VIIMEINEN HÄIVÄHDYS PRINSESSASTA

Elokuun 31. päivänä 1997 Ritz-hotellin edustalla Pariisissa seisoi kuvaajajoukko. Se odotti prinsessa Dianaa ja tämän poikaystävää, upporikasta egyptiläistä Dodi Al-fayedia.

Odottavan kuvaajalauman joukossa oli myös valokuvaaja Jacques Langevin, joka oli edellisenä vuonna kunnostautunut World Press Photo -kilpailussa.

Parista otetut kuvat olivat suuri hitti tylsänä uutiskesänä, jona Dianan rakkaus ja mahdollinen raskaus myivät lehtiä. Kerrottiin, että jopa huononpuoleisista kuvista oli tarjottu hintoja, jotka vastaisivat nykyrahassa miljoonaa euroa.

Hotellin edessä siis odotteli innokas paparazzikuvaajien joukko. Diana ja Dodi Al-fayed olivat kuitenkin päättäneet, että kuvaajat eivät tuona iltana saisi heidän kuvaansa etusivuille.

Yksi heistä onnistui kuitenkin saamaan kuvan parista ennen kuin auto lähti kiitämään Pariisin katuja pitkin kuvaajien seuraamana. Tuo kuvaaja oli Jacques Langevin. Prinsessa Diana ja Dodi Al-fayed istuivat takana, ja Diana oli kääntänyt selkänsä kuvaajalle. Etupenkillä istuivat turvamies ja kuljettaja. Kun auto pääsi Pariisin Pont de l’alma -tunneliin, kuljettaja menetti ajoneuvon hallinnan ja auto törmäsi pylvääseen. Se merkitsi prinsessan ja muiden kolmen matkustajan elämän päättymistä.

Onnettomuus nousi otsikoihin eri puolilla maailmaa, ja paparazzikuvaajia syytettiin julkisuudessa onnettomuuden aiheuttamisesta. Turmapaikalla olleet todistivat, että rutistunutta autoa ei välillä voinut nähdä valokuvaajien jatkuvan salamavalopommituksen vuoksi.

Tapauksen jälkeen kaikkiaan yhdeksän kuvaajaa ja moottoripyöräilijää sai syytteen tahattomasta taposta. Näiden joukossa oli Jacques Langevin, joka oli ottanut viimeiseksi jääneen kuvan prinsessa Dianasta. Syytteet hylättiin vuonna 2002, ja kolme kuvaajaa tuomittiin sen sijaan yksityiselämän loukkaamisesta – myös Jacques Langevin.

Hän kertoi, että hän oli noudattanut lakia ja ettei hän ollut siinä joukossa, joka seurasi autoa Pariisin läpi. Hän myös korosti, että hän oli tullut onnettomuuspaikalle sattumalta, kun poliisi ja ambulanssit olivat jo siellä.

Langevin ei sittemmin suurestikaan arvostanut kollegoitaan, jotka hänen mukaansa – toisin kuin hän itse – olivat käyttäytyneet tuomittavasti ja olivat pikemminkin murhaajia kuin kuvaajia.

Kuusi kuukautta myöhemmin valmistuneessa tutkimuksessa todettiin, että vastuussa oli ensi sijassa kuljettaja Henri Paul, joka oli ajanut vastuuttomasti ja humalassa, sekä matkustajat, jotka eivät olleet käyttäneet turvavöitä. ❚