MAAILMAN KUVATUIN SAARI
Pienehkö itsenäinen saari Arktiksen reunalla on paikka, joka saa eniten huomiota maailman valokuvaajilta. Lähdimme pohjoiseen ottamaan selvää, onko maisema kaiken tämän huomion arvoinen. Matkalla yksi kuvaajista oli hukkua, ja lopulta oli lähdettävä etuajassa kotiin.
tana ei revontulia kuitenkaan ollut paljoa, eikä paljain silmin näkynyt yhtään mitään. Pitkällä kymmenen sekunnin valotusajalla kuvista löytyi kyllä aavistuksenomainen vihreä juova, mutta oli siinä ja siinä, pystyikö sitäkään erottamaan.
Varsinainen ohjelma alkoi seuraavana päivänä, ja lähdimme kaupungista suurella nelivetoisella autolla. Islannin tieverkosto koostuu pääasiassa suuresta kehätiestä, joka menee ympäri koko saaren rannikkoa seuraillen. Sen ajamiseen menee ainakin viikko, kun aikaa varataan valokuvaukselle. Käytettävissämme oli vain neljä yöpymistä, joten menimme Reykjavikista ja reitin etelärannikkoa pitkin Vestrahorniin idässä, yhteensä vajaat 500 km.
Korkealla putouksen yllä
Yöpyisimme neljässä eri paikassa. Ensimmäinen kokonainen päivä tarjosi jotain siitä, josta Islanti tunnetaan – nimittäin vesiputouksia. Reilun 100 km:n aikana aikana pääkaupunki muuttuu autioiksi maisemiksi Atlantin kimmeltäessä oikealla puolella, ja niin saavuimme suurelle Seljalandsfoss-putoukselle. Koimme islantilaisen putouksen ensi kertaa elävässä elämässä ja opimme pian, että hyvän kuvan suurin este ovat etualaa kansoittavat turistilaumat. Opimme myös, että paksun jään vuoksi on hyvä kiinnittää kenkiin liukuesteet.
Tavallisesti kuvaaja pääsee putouksen taakse kuvaamaan veden läpi, mutta se reitti oli jäämassojen vuoksi tukossa. Ajettuamme pikaiset puoli tuntia
länteen tulimme yhdelle saaren tunnusomaisimmista putouksista. Se on nimeltään Skogafoss. Putous erottuu niin hyvin maisemasta ja on niin mukavasti niin lähellä päätietä, ettei siitä pääse huomaamatta ohitse.
Tartuimme aluksi tehokkaaseen 14 mm:n laajakulmaan ja kuvasimme vesiputousta. Käytimme aukkoja F8–F11, jotta syvyysterävyysalue olisi suuri. Otimme kuvia, joissa putoukseen kuuluva joki oli etualalla, mutta kuviin tuli myös useita turisteja. Siksi menimme lähemmäs, ja saimme lyhyellä teleobjektiivilla onnistuneita kuvia suuresta putouksesta, jota aurinkoisella säällä usein koristavat näyttävät sateenkaaret.
Vesiputouksen koko avautui meille kunnolla vasta, kun lähetimme nelikopterin yläilmoihin. Saatoimme 80 metrin korkeudesta kuvata vettä, joka ajautui kohti ja alas suuresta putouksesta. Tästä korkeasta kuvakulmasta katsoen valokuvaava turistipaljous olikin etu, koska se antoi Skogafossille perspektiiviä.
Hukkumiskuolema lähellä
Päivän viimeinen kohde oli musta Reynisfjara-laavaranta, joka sijaitsee Islannin eteläisimmässä kohdassa lähellä pikkukylää nimeltä Vik. Meitä varoitettiin rauhattomasta merestä, joka pieksi rantaa kymmenmetrisillä aalloilla. Turistien oli silloin tällöin nosteltava reppuja ja jalustoja ylemmäs aallon lyödessä entistä pidemmälle rantaan. Moni kasteli jalkansa. Aivan hassusti kävi norjalaiskuvaajalle, joka oli siirtynyt kallion ympäri veden ollessa hetken aikaa melko rauhallisena. Äkkiä suuri aalto tarttui mieheen ja veti hänet armotta veteen. Muutaman piinaavan sekunnin kuluttua tuli toinen aalto ja paiskasi hänet rannalle. Palellen, läpimärkänä ja järkyttyneenä hän sai huomata, että kallis järjestelmäkamera, josta hän oli pitänyt matkan aikana tarkoin huolta, oli nyt kuollut suolavesimyrkytykseen.
Musta ranta ja valkoinen, vaahtoava vesi olivat kuin luotuja pitkille valotusajoille. Kiinnitimme siis harmaasuotimen, myös Nd-suotimeksi kutsutun,