Ny ut­gi­vel­se av Ka­le­va­la på norsk

Ruijan Kaiku - - Forside -

Ka­le­va­lan uusi nor­jan­nos il­mes­tyi Suo­men 100-vuo­tis­juh­la­vuo­te­na - 50 vuot­ta en­sim­mäi­sen kään­nök­sen jäl­keen.

S 14-15

Kään­tä­jä ja kir­jai­li­ja Mi­kael Holm­berg ei ai­na jak­sa­nut us­koa, et­tä hä­nen Ka­le­va­la-kään­nök­sen­sä saa­tai­siin kan­sien vä­liin ja kir­ja­kaup­poi­hin.

− Olo on tyh­jä. Mie­tin, et­tä mi­tä kek­sin seu­raa­vak­si. Mut­ta tun­tuu hy­väl­tä.

Näin vas­taa Mi­kael Holm­berg, kun hä­nel­tä ky­syy, mil­tä nyt tun­tuu. Hän on saa­nut pää­tök­seen noin 13 vuo­den ura­kan − kään­tä­nyt Suo­men kan­sal­li­see­pok­sen nor­jan bokmå­lil­le. Ka­le­va­lan kään­nös on tul­lut pai­nos­ta, ja edes­sä on jul­kai­su­juh­lat Os­los­sa. Va­jaa pa­ri tun­tia en­nen H-het­keä Holm­ber­gil­la on het­ki ai­kaa ker­toa sii­tä, mi­ten kään­nö­su­rak­ka on ol­lut läs­nä hä­nen elä­mäs­sään vä­lil­lä enem­män, vä­lil­lä vä­hem­män ak­tii­vi­ses­ti yli vuo­si­kym­me­nen.

− En ol­lut var­ma, et­tä tä­mä päi­vä koit­tai­si. Vä­lil­lä näyt­ti hy­vin pi­meäl­tä, kir­jai­li­ja sa­noo.

Hän ker­too ot­ta­neen­sa yh­teyt­tä seit­se­mään kah­dek­saan kus­tan­ta­moon, mut­ta kaik­ki tyr­mä­si­vät nor­jan­kie­li­sen Ka­le­va­lan jul­kai­se­mi­sen. Kus­tan­ta­moi­den mu­kaan han­ke oli kyl­lä kiin­nos­ta­va, mut­ta se ei tu­li­si tuot­ta­maan ra­haa.

− Olin kui­ten­kin tul­lut jo niin pit­käl­le, et­tä ei ol­lut mi­tään jär­keä lo­pet­taa kään­nös­työ­tä.

Vih­doin­kin vih­re­ää va­loa

En­sim­mäi­nen va­lon­pil­kah­dus tu­li noin kak­si vuot­ta sit­ten, kun kus­tan­nus­yh­tiö Or­ka­na osoit­ti va­ro­vais­ta kiin­nos­tus­ta.

− Kes­kus­te­lim­me, et­tä Suo­men it­se­näi­syy­den juh­la­vuo­si oli­si hy­vä ai­ka jul­kais­ta teos, Holm­berg ker­too.

Neu­vot­te­lut jat­kui­vat pit­kään, ja vas­ta tä­män vuo­den ke­vääl­lä kir­jai­li­ja sai var­mis­tuk­sen sii­tä, et­tä Ka­le­va­la-kään­nös pai­ne­taan kan­sien vä­liin.

Holm­berg iloit­see sii­tä, et­tä nyt nor­ja­lai­sil­la on mah­dol­li­suus tu­tus­tua Suo­men kan­sal­li­see­pok­seen ja Ka­le­va­lan mys­ti­seen maa­il­maan. Ka­le­va­las­ta on jo ole­mas­sa yk­si nor­jan­kie­li­nen kään­nös, Al­bert Lan­ge Flifle­tin kään­tä­mä­nä 50 vuo­den ta­kaa. Se on ny­nors­kik­si, ja kään­nös­tä on mo­nes­ti kri­ti­soi­tu vai­kea­lu­kui­sek­si. Holm­ber­gin teos on hel­pom­min lä­hes­tyt­tä­vä.

− On tär­ke­ää, et­tä uusi kään­nös il­mes­tyi. Jo­ku on sa­no­nut, et­tä maa­il­man­kir­jal­li­suu­den klas­si­kot pi­täi­si jo­ka ta­pauk­ses­sa kään­tää uu­des­taan 50 vuo­den vä­lein, kir­jai­li­ja ker­too.

Mys­ti­nen maa­il­ma

Suo­men­ruot­sa­lai­nen Mi­kael Holm­berg on asu­nut Nor­jas­sa vuo­des­ta 1977 as­ti. Hän ker­too kiin­nos­tu­neen­sa Ka­le­va­las­ta jo lap­se­na asues­saan Suo­mes­sa. Hän lu­ki aluk­si kan­sal­li­see­pok­sen ruot­sin­kie­lis­tä, ly­hen­net­tyä ver­sio­ta. Hän ku­vai­lee it­se­ään Ka­le­va­la­nör­tik­si ja Ka­le­va­lan mys­ti­nen maa­il­ma kieh­too hän­tä.

− Ka­le­va­la on suur­ta ru­nout­ta, ja se vie ko­ko­naan uu­den­lai­seen maa­il­maan, mis­sä esi­neet­kin pu­hu­vat. Yh­des­sä koh­tauk­ses­sa Il­ma­ri­nen ha­lu­aa tap­paa nei­don mie­kal­la, mut­ta miek­ka kiel­täy­tyy tap­pa­mas­ta. Se, et­tä aseel­la on oma­tun­to, on upea ru­nol­li­nen kuva, Holm­berg sa­noo.

Holm­ber­gin mu­kaan pe­rin­tei­nen san­ka­riee­pos.

− Ka­le­va­lan san­ka­rit käyt­täy­ty­vät huo­nos­ti ja va­lit­ta­vat kuin hem­mo­tel­lut lap­set. San­ka­rit ovat mo­raa­lit­to­mia. He ovat ju­mal­hah­mo­ja, mut­ta he ei­vät ole kaik­ki­voi­pia. He muis­tut­ta­vat mei­tä ih­mi­siä hy­vi­ne ja huo­noi­ne puo­li­neen, Holm­berg ker­too.

Ka­le­va­la

Kään­nös­työ­tä yö­vuo­ros­sa

ei

ole

Mi­kael Holm­ber­gin en­sim­mäi­nen Ka­le­va­la­kään­nös on las­ten­kir­ja «Kam­pen om Sam­po. His­to­rier fra Ka­le­va­la», jon­ka hän myös ku­vit­ti. Kir­ja sai il­mes­tyes­sään vuon­na 2006 hy­vät ar­viot.

− Jos­kus ai­em­min mie­les­sä oli käy­nyt, et­tä eh­kä voi­sin kään­tää ko­ko Ka­le­va­lan. Mut­ta hyl­kä­sin idean, sii­nä oli mie­les­tä­ni lii­kaa työ­tä, hän muis­te­lee.

Kään­ne­koh­ta oli se, kun Holm­berg sai yl­lät­tä­vän toi­mek­sian­non. Inf­ray­ri­tys Lem­min­käi­nen Nor­ja ha­lusi, et­tä Holm­berg kään­tää osan Ka­le­va­lan ta­ri­nois­ta nor­jak­si. Yh­tiö jul­kai­si 80-vuo­tis­juh­lan­sa kun­niak­si vuon­na 2013 oman Ka­le­va­la-kir­jan, jo­ta yri­tys ja­koi lah­ja­na työn­te­ki­jöil­leen. Holm­berg ker­too, et­tä juu­ri Lem­min­käi­sen toi­mek­sian­to in­nos­ti hä­net ta­kai­sin kään­nös­työn pa­riin.

Holm­berg kään­si Ka­le­va­laa mui­den töi­den ohes­sa. Hän työs­ken­te­lee kult­tuu­ri­leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na ja te­kee yö­päi­vys­tyk­siä las­ten­ko­dis­sa.

− Jos­kus kään­sin sä­keis­tön päi­väs­sä, toi­si­naan ko­ko si­vun. Yö­vuo­rois­sa oli ai­kaa is­tua ja miet­tiä Ka­le­va­laa, hän ker­too.

Vaik­ka Holm­berg ei teh­nyt ak­tii­vis­ta kään­nös­työ­tä päi­vit­täin, Ka­le­va­la oli mie­les­sä päi­vit­täin.

− Se oli ai­na taus­tal­la aja­tuk­sis­sa, kun tein mui­ta hom­mia tai kä­vin len­kil­lä koi­ran kans­sa. Mi­nul­la oli muis­ti­vih­ko, jo­hon kir­joi­tin aja­tuk­sia­ni.

Teok­sen uu­del­leen sa­noit­ta­ja

Holm­ber­gin mu­kaan kään­tä­mi­nen on ol­lut ras­kas­ta, mut­ta myös haus­kaa. Äi­din­kie­le­nään ruot­sia pu­hu­val­le Holm­ber­gil­le Ka­le­va­lan teks­tit ovat toi­si­naan ol­leet ko­va päh­ki­nä pur­ta­vak­si. Kan­sal­li­see­pok­sen van­hah­ta­va, ru­nol­li­nen il­mai­su ei ai­na au­kea edes äi­din­kie­le­nään suo­mea pu­hu­val­le. Holm­berg ker­too lu­ke­neen­sa kaik­ki mah­dol­li­set teok­set Ka­le­va­las­ta, jot­ta hän ym­mär­täi­si pa­rem­min teok­sen maa­il­maa.

− Toi­si­naan olin ju­mis­sa, en­kä ym­mär­tä­nyt yh­tään, mis­tä on ky­sy­mys. Sil­loin otin yh­teyt­tä folklo­ris­ti, Ka­le­va­la-asian­tun­ti­ja Joo­nas

Aho­laan. Hän on ol­lut suu­rek­si avuk­si, kir­jai­li­ja kiit­te­lee.

Holm­berg huo­maut­taa, et­tä tuo­rees­ta teok­ses­ta pu­hut­taes­sa on hie­man vir­heel­lis­tä käyt­tää sa­naa kään­nös. Ky­se on en­nem­min­kin teok­sen uu­del­leen sa­noit­ta­mi­ses­ta, mut­ta suo­men kie­li ei erot­te­le asi­aa sa­mal­la ta­val­la kuin nor­ja. Nor­jak­si teok­sen ni­mi on­kin Ka­le­va­la gjen­dik­tet.

Kir­jai­mel­li­ses­ti ja sa­na sa­nal­ta kään­tä­mi­nen ei toi­mi­nut, sil­lä lu­ki­jan nä­kö­kul­mas­ta teks­ti oli­si voi­nut näyt­täy­tyä mer­ki­tyk­set­tö­mi­nä. Holm­berg on­kin sa­na­tar­kan kään­tä­mi­sen si­jaan pyr­ki­nyt vie­mään lu­ki­jan aja­tuk­set sa­maan paik­kaan kuin al­ku­pe­räis­ver­sios­sa.

Mut­ta mi­tä Ka­le­va­lan jäl­keen? Holm­berg ei vie­lä osaa sa­noa, mi­kä voi­si ol­la seu­raa­va pro­jek­ti. Hän ar­ve­lee, et­tä kir­jan mark­ki­noin­ti pi­tää kii­rei­se­nä ai­na­kin al­kusyk­syn.

Ka­le­va­la he­rää hen­kiin

Vih­doin koit­taa se het­ki, jo­ta Holm­berg on odot­ta­nut. Kir­jan jul­kai­su­ti­lai­suus jär­jes­te­tään Deich­mans­ken kir­jas­tos­sa Os­los­sa syys­kuun puo­li­vä­lis­sä. Sa­li täyt­tyy ää­ri­ään myö­ten. Tu­li­jat ha­ke­vat li­sää tuo­le­ja ja koit­ta­vat mah­tua oves­ta si­sään.

− Oli­si pi­tä­nyt hom­ma­ta isom­pi ti­la, Mi­kael Holm­berg loh­kai­see.

Myös Suo­men Nor­jan-suur­lä­het­ti­läs Erik Lund­berg on pai­kal­la ja pi­tää pu­heen­vuo­ron.

− Ka­le­va­lal­la on ol­lut tär­keä mer­ki­tys kan­sal­li­sel­le iden­ti­tee­til­le. Us­kal­lan väit­tää, et­tä jo­kai­sel­la suo­ma­lai­sel­la on oma suh­de Ka­le­va­laan. Hie­noa, et­tä tä­mä kään­nös il­mes­tyy Suo­mi 100 -juh­la­vuon­na, suur­lä­het­ti­läs sa­noo.

Tä­pö­täy­si huo­ne hil­je­nee, kun Holm­berg lu­kee Ka­le­va­lan en­sim­mäi­set sä­keis­töt suo­mek­si ja nor­jak­si. Jul­kai­su­juh­lis­sa Ka­le­va­lan teks­ti tu­lee ihol­le. Näyt­te­li­jät Ivar Fur­re Aam og Ma­rian­ne Ust­vedt lu­ke­vat ot­tei­ta Ka­le­va­las­ta ja he­rät­tä­vät ta­ri­nat eloon upeal­la dra­ma­ti­soin­nil­la ja eläy­ty­mi­sel­lä.

Muusi­kot Ann Mar­ga­ret Nil­sen, Tryg­ve Bed­da­ri ja Tov Rams­tad soit­ta­vat muun muas­sa Holm­ber­gin nor­jak­si sa­noit­ta­man teks­tin Väi­nä­möi­sen kan­te­leen­soi­tos­ta. Ka­le­va­lan mys­tis­tä tun­nel­maa tu­kee Bed­da­rin upea kan­te­le­soit­to.

− Tä­nään saim­me upei­ta ma­ku­pa­lo­ja Ka­le­va­lan ryt­mis­tä, jon­ka Mi­kael on uu­del­leen­luo­nut. Sa­nat näyt­te­li­jöi­den suus­ta oli­vat Mi­kae­lin sa­no­ja, kiit­te­lee kus­tan­ta­ja Eli­sa­beth Jo­han­sen jul­kai­su­ti­lai­suu­den lo­puk­si.

Vi­ral­li­sen oh­jel­man jäl­keen jo­no Holm­ber­gin luo on pit­kä. Kaik­ki ha­lua­vat omis­tus­kir­joi­tuk­sen uu­ni­tuo­ree­seen teok­seen.

Suo­men Nor­jan-suur­lä­het­ti­läs Erik Lund­berg, Ka­le­va­lan uu­del­leen sa­noit­ta­nut Mi­kael Holm­berg ja kus­tan­ta­ja Eli­sa­beth Jo­han­sen iloit­si­vat bokmå­lin kie­li­ses­tä Ka­le­va­las­ta. Kir­jan kan­nen ku­vit­ti­vat tai­tei­li­jat Gun­hild Veg­ge ja Las­se Kols­rud. Hei­dän Ka­le­va­la-ai­heis­ta tai­det­taan oli ri­pus­tet­tu sei­näl­le jul­kai­su­ti­lai­suu­des­sa.

Kir­jai­li­ja, kään­tä­jä Mi­kael Holm­ber­gin luo ke­rään­tyi jo­noa, kun ih­mi­set ha­lusi­vat omis­tus­kir­joi­tuk­sen tuo­ree­seen Ka­le­va­la-kään­nök­seen.

Ka­le­va­lan teks­ti tu­li elä­väk­si lu­ki­joil­le, kun nor­ja­lais­näyt­te­li­jät Ivar Fur­re Aam ja Ma­rian­ne Ust­vedt tul­kit­si­vat Mi­kael Holm­ber­gin uu­del­leen sa­noit­ta­maa kan­sal­li­sep­pos­ta.

Ylei­sö pää­si mat­kal­le Ka­le­va­lan mys­ti­seen maa­il­maan myös musii­kin kaut­ta. Muusi­kot Ann Mar­ga­ret Nil­sen, Tryg­ve Bed­da­ri ja Tov Rams­tad esit­ti­vät kat­kel­mia Ka­le­va­las­ta.

Ka­le­va­la nå også på bokmål.

Karoliina Larsen

Tekst og fo­to

Ka­le­va­lan teks­ti tu­li elä­väk­si lu­ki­joil­le, kun nor­ja­lais­näyt­te­li­jät Ivar Fur­re Aam ja Ma­rian­ne Ust­vedt tul­kit­si­vat Mi­kael Holm­ber­gin

uu­del­leen sa­noit­ta­maa kan­sal­li­sep­pos­ta.

Newspapers in Kven

Newspapers from Norway

© PressReader. All rights reserved.