BENGALIN VALLOITUS

Jalkavaki Hyokkaa - - Sisältö - Maa­laus: Francis Hay­man

Useat eu­roop­pa­lai­set suur­val­lat kil­pai­li­vat en­nen vuot­ta 1757 val­las­ta ja vai­ku­tus­val­las­ta In­tias­sa. Yk­si tais­te­luis­ta ta­pah­tui Plas­seys­sa.

Val­las­ta ja vai­ku­tus­val­las­ta In­tias­sa kil­pai­li vuon­na 1757 usei­ta eu­roop­pa­lai­sia suur­val­to­ja. Brit­tien pie­nen Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nian on­nis­tui Plas­seys­sa lyö­dä Bengalin nawab ja hä­nen rans­ka­lai­set tu­ki­jan­sa. Voit­to ava­si tien brit­tien yli­val­lal­le, jo­ta jat­kui vuo­teen 1948.

Ro­bert Cli­ve ja Mir Ja­far Plasseyn tais­te­lun jäl­keen 1757.

Uu­det lai­va­tyy­pit ja na­vi­goin­ti­me­ne­tel­mät ava­si­vat 1500-lu­vul­la suo­rat me­ri­tiet Eu­roo­pan ja Aasian vä­li­sel­le kau­pan­käyn­nil­le. Eu­roop­pa­lai­set suur­val­lat pe­rus­ti­vat tu­ki­koh­tia kau­pal­leen, en­sin Es­pan­ja ja Por­tu­ga­li, sit­ten alan­ko­maa­lai­set, bri­tit ja rans­ka­lai­set 1600-lu­vul­la. Brit­tien, rans­ka­lais­ten ja alan­ko­maa­lais­ten int­res­se­jä ei edus­ta­nut var­si­nai­nen val­tio­val­ta, vaan yk­si­tyi­set mo­no­po­lit (komp­pa­niat), joil­la oli yk­si­noi­keus kau­pan­käyn­tiin tie­tyil­lä alueil­la. Niil­lä oli omat aseis­te­tut jouk­kon­sa, tuo­miois­tui­men­sa ja van­ki­lan­sa, ja ne oli­vat pian mu­ka­na val­ta­tais­te­luis­sa kes­ke­nään ja pai­kal­lis­ten hal­lit­si­joi­den kans­sa.

Eu­roop­pa­lai­set kaup­pa­komp­pa­niat rek­ry­toi­vat omien eu­roop­pa­lais­ten ydin­jouk­ko­jen­sa li­säk­si myös pai­kal­li­ses­ti. En­sim­mäi­se­nä sel­lai­sen koh­tuul­li­sen var­tee­no­tet­ta­van jou­kon sai jal­keil­le ranskalainen Jo­seph Dupleix. Englan­nin Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nia (pe­rus­tet­tu 1608) seu­ra­si pian esi­merk­kiä kuu­lui­sil­la se­po­yil­lään, kii­tos Ro­bert Cli­ven, jo­ka osoit­tau­tui pait­si lah­jak­kaak­si ar­mei­jan­ko­men­ta­jak­si, myös tai­ta­vak­si diplo­maa­tik­si. Cli­ve oli alun pe­rin kont­to­ris­ti, mut­ta hä­net oli siir­ret­ty komp­pa­nian ase­jouk­koi­hin hä­nen yri­tet­ty­ään am­pua it­sen­sä vel­kaan­tu­mi­sen vuok­si.

Hän yle­ni no­peas­ti ja sai kap­tee­nin ar­von 1751. Cli­ve niit­ti mai­net­ta sa­ma­na vuon­na suun­ni­tel­tu­aan en­sin Arco­tin kau­pun­gin val­tauk­sen ja puo­lus­tet­tu­aan si­tä sit­ten vain 200 mie­hel­lä 10 000 hyök­kää­jää vas­taan.

Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nia ra­ken­si 1756 Kal­kut­taan Fort Wil­lia­min lin­noi­tuk­sen, kos­ka se pel­kä­si rans­ka­lais­ten hyök­käys­tä. Bengalin nawab, Si­raj ud-Dau­lah, us­koi, et­tä bri­tit ai­koi­vat to­del­li­suu­des­sa val­la­ta hä­nen val­ta­kun­tan­sa. Nawab käs­ki sik­si tu­ho­ta lin­noi­tuk­sen. Se rik­koi komp­pa­nian ja Si­rajn edel­tä­jän so­pi­muk­sia vas­taan ja oli vii­mei­sin pit­käs­sä sar­jas­sa eri­mie­li­syyk­siä Si­rajn ja kaup­pa­komp­pa­nian vä­lil­lä. Hä­nel­lä tie­det­tiin li­säk­si ole­van sa­lai­sia yh­teyk­siä rans­ka­lai­siin. Brit­ti­ku­ver­nöö­ri kiel­täy­tyi to­teut­ta­mas­ta vaa­ti­mus­ta, ja 20. ke­sä­kuu­ta 1756 Kal­kut­taan hyö­kät­tiin ja pie­ni lin­noi­tus val­lat­tiin. Hen­kiin­jää­neet tel­jet­tiin kuu­lui­saan Black Ho­le of Calcut­taan, tyr­mään, jon­ka olo­suh­teis­sa vain 23 van­gin 146:sta

sel­viy­ty­neen hen­gis­sä.

Tie­to Kal­ku­tan tap­pios­ta ta­voit­ti Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nian pää­tu­ki­koh­dan Ma­dra­sis­sa In­tian län­si­ran­ni­kol­la elo­kuus­sa. Evers­ti­luut­nant­ti Ro­bert Cli­ven joh­ta­man

900 englan­ti­lais­so­ti­laan ja 1 500 se­po­yn vah­vuu­den kul­jet­ti me­rit­se In­tian ym­pä­ri ami­raa­li Char­les Wat­so­nin ko­men­ta­ma lai­vas­ton yk­sik­kö. Jouk­ko­jen on­nis­tui 2. tam­mi­kuu­ta 1757 val­la­ta kau­pun­ki, jo­ta

3 000 nawa­bin mies­tä puo­lus­ti. Nawab jou­tui mak­sa­maan kor­vauk­sia ja pa­laut­ta­maan komp­pa­nian kaup­pa­oi­keu­det Ben­ga­lis­sa. Nawab yrit­ti val­la­ta Kal­ku­tan uu­del­leen 5. hel­mi­kuu­ta, mut­ta brit­tien vas­ta­hyök­käys yl­lät­ti ja nu­jer­si hä­nen jouk­kon­sa. Tu­lok­se­na sol­mit­tiin Ali­na­ga­rin so­pi­mus, mut­ta se ei es­tä­nyt Bengalin hal­lit­si­jaa yrit­tä­mäs­tä uu­del­leen.

Eu­roo­pas­sa ja Poh­jois-Af­ri­kas­sa oli

tä­hän ai­kaan syt­ty­nyt seit­sen­vuo­ti­nen sota (1756-1763), jos­ta seu­ra­si yh­tee­not­to­ja rans­ka­lais­ten ja brit­ti­jouk­ko­jen vä­lil­lä myös In­tias­sa. Rans­kan vai­ku­tus­val­ta ja kaup­pa kas­voi­vat Ben­ga­lis­sa kaup­pa­komp­pa­nian ja nawa­bin vä­li­sis­tä so­pi­muk­sis­ta huo­li­mat­ta. Rans­kan In­tian ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri, Jo­seph François Dupleix, oli jo­pa usein näh­ty vie­ras ho­vis­sa. Cli­ve hyök­kä­si Chan­dan­na­ga­rin 300 mie­hen vah­vui­seen rans­ka­lais­tu­ki­koh­taan ja val­ta­si sen. Sen luon­nol­li­nen seu­raus oli rans­ka­lais­ten ja nawa­bin yh­tei­nen yri­tys kar­kot­taa bri­tit Ben­ga­lis­ta ko­ko­naan.

Bri­tit päät­ti­vät puo­les­taan suis­taa Si­rajn val­las­ta. Hän oli it­se­val­tai­nen ty­ran­ni, ei­kä pai­kal­li­sis­ta kil­pai­li­jois­ta ol­lut puu­tet­ta, joil­la oli yh­tei­set ta­voit­teet brit­tien kans­sa ja jot­ka pyy­si­vät nyt apua hä­nes­tä eroon pää­se­mi­sek­si. Hän oli li­säk­si juu­ri kär­si­nyt tap­pion af­ga­nis­ta­ni­lai­sel­le so­ta­her­ra Ah­mad Shah Dur­ra­nil­le, jo­ka oli teh­nyt ryös­tö­ret­ken Del­hiin edel­li­se­nä vuon­na. Sa­lai­sen op­po­si­tion joh­dos­sa oli suo­sit­tu baks­hi Mir Ja­far Ali Khan; Bengalin jouk­ko­jen yli­ko­men­ta­ja. Kruu­nu lu­vat­tiin hä­nel­le, mi­kä­li brit­tien ope­raa­tio on­nis­tui­si. Vas­ta­pal­ve­luk­sek­si hä­nen oli pi­det­tä­vä rans­ka­lai­set pois­sa Ben­ga­lis­ta, mak­set­ta­va Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nial­le 500 000 pun­taa ja vie­lä 250 000 pun­taa Kal­ku­tan eu­roop­pa­lai­sil­le kor­vauk­sek­si Si­rajn ai­ka­na kär­si­tyis­tä va­hin­gois­ta.

500 se­po­yl­lä li­sä­vah­vis­tet­tu Cli­ven ar­mei­ja läh­ti 13. maa­lis­kuu­ta Chan­dan­na­ga­ris­ta koh­ti nawa­bin val­tais­tuin­paik­kaa Murs­hi­da­ba­dia. Se saa­pui Cutwan lin­noi­tuk­seen vii­si päi­vää myö­hem­min, ja maa­lis­kuun 22. päi­vän il­ta­na se pää­si Bha­gi­rat­hi­joel­le 150 km Kal­ku­tas­ta poh­joi­seen. Yh­del­tä yöl­lä jo­ki oli yli­tet­ty, ja jou­kot jäi­vät lei­riin man­go­pui­den al­le Pa­las­hin

ky­läs­sä. Cli­ven ra­por­teis­sa Pa­las­his­ta tu­li Pa­las­sey, jo­ka an­toi jäl­ki­pol­vil­le ni­men seu­raa­va­na aa­mu­na käy­dyl­le tais­te­lul­le.

Plasseyn taistelu

Brit­tien he­rä­tes­sä päi­vän­koi­tos­sa Si­raj lä­hes­tyi lei­riä pi­ka­mars­sil­la poh­joi­ses­ta noin 15 000 rat­su­väen­so­ti­laan,

35 000 jal­ka­väen­so­ti­laan ja 40 ty­kin vah­vuu­del­la. Li­sä­apu­na oli rans­ka­lais­ten mon­sieur Sinf­rayn pie­nem­pi, noin 40 mie­hen vah­vuus ja nel­jä kent­tä­tyk­kiä. Ne ryh­mit­tyi­vät puo­liym­py­räk­si man­go­leh­don ase­mien ym­pä­ril­le. Ty­kis­tö le­vi­tet­tiin pit­kin lin­jaa, jot­ta brit­tien vas­ta­tu­li­tuk­sel­la oli­si pie­nem­mät mah­dol­li­suu­den tu­ho­ta ne kaik­ki. Poik­keuk­se­na oli­vat rans­ka­lais­ty­kit, jot­ka si­joi­tet­tiin etu­lin­jan val­li­sar­veen. Cli­ve tie­si en­tuu­des­taan, et­tä ko­men­ta­jan us­ko nawa­biin oli hei­kon­lai­nen. Mir Mud­din oli ai­noa, jo­ka py­syi­si var­mas­ti lo­jaa­li­na, ja yrit­tä­mäl­lä pois­taa hä­nen jouk­kon­sa pe­lis­tä bri­tit saat­toi­vat las­kea sen va­raan, et­tä muu osa lin­jas­ta ro­mah­tai­si.

Taistelu al­koi noin kel­lo kuu­del­ta rans­ka­lais­tyk­kien avat­tua tu­len. Bri­tit tu­ho­si­vat ne kui­ten­kin no­peas­ti, sil­lä hei­dän ty­keil­lään oli pi­tem­pi kan­to­mat­ka. Sit­ten nawab aloit­ti pom­mi­tuk­sen omal­la ras­kaal­la ty­kis­töl­lään. Bri­tit suo­jau­tui­vat man­go­leh­toa ym­pä­röi­vien maa­val­lien taak­se, ja vaik­ka kes­ki­tys­tä jat­kui mon­ta tun­tia, jou­kot ei­vät va­hin­goit­tu­neet. Brit­ti­ty­kis­tö pystyi ase­mis­taan val­lien ta­ka­na mou­ka­roi­maan ben­ga­lien avoi­meen maas­toon si­joi­tet­tu­ja tyk­ke­jä. Brit­tien ti­lan­ne oli yhä kriit­ti­nen, mut­ta sit­ten ta­pah­tui ih­me. Lä­hes pil­ve­tön si­ni­tai­vas vaih­tui äkis­ti kaa­to­sa­teek­si. Bri­tit le­vit­ti­vät pur­je­kan­gaspres­su­ja va­rus­tei­den­sa yl­le, mut­ta ben­ga­lien ruu­ti kas­tui lä­pi­mä­räk­si, ja hei­dän ty­kis­tön­sä vai­ke­ni. Ben­ga­lit us­koi­vat, et­tä brit­tien ty­kis­töl­lä oli sa­ma on­gel­ma. Mir Mud­den päät­ti sik­si hyökätä brit­tien ase­miin, mut­ta ku­ri­na­lai­nen mus­ket­ti- ja kra­naat­ti­tu­li teu­ras­ti hä­nen mie­hen­sä. Mud­den it­se haa­voit­tui kuo­let­ta­vas­ti ty­kin­kuu­las­ta, ja hen­kiin­jää­neet läh­ti­vät pian pa­koon.

Mir Ja­far jätti puo­les­taan to­teut­ta­mat­ta nawa­bin käs­kyn hyökätä myös brit­tia­se­mia vas­taan. Yk­sit­täi­set his­to­rioit­si­jat ovat li­säk­si väit­tä­neet, et­tä ben­ga­li­so­ti­laat myös lah­jot­tiin an­tau­tu­maan ja jo­pa suun­taa­maan aseen­sa omi­aan vas­taan.

Ben­ga­lit ve­täy­tyi­vät lei­riin­sä noin puo­len päi­vän ai­kaan. Si­raj oli täs­sä vai­hees­sa täy­sin me­net­tä­nyt ti­lan­ne­kä­si­tyk­sen­sä ja kään­tyi pe­tol­li­sen Mir Ja­fa­rin puo­leen ky­syäk­seen neu­voa. Ja­far, jo­ka ko­men­si noin puol­ta nawa­bin rat­su­väes­tä

Plas­seys­sä, ei an­ta­nut ti­lai­suu­den men­nä ohi, vaan ker­toi hal­lit­si­jal­le, et­tä bri­tit oli lyö­ty ja nawa­bin pi­täi­si ve­täy­tyä ta­kai­sin Murs­hi­da­ba­diin Ja­fa­rin suo­rit­taes­sa jäl­ki­sii­vouso­pe­raa­tiot. Huo­ma­tes­saan Si­rajn ole­van mat­kal­la pois Cli­ve ko­men­si osan jou­kois­ta eteen­päin. Hyök­kää­jät, joil­la oli kak­si kent­tä­tyk­kiä, ot­ti­vat ase­mat mäel­tä

vi­hol­lis­lei­rin lä­hel­lä noin 300 met­rin pääs­sä läh­tö­ase­mis­ta, jois­sa rans­ka­lais­ten ty­kit oli­vat ol­leet aa­mul­la. Ben­ga­lien vas­ta­rin­ta jäi ha­lut­to­mak­si. Cli­ven mie­het jat­koi­vat ete­ne­mis­tä ja val­ta­si­vat vie­lä kak­si kuk­ku­laa, mi­kä toi hei­dät nawa­bin lei­rin kor­keu­del­le. Ben­ga­lit yrittivät nyt saa­da tyk­ke­jä ase­miin py­säyt­tääk­seen vi­hol­li­set, mut­ta brit­tien ty­kis­tö tu­ho­si ne. Ben­ga­lit lä­het­ti­vät myös rat­su­väen brit­tien uusia ase­mia koh­ti, mut­ta ne­kin lyö­tiin ta­kai­sin ja he­vo­set kuo­li­vat. Cli­ve huo­ma­si, et­tä jouk­ko­jen mo­raa­li lu­his­tui, kun nel­jä tai vii­si nä­ky­vin­tä up­see­ria oli kaa­tu­nut. Hä­nen mie­hen­sä hyök­kä­si­vät ben­ga­lien lei­riin, ja noin vii­del­tä il­ta­päi­väl­lä taistelu muut­tui paok­si ja ta­kaa-ajok­si.

Ny­ky­ai­ka­na on help­po se­lit­tää pie­nen eu­roop­pa­lais­vah­vuu­den voit­to ei-eu­roop­pa­lai­sis­ta tek­no­lo­gi­sel­la yli­ver­tai­suu­del­la. Mut­ta esi­mer­kik­si In­tian ja Kii­nan ar­mei­joil­la oli 1700-lu­vun lop­puun as­ti usein yh­tä edis­ty­nyt aseistus kuin län­si­mai­sil­la ar­mei­joil­la. Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nian voi­ton Plas­seys­sa ar­vioi­tiin joh­tu­van enem­män pa­rem­mas­ta kou­lu­tuk­ses­ta, or­ga­ni­saa­tios­ta, ku­ri­na­lai­suu­des­ta ja tak­tii­kas­ta. Ben­ga­li­jou­kot oli­vat lah­jot­ta­vis­sa, ja ne pa­ke­ni­vat no­peas­ti vas­toin­käy­mi­siä koh­da­tes­saan. Si­raj me­net­ti myös ti­lan­ne­kä­si­tyk­sen­sä ja jouk­ko­jen­sa hal­lin­nan, kun bri­tit omal­la puo­lel­laan päät­ti­vät tais­tel­la huo­nois­ta al­kua­se­tel­mis­ta huo­li­mat­ta, ei­kä mikään viit­taa sii­hen, et­tei­kö Cli­ve oli­si hal­lin­nut jouk­ko­jaan täy­del­li­ses­ti alus­ta lop­puun as­ti.

Mus­ket­te­ja käyt­tä­vä jalkaväki myös tar­vit­si tiukan ku­rin ol­lak­seen te­ho­kas tais­te­lus­sa. Asei­den osu­ma­tark­kuus oli niin huo­no, et­tä ne oli lau­kais­ta­va koo­tus­ti ja ri­veit­täin, jot­ta niil­lä saa­vu­tet­tai­siin tap­pa­va te­hok­kuus tais­te­lu­ken­tän tie­tys­sä osas­sa. Myös la­taus­har­joit­te­lu oli rat­kai­se­van tär­ke­ää sil­le, mil­lai­nen tu­li­voi­ma kul­la­kin yk­si­köl­lä oli. Hy­vin kou­lu­tet­tu ja koor­di­noi­tu osas­to saat­toi sik­si ol­la te­hok­kaam­pi kuin kym­me­nen kou­lut­ta­ma­ton­ta.

Tais­te­lun jäl­keen

Si­rajn jou­koil­ta kaa­pat­tiin yli 40 tyk­kiä ja suu­ri huol­to­ko­lon­na, ja ne me­net­ti­vät kaa­tu­nei­na noin 500 mies­tä. Cli­ven omien ra­port­tien mu­kaan Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nia me­net­ti vain 22 kaa­tu­nut­ta ja 50 haa­voit­tu­nut­ta, useim­mat se­po­y­ja. Bri­tit saa­pui­vat Murs­hi­da­ba­diin 29. ke­sä­kuu­ta, ja Cli­ve ni­mit­ti Ja­fa­rin Bengalin uu­dek­si nawa­bik­si kaup­pa­komp­pa­nian an­ta­mien lu­paus­ten mu­kai­ses­ti. Ja­fa­rin poi­ka van­git­si en­ti­sen nawa­bin 2. hei­nä­kuu­ta, ja hä­net te­loi­tet­tiin.

Ja­far ei kui­ten­kaan ajan mit­taan su­vain­nut brit­tien val­ta-ase­maa. Hän pyy­si apua Alan­ko­mai­den Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nial­ta, jo­ka lä­het­ti 7 lai­vaa ja 700 mies­tä. Brit­tien jou­kot

voit­ti­vat hei­dät kui­ten­kin Chin­su­ra­his­sa 25. mar­ras­kuu­ta 1759. Ja­far ero­tet­tiin, ja hä­net kor­va­si hä­nen vä­vyn­sä Mir Ka­sim Ali Khan. Mut­ta myös hän yrit­ti ka­pi­noi­da Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­ni­aa vas­taan, ja hä­net lyö­tiin Buxa­rin tais­te­lus­sa 1764. Ja­far nos­tet­tiin ta­kai­sin nawa­bik­si, mut­ta Bengalin ko­ko po­liit­ti­nen val­ta oli eh­dot­to­mas­ti komp­pa­nian kä­sis­sä.

Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nia ko­ko­si Ben­ga­lis­ta suu­ret rik­kau­det, kaik­ki­aan noin 2,5 mil­joo­naa pun­taa. Se mah­dol­lis­ti komp­pa­nian omien jouk­ko­jen mer­kit­tä­vän kas­vun, ja alu­ees­ta tu­li tär­keä tu­ki­koh­ta laa­jen­tu­mi­sel­le ko­ko Aa­si­aan. Suu­ri osa va­rois­ta si­joi­tet­tiin oras­ta­vaan teol­lis­tu­mi­seen, jo­ka te­ki­si Iso-Bri­tan­nias­ta myö­hem­min maa­il­man­mah­din. Cli­ve it­se ta­ka­va­ri­koi nawa­bin aar­re­kam­miois­ta

234 000 pun­nan omai­suu­den. Li­säk­si Fort Wil­lia­mia ym­pä­röi­vät maat luo­vu­tet­tiin Cli­ven hal­lin­taan tä­män eli­niäk­si, min­kä li­säk­si kaup­pa­komp­pa­nia mak­soi 63 000 pun­nan vuo­sit­tai­sen vuok­ran. Pää­mi­nis­te­ri Wil­liam Pitt van­hem­pi ku­va­si Cli­veä "ju­ma­lal­li­sek­si ken­raa­lik­si". Hä­net ni­mi­tet­tiin myös Plasseyn pa­ro­nik­si 1762, ja Bengalin ku­ver­nöö­rik­si 1765. Ro­bert Cli­ves­tä tu­li myö­hem­min oo­pium­riip­pu­vai­nen, ja hän te­ki it­se­mur­han 1774. Englan­nin kruu­nu ot­ti it­sel­leen Itä-In­tian kaup­pa­komp­pa­nian po­liit­ti­sen ja so­ti­laal­li­sen ase­man se­po­y­ka­pi­nan puh­kea­mi­sen jäl­keen 1857, kun ti­lan­net­ta rau­hoit­ta­maan oli kut­sut­ta­va ku­nin­kaan omia jouk­ko­ja.

Black Ho­le of Calcut­taa käy­tet­tiin myö­hem­min pe­rus­tee­na brit­ti­hal­lin­non vah­vis­ta­mi­sel­le Ben­ga­lis­sa. Eloon­jää­nei­den ker­to­muk­set kir­jal­li­suu­des­sa ja to­dis­tuk­set par­la­men­taa­ri­sen ko­mi­tean edes­sä he­rät­ti­vät ai­ka­lai­sis­sa suur­ta kiih­ty­mys­tä ja tar­jo­si­vat myö­hem­min mo­tii­vin brit­tien vas­ta­toi­mil­le ja Plasseyn tais­te­lul­le. Van­kien epäin­hi­mil­li­nen koh­te­lu tu­li kui­ten­kin tun­ne­tuk­si vas­ta jäl­keen­päin.

FRODE LINDGJERDE T

Ah­mad Shah Dur­ra­ni. Ami­raa­li Char­les Wat­son, 1748.

"LÄ­HES PIL­VE­TÖN SI­NI­TAI­VAS VAIH­TUI ÄKIS­TI KAA­TO­SA­TEEK­SI. BRI­TIT LE­VIT­TI­VÄT PUR­JE­KAN­GASPRES­SU­JA VA­RUS­TEI­DEN­SA YL­LE, MUT­TA BEN­GA­LIEN RUU­TI KAS­TUI LÄ­PI­MÄ­RÄK­SI,JA HEI­DÄN TY­KIS­TÖN­SÄ VAI­KE­NI."

Maa­laus: Tun­te­ma­ton tai­tei­li­ja

Plasseyn taistelu 1757.

Piir­ros: The Staple­ton Col­lec­tion

Nawa­bin ty­kit oli si­joi­tet­tu siir­ret­tä­vil­le alus­toil­le.

Ai­ka­lais­kart­ta Plasseyn tais­te­lus­ta.Ranskalainen ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri Jo­sephFrançois Dupleix.ARTIKKELIN KIRJOITTAJAFrode Lindg­jer­det on val­mis­tu­nut fi­lo­so­fian kan­di­daa­tik­si NTNU:sta Trond­hei­mis­sa. Hä­nen tut­kiel­man­sa ai­he oli Kyl­mä sota nor­ja­lai­sis­sa op­pi­kir­jois­sa. Hän on avus­ta­nut useis­sa tie­to­kir­jois­sa mm. tur­val­li­suus­po­li­tii­kas­ta ja so­ti­las­his­to­rias­ta ja kir­joit­ta­nut sa­mois­ta ai­heis­ta ar­tik­ke­lei­ta nor­ja­lai­siin ai­ka­kaus­leh­tiin.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.