Viimeiset päivät Hitlerin bunkkerissa

Kolmas valtakunta luhistui hänen ympärillään Berliinissä myöhäiskeväällä 1945, ja Hitler vetäytyi valtavaan maanalaiseen kompleksiin, jonka hän oli rakennuttanut puutarhan alle uuden valtakunnankanslian edessä. Hitlerin vetäytymisen tarkat yksityiskohdat eivät ole tiedossa, ja vaikuttaa siltä, että hän vietti suuren osan tammi- ja helmikuusta yhä kanslian tiloissa maan päällä. Hän piti siellä myös päivittäiset sotilastapaamisensa. Hän jätti rakennuksen todennäköisimmin helmikuun lopulla tai maaliskuun alussa ja vietti loput päivistään bunkkerissa ( ja vietti lyhyitä hetkiä ulkona raittiissa ilmassa).

Tästä maanalaisesta tukikohdastaan Hitler hallitsi kutistuvan imperiuminsa viimeisiä osia. Noin 2 000 ihmisen arvioidaan työskennelleen Führerille ennen huhtikuuta 1945 sekä itse bunkkerissa että sen välittömässä läheisyydessä. Heidän joukossaan oli mm. Saksan propagandaministeri ja sotaponnistusten tukija, Joseph Goebbels, jonka perhe asui myös bunkkerissa. Myös päivittäiset kokoukset pidettiin nyt bunkkerissa pienessä huoneessa, jonka koko oli vain kolme kertaa neljä metriä. Sinne kokoontui jopa 18 ihmistä kerrallaan ahtaaseen tilaan pienen pöydän ja kartan ympärille. Hitler istui siellä siirtelemässä joukkojaan, jotka olivat todellisuudessa kadonneet tai niin huonossa kunnossa, etteivät ne enää pystyneet toteuttamaan bunkkerista saamiaan käskyjä. 9. maaliskuuta Hitler määräsi Berliinin viimeisen, epätoivoisen puolustusyrityksen – kaupunki oli pidettävä taistellen katu kadulta. Sisempi puolustusvyöhyke oli hallintosektorilla, ja bunkkeri oli sen ydin. Alue sai koodinimen Linnoitus. Hitler määräsi 23. maaliskuuta, Berliinin lentokenttien pommitusten jälkeen, että hallintoalueen lähelle oli rakennettava pieni kiitorata. Tilapäiselle kiitoradalle laskeutui aivan sodan viimeisiin päiviin asti joukko pienkoneita ja hävittäjiä.

Hitlerin mieliala heilahteli rajusti viimeisten viikkojen aikana epätoivosta ja apatiasta aina euforiseen toivoon, että voitto oli vielä mahdollinen. Kun neuvostoliittolaiset käynnistivät hyökkäyksen Berliiniin, Hitler antoi päiväkäskyn, jonka mukaan kaikkien saksalaisten sotilaiden oli taisteltava niin ankarasti hyökkäystä vastaan, että "bolsevikit hukkuisivat vuodatetun veren mereen". Neuvostoarmeijan aloittaessa Berliinin keskustan tykistökeskitykset 20. huhtikuuta, Hitler vietti parhaillaan 56-vuotissyntymäpäiviään. Se oli viimeinen tilaisuus, jossa hallinnon tärkeimmät henkilöt tapasivat toisensa. Ryhmään kuuluivat Göring, Himmler, Bormann, von Ribbentrop ja sotamarsalkka Keitel. Juhlan päätyttyä useimmat poistuivat Berliinistä nopeasti. Hitler harkitsi myös pakoa etelään, mutta päätti 22. huhtikuuta jäädä pääkaupunkiin ja tehdä itsemurhan, mikäli kaupunki päätyisi viholliselle. Päivä myöhemmin Albert Speer, Hitlerin varusteluministeri, laskeutui kiitoradalle ja tuli alas diktaattorin luo jättämään hyvästit ennen lentoa pohjoiseen. Samana päivänä tuli myös tieto Göringiltä Berchtesgadenista, että hän halusi ottaa maan johdon. Hitler määräsi Göringin pidätettäväksi ja riisti häneltä kaikki virat. Huhtikuun 28. päivä saatiin tieto, että Himmler oli matkalla antautumaan viholliselle – myös hänet etsintäkuulutettiin.

Puna-armeija valtasi Berliiniä vaihe vaiheelta huhtikuun viimeisinä viikkoina, ja illalla 28. huhtikuuta Hitler ja Eva Braun menivät naimisiin. Hitler saneli testamenttinsa, ja taistelujen äänten kantautuessa maan pinnalta hän suunnitteli itsemurhansa ja ruumiiden krematoinnin. Hän ampui itseään päähän 30. huhtikuuta hieman ennen kello 16.00, ja Eva Braun otti syanidia. Heidän ruumiinsa käärittiin peitteisiin, vietiin puutarhaan kanslian takana ja poltettiin tunnistamattomiksi. Goebbels ja hänen puolisonsa tekivät myös itsemurhan myrkytettyään ensin kuusi lastaan. Sota Berliinissä päättyi kaksi päivää myöhemmin, ja neuvostosotilaat aloittivat Hitlerin jäännösten etsinnät. Neuvostojohtajat väittivät pitkään löytäneensä ruumiin ja hävittäneensä sen monta vuotta myöhemmin. Berliinistä löydettiin sen sijaan yksittäisiä hammasjäänteitä, jotka vahvistivat, että Hitler oli kuollut. Stalin tiesi siitä ennen toukokuun loppua, mutta hän epäili länttä ja Hitlerin oveluutta niin vahvasti, että hän kertoi Trumanille (Potsdamin konferenssissa), että Hitler oli paennut. Kuukausien brittitutkimusten jälkeen liittoutuneet saattoivat vahvistaa, että Hitler oli tehnyt itsemurhan. Huhut siitä, että diktaattori olisi yhä elossa, jatkuivat pitkään sodan jälkeen.