MONTE CASSINON TAISTELU
Vuori Cassinon kaupungin lähellä oli osa ns. Gustav-linjaa, yhtä Saksan pääpuolustuslinjoista Rooman eteläpuolella.
Liittoutuneiden joukoilla oli takanaan pitkä taistelujen 8. armeija vuoden 1944 alussa seisoivat saksalaisten kaupungin lähellä oli osa ns. Gustav-linjaa, yhtä saksalaisten
taival Etelä-Italiassa syksyllä 1943, kun USA:n 5. ja brittien Gustav-linjan edessä. Monte Cassinon vuori Cassinon pääpuolustuslinjoista Rooman eteläpuolella.
Gustav-linjan betonibunkkerit, miinakentät, konekivääripesäkkeet ja piikkilankaesteet kulkivat italialaisen Apenniinien niemimaan poikki Minturnosta Ortonaan. Monte Cassinolla oli avainasema tässä puolustusasemien verkostossa, koska vuori ja sitä ympäröivät korkeat paikat hallitsivat maastoa. Saksalaiset hallitsivat Monte Cassinolta mm. Via Casilinian moottoritietä (tie 6), joka kulki tärkeän Lirin laakson läpi ja yhdisti Italian pääkaupungin maan eteläiseen osaan. Saksalaiset olivat vuoristomassiivin merkityksen hyvin ymmärtäen ryhtyneet mittaviin puolustustoimiin ja luoneet tehokkaan puolustusjärjestelmän niin kivestä kuin betonistakin. Pelkkä jyrkkärinteisen vuoren valloitus rotkoineen ja salakavaline harjanteineen oli haaste.
Ensimmäinen saksalaisten puolustuslinjojen läpimurtoyritys aloitettiin 17. tammikuuta 1944 Gustav-linjan keskeisessä kohdassa, Monte Cassinolla. Operaatio yhdistettiin uskaliaaseen maihinnousuoperaatioon Anziossa (Rooman eteläpuolella) viisi päivää myöhemmin. Molemmat hyökkäykset pysähtyivät ja epäonnistuivat. Anzion sillanpäähän laskettiin maihin kolme divisioonaa, jotka kohtasivat aluksi vain vähäistä vastarintaa. Kenraali Clark, USA:n 5. armeijan komentaja, epäröi eikä antanut joukkojen edetä, ennen kuin Anzion sillanpääasemaa oli vahvistettu. Silloin oli jo myöhäistä. Saksan johto toimi nopeasti, ja pian sillanpäätä saarsi osia yhdeksästä saksalaisdivisioonasta.
Samaan aikaan liittoutuneiden hyökkäykset Monte Cassinolle jatkuivat vähäisin tuloksin. Operaatio Avenger alkoi 15. helmikuuta, mutta vailla muita seurauksia kuin että vanha luostari Monte Cassinon huipulla, jonne saksalaiset eivät olleet kertaakaan ryhmittäneet joukkojaan, tuhottiin rauniokasaksi. Korvaamattomia kulttuuriaarteita tuhottiin täysin turhaan.
Sitten, 15.–23. maaliskuuta liittoutuneet kävivät jälleen hyökkäykseen. Paikalle oli tuotu uusia osastoja,osastoja mutta saksalaiset torjuivat kaikki hyökkäykset. Monet liittoutuneiden upseerit alkoivat kysyä, oliko verinen taistelu uhrausten arvoinen. Menestystä ei tullut, vain suuria tappioita, ja useimmat ymmärsivät, että liittoutuneiden maihinnousu Länsi-Eurooppaan tapahtuisi keväällä tai kesällä 1944. Vastalauseista huolimatta Gustav-linjaa ja Monte Cassinon avainasemaa vastaan suunniteltiin vielä viimeinen hyökkäys.
Tehtävän sai Puolan II armeijakunta
Kenraali Władysław Anders, Puolan II armeijakunnan komentaja, kutsuttiin 24. maaliskuuta tapaamiseen 8. armeijan komentajan, kenraali Leesen, kanssa.
Hän informoi Andersia tilanteesta Monte Cassinon ympärillä ja aiemmin käydyistä kovista taisteluista. Leese kertoi edelleen, että Gustav-linjalla oli alettu suunnitella neljättä operaatiota, Diademia. Hän ehdotti, että Puolan II armeijakunta saisi tehtäväksi vallata Monte Cassinon vuoren ja iskeä sitten Piedmonteen. Anders sai kymmenen minuuttia harkinta-aikaa. Hän ymmärsi, miten vaikea tehtävästä tulisi, ja laski, että taistelut vaatisivat paljon puolalaishenkiä, mutta pelissä oli myös paljon. Anders toivoi, että Puolan asia saisi tukea ja maan vastarintaliike uutta rohkeutta Puolan osallistumisen laajentamisesta Monte Cassinon taisteluihin. Hän otti siksi tehtävän vastaan.
Operaatio Diademin päätavoite oli murtautua Gustav-linjan läpi 8. armeijalla ja jatkaa etenemistä Roomaan. Tämän saavuttamiseksi oli eliminoitava uhat Lirin laaksosta ja moottoritie 6:lta Monte Cassinosta.
Anders siirsi heti Leesen tapaamisen jälkeen armeijakunnan esikunnan lähemmäs
"PAIKALLE OLI TUOTU UUSIA OSASTOJA, MUTTA SAKSALAISET TORJUIVAT KAIKKI HYÖKKÄYKSET. MONET LIITTOUTUNEIDEN UPSEERIT ALKOIVAT KYSYÄ, OLIKO VERINEN TAISTELU UHRAUSTEN ARVOINEN."
Monte Cassinoa paikkaan, josta se näkisi vanhan benediktiiniluostarin rauniot.
Esikunta- ja osastoupseerit ryhtyivät toimeen välittömästi. Valokuvia ja topografisia karttoja tutkittiin. Maastoa tutkittiin. Anders kävi liittoutuneiden ylijohdon luona kuulemassa sen kokemuksista aikaisemmista hyökkäyksistä. Hän oli huolissaan puuttuvista maastotiedoista, mutta tiedustelupartioiden lähettäminen ei tullut kysymykseen. Tärkeintä oli, ettei mikään paljastaisi tulevaa hyökkäystä.
Puolalaisten hyökkäyssuunnitelma oli valmis toukokuun alussa. Pääkohteiksi osoitettiin neljä huippua: 516 (luostari),
601 (Colle San Angelo), 593 (Albanetan yläpuolella) ja 575 (Albanetan ja San Angelon välissä). Hyökkäys suuntautui liittoutuneiden Snake's Head Ridgeksi ja Phantom Ridgeksi kutsumille harjanteille. Ne olivat luostarin pohjoispuolella, ja hyökkäyksestä tulisi siten aikaisempien uusinta. Karpacka-divisioona valtaisi huipun 593, Albanetan kylän ja etenisi sen jälkeen luostaria kohti, kun 5. Kresowan divisioona ohjattiin San Angeloa ympäröivien huippujen suuntaan. Maasto rajoitti panssarivaunujen käyttöä, mutta puolalaispioneerien valtaisan panoksen ansiosta jotkut tiet ja polut saatiin sellaiseen kuntoon, että kuhunkin divisioonaan voitiin liittää pari tankkia tiettyyn korkeuteen asti. Joihinkin kohteisiin hyökättäisiin samanaikaisesti divisioonan koko vahvuudella. Resursseja ei kannattanut säästellä, koska puolalaisjoukoilla ei ollut tarvittavia reservejä, Anders päätteli. Mutta toisaalta: ilman reservejä miesvahvuutta oli sitäkin tärkeämpi säästää mahdollisimman paljon. Kiirettä ei ollut, ja liittoutuneilla oli suuret tykistöresurssit tukemassa puolalaisia. Italian rintaman hyökkäyspäiväksi määrättiin 11. toukokuuta.
Ensimmäinen hyökkäys 11.–12. toukokuuta
Vuoristohyökkäys Monte Cassinolle ja viereisille alueille aloitettiin massiivisella tykistökeskityksellä 11. toukokuuta 1944 kello 23.00. Gustav-linjaa tulitti yli 1500 kenttätykkiä Sulkutulta kesti 40 minuuttia, mutta Monte Cassinon tulitus kesti pitempään. Hieman keskiyön jälkeen 12. toukokuuta puolalaisten II armeijakunnan divisioonat aloittivat hyökkäyksen.
Kauimpana lännessä hyökkäsi 5. Kresowan divisioona kohti pistettä 601, jota puolusti Saksan 1. laskuvarjojääkärirykmentti. Phantom Ridgelle hyökkäsi aluksi kaksi pataljoonaa. Yhden pataljoonan oli määrä vallata harjanteen eteläpuoli ja sitten piste 575. Kaksi minuuttia myöhemmin hyökkäisi vielä yksi pataljoona ja valtaisi San Angelon. Ajatuksena oli, että uusia osastoja lähtisi mukaan, kun ensimmäisen aallon pataljoonat olisivat ylittäneet harjanteen huipun.
Hyökkäys alkoi huonosti. Ensimmäisen pataljoonan jättäessä lähtöasemansa ne joutuivat saman tien kiivaaseen tykistö- ja kranaatinheitintuleen. Pelkkä hyökkäyskohteille pääseminen vaati 20 % tappiot. Pimeys ei sekään helpottanut komppanian liikkeitä vaikeassa maastossa. Ensimmäisen
A 3. syyskuuta A 1943: 3 September Brittien 1943: 8. armeija Landings nousee by British maihin Eighth Army B 9. syyskuuta B 1943: 9 September Brittien 1943: V armeijakunta Landings by British nousee V maihin Corps
C 9. syyskuuta C 1943: 9 September USA:n 1943: 5. armeija Landings nousee by US F maihin ifth Army
D 22. tammikuuta D 22 Januar 1944: USA:n y 1944: VI Landings armeijakunta by US VI nousee Corps maihin
Kuvassa saksalaisia 3. laskuvarjojääkärirykmentin sotilaita, jotka puolustavat Cassinoa hotellin raunioissa. Respaan ajettiin Panzer IV, ja kranaatinheittimet ja konekiväärit sijoitettiin suojaamaan kaikkia sisäänkäyntejä. Laskuvarjojoukot miehittävät MG 34-konekivääriä, ja aliupseeri etsii maalia kiikarilla. Kaikilla on hyppypuvut, joiden naamiointikuviointi on toista versiota, ja rinnassa on Luftwaffen hopeakotka.
aallon komppaniat onnistuivat silti ylittämään harjanteen, mutta saksalaisten tulitus piti ne matalana. Saksalaisten bunkkereissa taisteltiin kiivaasti. Kahden komppanian onnistui päästä saksalaisten puolustusasemien läpi ja saavuttaa kohta hieman huipun alapuolella. Puolalainen pataljoonankomentaja, joka oli tarkkaillut hyökkäystä tähystyspisteestään, uskoi silloin Phantom Ridgen olevan puolalaisten hallussa ja vei komppaniansa hyökkäykseen. Tuloksesta ei tullut toivotonlaista. Hänen pataljoonansa pääsi kyllä taisteluun saksalaisten bunkkereissa, mutta samalla puolalaisten joukkojen tiheys harjanteella kasvoi, mikä ei auttanut pitämään tappiolukuja alhaisina. Saksalaiset aloittivat varhain toukokuun 12. päivän aamuna vastahyökkäyksen, joka kyllä lyötiin takaisin, mutta puolalaispataljoonat joutuivat tykkien ja konekiväärien massiiviseen tulitukseen.
"KOMPPANIA KÄRSI SUURIA TAPPIOITA MIINOITETULLA ALUEELLA EIKÄ PYSTYNYT ETENEMÄÄN ILMAN PANSSARITUKEA. PIONEERIT YRITTIVÄT RAIVATA MIINOJA, MUTTA MIINOILLA ANSOITETUT PIIKKILANKAESTEET VAATIVAT PALJON UHREJA. "
Samanaikaisesti 5. Kresowan divisioonan hyökkäyksen Phantom Ridgelle kanssa myös 3. Karpackan divisioona ryhtyi toimeen.
Kaksi pataljoonaa eteni kohti pisteitä 593 ja 569. Hyökkäys aloitettiin tykistökeskityksellä saksalaisasemiin Albanetan takapuolella, mutta saksalaiset olivat piiloutuneet luoliin, eivätkä kranaatit aiheuttaneet tappioita. Snake's Head Ridge oli raskaasti miinoitettu ja täynnä piikkilankaesteitä. Pataljoona, jonka oli määrä vallata piste 593:n pohjoispuoli ja jatkaa kohti Albanetaa, päätyi pian vaaralliseen tilanteeseen. Komppania kärsi suuria tappioita miinoitetulla alueella eikä pystynyt etenemään ilman panssaritukea. Pioneerit yrittivät raivata miinoja, mutta miinoilla ansoitetut piikkilankaesteet vaativat paljon uhreja. 20 miinanraivaajasta 18 kaatui tai haavoittui. Vasta tykistökeskityksen ja uusien tankkien saapumisen jälkeen sotilaiden onnistui päästä harjanteen yli ja jatkaa kohti Albanetaa. Siellä he kohtasivat saksalaisten kiivasta tulitusta ja joutuivat perääntymään. Kaksi kolmesta käytössä olleesta panssarivaunusta tuhottiin, toinen panssaritorjuntatulituksessa ja toinen ajoi miinaan. Kolmas vaunu juuttui kumpareelle.
Yksi pataljoona taisteli samaan aikaan pitääkseen asemat pisteiden 593 ja 569 edustalla. Myös se kärsi suuria tappioita miinakentillä ja saksalaisten sivustatulesta luostarista. Komppania oli melkein onnistunut valtaamaan pisteen 596, kun saksalaiset tekivät vastahyökkäyksen. Kaikkiaan saksalaiset tekivät kuusi vastahyökkäystä puolalaisten asemiin. Päivällisaikaan mennessä puolalaiset olivat kärsineet käsittämättömiä tappioita, ja heidät oli ajettu pois pisteestä 569. Vain 593:n reunat onnistuttiin pitämään iltaan asti.
Anders antoi iltapäivällä käskyn vetäytyä. Hän oli aiemmin päivällä suunnitellut uuden hyökkäyksen, mutta kenraali Leese esti häntä toteuttamasta sitä. Britin mukaan puolalaisten II armeijakunta oli sitonut saksalaisia joukkoja, jotka olisi muuten voitu lähettää XIII armeijakuntaa vastaan, joka hyökkäsi Lirin laaksossa, ja puolalaiset olivat siten täyttäneet tehtävänsä. Puolan II armeijakunnan oli odotettava uuden hyökkäyksen kanssa, kunnes laaksossa olisi saavutettu läpimurto. Se antoi Andersille
YLLÄ: Saksalaiskomentajat, kenraalimajuri Richard Heidrich ja kenraalieversti Heinrich von VietinghoffScheel, keskustelevat strategiasta karttapöydän ääressä Monte Cassinon rintamalla. YLLÄ VASEMMALLA: Puolalaiset sotilaat etenevät kohti luostaria.
OIKEALLA:
Luostarin rauniot lukemattomien tykistökeskitysten ja ilmapommitusten jälkeen.
Kuvassa saksalaisten leiri oliivilehdossa Apenniinien vuoristossa. Ryhmä vapaavuorossa olevia laskuvarjojääkäreitä odottaa käskyjä. Leiri on väliaikainen, minkä näkee siitä, että miehet ovat vain pystyttäneet Zeltbahn-telttansa telttakankaistaan. Niitä käytettiin vain, kun mahdollisuutta pitempiaikaiseen oleskeluun ei ollut.
aikaa analysoida kallista ja epäonnistunutta hyökkäystä ja suunnitella seuraavaa.
Anders oivalsi, että alueita ylhäällä vuorella oli helpompi vallata kuin pitää. Joukkoja oli tulitettu joka suunnalta, ja heidän oma tykistönsä ei ollut aiheuttanut kummoisia vaurioita saksalaisille, jotka puolustivat asemiaan luolien ja betonibunkkerien suojassa. Kun armeijakunnan pataljoonat hyökkäsivät, saksalaiset tulivat esiin suojistaan ja torjuivat puolalaisten hyökkäyksen. Analysoituaan maastoa pataljoonan ensi käden tiedoista Anders päätti, että toinen suurimittainen hyökkäys suunnattaisiin samaan kohteeseen, mutta paino olisi Phantom Ridgellä. 5. Kresowan divisioonaa vahvistettiin siksi mm. kommandokomppanialla, tunnustelueskadroonalla ja panssarivaunueskadroonalla. Divisioonan tehtävä oli vallata Colle San Angelo ja piste 575 ja liittyä XIII armeijakunnan osastoihin. 3. Karpackan divisioonan kohteeksi tulivat kukkulat 593 ja 569. Divisioonalle annettiin panssarivaunukomppania ja taistelupioneerikomppania. Luostari vallattaisiin vasta, kun tilanne sallisi sellaisen liikkeen.
Toinen hyökkäys: 16.–18. toukokuuta
16. toukokuuta tuli käsky, että Puolan II armeijakunta hyökkäisi Monte Cassinolle seuraavana aamuna kello 7.00. Lähtölaskenta XIII armeijakunnan hyökkäykselle
Lirin laaksossa ja Rapidojoen yli oli alkanut. Saksalaisia painostettiin taaksepäin.
Puolalaiset aloittivat hyökkäyksen Phantom Ridgelle etuajassa. Yksi komppania lähetettiin 16. toukokuuta kello 20.30 harjanteen päälle testaamaan saksalaisia. Se hyökkäsi kranaattitulessa, muttei läheskään yhtä kiivaassa kuin aikaisemmin, ja yksikkö pääsi perille vuoren kaakkoispuolelle. Toimenpiteen menestys johti siihen, että toinenkin komppania lähetettiin hyökkäykseen, ja kaksi tuntia myöhemmin Phantom Ridge oli puolalaisten hallussa. Seuraavana aamuna hyökkäykseen lähti useita pataljoonia, ja pian Colle Sant Angelossa käytiin katkeria
taisteluja. Mutta saksalaiset eivät onnistuneet työntämään puolalaisia alas vuorelta. Saksalaiset olivat Lirin laakson tilanteen vuoksi vähentäneet joukkojaan Monte Cassinolla. Vuorta puolustavat olivat myös vaarassa joutua mottiin brittien hyökkäyksen moottoritiellä 6 vuoksi. Puolalaiset eivät kuitenkaan onnistuneet valtaamaan Colle San Angeloa 17. toukokuuta, mutta he olivat pystyttäneet vahvan puolustuksen. Sotilailla ei ollut aikomustakaan luopua harjanteen laesta.
Kello kuudelta aamulla puolalaisten komppania hyökkäsi kukkula 593:n rinteitä ja Albanetaa kohti. Komppaniaa seuraavat panssarivaunut avasivat tulen saksalaisasemia vastaan, mutta todellista läpimurtoa ei saavutettu, ja hyökkääviä komppanioita tulitettiin pisteestä 575. Varsinainen hyökkäys kukkula 593:lle alkoi kello 9.23. Ensimmäinen hyökkäys lyötiin takaisin, kuten seuraavat kolmekin, jotka kaikki torjuttiin. Puolalaisten tappiot nousivat, ja melkein jokainen hyökkäystä johtanut upseeri oli joko kaatunut tai haavoittunut. Iltapäivällä puolalaiset hallitsivat harjanteen rinteitä kukkulan 593 pohjois-, itä ja jonkin verran eteläpuolella.
Aamulla toukokuun 18. päivänä Kresowan divisioonan pataljoonat lähtivät jälleen hyökkäykseen kohti kukkula 593:a, joka vallattiin kello 7.00. Sen jälkeen vallattiin piste 569 lähes ilman taisteluja. Saksalaiset olivat vetäytyneet. Tilanteessa päätettiin jatkaa etenemistä kohti luostaria yhdellä partiolla.
Pataljoonat San Angelolla olivat aiemmin aamulla alkaneet puhdistaa aluetta, mutta itse pistettä 575 ne eivät olleet onnistuneet valtaamaan. Saksalaiset tarjosivat epätoivoista vastarintaa.
Luostari vallattiin kello 10.15 melkein ilman laukaustakaan, ja kolmisenkymmentä etupäässä haavoittunutta saksalaista vangittiin. Hieman tätä ennen ylös nostettiin puolalaisten rykmenttilippu, ja tuntia myöhemmin myös Union Jack sen rinnalle.
Luostari oli vallattu, mutta operaatio ei ollut lopussa. Sotatoimet jatkuivat koko toukokuun 18. päivän, ja seuraavana päivänä nujerrettiin kukkulan 575 saksalaiset. Osia puolalaisyksiköistä lähetettiin myös Piedmonteen ja Monte Carloon. Puolalaiset kävivät kovia taisteluja näistä kahdesta kohteesta, jotka vallattiin lopulta 25. toukokuuta.
Puolan II armeijakunta menetti Monte Cassinon, Piedmonten ja Monte Carlon taisteluissa 860 kaatunutta, 2 822 haavoittunutta ja 97 kadonnutta. Ehdottomasti suurimmat tappiot kärsittiin ylhäällä Monte Cassinolla.
Ne olivat merkittäviä, ja siksi on mielenkiintoista nähdä, millainen merkitys Puolan II armeijakunnalla oli Monte Cassinon taisteluissa. Armeijakunnan toimia ylhäällä vuorella ei kruunattu voitolla, koska Saksan osastot olivat jättäneet asemansa, minkä ne olivat tehneet XIII armeijakunnan uhan vuoksi alhaalla Lirin laaksossa. Läpimurto alhaalla laaksossa hyötyi siitä, että Puolan II armeijakunta sitoi saksalaisia osastoja, jotka olisi muuten asetettu XIII armeijakuntaa vastaan. Puolalaiset joukot eivät muutoin olleet parempia tai huonompia kuin vuoren valloitusta aiemmin yrittäneet liittoutuneiden osastot. Saksan puolustus pureutui asemiinsa ja hyödynsi maaston hyvin. Liittoutuneiden uuvutussota lopulta pakotti laskuvarjojoukot pois. Kun puolalaisosasto astui näyttämölle, saksalaisten puolustus vuorella oli jo heikentynyt. Maasto helpotti puolustautumista, eikä Anders olisi voinut suunnitella joukkojen etenemistä toisin.
Vuori rajoitti sitä, millaisia hyökkäyksiä voitiin toteuttaa. Sotilaat saattoivat vain uhrautuvalla taistelulla pakottaa saksalaiset ratkaisevaan vetäytymiseen, joka avasi liittoutuneille tien Roomaan. Sakan sotilasviranomaiset julistivat sittemmin Italian pääkaupungin avoimeksi kaupungiksi, ja amerikkalaisjoukot vapauttivat sen tappioitta 4. heinäkuuta 1944.
Taistelu on ohi, ja luostari on vallattu. Kuva antaa käsityksen taistelun luostarille ja sitä ympäröivälle alueelle aiheuttamista tuhoista.