­den­tik­si nel­jän­nen ker­ran (mi­tä ei ol­lut ta­pah­tu­nut ko

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.