Nyttårs­ta­le fylt med håp og op­ti­mis­me

Ruijan Kaiku - - Forside -

«Mut­ta vie­ras tul­lee ja men­nee, syđän toi­voo täy­nä. Vie­lä sil­loin­ki ih­mi­nen toi­voo ko toi­voo ei näy­tä en­nää ole­mas­sak­haan.» Näin kir­joit­ti Alf Nil­sen-Börss­kog.

Hä­nen kuo­le­mas­ta oon li­ki kak­si vuot­ta, mut­ta hä­nen sa­nat ja toi­vo el­lää meiđän syđä­mis­sä.

Mie us­kon, et­te hän olis iloi­nen ja ylp­pee sii­tä, mi­tä met sai­ma aik­haan vuo­na kaks­tu­hat­ta kuus­tois­ta.

Esi­mer­kik­si, et­te kvää­nin kiel­tä saa opis­kel­la mas­te­ri­ta­sa­le as­ti, ja et­te Saa­men­tin­ka hal­luu suo­je­la kvää­nin ja saa­men kult­tuu­ri­muis­toi sa­ma­la lai­la. Tä­mä vii­mi­nen oon lois­taa­va sym­boo­li sii­tä, et­te meiđän ne­pu­kan­sa oon hy­väk­syn­ny meiđät. Täs­tä Alf olis ty­kä­ny. Saa­men­tin­gan kuur­to oon mei­le hir­mui­sen ar­vo­kas.

Hal­li­tus oon kans vii­min päät­tä­ny, et­te se alk­kaa te­kem­hään kai­nun kie­len plaa­naa. Tä­män et­heen met ole­ma työ­tel­heet kau­voin, ai­na sii­tä as­ti, ko kai­nun kie­les­tä tu­li eu­rup­pa­lai­nen mi­nu­ri­teet­ti­kie­li, kak­si­tois­ta vuot­ta aik­kaa. SV-part­tii hal­luu vie­lä­ki enä­men: et­te se teh­täis oma kai­nun kie­len ja kult­tuu­rin stor­tings­mel­lin­ki.

Li­säk­si oon ehđot­tet­tu, et­te se pe­rus­tet­tais yk­si vi­ra­li­nen ko­mi­suu­ni, jo­ka al­kais tut­kim­haan si­tä, mi­tä nor­ja­lais­ta­mis­po­li­tik­ki oon teh­ny kvää­nii­le ja saa­me­lai­si­le.

Meiđän as­sii men­nee et­heen­päin - ja met ala­ma tun­tem­haan ke­vä­tau­rin­gon sät­heet, melk­kein ko au­rin­ko olis taas al­ka­nu lois­tam­haan kai­nun kan­san yli.

Mut­ta kui­ten­ki: «Kork­keet her­rat, kau­ka­na Us­lus­sa, saa­tat­te­ko kuu­la meiđän pyynt­töö? Met kat­to­ma tee­vee­tä jo­ka il­ta mut­ta em­me kuu­le mit­hään oma­la kie­le­lä. [...] Met kuun­te­lem­ma raa­dio­ta jo­ka päi­vä mut­ta em­mä kuu­le melk­kein mit­hään oma­la kie­le­lä.» - Tä­mä oli Ma­ri Boi­nen ruk­kous ja toi­vet oman rak­haan saa­men kie­len puo­les­ta. Hän te­ki tä­män lau­lun vuo­na 1985. Kai­nun kie­len staa­tus oon sa­ma vuo­na 2017.

Mie ih­met­te­len kun­ka mon­ta prei­vii met häyđy­mä kir­joit­taat, kun­ka mon­ta mööt­tii se häyt­tyy pit­täät, ja kun­ka mon­ta eks­per­tin ja tut­kii­jan saar­naa met häyđy­mä esit­täät en­nen ko met saa­ma kuu­la om­maa kiel­tä tee­ves­sä ja raa­dios­sa?

Met häyđy­mä he­rät­täät kork­keet daa­mit ja her­rat kau­ka­na Us­lus­sa - sil­lä meän kie­li ja kult­tuu­ri oon tärk­kee ja ar­vo­kas se­kä oman it­ten­sä ta­kia et­te meän maa­le Rui­ja­le. Met toi­vo­ma kaik­kiin eni­ten, et­te meän kie­li sais siirt­tyyt et­heen­päin meän lap­si­le - sil­lä kiel­heen oon pii­lot­tu kaik­ki van­haa tie­to, jo­ta met em­mä saa kosk­haan hä­vit­täät.

Tä­mä oon meän syđä­men kie­li. Mik­hään la­ki ei kie­lä mei­tä käyt­tä­mäs­tä om­maa kiel­tä. Mut­ta rui­ja­lai­ses­ta yh­teis­kun­nas­ta ei saa myösk­hään ap­puu tä­hään. Ja nuo­ret van­hii­met tar­vit­haan tiet­too las­ten ja per­heit­ten mo­ni­kie­li­syy­des­tä. Jo­ka­päi­väi­set raa­dio-, tee­vee- ja las­ten­pro­gram­mit oon hir­mui­sen tärk­keet. Met tar­vit­te­ma kans kie­li­sent­te­rii ja mui­ta paik­koi, mis­sä saa­ta­ma puh­huut kvää­nii. Pro­gram­mit ja kie­li­sent­te­rit ule­tut­haan kai­ki­le - ja nii­ten avu­la kie­li säi­lyy ky­lis­sä ja kau­pun­giis­sa.

Vuo­na kaks tu­hat­ta kuus­tois­ta met tap­pa­sim­ma van­haan ter­va­hau­an Alat­tios­sa. Se oon ehđo­tet­tu et­te yli sata vuot­ta van­haat kult­tuu­ri­muis­tot olis au­to­maat­ti­ses­ti suo­jel­tu, mut­ta tä­tä ei ole vie­lä pää­tet­ty. Mon­ta muu­ta­ki ter­va­haut­taa ja muu­ta kvää­niin kult­tuu­ri­muis­too oon uhat­tu­na. Met em­mä saa­ta me­net­täät enemp­pää. Kult­tuu­ri­muis­to­lain häyt­tyy muut­taat. Kai­nu­lai­set ja saa­me­lai­set sei­sot­haan yhđes­sä tä­män takana.

Mut­ta vuo­na kaks tu­hat­ta kuus­tois­ta oon ta­pat­tu­nu kans yk­si suu­ri ih­met. Por­san­gis­sa oon kai­nun kie­li­pe­sä, mis­sä lap­set oon al­kan­heet pu­hum­haan kvää­nii! Kai­nun ins­ti­tu­tin ja pai­ka­lis­ten kie­liop­hait­ten työ oon an­ta­nu tu­lok­sii - met saa­ta­ma pe­las­taat meän kie­len!

Toi­nen tärk­kee toi­mi oon, et­te Troms­san uni­ver­si­tee­tin kai­nun kie­len opis­ke­li­jat oon saan­heet omat kai­nun­kie­li­set ment­too­rit. Täs­tä oon seu­ra­nu mi­nun oman elä­män ih­met: Mie olen en­si­mäis­tä kert­taa saat­ta­nu puh­huut kvää­nii mi­nun oman isän kans. Se oli mi­nu­le suu­ri kyn­nys, ei­kä se as­kel ol­lu niin help­po. Mut­ta tä­tä polk­kuu oon yl­lät­tää­vän help­po ja luo­no­li­nen jat­kaat!

Pal­jon työ­tä oon vie­lä jäl­je­lä, mut­ta vaik­ka se jos­kus tunt­tuu, et­te kvää­nin kie­li hui­laa si­nun sor­mit­ten lä­pi, niin muis­ta: Mei­lä oon aik­kaa ha­pa­roi­te­la ja hak­keet kvää­nin san­noi, ja mei­lä oon aik­kaa freis­ta­ta ja käyt­täät aik­kaa pu­hu­mis­heen. Mut­ta mei­lä ei ole aik­kaa ol­la pu­hu­mat­ta kvää­nii toi­nen toi­si­lem­me.

Mie ke­hoi­tan siis kaik­kii: Pu­huk­kaa kvää­nii toi­nen toi­si­le! Älä kosk­haan ajat­te­le, et­te si­nun kie­li ei ole tarp­heek­si hy­vä - se tul­lee ty­hä pa­re­mak­si, ko sie käy­tät si­tä!

Van­haat ih­mi­set oon meän par­haat ja ar­vok­kai­mat kie­len ja kult­tuu­rin opp­haat. Kie­les­sä ja kult­tuu­ris­sa oon meän toi­vo niin­ko Alf Nil­sen-Börss­kog sa­noi. Met em­mä saa pääs­tää meän kiel­tä ja kult­tuu­rii­ta kuo­lem­haan. Jään al­la oon al­ka­nu vir­ra­ta pie­ni toi­von oja. Se juok­see, kvää­nin ke­vät oon tu­los­sa!

On­ne­lis­ta uut­ta vuot­ta tei­le kai­ki­le!!

Newspapers in Kven

Newspapers from Norway

© PressReader. All rights reserved.