Iwo Ji­ma

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Ame­rik­ka­lai­set lä­hes­ty­vät Ja­pa­nin saa­ria 1944, ja edes­sä on tär­keä va­lin­ta. Val­la­taan­ko For­mo­sa (Taiwan), vai on­ko jär­ke­väm­pää suun­na­ta jol­le­kin mo­nis­ta pie­nem­mis­tä saa­ris­ta lä­hem­pä­nä Ja­pa­nia? For­mo­sa­suun­ni­tel­mas­ta luo­vut­tiin lo­pul­ta lo­ka­kuus­sa, ja liit­tou­tu­neet päät­ti­vät kes­kit­tyä hyök­käyk­siin Bo­nin- ja Riu­kiusaa­ril­le. Ami­raa­li Ni­mitzin oli mää­rä va­li­ta 3. lo­ka­kuu­ta 1944 saa­ri, jo­ta pom­mi­ko­nei­ta Ma­ri­aa­neil­la tu­ke­vat hä­vit­tä­jä­ko­neet voi­si­vat käyt­tää, ja va­lin­ta lan­ke­si Iwo Ji­mal­le, kah­dek­san ki­lo­met­riä pit­käl­le vul­kaa­ni­sel­le saa­rel­le. Etäi­syys To­kion ete­lä­puo­lel­le (mis­sä ja­pa­ni­lais­ten len­to­tu­ki­koh­dat oli­vat) oli 1060 km.

Ja­pa­nin so­dan­joh­to ar­ve­li ame­rik­ka­lais­ten ha­lua­van yrit­tää löy­tää tu­ki­koh­tia lä­hem­pää Ja­pa­nin pää­saa­ria, ja pai­kal­li­sia tu­ki­koh­tia vah­vis­tet­tiin voi­mak­kaas­ti. Li­säk­si ra­ken­net­tiin mo­ni­mut­kai­nen tun­ne­li­ver­kos­to ja bunk­ke­rei­ta. Iwo Ji­mal­la ken­raa­li­luut­nant­ti Ta­da­mic­hi Ku­ri­bay­as­hi ko­men­si 22 000 mies­tä, jot­ka val­mis­tau­tui­vat tais­te­luun. Ja­pa­ni­lais­ten suun­ni­tel­ma tääl­lä ( ku­ten useim­mil­la muil­la saa­ril­la) oli pääs­tää ame­rik­ka­lai­set mai­hin ja ku­lut­taa hei­dän voi­man­sa jul­mas­sa nään­ny­tys­so­das­sa. Hyök­käys­tä edel­tä­vät 72 pom­mi­tus­päi­vää ei­vät ol­leet juu­ri­kaan hei­ken­tä­neet ja­pa­ni­lais­ten tais­te­lu­mo­raa­lia saa­rel­la.

Mai­hin­nousu­jou­kot koos­tui­vat ken­raa­li­ma­ju­ri Har­ry Sch­mid­tin 5. am­fi­bio­ar­mei­ja­ryh­män 4. ja 5. di­vi­sioo­nas­ta vah­vis­tet­tu­na re­ser­vi­di­vi­sioo­nal­la, jo­hon kuu­lui 60 000 me­ri­jal­ka­väen so­ti­las­ta.

Hyök­käyk­seen osal­lis­tui kaik­ki­aan 800 so­ta­lai­vaa. Mai­hin­nousua oli ly­kät­tä­vä usei­ta ker­to­ja, kos­ka Fi­lip­pii­nien val­taus kes­ti niin kau­an. Mut­ta 19. hel­mi­kuu­ta me­ri­jal­ka­vä­ki nousi vih­doin mai­hin. Vul­kaa­ni­nen tuh­ka ja jyr­kät ran­nat vai­keut­ti­vat ja hi­das­ti­vat ete­ne­mis­tä, ja 20 mi­nuut­tia ran­tau­tu­mi­sen jäl­keen ja­pa­ni­lais­ten tu­li­tus pii­lo­te­tuis­ta ase­mis­ta yl­lät­ti ame­rik­ka­lais­jou­kot. En­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä kaa­tui 519 me­ri­jal­ka­väen so­ti­las­ta. En­sim­mäi­set mai­hin nous­seet me­ri­jal­ka­väen jou­kot oli­vat kui­ten­kin on­nis­tu­neet val­taa­maan sil­lan­pää­ase­man, jo­ta pi­ti pian hal­lus­saan 30 000 mies­tä. Suu­rin

osa Ku­ri­bay­as­hin jou­kois­ta py­syi pii­los­sa puo­lus­tus­lin­joil­la si­sem­mäl­lä saa­res­sa. Ja­pa­ni­lai­set oli­vat kai­va­neet sy­viä bunk­ke­rei­ta ja ka­se­mat­te­ja peh­me­ään vul­kaa­ni­seen kal­lioon. En­sim­mäi­nen len­to­kent­tä val­lat­tiin 20. hel­mi­kuu­ta, ja Su­ri­bac­hi­vuo­ri nel­jä päi­vää myö­hem­min. 27. hel­mi­kuu­ta myös muut len­to­ken­tät oli­vat ame­rik­ka­lais­ten hal­lus­sa, mut­ta saa­ren lo­pul­li­nen var­mis­ta­mi­nen kes­ti vie­lä kuu­kau­den.

Ja­pa­ni­lais­ten vas­ta­rin­ta kiih­tyi ko­ti­saa­ria lä­hes­tyt­täes­sä, ja tais­te­luis­ta tu­li no­peas­ti ra­jum­pia. Me­ri­jal­ka­väen tap­piot nousi­vat huo­les­tut­ta­van suu­rik­si. Kuk­ku­la 382 sai li­sä­ni­men "Li­ha­myl­ly", ja ame­rik­ka­lais­ten oli tais­tel­ta­va sen jo­kai­ses­ta met­ris­tä – vi­hol­li­nen oli val­mis tais­te­le­maan vii­mei­seen mie­heen. Mo­net puo­lus­tus­a­se­mis­ta oli­vat ah­tais­sa so­lis­sa tai pi­meis­sä kai­vok­sis­sa, ja ne oli rai­vat­ta­va lie­kin­heit­ti­mil­lä ja rä­jäh­teil­lä. Ei­vät­kä ja­pa­ni­lai­set ha­lun­neet an­tau­tua edes sii­nä vai­hees­sa, kun hei­dät oli ah­dis­tet­tu ulos luo­lis­taan. Mo­net heit­täy­tyi­vät hyök­kää­jien kimp­puun mie­luum­min kuin an­tau­tui­vat. Ame­rik­ka­lais­ten hyök­käyk­sen val­ta­va pai­ne me­rel­tä, il­mas­ta ja maas­ta oli lo­pul­ta lii­kaa, ja ja­pa­ni­lai­set työn­net­tiin Ki­ta­no Poin­tiin. Siel­lä he kä­vi­vät vii­mei­seen tais­te­luun­sa, jo­ta alet­tiin sa­noa "Bloo­dy Gor­gek­si". Se kes­ti kym­me­nen päi­vää, ja se päät­tyi it­se­tu­hoi­seen banzai-hyök­käyk­seen. Vaik­ka saa­ri oli var­mis­tet­tu 26. maa­lis­kuu­ta al­kaen, vie­lä 2 409 ja­pa­ni­lais­ta so­ti­las­ta kuo­li hei­nä­kuu­hun men­nes­sä. Jäl­jel­le jää­neet tais­te­li­vat vii­mei­seen mie­heen. Kai­ken kaik­ki­aan ja­pa­ni­lai­set me­net­ti­vät 23 300 mies­tä. Van­ke­ja otet­tiin tus­kin lain­kaan. Hyök­kää­jis­tä me­ri­jal­ka­vä­ki me­net­ti yh­teen­sä 5 931 so­ti­las­ta, ja 17 372 haa­voit­tui (näis­tä kol­ma­so­sa al­ku­pe­räi­sis­sä mai­hin­nousu­jou­kois­sa).

Hyök­kää­jät al­koi­vat nyt toi­mia Iwo Ji­mal­ta kä­sin, ja jo en­nen kuin kaik­ki ja­pa­ni­lais­vas­ta­rin­ta saa­rel­la oli päät­ty­nyt. En­sim­mäi­nen B-29 "Su­per­fort­ress"pom­mi­ko­ne las­keu­tui saa­rel­le 4. maa­lis­kuu­ta – se oli vas­ta en­sim­mäi­nen 2 251:stä, jot­ka las­keu­tui­vat siel­lä mat­kal­la Ja­pa­niin tai siel­tä pois. Val­taus oli vaa­ti­nut mon­ta ih­mis­hen­keä, mut­ta il­ma­tie Ja­pa­niin oli nyt tur­vat­tu. Vii­mei­nen vai­he, Ja­pa­nin pom­mi­tuk­set, saat­toi­vat al­kaa.

Rin­ta­mat päi­väyk­si­neen

Iwo Ji­ma, 19. hel­mi­kuu­ta–26. maa­lis­kuu­ta 1945

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.