YLIVERTAISETYLIVE SPARTALAISET

JA THERMOPYLAIN TAISTELU

Jalkavaki Hyokkaa - - Sisältö - Ku­va: Ric­hard Hook

Ku­nin­gas Leo­ni­das ja hä­nen 300 so­ti­las­taan pi­ti­vät usean päi­vän ajan pin­tan­sa Per­sian ku­nin­gas Kserk­seen val­ta­via jouk­ko­ja vas­taan.

Sparta ja spartalaiset ovat le­gen­daa­ri­sin­ta an­tii­kin Kreik­kaa. Spar­tan ar­mei­jan or­ga­ni­saa­tio oli esi­ku­va Alek­san­te­ri Suu­rel­le ja myö­hem­min myös Roo­man val­ta­kun­nal­le. Yk­si Spar­tan yl­peim­mis­tä het­kis­tä oli Thermopylain so­lan taistelu, jos­sa 300 spar­ta­lai­sen joh­ta­ma kreik­ka­lais­ten liit­tou­ma pi­dät­te­li ku­nin­gas Kserk­ses I:n val­ta­via per­sia­lais­jouk­ko­ja usean päi­vän ajan.

Spar­ta­lai­sia so­ti­lai­ta Ly­kur­gok­sen ai­ka­na. Ku­vas­sa voi näh­dä erilaisia hei­dän käyt­tä­mi­ään va­rus­tei­ta.

Sparta ei ol­lut po­lis (kau­pun­ki) sa­mal­la ta­val­la kuin Atee­na tai The­ba. Ni­mi "Sparta" tu­li ar­vo­ni­mes­tä, jo­ta kan­toi­vat va­paat mie­het, joil­la oli täy­det kan­sa­lai­soi­keu­det. Si­tä, mi­tä me sa­nom­me nyt Spar­tak­si, kreik­ka­lai­set ja spartalaiset it­se­kin sa­noi­vat La­ke­dai­mo­nik­si. Kau­pun­ki si­jait­si La­ko­nian alu­eel­la Pe­lo­pon­ne­sok­sen nie­mi­maan kes­kel­lä La­ke­dai­mo­nil­la oli hy­vä si­jain­ti vuor­ten suo­jaa­mas­sa laak­sos­sa, jos­sa riit­ti juo­ma­vet­tä; se oli toi­sin sa­noen täy­del­li­nen paik­ka so­ti­las­lei­ril­le. La­ke­dai­mo­nin ym­pä­ris­tös­sä asui jouk­ko erilaisia kan­san­ryh­miä, jot­ka spartalaiset oli­vat val­loit­ta­neet ja alis­ta­neet. Jot­kut niis­tä, jot­ka asui­vat lä­hem­pä­nä Spar­taa, oli­vat säi­lyt­tä­neet va­pau­ten­sa, mut­ta heil­lä ei ol­lut kan­sa­lai­soi­keuk­sia, ei­vät­kä he ol­leet spar­ta­lai­sia. Hei­tä sa­not­tiin pe­rioi­keik­si (ym­pä­ril­lä asu­vat). He oli­vat säi­lyt­tä­neet it­se­hal­lin­non omil­la alueil­laan, mut­ta omaan ul­ko­po­li­tiik­kaan­sa he ei­vät voi­neet vai­kut­taa. Hei­dän oli lä­het­tä­vä Spar­tal­le huol­toa ja tar­vit­taes­sa myös so­ti­lai­ta. Roo­ma­lai­set käyt­ti­vät tä­tä hal­lin­to­ta­paa mal­li­na, kun hei­dän laa­jen­tu­mis­po­li­tiik­kan­sa ku­kois­ti vah­vim­mil­laan 200-lu­vul­la eaa.

Spar­tan alis­ta­mia ih­mi­siä, jot­ka ei­vät ol­leet pe­rioi­ke­ja, sa­not­tiin he­loo­teik­si Hei­dät oli alis­tet­tu täy­sin Spar­tan mää­räys­val­taan. Heil­lä ei ol­lut mää­rää­mi­soi­keut­ta sen enem­pää omai­suu­teen kuin omaan ke­hoon­sa. Spar­tan mies­puo­li­nen väes­tö oli yk­si­no­maan so­ti­lai­ta; spar­ta­lai­sia maan­vil­je­li­jöi­tä, ruu­kun­te­ki­jöi­tä tai pai­me­nia ei ol­lut. Jot­ta maas­sa oli­si mah­dol­lis­ta yl­lä­pi­tää ko­ko mies­väes­tön laa­juis­ta ar­mei­jaa, tar­vi­taan jo­ku hank­ki­maan ruo­kaa ja vält­tä­mät­tö­miä tar­vik­kei­ta. Sparta rat­kai­si on­gel­man val­loit­ta­mal­la kan­so­ja ja te­ke­mäl­lä kai­kis­ta or­ji­aan. He­loo­tit val­loi­tet­tiin 800–700-lu­vul­la eaa., ja he jäi­vät or­jik­si lä­hes 400 vuo­dek­si. He­loo­tit hoi­ti­vat Spar­tan kaik­ki käy­tän­nön työt, ja Spar­tan yh­teis­kun­ta oli täy­sin riip­pu­vai­nen il­mai­ses­ta työ­voi­mas­taan. Spartalaiset ar­mei­jat läh­ti­vät har­voin kau­as emo­kau­pun­gis­ta. Nii­den toi­min­ta liit­tyi usein puo­lus­tuk­seen; ne tu­kah­dut­ti­vat pe­rioi­kien tai he­loot­tien ka­pi­noi­ta tai vah­vim­pien naa­pu­ri­kan­so­jen konflik­te­ja Pe­lo­pon­ne­sok­sel­la. Mo­nia his­to­rian har­ras­ta­jia on ihmetyttänyt, mik­si Sparta ei kos­kaan harjoittanut hyök­kää­vää laajentumispolitiikkaa, kun tus­kin mikään Kreikan val­tiois­ta oli­si pys­ty­nyt vastustamaan si­tä. Useim­mat ar­ve­le­vat nyt, et­tä vaa­ra he­loot­tien ka­pi­noin­nis­ta oli pää­syy sii­hen, et­tei­vät jou­kot kos­kaan läh­te­neet kau­as.

Ly­kur­gos

Mo­net Spar­tan pe­rin­teis­tä ja nor­meis­ta pe­riy­tyi­vät ajal­ta, jo­ta his­to­rioit­si­jat kut­su­vat Kreikan his­to­rian pi­meik­si vuo­si­sa­doik­si (n. 1200–750 eaa.): täl­tä ai­ka­kau­del­ta ei ole lain­kaan kir­jal­li­sia läh­tei­tä, ja ar­keo­lo­gi­sia löy­tö­jä­kin on huo­mat­ta­van vä­hän. Mo­nien eri­tyi­ses­ti spar­ta­lais­ten pe­rin­tei­den al­kuun­pa­ni­ja­na pi­de­tään val­tio­mies Ly­kur­gos Spar­ta­lais­ta. Em­me tie­dä mie­hes­tä juu­ri muu­ta kuin sen, mi­tä hä­nes­tä on säi­ly­nyt spar­ta­lai­sis­sa le­gen­dois­sa. Tut­ki­jat ovat väi­tel­leet pit­kään sii­tä, on­ko Ly­kur­gos to­del­la kaik­kien hä­neen lii­tet­ty­jen la­kien ta­ka­na, tai on­ko hän yli­pää­tään kos­kaan elä­nyt. Ly­kur­gok­sen us­ko­taan sää­tä­neen mm. val­tiol­li­ses­ta ope­tuk­ses­ta, ge­rusia-neu­vos­tos­ta ja efo­rien va­lin­ta­jär­jes­tel­mäs­tä. Eforit oli­vat kuninkaiden ohel­la Spar­tan valtion mahtavimpia mie­hiä. Hei­dät valittiin veteraanien keskuudesta, ja he oli­vat lä­hes järjestään ylhäisöä. Taistelukentällä ku­nin­kaan sana oli la­ki, mut­ta poliittisissa kysymyksissä ku­nin­kaal­la oli vain yk­si ääni neuvostossa. Hä­nel­lä oli py­sy­vä paik­ka ge­rusia-neuvostossa efo­rien rin­nal­la. Muut jä­se­net valittiin vuo­sit­tain. Neu­vos­toa joh­ti­vat eforit, joil­la oli val­ta päät­tää neu­vos­ton ko­kouk­set, ja sa­mal­la kes­kus­te­lu, en­nen kuin kaik­ki oli­vat saa­neet pu­hua. Eforit vas­ta­si­vat myös ku­nin­kaan toi­mien val­von­nas­ta, ja heil­lä oli val­ta aset­taa ku­nin­kaat oi­keu­den eteen, jos nä­mä rik­koi­vat hy­vää spar­ta­lais­ta ta­paa.

Yh­des­sä suh­tees­sa Sparta ero­si jyr­käs­ti muis­ta Kreikan kaupunkivaltioista: se oli kak­sois­mo­nar­kia. Siel­lä hal­lit­si sa­man­ai­kai­ses­ti kak­si ku­nin­gas­ta. Ku­nin­gas­val­ta pe­riy­tyi kah­den su­vun si­säl­lä, jot­ka saat­toi­vat ve­tää su­ku­juu­ren­sa He­rakles-san­ka­riin as­ti – meil­le hän on eh­kä tu­tum­pi la­ti­na­lai­sel­la ni­mel­lään Her­ku­les. Kak­si kruu­nua oli ni­met­ty Spar­tan kah­den en­sim­mäi­sen ku­nin­kaan mu­kaan, joi­ta pi­det­tiin He­rakleen jäl­ke­läi­si­nä ja jois­ta pol­veu­tu­via su­ku­ja sa­not­tiin Eu­ry­pon­ti­deik­si ja Agia­deik­si. Kun de­mok­raat­ti­set aja­tuk­set ja ideat le­vi­si­vät Kreik­kaan vii­den­nel­lä ja nel­jän­nel­lä vuo­si­sa­dal­la eaa., Sparta pi­ti tiu­kas­ti kiin­ni mo­nar­kias­ta. He me­ni­vät niin pit­käl­le, et­tä

"EFORIT OLI­VAT KUNINKAIDEN OHEL­LA SPAR­TAN VALTION MAHTAVIMPIA MIE­HIÄ. HEI­DÄT VALITTIIN VETERAANIEN KESKUUDESTA, JA HE OLI­VAT LÄ­HES JÄRJESTÄÄN YLHÄISÖÄ. TAISTELUKENTÄLLÄ KU­NIN­KAAN SANA OLI LA­KI, MUT­TA POLIITTISISSA KYSYMYKSISSÄ KU­NIN­KAAL­LA OLI VAIN YK­SI ÄÄNI NEUVOSTOSSA."

he ju­lis­ti­vat so­dan liit­tou­tu­nei­ta val­tioi­ta vas­taan, jot­ka ot­ti­vat käyttöön de­mok­ra­tian tai jon­kin epä­mää­räi­sem­män kan­san­val­lan muo­don.

Spar­tan ju­lis­taes­sa so­dan omien ra­jo­jen­sa ul­ko­puo­lel­la eforit päät­ti­vät, kum­pi kah­des­ta ku­nin­kaas­ta joh­tai­si ar­mei­jaa. Ko­mi­ja­koi­nen val­ta­ra­ken­ne py­syi suh­teel­li­seen va­kaa­na ai­na 200-lu­vul­le eaa. as­ti.

Spar­ta­lai­nen so­ti­las

Spartalaiset käyt­ti­vät mui­den kreik­ka­lais­ten ta­voin so­dan­käyn­nis­sään hopliit­te­ja ja fa­lan­ge­ja. Hopliit­ti­so­ti­laal­la oli pit­kä kei­häs, ky­pä­rä, sää­ri­suo­jai­met ja suu­ri kil­pi. Kil­ven sa­no­taan usein an­ta­neen ni­men hopliit­ti, jo­ka tar­koit­taa yk­sin­ker­tai­ses­ti mies­tä, jol­la on suo­ja (hoplon). So­ti­laat sei­soi­vat ti­heis­sä ri­vis­töis­sä, jois­sa kun­kin so­ti­laan kil­pi suo­ja­si tä­män ruu­mis­ta ja vie­rus­to­ve­rin oi­kean puo­len. Kei­häi­tä käy­tet­tiin pis­toa­sei­na kil­ven reu­nan ohi. Kei­häät oli­vat niin pit­kiä, et­tä toi­sen ri­vin so­ti­laat nos­ti­vat omat kei­hään­sä en­sim­mäi­sen ri­vin har­tioi­den yli. Hy­vin toi­mi­van hopliit­ti­muo­dos­tel­man ri­vit oli­vat niin tii­viit, et­tä myös kol­mas, ja ää­rio­lo­suh­teis­sa nel­jäs­kin ri­vi kei­häi­tä yl­si vi­hol­li­seen as­ti.

Spartalaiset oli­vat hopliit­ti­so­ti­lai­ta par excel­lence. He har­joit­te­li­vat jo­ka päivä ja viet­ti­vät ko­ko elä­män­sä so­ta­väes­sä. He oli­vat yh­teen­hit­sau­tu­nei­ta ta­val­la, jos­ta muut hopliit­tiar­mei­jat saat­toi­vat vain unek­sia. Niin tii­viil­lä muo­dos­tel­mal­la kuin hopliit­ti­fa­lan­gi oli, oli oi­keas­taan vain yk­si suun­ta, ja se oli eteen­päin. Muo­dos­tel­man oli käy­tän­nös­sä mah­do­ton pe­rään­tyä so­ti­lai­den kom­pas­te­le­mat­ta tai tör­mäi­le­mät­tä toi­siin­sa ja ka­dot­ta­mat­ta sik­si ta­sa­pai­no­aan. Spartalaiset har­joit­te­li­vat erilaisia tans­sias­ke­lei­ta pa­ran­taak­seen ke­hon­hal­lin­taa, ryt­miä ja yh­teis­työ­tä. Se oli tär­keä poh­ja hei­dän vah­vuu­del­leen tais­te­lus­sa. Mikään muu ar­mei­ja ei pys­ty­nyt har­joit­te­le­maan ma­nöö­ve­re­jä ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta, kos­ka mie­het oli­vat töis­sä. Spartalaiset oli­vat am­mat­ti­so­ti­lai­ta ja pys­tyi­vät sik­si har­joit­te­le­maan liik­kei­tään täy­del­li­syy­teen as­ti. Hei­dän muo­dos­tel­man­sa oli kuin liik­ku­va muu­ri, kun se toi­mi niin kuin pi­ti. Läh­teis­tä ei pal­jas­tu, mi­tä yk­sit­täi­siä liik­kei­tä spartalaiset ky­ke­ni­vät te­ke­mään, joi­hin muut ei­vät pys­ty­neet. To­den­nä­köi­sin­tä on, et­tä spartalaiset ky­ke­ni­vät kään­ty­mään muo­dos­tel­mas­sa, muut­ta­maan suun­taa ja toi­mi­maan saar­ret­tu­na tai väi­jy­tet­ty­nä. Se tar­joai­si val­ta­via tak­ti­sia etu­ja mui­ta, suh­teel­li­sen yk­si­suun­tai­sia hopliit­te­ja vas­taan.

Fa­lan­git oli­vat te­hok­kaam­pia tais­te­lus­sa mui­ta fa­lan­ge­ja ja hopliit­te­ja vas­taan kuin mui­ta ase­la­je­ja. Tais­te­lus­sa väl­jem­piä jär­jes­tel­miä vas­taan hoplii­tit oli help­po kier­tää ja lyö­dä maa­han suo­jat­to­mal­ta oi­keal­ta si­vus­tal­ta tai se­lus­tas­ta kä­sin. Tie­de­tään kui­ten­kin, et­tä oli ää­rim­mäi­sen har­vi­nais­ta, et­tä kak­si fa­lan­gia to­del­la pää­tyi tais­te­lus­sa vas­tak­kain. Tais­te­lut rat­ke­si­vat usein sii­hen, et­tä jom­pi­kum­pi os­a­puo­li me­net­ti roh­keu­ten­sa ja pa­ke­ni, en­nen kuin ar­mei­jat tu­li­vat is­kue­täi­syy­del­le. Mil­loin koh­taa­mi­nen ta­pah­tui, tap­piot oli­vat pie­net, ja ar­mei­jat lä­hin­nä sei­soi­vat ja tö­ni­vät toi­si­aan, kun­nes jom­pi­kum­pi me­net­ti roh­keu­ten­sa tai sen voi­mat ei­vät enää riit­tä­neet pai­net­ta vas­taan. Kuol­lei­suus­lu­vut läh­ti­vät nousuun vas­ta, kun toi­nen puo­li läh­ti pa­koon.

Ago­ge

Ago­ge tar­koit­taa jo­ta­kin an­tii­kin maa­il­mas­sa niin har­vi­nais­ta kuin valtion mak­sa­ma kou­lu­tus. Kaik­kien Spar­tan poi­ka­las­ten oli käy­tä­vä lä­pi tä­mä kou­lu­tus yh­tä tär­ke­ää poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta – kruu­nun­pe­ril­li­set vält­tyi­vät sil­tä ja sai­vat oman, eri­tyi­ses­ti heil­le tar­koi­te­tun kou­lu­tuk­sen. Hei­dän ei tar­vin­nut tie­tää, mi­ten yk­si­kön osa­na lii­kut­tiin, mut­ta hei­dän oli hy­vin tär­keä tie­tää, mi­ten yk­si­kön liik­kei­tä hal­lit­tiin. Hei­dän kou­lu­tuk­sen­sa oli lem­peäm­pi, mut­ta sil­ti täy­sin kes­kit­ty­nyt so­ti­las­teh­tä­viin, jot­ka he koh­tai­si­vat myö­hem­min elä­mäs­sään.

Eforit tar­kas­ti­vat vas­ta­syn­ty­neet lap­set et­sien heis­tä epä­muo­dos­tu­mia ja heik­kouk­sia. Jos jo­kin oli vi­nos­sa, lap­set jä­tet­tiin susil­le; Spar­tas­sa ei ol­lut ti­laa hei­koil­le. Ne po­jat, jot­ka lä­päi­si­vät tar­kas­tuk­sen, an­net­tiin ta­kai­sin äi­deil­leen, joi­den luok­se he jäi­vät seit­se­män­teen ke­sään­sä as­ti. Sii­nä vai­hees­sa hei­dät tem­pais­tiin jul­man an­ka­ras­ti ko­din tur­vas­ta ja hei­tet­tiin ago­gen ar­keen.

Ago­ges­sa po­jat op­pi­vat so­ti­laik­si ja hoplii­teik­si; heis­tä tu­li va­pai­ta spar­ta­lai­sia. Pe­da­go­gi­nen lä­hes­ty­mis­ta­pa pe­rus­tui ruu­miil­li­seen ku­ri­tuk­seen, kiusaa­mi­seen, nöy­ryyt­tä­mi­seen ja ko­vaan fyy­si­seen har­joi­tuk­seen. Nuo­rim­mat po­jat lii­tet­tiin kou­lu­tuk­sen al­ku­vai­hees­sa van­hem­pien so­tu­rei­den pa­reik­si. Van­hem­mat po­jat toi­mi­vat tu­lok­kai­den erään­lai­si­na kum­mei­na. Kum­mit oli­vat vas­tuus­sa sii­tä, et­tä poi­ka käyt­täy­tyi niin kuin pi­ti ja sai ne ran­gais­tuk­set, jot­ka hä­nel­le kuu­lui. Van­hem­paa poi­kaa sa­not­tiin "amo­rik­si" (ra­kas­ta­ja), ja suh­tee­seen liit­tyi sek­su­aa­lis­ta sä­vyä. Se opet­ti nuo­rem­man sie­tä­mään suur­ta nöy­ryy­tys­tä ja ki­pua ja loi tii­viim­män suh­teen kum­miin.

Po­jil­le an­net­tiin valtion kus­tan­ta­maa ruo­kaa, mut­ta vain sen ver­ran, et­tä he py­syi­vät hen­gis­sä, ei riit­tä­väs­ti. Sen tar­koi­tus oli opet­taa hei­dät toi­mi­maan näl­käi­si­nä, ku­ten pit­kil­lä so­ta­ret­kil­lä saat­toi jou­tua te­ke­mään. Poi­kien ha­lut­tiin myös op­pi­van va­ras­ta­maan ja met­säs­tä­mään ruo­kan­sa. Riit­tä­mät­tö­mäl­lä ra­vin­nol­la, ku­ten suu­rin piir­tein kai­kel­la muul­la­kin ago­ges­sa, oli si­ten pe­da­go­gi­nen tar­koi­tus. Met­säs­tys­tai­dois­ta oli hyö­tyä se­kä ar­jes­sa et­tä so­ta­ret­kil­lä. Va­ras­te­lun oli tar­koi­tus opet­taa po­jat ove­lik­si ja py­sy­mään huo­maa­mat­to­mi­na. Ran­gais­tus kiin­ni­jää­mi­ses­tä oli jul­ki­nen piis­kaus.

Ta­ri­na po­jas­ta, jo­ka oli pyy­dys­tä­nyt jyr­si­jän juu­ri en­nen tar­kas­tus­ta, ker­too, mi­ten ali­ra­vit­tu­ja ja ku­ri­na­lai­sia ago­ge­jen po­jat oli­vat: Poi­ka oli pii­lot­ta­nut jyr­si­jän vaat­tei­siin­sa vält­tääk­seen vaa­ran jou­tua ja­ka­maan sen mui­den kans­sa tai, mi­kä pa­hem­paa, me­net­tää saa­liin­sa. Kau­his­tu­nut eläin al­koi jyr­siä po­jan vat­saa. Se kai­vau­tui ihon lä­pi si­säl­myk­siin. Poi­ka ei rä­päyt­tä­nyt sil­mään­sä­kään tar­kas­tuk­sen ai­ka­na, mut­ta kuo­li myö­hem­min jyr­si­jän ai­heut­ta­miin vam­moi­hin.

Po­jat läh­ti­vät ago­ges­ta täy­tet­ty­ään 17 vuot­ta. Hei­dät las­ket­tiin nyt ai­kui­sik­si, va­paik­si mie­hik­si, ja heil­lä oli täy­det kan­sa­lai­soi­keu­det, mut­ta hei­dän kou­lu­tuk­sen­sa ei ol­lut päät­ty­nyt. Seu­raa­va as­kel oli tul­la täy­si­val­tai­sek­si sys­si­tian, yh­tei­sa­te­rian, osak­si noin 20-vuo­ti­aa­na. Spar­tan ar­mei­ja oli jaet­tu osas­toi­hin sen mu­kaan, min­kä yh­tei­sa­te­rian osa so­ti­laat oli­vat. Kaik­ki spar­ti­aa­tit, toi­sin sa­noen va­paat kan­sa­lai­set, jot­ka oli­vat lä­päis­seet ago­gen, ate­rioi­vat siel­lä, ja kaik­ki osal­lis­tui­vat he­loot­tien tuot­ta­man ruo­an han­kin­taan. Jo­kai­sel­le spar­ti­aa­til­le an­net­tiin maa­pa­la­nen ja he­loot­ti­per­he vil­je­le­mään si­tä. Ne, jot­ka söi­vät yh­des­sä, myös nuk­kui­vat ja tais­te­li­vat yh­des­sä. He asui­vat omis­sa pa­ra­keis­saan noin 30-vuo­tiaik­si, jol­loin he sai­vat muut­taa per­hei­den­sä luok­se ja jät­tää paik­kan­sa nuo­rel­le so­ti­laal­le. Täs­sä iäs­sä mie­hiä alet­tiin pi­tää ve­te­raa­nei­na, ja he voi­vat kes­kit­tyä po­li­tiik­kaan tai jää­dä osak­si ar­mei­jaa.

Ago­ges­sa eri­tyi­ses­ti kun­nos­tau­tu­neet kut­sut­tiin kryp­tei­aan, erään­lai­seen sa­lai­sen po­lii­sin vir­kaa toi­mit­ta­nee­seen siir­ty­mä­riit­tiin. He eli­vät erak­koi­na met­sis­sä lä­hel­lä he­loot­te­ja. Heil­lä oli vel­vol­li­suus sur­ma­ta he­loo­tit, jot­ka uh­ka­si­vat Spar­tan tur­val­li­suut­ta, ei­vät teh­neet työ­tä tai oli­vat vää­räs­sä pai­kas­sa vää­rään ai­kaan.

Jo­kai­sen spar­ta­lai­sen mie­hen vel­vol­li­suus oli avioi­tua ja saa­da poi­kia, ts. ar­mei­jan tu­lok­kai­ta, ja tyt­tä­riä, jot­ka voi­si­vat tuot­taa yhä enem­män poi­kia. Useim­mat avioi­tui­vat tei­ni­vuo­sien lo­pus­sa. On­gel­ma oli, et­tei­vät nuo­ret mie­het saa­neet ol­la yh­des­sä puo­li­soi­den­sa kans­sa, vaik­ka heil­lä oli vel­vol­li­suus saa­da poi­kia. Tä­mä­kin on näy­te spar­ta­lai­ses­ta pe­da­go­gias­ta. Sul­ha­sen odo­tet­tiin osaa­van li­vah­taa sa­laa puo­li­son­sa luo te­ke­mään tä­män ras­kaak­si. Kiin­ni jää­neet sai­vat sa­man ran­gais­tuk­sen kuin var­kau­des­ta kiin­ni­jää­neet.

Thermopylain taistelu

Vaik­ka tä­mä taistelu päät­tyi spar­ta­lais­ten ve­ri­seen tap­pioon, se oli yk­si kau­pun­gin suu­ris­ta het­kis­tä. Ker­to­muk­sis­ta ku­nin­gas Leo­ni­dak­ses­ta ja hä­nen 300 spar­ta­lai­ses­taan on tul­lut san­ka­ruu­den, mie­hek­kyy­den ja us­kol­li­suu­den le­gen­do­ja. Näis­sä mie­his­sä ruu­miil­lis­tui kaik­ki, mi­tä spar­ti­aa­tin oli ol­ta­va, ja hei­dän tap­pios­taan tu­li kaik­kien kreik­ka­lais­ten mo­raa­li­nen voit­to.

Vuo­si oli 480 eaa., ja Man­ner-Kreik­kaa uh­ka­si per­sia­lais­ten mah­ta­van ku­nin­kaan, Kserk­seen, hyökkäys. Useim­mat kreik­ka­lai­set tun­nis­ti­vat uhan, ja vas­ta­rin­taa pää­tet­tiin jär­jes­tää, jos hyökkäys tu­li­si. Kserk­seen luon­nol­li­sin reit­ti man­te­reel­le kul­ki Ther­mo­py­laik­si ("läm­pi­mät por­tit") kut­su­tun vuo­ris­to­so­lan kautta. So­lan ka­peim­paan koh­taan ko­koon­tui kaik­ki­aan 4 000 kreik­ka­lais­ta. So­ta­neu­vos­tos­sa pää­tet­tiin, et­tä ylin ko­men­ta­juus kuu­lui Leo­ni­dak­sel­le, mut­ta ku­ta­kin kan­saa joh­tai­si­vat hei­dän omat up­see­rin­sa. Va­lin­nan lan­kea­mi­nen Leo­ni­dak­sel­le ei ol­lut yl­lä­tys; hän oli ko­ke­nut so­ti­las ja up­see­ri, ja tie­tys­ti spar­ti­aat­ti. Se

Per­sia­lai­sia so­ti­lai­ta sei­näf­rii­sis­sä Da­reiok­sen pa­lat­sis­ta; Per­ga­mon­museum, Ber­lii­ni.

Thermopylain taistelu ja Leo­ni­dak­sen tap­pio. Leo­ni­das maa­lauk­sen kes­kel­lä – hie­man ylä­va­sem­mal­la, tum­mat hiuk­set.

yk­sin oi­keas­taan jo riit­ti te­ke­mään hä­nes­tä mui­ta joh­ta­jia ja ku­nin­kai­ta pä­te­väm­män.

Mik­si Sparta lä­het­ti niin vä­hän so­ti­lai­ta? Tä­mä ky­sy­mys on nous­sut esiin usein Thermopylain tais­te­lun yh­tey­des­sä. Var­sin­kin kun tie­de­tään, et­tä Spar­tal­la oli kreik­ka­lais­val­tiois­ta lu­ku­mää­räi­ses­ti suu­rin ja par­hai­ten kou­lu­tet­tu ar­mei­ja, on syy­tä tut­kia, mik­si tais­te­luun lä­he­tet­tiin niin pie­ni jouk­ko.

Esiin on nos­tet­tu usei­ta te­ki­jöi­tä.

An­tii­kin läh­tei­den mu­kaan se joh­tui Kar­neia-fes­ti­vaa­lin vie­tos­ta, us­kon­nol­li­sen juh­lan Apol­lon-ju­ma­lan kun­niak­si. Ar­mei­jan lä­het­tä­mi­nen ei so­pi­nut ajan­koh­taan – se oli­si ol­lut louk­kaus Apol­lo­nia koh­taan.

Useat muut kau­pun­git käyt­ti­vät sa­man­lai­sia ve­ruk­kei­ta, ku­ten ni­meä­mä­tön­tä olym­po­lais­ta juh­laa. Toi­sen usein esiin tuo­dun nä­kö­koh­dan mu­kaan Kserk­seen val­loi­tus­ret­ki al­koi

Kreikan man­te­reen poh­jois­pääs­sä. Sparta si­jait­si tun­ne­tus­ti var­sin ete­läi­ses­sä osas­sa Pe­lo­pon­ne­sos­ta, ja siel­lä ha­lut­tiin odot­taa ja kat­soa, mi­ten pit­käl­le Kserk­ses oli val­mis me­ne­mään, en­nen kuin ko­ko ar­mei­ja lä­he­tet­täi­siin tais­te­le­maan, ja hä­net ha­lut­tiin koh­da­ta mie­luum­min kan­nak­sel­la Pe­lo­pon- ne­sok­sen ja man­te­reen vä­lis­sä, jos hän va­lit­si­si sen rei­tin. Toi­sen ver­sion mu­kaan eforit ha­lusi­vat lä­het­tää ko­ko ar­mei­jan, mut­ta Leo­ni­das es­ti sen. Hä­nel­le oli en­nus­tet­tu: "Yk­si spar­ta­lai­nen ku­nin­gas ja kaik­ki hä­nen mie­hen­sä kuo­le­vat per­sia­lais­ten asei­siin, jot­ta Sparta ei tu­hou­tui­si."

300 mies­tä oli lii­an vä­hän; se oli ku­nin­kaan hen­ki­var­tio­kaar­tin ko­ko. Ku­nin­gas pi­ti hen­ki­var­ti­jan­sa mu­ka­naan, min­ne hän me­ni­kin. Kaar­ti koos­tui 300 eri­tyi­ses­ti va­li­tus­ta mie­hes­tä. Va­lin­ta oli suu­ri kun­nia; se teh­tiin so­ti­laan osoit­ta­man roh­keu­den,

voi­man ja asei­den­käyt­tö­tai­don pe­rus­teel­la. Ai­noa eh­do­ton vaa­ti­mus oli, et­tä he oli­vat tuot­ta­neet poi­kia.

Kserk­ses

Kserk­ses I oli kol­mas per­sia­lai­nen ju­mal­ku­nin­gas val­ta­kun­nas­sa, jo­ta oli vii­me ai­koi­hin as­ti hal­lin­nut Ak­hai­me­ni­dien hal­lit­si­ja­su­ku. Kserk­ses nou­dat­ti isän­sä, Da­reios Suu­ren aggres­sii­vis­ta laajentumispolitiikkaa ja val­ta­si usei­ta aluei­ta Mus­tan­me­ren ete­lä­ran­ni­kol­la. Da­reiok­sel­la oli myös ol­lut oma konflik­tin­sa Atee­nan kans­sa, jo­ka oli tul­lut joo­nia­lais­ten avuk­si näi­den ka­pi­nas­sa Persiaa vas­taan (täs­tä voi lu­kea lä­hem­min He­ro­do­tok­sen His­to­ria­teok­sen V kir­jas­ta). Kserk­ses käyt­ti konflik­tia te­ko­syy­nä Kreikan val­loi­tuk­sel­le.

Hä­nen jouk­kon­sa oli­vat le­gen­daa­ri­sen suu­ret. His­to­rioit­si­ja Dio­do­rok­sen mu­kaan niis­sä oli rei­lus­ti yli mil­joo­na so­ti­las­ta, ja sen li­säk­si tu­li­vat kaik­ki me­ri­mie­het, kaup­pi­aat ja muut suur­ta ar­mei­jaa seu­raa­vat oheis­jou­kot. Kun ajat­te­lee, mil­lai­sia lo­gis­ti­sia on­gel­mia niin suu­ren ar­mei­jan joh­ta­mi­seen liit­tyy ja mil­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia sen ai­kai­nen tek­no­lo­gia tar­jo­si, ei ole to­den­nä­köis­tä, et­tä ar­mei­ja oli­si voi­nut ol­la niin suu­ri. Lu­ku on sel­väs­ti tem­pais­tu te­ke­mään Thermopylain san­ka­reis­ta, jos mah­dol­lis­ta, vie­lä­kin san­ka­ril­li­sem­pia. Mo­der­nit tut­ki­jat ovat las­ke­neet jouk­ko­jen kook­si noin 180 000 mies­tä ja

730 so­ta­lai­vaa, mi­tä on si­tä­kin pi­det­tä­vä pe­lot­ta­va­na vah­vuu­te­na. Dio­do­ros-si­taat­ti ar­mei­jan koos­ta on ku­vaa­va: "Sa­not­tiin, et­tä [per­sia­lai­nen ar­mei­ja] joi joet tyh­jik­si ja täyt­ti me­ren pur­jeil­la."

Kserk­seen ar­mei­ja oli koot­tu useis­ta eri kan­san­ryh­mis­tä. Yk­si per­sia­lais­ten vaa­ti­muk­sis­ta alis­ta­mil­leen kan­soil­le oli, et­tä nii­den oli va­rus­tet­ta­va ku­nin­kaal­le so­ti­lai­ta ai­na, mil­loin tar­vit­tiin. Kserk­seen ar­mei­jaan kuu­lui sik­si usei­ta erilaisia tais­te­lu­tyy­le­jä, asei­ta ja muo­dos­tel­mia.

1. päivä

Kserk­seen tun­nus­te­li­jat huo­ma­si­vat, et­tä Thermopylain so­las­sa oli lei­ris­sä vain muu­ta­ma kreik­ka­lais­so­ti­las, ja he ra­por­toi­vat sii­tä Kserk­seel­le. Per­sian ar­mei­jaan ver­rat­tu­na mi­kä ta­han­sa kreik­ka­lai­sar­mei­ja oli­si vai­kut­ta­nut pie­nel­tä, mut­ta tun­nus­te­li­jat nä­ki­vät vain ne, jot­ka var­tioi­vat so­lan ka­peim­paan koh­taan ra­ken­net­tua muu­ria, mi­kä an­toi Kserk­seel­le vää­rän ku­van kreik­ka­lais­ten vah­vuu­des­ta. Yli­mie­li­nen Kserk­ses lä­het­ti lä­het­ti­lään ker­to­maan kreik­ka­lai­sil­le, et­tä he sai­si­vat pi­tää hen­ken­sä, jos he an­tau­tui­si­vat hä­nel­le ja luo­vut­tai­si­vat kaik­ki aseen­sa. Leo­ni­das an­toi niin vi­ha­mie­li­sen vas­tauk­sen, et­tä Kserk­ses äi­mis­tyi ja suut­tui to­den teol­la. Ku­kaan ei aset­tu­nut ku­nin­gas­ta vas­taan, tai ju­ma­laa, jol­lai­se­na hän pi­ti it­se­ään. Hän lä­het­ti Joo­nian ka­pi­nas­sa ku­kis­tet­tu­jen joo­nia­lais­ten po­jat ko­koa­maan röyh­keät kreik­ka­lai­set ja joh­dat­ta­maan hei­dät hä­nen eteen­sä.

Leo­ni­das oli si­joit­ta­nut hopliit­tin­sa ka­pean so­lan sul­ke­van muu­rin eteen. Per­sia­lai­set ei­vät ol­leet odot­ta­neet sel­lais­ta vas­ta­rin­taa, ja hy­vin or­ga­ni­soi­tu­neet spartalaiset yl­lät­ti­vät hei­dät täy­sin ja lä­het­ti­vät hei­dät pit­kän tais­te­lun jäl­keen hän­tä koi­pien vä­lis­sä ta­kai­sin Kserk­seen luo. Dio­do­ros ker­too kis­sia­lais­ten ja sas­sa­ni­dien toi­ses­ta aal­los­ta. Hän se­lit­tää, et­tä hei­dän va­rus­teen­sa, ku­ten kil­pen­sä, ja hy­vin liik­ku­va tak­tiik­ka oli­vat te­hok­kai­ta avoi­mil­la alueil­la, mut­ta ei­vät pär­jän­neet ah­taas­sa so­las­sa kreik­ka­lai­sia hopliit­te­ja vas­taan.

Per­sia­lai­set vyö­ryt­ti­vät aal­lon toi­sen­sa jäl­keen, mut­ta kreik­ka­lais­ten vas­ta­rin­ta py­syi tii­vii­nä. Leo­ni­das pystyi vaih­ta­maan so­ti­lai­ta jo­ka vä­lis­sä. Tuo­reet voi­mat ja jat­ku­va me­nes­tys ko­hot­ti­vat nii­den­kin kreik­ka­lais­ten mo­ti­vaa­tio­ta, joil­la ei ol­lut eri­tyi­sen hy­vien so­ti­lai­den mai­net­ta. Ah­taas­sa so­las­sa

Spar­tan Leo­ni­das ro­mant­ti­sen tyy­li­suun­nan maa­lauk­ses­sa.

yli­voi­mais­ta vi­hol­lis­ta vas­taan ei siis tais­tel­lut vain spar­ta­lai­sia.

Il­lan koit­taes­sa Kserk­ses oli rai­vois­saan ja lä­het­ti nyt yh­den ta­run­omai­sim­mis­ta osas­tois­taan, Kuo­le­mat­to­mat. Näi­tä so­ti­lai­ta pe­lät­tiin kaik­kial­la itäi­sen Vä­li­me­ren alu­eel­la. Heis­tä on va­li­tet­ta­vas­ti vä­hän ku­vauk­sia; heis­tä tie­de­tään oi­keas­taan vain, et­tä he käyt­ti­vät tais­te­lus­sa ly­hyi­tä kei­häi­tä. Hei­dät­kin lyö­tiin ta­kai­sin. Yö las­keu­tui, ja kol­mi­päi­väi­sen so­dan en­sim­mäi­nen päivä oli ohi.

2. päivä

Kserk­ses oli nyt va­kuut­tu­nut, et­tä kreik­ka­lais­ten oli ol­ta­va haa­voit­tu­mis­ten ja edel­li­sen päi­vän ra­si­tus­ten hei­ken­tä­miä. Hän poi­mi jou­kois­taan ne kan­sat, jot­ka ei­vät ol­leet per­sia­lai­sia mut­ta joi­ta hän pi­ti sil­ti suu­ri­na so­dan­kä­vi­jöi­nä. Hän lu­pa­si heil­le niin hy­vän palk­kion, et­tä si­tä oli mel­kein vai­kea ku­vi­tel­la, jos he löi­si­vät kreik­ka­lai­set.

Leo­ni­dak­sen kier­rä­tyk­sen an­sios­ta yk­sit­täi­sen so­ti­laan fyy­si­nen ra­si­tus ei ol­lut nous­sut eri­tyi­sen suu­rek­si, ja muu­rin ja hopliit­ti­va­rus­tei­den tak­ti­nen käyt­tö ah­taas­sa so­las­sa oli myös jät­tä­nyt haa­voit­tu­nei­den tai kaa­tu­nei­den so­ti­lai­den mää­rän hy­vin pie­nek­si. Kreik­ka­lai­set on­nis­tui­vat jäl­leen lyö­mään ta­kai­sin kai­ken, mi­tä Kserk­ses lä­het­ti hei­tä vas­taan.

Kun tais­te­lu­ja oli kes­tä­nyt hy­vän ai­kaa, Kserk­seen luo ha­keu­tui Efial­tes-ni­mi­nen mies. Kreikan myö­hem­pi historia on liit­tä­nyt hä­nen ni­men­sä maan­pe­tok­seen. Efial­tes ei ol­lut spar­ta­lai­nen, ku­ten useis­sa elo­ku­vis­sa ja his­to­rial­li­sis­sa ro­maa­neis­sa on väi­tet­ty. Hän tu­li Trak­his-ni­mi­ses­tä kau­pun­ki­val­tios­ta, jo­ka si­jait­si vain muu­ta­man kym­me­nen ki­lo­met­rin pääs­sä Ther­mo­py­lais­ta. Efial­tes ker­toi Kserk­seel­le ka­peas­ta po­lus­ta vuor­ten yli, jon­ka kautta kul­ke­mal­la so­lan saat­toi kier­tää. Leo­ni­das tie­si jo po­lus­ta ja oli si­joit­ta­nut fo­kis­lai­sia so­ti­lai­ta var­tioi­maan si­tä. Hän toi­voi, et­tei Kserk­ses löy­täi­si si­tä, sil­lä kreik­ka­lai­set tar­vit­si­vat ah­taan so­lan edun voi­dak­seen tais­tel­la.

Efial­tes us­koi saa­van­sa Kserk­seel­tä suu­ren palk­kion tar­joa­mas­taan tie­dos­ta. Sen si­jaan Per­sian ku­nin­gas, jol­la ei ol­lut ho­vis­saan paik­kaa pet­tu­reil­le, tor­jui hä­net kyl­mäs­ti. Efial­tes viet­ti lo­pun elä­män­sä pae­ten kreik­ka­lais­ten rai­voa. Le­gen­dan mu­kaan hä­net sur­ma­si At­he­na­des-ni­mi­nen mies "jos­sa­kin thes­sa­lia­lai­ses­sa kau­pun­gis­sa". At­he­na­des­ta kun­nioi­tet­tiin Spar­tan san­ka­ri­na. Kserk­ses lä­het­ti Hy­dar­nas-ni­mi­sen up­see­rin­sa ja lo­put Kuo­le­mat­to­mis­ta po­lul­le pi­mey­den suo­jis­sa. Per­sia­lai­set mars­si­vat ko­ko yön koh­taa­mat­ta on­gel­mia.

3. päivä

Kol­man­nen ja vii­mei­sen päi­vän aa­mu­na per­sia­lai­set koh­ta­si­vat fo­kis­lai­set. Var­tio oli vain 100 mie­hen vah­vui­nen, ei­kä ha­lun­nut tais­tel­la Kuo­le­mat­to­mia vas­taan. Useim­mat fo­kis­lai­set kar­ka­si­vat mie­luum­min ko­ti­kau­pun­kiin­sa, jo­ka ei ol­lut kau­ka­na Ther­mo­py­lais­ta, kuin lä­het­ti­vät liit­to­lai­sil­leen tie­don, et­tä per­sia­lai­set oli­vat löy­tä­neet rei­tin vuor­ten ohi. Ne har­vat, jot­ka ei­vät pet­tä­neet kreik­ka­lais­ten asi­aa, aset­tui­vat ase­miin pie­nel­le kuk­ku­lal­le ja val­mis­tau­tui­vat koh­taa­maan kuo­le­man­sa. Hy­dar­na­sin huo­mat­tua, et­tei­vät hä­nen vas­tus­ta­jan­sa ol­leet spar­ta­lai­sia vaan fo­kis­lai­sia, hän lak­ka­si yk­sin­ker­tai­ses­ti vä­lit­tä­mäs­tä heis­tä ja jat­koi mars­sia eteen­päin.

Leo­ni­das ja hä­nen mie­hen­sä val­mis­tau­tui­vat päi­vän väis­tä­mät­tö­mään tais­te­luun, kun en­nus­ta­ja ker­toi hä­nel­le, et­tä per­sia­lai­set is­ki­si­vät tä­nään

hä­nen se­lus­taan­sa. Leo­ni­das pel­kä­si pa­hin­ta, mut­ta si­joit­ti mie­hen­sä sa­moin kuin kah­te­na edel­li­se­nä päi­vä­nä. Pian sen jäl­keen tu­li kar­ku­rei­ta Kserk­seen ar­mei­jas­ta, jot­ka ker­toi­vat hä­nel­le Efial­te­sis­ta. Kun fo­kis­lais­ten sa­nan­tuo­ja toi tie­don, et­tä per­sia­lai­set oli­vat ohit­ta­neet hei­dät, Leo­ni­das kut­sui kool­le krii­si­neu­von­pi­don. Kreik­ka­lai­set ym­mär­si­vät, et­tä taistelu oli to­sia­sias­sa me­ne­tet­ty. Leo­ni­das an­toi mui­den kan­so­jen joh­ta­jien päät­tää, ha­lusi­vat­ko he jää­dä ja koh­da­ta koh­ta­lon­sa kun­nial­la, vai pa­la­ta ko­ti­kau­pun­kei­hin­sa koh­taa­maan per­heen­sä ja tais­te­le­maan omil­la muu­reil­laan. Leo­ni­da­sin pu­heel­la ei ol­lut suur­ta vai­ku­tus­ta; pai­koil­leen jäi­vät vain la­ko­nia­lai­set (Leo­ni­da­sin it­sen­sä ko­men­ta­mat spartalaiset ja the­ba­lai­set) ja pie­nen Thes­piain jou­kot. Thes­piai ja The­ba oli­vat pe­rin­tei­ses­ti ve­ri­vi­hol­li­sia, mut­ta täs­sä ti­lan­tees­sa ne sei­soi­vat yh­des­sä vi­hol­li­sen hyök­käys­tä vas­tas­sa.

Kak­si suu­rin­ta läh­det­tä, He­ro­do­tok­sen His­to­ria­teos ja Dio­do­ros Si­si­lia­lai­sen

Maa­il­man­his­to­ria, ker­to­vat ta­pah­tu­mis­ta täs­tä het­kes­tä tais­te­lun lop­puun eri ta­val­la. He­ro­do­tok­sen ku­vaus­ta pi­de­tään to­tuu­den­mu­kai­sem­pa­na.

He­ro­do­tos

Kserk­ses ha­lusi an­taa Hy­dar­na­sil­le ai­kaa pääs­tä ase­miin ja odot­ti sik­si pit­käl­le päi­vään, en­nen kuin lä­het­ti omat jouk­kon­sa tais­te­luun. Kreik­ka­lai­sil­le oli puo­les­taan nyt sel­vää, et­tei­vät he nä­ki­si enää uut­ta päi­vän­koit­toa, ja he ve­täy­tyi­vät ta­val­lis­ta sy­vem­mäl­le so­laan. Hou­ku­tus kas­voi lii­an suu­rek­si Kserk­seel­le, jo­ka viit­ta­si nyt kin­taal­la Hy­dar­na­sil­le ja lä­het­ti en­sim­mäi­sen aal­lon mat­kaan. Spartalaiset tais­te­li­vat kii­vaas­ti, ku­ten kah­te­na edel­li­se­nä­kin päi­vä­nä, mut­ta täl­lä ker­taa he kär­si­vät it­se suu­ria tap­pioi­ta. Huo­mat­tu­aan, et­tä Hy­dar­nas ja Kuo­le­mat­to­mat oli­vat tul­leet alas po­lul­ta, kreik­ka­lai­set ve­täy­tyi­vät so­lan ka­pe­aan osaan ja tais­te­li­vat vii­mei­seen mie­heen.

Dio­do­ros Si­si­lia­lai­nen

Kun neu­von­pi­to oli päät­ty­nyt, kaik­ki pait­si spartalaiset ja thes­piai­lai­set läh­ti­vät pois. Leo­ni­das ke­hot­ti jäl­jel­lä ole­via so­ti­lai­ta syö­mään hy­vän aa­miai­sen, sil­lä "tä­nä il­ta­na me syöm­me Haa­dek­ses­sa". Var­hain aa­mul­la, kun oli yhä pi­meä, kreik­ka­lai­set hii­pi­vät koh­ti per­sia­lais­ten lei­riä. He oli­vat saa­neet Leo­ni­dak­sel­ta käs­kyn is­keä Kserk­seen kimp­puun. Hei­dät ha­vait­tiin hei­dän pääs­ty­ään ku­nin­kaan tel­tan ul­ko­puo­lel­le, ja ko­ko per­sia­lais­lei­ri jou­tui kaa­ok­seen. Kserk­ses it­se pa­ke­ni ja pe­las­ti si­ten hen­ken­sä. Se­ka­sor­to oli niin suu­ri, et­tä mo­ni per­sia­lai­nen kuo­li maan­mies­ten­sä aseis­ta, ei­kä kreik­ka­lais­ten. Kun päivä vih­doin val­ke­ni, spartalaiset pii­ri­tet­tiin no­peas­ti, ja he päät­ti­vät päi­vän­sä per­sia­lais­ten nuo­lien lä­vis­tä­mä­nä.

Thermopylain jäl­ki­kir­joi­tus

Ther­mo­py­lais­ta tu­li le­gen­daa­ri­nen taistelu, ja sen ur­hei­siin so­ti­lai­siin lii­te­tään mo­nia si­taat­te­ja. Yh­den tun­ne­tuim­mis­ta sa­no­taan tul­leen, en­nen kuin en­sim­mäi­sen päi­vän tais­te­lut al­koi­vat. Yk­si traa­kia­lai­sis­ta so­ti­lais­ta oli kuul­lut, et­tä kun Kserk­seen ar­mei­ja lä­het­ti nuo­len­sa mat­kaan, nii­tä oli niin pal­jon, et­tä ne pi­men­si­vät au­rin­gon. Di­ke­neen, spar­ta­lai­sen so­ti­laan, ker­ro­taan kään­ty­neen jouk­ko­jen puo­leen ja sa­no­neen:

"Ys­tä­väm­me Traa­kias­ta toi­vat meil­le hy­viä uu­ti­sia, sil­lä jos per­sia­lai­set peit­tä­vät au­rin­gon, me saam­me tais­tel­la var­jos­sa ja väl­tym­me paah­teel­ta."

Ther­mo­py­lais­ta tu­li Spar­tal­le to­dis­te sen so­ti­lai­den roh­keu­des­ta ja val­miuk­sis­ta. Leo­ni­da­sin ko­ti­kau­pun­ki muis­taa hä­net san­ka­ri­na, ja hä­nen ko­ti­maan­sa le­gen­da­na. Hä­nen ruu­miin­sa tuo­tiin 440 eaa. Ther­mo­py­lais­ta ko­tiin Spar­taan. Hä­nen jään­nök­sen­sä hau­dat­tiin Spar­tan sy­dä­meen, ja pai­kal­le pys­ty­tet­tiin pyl­väät, jos­sa on kaik­kien 300 so­ti­laan ni­met, jot­ka oli­vat näi­nä kol­me­na päi­vä­nä tais­tel­leet Kserk­ses­tä vas­taan.

Kserk­ses jat­koi mars­si­aan Kreik­kaan ja val­ta­si Atee­nan ja sai kos­ton­sa. Hän ei lo­pet­ta­nut sii­hen, vaan jat­koi Kreikan val­loi­tus­ret­ke­ään ai­na Sa­la­miin koh­ta­lok­kaa­seen me­ri­tais­te­luun as­ti. Kär­sit­ty­ään siel­lä tap­pion hän ve­täy­tyi Krei­kas­ta ja kään­si huo­mion­sa Ba­by­lo­nian ka­pi­naan.

"MO­NIA HIS­TO­RIAS­TA KIINNOSTUNEITA ON IHMETYTTÄNYT, MIKSEI SPARTA KOS­KAAN HARJOITTANUT HYÖKKÄÄVÄMPÄÄ LAAJENTUMISPOLITIIKKAA, KUN TUS­KIN MIKÄÄN KREIKAN KAUPUNKIVALTIOISTA PYSTYI VASTUSTAMAAN SI­TÄ."

INGARING A R EF TEDAL HØGS HØGSTEDTTED

Spar­tan so­ti­laat oli­vat vah­vo­ja ja ro­te­via mie­hiä, joi­ta pe­lät­tiin tais­te­lu­ken­til­lä.Ku­va: Sig­ve Sol­berg

Ku­va: Ric­hard Hook

Spar­ta­lai­sia so­ti­lai­ta toi­ses­sa Mes­se­nian so­das­sa.

Kreik­ka per­sia­lais­so­tien ai­kaan 500–479 eaa:Joo­nian ka­pi­naRat­kai­se­va taistelu Kreik­ka­lais­val­tiot Persiaa vas­taan Neut­raa­lit kreik­ka­lais­val­tiot Per­sian val­ta­kun­taPer­sian va­sal­li­val­tiotJoo­nien ka­pi­nat (498 eaa.) Mar­do­nios (492 eaa.) Ar­ta­fer­nes/Da­tis (490 eaa.) Kserk­ses/Mar­do­nios (480 eaa.) Kart­ta Egean­me­res­tä ja Krei­kas­ta per­sia­lais­so­tien ai­kaan v. 500–479 eaa.

Kart­ta: Osprey Pub­lis­hing

Kart­ta Per­sian val­ta­vas­ta val­ta­kun­nas­ta 546–401 eaa. "KSERK­SEEN AR­MEI­JA OLI KOOT­TU USEIS­TA KAN­SAN­RYH­MIS­TÄ. "YK­SI PER­SIA­LAIS­TENVAA­TI­MUK­SIS­TA ALIS­TA­MIL­LEEN KAN­SOIL­LEOLI, ET­TÄ NE VARUSTIVAT TARPEEN TULLEN SO­TI­LAI­TA KU­NIN­KAAL­LE. KSERK­SEENAR­MEI­JAAN KUU­LUI SIK­SI USEI­TA ERILAISIA TAIS­TE­LU­TYY­LE­JÄ, ASEI­TA JAMUO­DOS­TEL­MIA."

Ku­va Thermopylain alu­eel­ta, jos­sa taistelu käy­tiin – täl­lai­sel­ta siel­lä näyt­tää ny­ky­ään.

ARTIKKELIN KIRJOITTAJAIn­gar Ef­te­dal Høgs­tedt on suo­rit­ta­nut mais­te­ri­tut­kin­non la­ti­nas­sa ja kan­di­daa­tin­tut­kin­non an­tii­kin his­to­rias­sa Ber­ge­nin yli­opis­tos­sa. Hän on eri­kois­tu­nut an­tii­kin so­ta­his­to­ri­aan ja eri­tyi­ses­ti Roo­man ta­sa­val­lan ar­mei­jaan.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.