MONTE CASSINON TAISTELU

Jalkavaki Hyokkaa - - Sisältö -

Vuo­ri Cassinon kau­pun­gin lä­hel­lä oli osa ns. Gus­tav-lin­jaa, yh­tä Sak­san pää­puo­lus­tus­lin­jois­ta Roo­man ete­lä­puo­lel­la.

Liit­tou­tu­nei­den jou­koil­la oli ta­ka­naan pit­kä tais­te­lu­jen 8. ar­mei­ja vuo­den 1944 alus­sa sei­soi­vat sak­sa­lais­ten kau­pun­gin lä­hel­lä oli osa ns. Gus­tav-lin­jaa, yh­tä sak­sa­lais­ten

tai­val Ete­lä-Ita­lias­sa syk­syl­lä 1943, kun USA:n 5. ja brit­tien Gus­tav-lin­jan edes­sä. Monte Cassinon vuo­ri Cassinon pää­puo­lus­tus­lin­jois­ta Roo­man ete­lä­puo­lel­la.

Gus­tav-lin­jan be­to­ni­bunk­ke­rit, mii­na­ken­tät, ko­ne­ki­vää­ri­pe­säk­keet ja piik­ki­lan­kaes­teet kul­ki­vat ita­lia­lai­sen Apen­nii­nien nie­mi­maan poik­ki Min­tur­nos­ta Or­to­naan. Monte Cas­si­nol­la oli avai­na­se­ma täs­sä puo­lus­tus­a­se­mien ver­kos­tos­sa, kos­ka vuo­ri ja si­tä ym­pä­röi­vät kor­keat pai­kat hal­lit­si­vat maas­toa. Sak­sa­lai­set hal­lit­si­vat Monte Cas­si­nol­ta mm. Via Ca­si­li­nian moot­to­ri­tie­tä (tie 6), jo­ka kul­ki tär­keän Li­rin laak­son lä­pi ja yh­dis­ti Ita­lian pää­kau­pun­gin maan ete­läi­seen osaan. Sak­sa­lai­set oli­vat vuo­ris­to­mas­sii­vin mer­ki­tyk­sen hy­vin ym­mär­täen ryh­ty­neet mit­ta­viin puo­lus­tus­toi­miin ja luo­neet te­hok­kaan puo­lus­tus­jär­jes­tel­män niin ki­ves­tä kuin be­to­nis­ta­kin. Pelk­kä jyrk­kä­rin­tei­sen vuo­ren valloitus rot­koi­neen ja sa­la­ka­va­li­ne har­jan­tei­neen oli haas­te.

En­sim­mäi­nen sak­sa­lais­ten puo­lus­tus­lin­jo­jen lä­pi­mur­to­y­ri­tys aloi­tet­tiin 17. tam­mi­kuu­ta 1944 Gus­tav-lin­jan kes­kei­ses­sä koh­das­sa, Monte Cas­si­nol­la. Ope­raa­tio yh­dis­tet­tiin us­ka­li­aa­seen mai­hin­nousuo­pe­raa­tioon Anzios­sa (Roo­man ete­lä­puo­lel­la) vii­si päi­vää myö­hem­min. Mo­lem­mat hyök­käyk­set py­säh­tyi­vät ja epä­on­nis­tui­vat. Anzion sil­lan­pää­hän las­ket­tiin mai­hin kol­me di­vi­sioo­naa, jot­ka koh­ta­si­vat aluk­si vain vä­häis­tä vas­ta­rin­taa. Ken­raa­li Clark, USA:n 5. ar­mei­jan ko­men­ta­ja, epä­röi ei­kä an­ta­nut jouk­ko­jen ede­tä, en­nen kuin Anzion sil­lan­pää­ase­maa oli vah­vis­tet­tu. Sil­loin oli jo myö­häis­tä. Sak­san joh­to toi­mi no­peas­ti, ja pian sil­lan­pää­tä saar­si osia yh­dek­säs­tä sak­sa­lais­di­vi­sioo­nas­ta.

Sa­maan ai­kaan liit­tou­tu­nei­den hyök­käyk­set Monte Cas­si­nol­le jat­kui­vat vä­häi­sin tu­lok­sin. Ope­raa­tio Aven­ger al­koi 15. hel­mi­kuu­ta, mut­ta vail­la mui­ta seu­rauk­sia kuin et­tä van­ha luos­ta­ri Monte Cassinon hui­pul­la, jon­ne sak­sa­lai­set ei­vät ol­leet ker­taa­kaan ryh­mit­tä­neet jouk­ko­jaan, tu­hot­tiin rau­nio­ka­sak­si. Kor­vaa­mat­to­mia kult­tuu­ri­aar­tei­ta tu­hot­tiin täy­sin tur­haan.

Sit­ten, 15.–23. maa­lis­kuu­ta liit­tou­tu­neet kä­vi­vät jäl­leen hyök­käyk­seen. Pai­kal­le oli tuo­tu uusia osas­to­ja,osas­to­ja mut­ta sak­sa­lai­set tor­jui­vat kaik­ki hyök­käyk­set. Mo­net liit­tou­tu­nei­den up­see­rit al­koi­vat ky­syä, oli­ko verinen taistelu uh­raus­ten ar­voi­nen. Me­nes­tys­tä ei tul­lut, vain suu­ria tap­pioi­ta, ja useim­mat ym­mär­si­vät, et­tä liit­tou­tu­nei­den mai­hin­nousu Län­si-Eu­roop­paan ta­pah­tui­si ke­vääl­lä tai ke­säl­lä 1944. Vas­ta­lauseis­ta huo­li­mat­ta Gus­tav-lin­jaa ja Monte Cassinon avai­na­se­maa vas­taan suun­ni­tel­tiin vie­lä vii­mei­nen hyökkäys.

Teh­tä­vän sai Puo­lan II ar­mei­ja­kun­ta

Ken­raa­li Wła­dysław An­ders, Puo­lan II ar­mei­ja­kun­nan ko­men­ta­ja, kut­sut­tiin 24. maa­lis­kuu­ta ta­paa­mi­seen 8. ar­mei­jan ko­men­ta­jan, ken­raa­li Lee­sen, kans­sa.

Hän in­for­moi An­der­sia ti­lan­tees­ta Monte Cassinon ym­pä­ril­lä ja ai­em­min käy­dyis­tä ko­vis­ta tais­te­luis­ta. Lee­se ker­toi edel­leen, et­tä Gus­tav-lin­jal­la oli alet­tu suun­ni­tel­la nel­jät­tä ope­raa­tio­ta, Dia­de­mia. Hän eh­dot­ti, et­tä Puo­lan II ar­mei­ja­kun­ta sai­si teh­tä­väk­si val­la­ta Monte Cassinon vuo­ren ja is­keä sit­ten Pied­mon­teen. An­ders sai kym­me­nen mi­nuut­tia har­kin­ta-ai­kaa. Hän ym­mär­si, mi­ten vai­kea teh­tä­väs­tä tu­li­si, ja las­ki, et­tä tais­te­lut vaa­ti­si­vat pal­jon puo­la­lais­hen­kiä, mut­ta pe­lis­sä oli myös pal­jon. An­ders toi­voi, et­tä Puo­lan asia sai­si tu­kea ja maan vas­ta­rin­ta­lii­ke uut­ta roh­keut­ta Puo­lan osal­lis­tu­mi­sen laa­jen­ta­mi­ses­ta Monte Cassinon tais­te­lui­hin. Hän ot­ti sik­si teh­tä­vän vas­taan.

Ope­raa­tio Dia­de­min pää­ta­voi­te oli mur­tau­tua Gus­tav-lin­jan lä­pi 8. ar­mei­jal­la ja jat­kaa ete­ne­mis­tä Roo­maan. Tä­män saa­vut­ta­mi­sek­si oli eli­mi­noi­ta­va uhat Li­rin laak­sos­ta ja moot­to­ri­tie 6:lta Monte Cas­si­nos­ta.

An­ders siir­si he­ti Lee­sen ta­paa­mi­sen jäl­keen ar­mei­ja­kun­nan esi­kun­nan lä­hem­mäs

"PAI­KAL­LE OLI TUO­TU UUSIA OSAS­TO­JA, MUT­TA SAK­SA­LAI­SET TOR­JUI­VAT KAIK­KI HYÖK­KÄYK­SET. MO­NET LIIT­TOU­TU­NEI­DEN UP­SEE­RIT AL­KOI­VAT KY­SYÄ, OLI­KO VERINEN TAISTELU UH­RAUS­TEN AR­VOI­NEN."

Monte Cas­si­noa paik­kaan, jos­ta se nä­ki­si van­han be­ne­dik­tii­ni­luos­ta­rin rau­niot.

Esi­kun­ta- ja osas­toup­see­rit ryh­tyi­vät toi­meen vä­lit­tö­mäs­ti. Va­lo­ku­via ja to­po­gra­fi­sia kart­to­ja tut­kit­tiin. Maas­toa tut­kit­tiin. An­ders kä­vi liit­tou­tu­nei­den yli­joh­don luo­na kuu­le­mas­sa sen ko­ke­muk­sis­ta ai­kai­sem­mis­ta hyök­käyk­sis­tä. Hän oli huo­lis­saan puut­tu­vis­ta maas­to­tie­dois­ta, mut­ta tie­dus­te­lu­par­tioi­den lä­het­tä­mi­nen ei tul­lut ky­sy­myk­seen. Tär­kein­tä oli, et­tei mikään pal­jas­tai­si tu­le­vaa hyök­käys­tä.

Puo­la­lais­ten hyök­käys­suun­ni­tel­ma oli val­mis tou­ko­kuun alus­sa. Pää­koh­teik­si osoi­tet­tiin nel­jä huip­pua: 516 (luos­ta­ri),

601 (Col­le San An­ge­lo), 593 (Al­ba­ne­tan ylä­puo­lel­la) ja 575 (Al­ba­ne­tan ja San An­ge­lon vä­lis­sä). Hyökkäys suun­tau­tui liit­tou­tu­nei­den Sna­ke's Head Rid­gek­si ja Phan­tom Rid­gek­si kut­su­mil­le har­jan­teil­le. Ne oli­vat luos­ta­rin poh­jois­puo­lel­la, ja hyök­käyk­ses­tä tu­li­si si­ten ai­kai­sem­pien uusin­ta. Kar­pac­ka-di­vi­sioo­na val­tai­si hui­pun 593, Al­ba­ne­tan ky­län ja ete­ni­si sen jäl­keen luos­ta­ria koh­ti, kun 5. Kre­sowan di­vi­sioo­na oh­jat­tiin San An­ge­loa ym­pä­röi­vien huip­pu­jen suuntaan. Maas­to ra­joit­ti pans­sa­ri­vau­nu­jen käyt­töä, mut­ta puo­la­lais­pio­nee­rien val­tai­san pa­nok­sen an­sios­ta jot­kut tiet ja po­lut saa­tiin sel­lai­seen kun­toon, et­tä ku­hun­kin di­vi­sioo­naan voi­tiin liit­tää pa­ri tank­kia tiet­tyyn kor­keu­teen as­ti. Joi­hin­kin koh­tei­siin hyö­kät­täi­siin sa­man­ai­kai­ses­ti di­vi­sioo­nan ko­ko vah­vuu­del­la. Re­surs­se­ja ei kan­nat­ta­nut sääs­tel­lä, kos­ka puo­la­lais­jou­koil­la ei ol­lut tar­vit­ta­via re­ser­ve­jä, An­ders päät­te­li. Mut­ta toi­saal­ta: il­man re­ser­ve­jä mies­vah­vuut­ta oli si­tä­kin tär­keäm­pi sääs­tää mah­dol­li­sim­man pal­jon. Kii­ret­tä ei ol­lut, ja liit­tou­tu­neil­la oli suu­ret ty­kis­tö­re­surs­sit tu­ke­mas­sa puo­la­lai­sia. Ita­lian rin­ta­man hyök­käys­päi­väk­si mää­rät­tiin 11. tou­ko­kuu­ta.

En­sim­mäi­nen hyökkäys 11.–12. tou­ko­kuu­ta

Vuo­ris­to­hyök­käys Monte Cas­si­nol­le ja vie­rei­sil­le alueil­le aloi­tet­tiin mas­sii­vi­sel­la ty­kis­tö­kes­ki­tyk­sel­lä 11. tou­ko­kuu­ta 1944 kel­lo 23.00. Gus­tav-lin­jaa tu­lit­ti yli 1500 kent­tä­tyk­kiä Sul­ku­tul­ta kes­ti 40 mi­nuut­tia, mut­ta Monte Cassinon tu­li­tus kes­ti pi­tem­pään. Hie­man kes­kiyön jäl­keen 12. tou­ko­kuu­ta puo­la­lais­ten II ar­mei­ja­kun­nan di­vi­sioo­nat aloit­ti­vat hyök­käyk­sen.

Kauim­pa­na län­nes­sä hyök­kä­si 5. Kre­sowan di­vi­sioo­na koh­ti pis­tet­tä 601, jo­ta puo­lus­ti Sak­san 1. las­ku­var­jo­jää­kä­ri­ryk­ment­ti. Phan­tom Rid­gel­le hyök­kä­si aluk­si kak­si pa­tal­joo­naa. Yh­den pa­tal­joo­nan oli mää­rä val­la­ta har­jan­teen ete­lä­puo­li ja sit­ten pis­te 575. Kak­si mi­nuut­tia myö­hem­min hyök­käi­si vie­lä yk­si pa­tal­joo­na ja val­tai­si San An­ge­lon. Aja­tuk­se­na oli, et­tä uusia osas­to­ja läh­ti­si mu­kaan, kun en­sim­mäi­sen aal­lon pa­tal­joo­nat oli­si­vat ylit­tä­neet har­jan­teen hui­pun.

Hyökkäys al­koi huo­nos­ti. En­sim­mäi­sen pa­tal­joo­nan jät­täes­sä läh­tö­ase­man­sa ne jou­tui­vat sa­man tien kii­vaa­seen ty­kis­tö- ja kra­naa­tin­hei­tin­tu­leen. Pelk­kä hyök­käys­koh­teil­le pää­se­mi­nen vaa­ti 20 % tap­piot. Pi­meys ei se­kään hel­pot­ta­nut komp­pa­nian liik­kei­tä vai­keas­sa maas­tos­sa. En­sim­mäi­sen

A 3. syys­kuu­ta A 1943: 3 Sep­tem­ber Brit­tien 1943: 8. ar­mei­ja Lan­dings nousee by Bri­tish mai­hin Eighth Ar­my B 9. syys­kuu­ta B 1943: 9 Sep­tem­ber Brit­tien 1943: V ar­mei­ja­kun­ta Lan­dings by Bri­tish nousee V mai­hin Corps

C 9. syys­kuu­ta C 1943: 9 Sep­tem­ber USA:n 1943: 5. ar­mei­ja Lan­dings nousee by US F mai­hin ifth Ar­my

D 22. tam­mi­kuu­ta D 22 Ja­nuar 1944: USA:n y 1944: VI Lan­dings ar­mei­ja­kun­ta by US VI nousee Corps mai­hin

Ku­vas­sa sak­sa­lai­sia 3. las­ku­var­jo­jää­kä­ri­ryk­men­tin so­ti­lai­ta, jot­ka puo­lus­ta­vat Cas­si­noa ho­tel­lin rau­niois­sa. Res­paan ajet­tiin Panzer IV, ja kra­naa­tin­heit­ti­met ja ko­ne­ki­vää­rit si­joi­tet­tiin suo­jaa­maan kaik­kia si­sään­käyn­te­jä. Las­ku­var­jo­jou­kot mie­hit­tä­vät MG 34-ko­ne­ki­vää­riä, ja aliup­see­ri et­sii maalia kiikarilla. Kai­kil­la on hyp­py­pu­vut, joi­den naa­mioin­ti­ku­vioin­ti on tois­ta ver­sio­ta, ja rin­nas­sa on Luftwaf­fen ho­pea­kot­ka.

aal­lon komp­pa­niat on­nis­tui­vat sil­ti ylit­tä­mään har­jan­teen, mut­ta sak­sa­lais­ten tu­li­tus pi­ti ne ma­ta­la­na. Sak­sa­lais­ten bunk­ke­reis­sa tais­tel­tiin kii­vaas­ti. Kah­den komp­pa­nian on­nis­tui pääs­tä sak­sa­lais­ten puo­lus­tus­a­se­mien lä­pi ja saa­vut­taa koh­ta hie­man hui­pun ala­puo­lel­la. Puolalainen pa­tal­joo­nan­ko­men­ta­ja, jo­ka oli tark­kail­lut hyök­käys­tä tä­hys­tys­pis­tees­tään, us­koi sil­loin Phan­tom Rid­gen ole­van puo­la­lais­ten hal­lus­sa ja vei komp­pa­nian­sa hyök­käyk­seen. Tu­lok­ses­ta ei tul­lut toi­vo­ton­lais­ta. Hä­nen pa­tal­joo­nan­sa pää­si kyl­lä tais­te­luun sak­sa­lais­ten bunk­ke­reis­sa, mut­ta sa­mal­la puo­la­lais­ten jouk­ko­jen ti­heys har­jan­teel­la kas­voi, mi­kä ei aut­ta­nut pi­tä­mään tap­pio­lu­ku­ja al­hai­si­na. Sak­sa­lai­set aloit­ti­vat var­hain tou­ko­kuun 12. päi­vän aa­mu­na vas­ta­hyök­käyk­sen, jo­ka kyl­lä lyö­tiin ta­kai­sin, mut­ta puo­la­lais­pa­tal­joo­nat jou­tui­vat tyk­kien ja ko­ne­ki­vää­rien mas­sii­vi­seen tu­li­tuk­seen.

"KOMP­PA­NIA KÄR­SI SUU­RIA TAP­PIOI­TA MIINOITETULLA ALU­EEL­LA EI­KÄ PYS­TY­NYT ETE­NE­MÄÄN IL­MAN PANSSARITUKEA. PIONEERIT YRITTIVÄT RAI­VA­TA MIINOJA, MUT­TA MIINOILLA ANSOITETUT PIIK­KI­LAN­KAES­TEET VAA­TI­VAT PAL­JON UHREJA. "

Sa­man­ai­kai­ses­ti 5. Kre­sowan di­vi­sioo­nan hyök­käyk­sen Phan­tom Rid­gel­le kans­sa myös 3. Kar­pac­kan di­vi­sioo­na ryh­tyi toi­meen.

Kak­si pa­tal­joo­naa ete­ni koh­ti pis­tei­tä 593 ja 569. Hyökkäys aloi­tet­tiin ty­kis­tö­kes­ki­tyk­sel­lä sak­sa­lais­a­se­miin Al­ba­ne­tan ta­ka­puo­lel­la, mut­ta sak­sa­lai­set oli­vat pii­lou­tu­neet luo­liin, ei­vät­kä kra­naa­tit ai­heut­ta­neet tap­pioi­ta. Sna­ke's Head Rid­ge oli ras­kaas­ti mii­noi­tet­tu ja täynnä piik­ki­lan­kaes­tei­tä. Pa­tal­joo­na, jon­ka oli mää­rä val­la­ta pis­te 593:n poh­jois­puo­li ja jat­kaa koh­ti Al­ba­ne­taa, pää­tyi pian vaa­ral­li­seen tilanteeseen. Komp­pa­nia kär­si suu­ria tap­pioi­ta miinoitetulla alu­eel­la ei­kä pys­ty­nyt ete­ne­mään il­man panssaritukea. Pioneerit yrittivät rai­va­ta miinoja, mut­ta miinoilla ansoitetut piik­ki­lan­kaes­teet vaa­ti­vat pal­jon uhreja. 20 mii­nan­rai­vaa­jas­ta 18 kaa­tui tai haa­voit­tui. Vas­ta ty­kis­tö­kes­ki­tyk­sen ja uusien tank­kien saa­pu­mi­sen jäl­keen so­ti­lai­den on­nis­tui pääs­tä har­jan­teen yli ja jat­kaa koh­ti Al­ba­ne­taa. Siel­lä he koh­ta­si­vat sak­sa­lais­ten kii­vas­ta tu­li­tus­ta ja jou­tui­vat pe­rään­ty­mään. Kak­si kol­mes­ta käy­tös­sä ol­lees­ta pans­sa­ri­vau­nus­ta tu­hot­tiin, toi­nen pans­sa­ri­tor­jun­ta­tu­li­tuk­ses­sa ja toi­nen ajoi mii­naan. Kol­mas vau­nu juut­tui kum­pa­reel­le.

Yk­si pa­tal­joo­na tais­te­li sa­maan ai­kaan pi­tääk­seen ase­mat pis­tei­den 593 ja 569 edus­tal­la. Myös se kär­si suu­ria tap­pioi­ta mii­na­ken­til­lä ja sak­sa­lais­ten si­vus­ta­tu­les­ta luos­ta­ris­ta. Komp­pa­nia oli mel­kein on­nis­tu­nut val­taa­maan pis­teen 596, kun sak­sa­lai­set te­ki­vät vas­ta­hyök­käyk­sen. Kaik­ki­aan sak­sa­lai­set te­ki­vät kuusi vas­ta­hyök­käys­tä puo­la­lais­ten ase­miin. Päi­väl­li­sai­kaan men­nes­sä puo­la­lai­set oli­vat kär­si­neet kä­sit­tä­mät­tö­miä tap­pioi­ta, ja hei­dät oli ajet­tu pois pis­tees­tä 569. Vain 593:n reu­nat on­nis­tut­tiin pi­tä­mään il­taan as­ti.

An­ders an­toi il­ta­päi­väl­lä käs­kyn ve­täy­tyä. Hän oli ai­em­min päi­väl­lä suun­ni­tel­lut uu­den hyök­käyk­sen, mut­ta ken­raa­li Lee­se es­ti hän­tä to­teut­ta­mas­ta si­tä. Bri­tin mu­kaan puo­la­lais­ten II ar­mei­ja­kun­ta oli si­to­nut sak­sa­lai­sia jouk­ko­ja, jot­ka oli­si muu­ten voi­tu lä­het­tää XIII ar­mei­ja­kun­taa vas­taan, jo­ka hyök­kä­si Li­rin laak­sos­sa, ja puo­la­lai­set oli­vat si­ten täyt­tä­neet teh­tä­vän­sä. Puo­lan II ar­mei­ja­kun­nan oli odo­tet­ta­va uu­den hyök­käyk­sen kans­sa, kun­nes laak­sos­sa oli­si saa­vu­tet­tu lä­pi­mur­to. Se an­toi An­der­sil­le

YL­LÄ: Sak­sa­lais­ko­men­ta­jat, ken­raa­li­ma­ju­ri Ric­hard Heidrich ja ken­raa­lie­vers­ti Hein­rich von Vie­ting­hoffSc­heel, kes­kus­te­le­vat stra­te­gias­ta kart­ta­pöy­dän ää­res­sä Monte Cassinon rin­ta­mal­la. YL­LÄ VA­SEM­MAL­LA: Puo­la­lai­set so­ti­laat ete­ne­vät koh­ti luos­ta­ria.

OI­KEAL­LA:

Luos­ta­rin rau­niot lu­ke­mat­to­mien ty­kis­tö­kes­ki­tys­ten ja il­ma­pom­mi­tus­ten jäl­keen.

Ku­vas­sa sak­sa­lais­ten lei­ri olii­vi­leh­dos­sa Apen­nii­nien vuo­ris­tos­sa. Ryh­mä va­paa­vuo­ros­sa ole­via las­ku­var­jo­jää­kä­rei­tä odot­taa käs­ky­jä. Lei­ri on vä­liai­kai­nen, min­kä nä­kee sii­tä, et­tä mie­het ovat vain pys­tyt­tä­neet Zelt­bahn-telt­tan­sa telt­ta­kan­kais­taan. Nii­tä käy­tet­tiin vain, kun mah­dol­li­suut­ta pi­tem­piai­kai­seen oles­ke­luun ei ol­lut.

ai­kaa ana­ly­soi­da kal­lis­ta ja epä­on­nis­tu­nut­ta hyök­käys­tä ja suun­ni­tel­la seu­raa­vaa.

An­ders oi­val­si, et­tä aluei­ta yl­hääl­lä vuo­rel­la oli hel­pom­pi val­la­ta kuin pi­tää. Jouk­ko­ja oli tu­li­tet­tu jo­ka suun­nal­ta, ja hei­dän oma ty­kis­tön­sä ei ol­lut ai­heut­ta­nut kum­moi­sia vau­rioi­ta sak­sa­lai­sil­le, jot­ka puo­lus­ti­vat ase­mi­aan luo­lien ja be­to­ni­bunk­ke­rien suo­jas­sa. Kun ar­mei­ja­kun­nan pa­tal­joo­nat hyök­kä­si­vät, sak­sa­lai­set tu­li­vat esiin suo­jis­taan ja tor­jui­vat puo­la­lais­ten hyök­käyk­sen. Ana­ly­soi­tu­aan maas­toa pa­tal­joo­nan en­si kä­den tie­dois­ta An­ders päät­ti, et­tä toi­nen suu­ri­mit­tai­nen hyökkäys suun­nat­tai­siin sa­maan koh­tee­seen, mut­ta pai­no oli­si Phan­tom Rid­gel­lä. 5. Kre­sowan di­vi­sioo­naa vah­vis­tet­tiin sik­si mm. kom­man­do­komp­pa­nial­la, tun­nus­te­lues­kadroo­nal­la ja pans­sa­ri­vau­nues­kadroo­nal­la. Di­vi­sioo­nan teh­tä­vä oli val­la­ta Col­le San An­ge­lo ja pis­te 575 ja liit­tyä XIII ar­mei­ja­kun­nan osas­toi­hin. 3. Kar­pac­kan di­vi­sioo­nan koh­teek­si tu­li­vat kuk­ku­lat 593 ja 569. Di­vi­sioo­nal­le an­net­tiin pans­sa­ri­vau­nu­komp­pa­nia ja tais­te­lu­pio­nee­ri­komp­pa­nia. Luos­ta­ri val­lat­tai­siin vas­ta, kun ti­lan­ne sal­li­si sel­lai­sen liik­keen.

Toi­nen hyökkäys: 16.–18. tou­ko­kuu­ta

16. tou­ko­kuu­ta tu­li käs­ky, et­tä Puo­lan II ar­mei­ja­kun­ta hyök­käi­si Monte Cas­si­nol­le seu­raa­va­na aa­mu­na kel­lo 7.00. Läh­tö­las­ken­ta XIII ar­mei­ja­kun­nan hyök­käyk­sel­le

Li­rin laak­sos­sa ja Ra­pi­do­joen yli oli al­ka­nut. Sak­sa­lai­sia pai­nos­tet­tiin taak­se­päin.

Puo­la­lai­set aloit­ti­vat hyök­käyk­sen Phan­tom Rid­gel­le etua­jas­sa. Yk­si komp­pa­nia lä­he­tet­tiin 16. tou­ko­kuu­ta kel­lo 20.30 har­jan­teen pääl­le tes­taa­maan sak­sa­lai­sia. Se hyök­kä­si kra­naat­ti­tu­les­sa, mut­tei lä­hes­kään yh­tä kii­vaas­sa kuin ai­kai­sem­min, ja yk­sik­kö pää­si pe­ril­le vuo­ren kaak­kois­puo­lel­le. Toi­men­pi­teen me­nes­tys joh­ti sii­hen, et­tä toi­nen­kin komp­pa­nia lä­he­tet­tiin hyök­käyk­seen, ja kak­si tun­tia myö­hem­min Phan­tom Rid­ge oli puo­la­lais­ten hal­lus­sa. Seu­raa­va­na aa­mu­na hyök­käyk­seen läh­ti usei­ta pa­tal­joo­nia, ja pian Col­le Sant An­ge­los­sa käy­tiin kat­ke­ria

tais­te­lu­ja. Mut­ta sak­sa­lai­set ei­vät on­nis­tu­neet työn­tä­mään puo­la­lai­sia alas vuo­rel­ta. Sak­sa­lai­set oli­vat Li­rin laak­son ti­lan­teen vuok­si vä­hen­tä­neet jouk­ko­jaan Monte Cas­si­nol­la. Vuor­ta puo­lus­ta­vat oli­vat myös vaa­ras­sa jou­tua mot­tiin brit­tien hyök­käyk­sen moot­to­ri­tiel­lä 6 vuok­si. Puo­la­lai­set ei­vät kui­ten­kaan on­nis­tu­neet val­taa­maan Col­le San An­ge­loa 17. tou­ko­kuu­ta, mut­ta he oli­vat pys­tyt­tä­neet vah­van puo­lus­tuk­sen. So­ti­lail­la ei ol­lut ai­ko­mus­ta­kaan luo­pua har­jan­teen laes­ta.

Kel­lo kuu­del­ta aa­mul­la puo­la­lais­ten komp­pa­nia hyök­kä­si kuk­ku­la 593:n rin­tei­tä ja Al­ba­ne­taa koh­ti. Komp­pa­ni­aa seu­raa­vat pans­sa­ri­vau­nut ava­si­vat tu­len sak­sa­lais­a­se­mia vas­taan, mut­ta to­del­lis­ta lä­pi­mur­toa ei saa­vu­tet­tu, ja hyök­kää­viä komp­pa­nioi­ta tu­li­tet­tiin pis­tees­tä 575. Var­si­nai­nen hyökkäys kuk­ku­la 593:lle al­koi kel­lo 9.23. En­sim­mäi­nen hyökkäys lyö­tiin ta­kai­sin, ku­ten seu­raa­vat kol­me­kin, jot­ka kaik­ki tor­jut­tiin. Puo­la­lais­ten tap­piot nousi­vat, ja mel­kein jo­kai­nen hyök­käys­tä joh­ta­nut up­see­ri oli jo­ko kaa­tu­nut tai haa­voit­tu­nut. Il­ta­päi­väl­lä puo­la­lai­set hal­lit­si­vat har­jan­teen rin­tei­tä kuk­ku­lan 593 poh­jois-, itä ja jon­kin ver­ran ete­lä­puo­lel­la.

Aa­mul­la tou­ko­kuun 18. päi­vä­nä Kre­sowan di­vi­sioo­nan pa­tal­joo­nat läh­ti­vät jäl­leen hyök­käyk­seen koh­ti kuk­ku­la 593:a, jo­ka val­lat­tiin kel­lo 7.00. Sen jäl­keen val­lat­tiin pis­te 569 lä­hes il­man tais­te­lu­ja. Sak­sa­lai­set oli­vat ve­täy­ty­neet. Ti­lan­tees­sa pää­tet­tiin jat­kaa ete­ne­mis­tä koh­ti luos­ta­ria yh­del­lä par­tiol­la.

Pa­tal­joo­nat San Angelolla oli­vat ai­em­min aa­mul­la al­ka­neet puhdistaa aluet­ta, mut­ta it­se pis­tet­tä 575 ne ei­vät ol­leet on­nis­tu­neet val­taa­maan. Sak­sa­lai­set tar­jo­si­vat epä­toi­vois­ta vas­ta­rin­taa.

Luos­ta­ri val­lat­tiin kel­lo 10.15 mel­kein il­man lau­kaus­ta­kaan, ja kol­mi­sen­kym­men­tä etu­pääs­sä haa­voit­tu­nut­ta sak­sa­lais­ta van­git­tiin. Hie­man tä­tä en­nen ylös nos­tet­tiin puo­la­lais­ten ryk­ment­ti­lip­pu, ja tun­tia myö­hem­min myös Union Jack sen rin­nal­le.

Luos­ta­ri oli val­lat­tu, mut­ta ope­raa­tio ei ol­lut lo­pus­sa. So­ta­toi­met jat­kui­vat ko­ko tou­ko­kuun 18. päi­vän, ja seu­raa­va­na päi­vä­nä nu­jer­ret­tiin kuk­ku­lan 575 sak­sa­lai­set. Osia puo­la­lai­syk­si­köis­tä lä­he­tet­tiin myös Pied­mon­teen ja Monte Car­loon. Puo­la­lai­set kä­vi­vät ko­via tais­te­lu­ja näis­tä kah­des­ta koh­tees­ta, jot­ka val­lat­tiin lo­pul­ta 25. tou­ko­kuu­ta.

Puo­lan II ar­mei­ja­kun­ta me­net­ti Monte Cassinon, Pied­mon­ten ja Monte Car­lon tais­te­luis­sa 860 kaa­tu­nut­ta, 2 822 haa­voit­tu­nut­ta ja 97 ka­don­nut­ta. Eh­dot­to­mas­ti suu­rim­mat tap­piot kär­sit­tiin yl­hääl­lä Monte Cas­si­nol­la.

Ne oli­vat mer­kit­tä­viä, ja sik­si on mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mil­lai­nen mer­ki­tys Puo­lan II ar­mei­ja­kun­nal­la oli Monte Cassinon tais­te­luis­sa. Ar­mei­ja­kun­nan toi­mia yl­hääl­lä vuo­rel­la ei kruu­nat­tu voi­tol­la, kos­ka Sak­san osas­tot oli­vat jät­tä­neet ase­man­sa, min­kä ne oli­vat teh­neet XIII ar­mei­ja­kun­nan uhan vuok­si al­haal­la Li­rin laak­sos­sa. Lä­pi­mur­to al­haal­la laak­sos­sa hyö­tyi sii­tä, et­tä Puo­lan II ar­mei­ja­kun­ta si­toi sak­sa­lai­sia osas­to­ja, jot­ka oli­si muu­ten ase­tet­tu XIII ar­mei­ja­kun­taa vas­taan. Puo­la­lai­set jou­kot ei­vät muu­toin ol­leet pa­rem­pia tai huo­nom­pia kuin vuo­ren val­loi­tus­ta ai­em­min yrit­tä­neet liit­tou­tu­nei­den osas­tot. Sak­san puo­lus­tus pu­reu­tui ase­miin­sa ja hyö­dyn­si maas­ton hy­vin. Liit­tou­tu­nei­den uu­vu­tus­so­ta lo­pul­ta pa­kot­ti las­ku­var­jo­jou­kot pois. Kun puo­la­lai­so­sas­to as­tui näyt­tä­möl­le, sak­sa­lais­ten puo­lus­tus vuo­rel­la oli jo hei­ken­ty­nyt. Maas­to hel­pot­ti puo­lus­tau­tu­mis­ta, ei­kä An­ders oli­si voi­nut suun­ni­tel­la jouk­ko­jen ete­ne­mis­tä toi­sin.

Vuo­ri ra­joit­ti si­tä, mil­lai­sia hyök­käyk­siä voi­tiin to­teut­taa. So­ti­laat saat­toi­vat vain uh­rau­tu­val­la tais­te­lul­la pa­kot­taa sak­sa­lai­set rat­kai­se­vaan ve­täy­ty­mi­seen, jo­ka ava­si liit­tou­tu­neil­le tien Roo­maan. Sa­kan so­ti­las­vi­ran­omai­set ju­lis­ti­vat sit­tem­min Ita­lian pää­kau­pun­gin avoi­mek­si kau­pun­gik­si, ja ame­rik­ka­lais­jou­kot va­paut­ti­vat sen tap­pioit­ta 4. hei­nä­kuu­ta 1944.

Taistelu on ohi, ja luos­ta­ri on val­lat­tu. Ku­va an­taa kä­si­tyk­sen tais­te­lun luos­ta­ril­le ja si­tä ym­pä­röi­väl­le alu­eel­le ai­heut­ta­mis­ta tu­hois­ta.

ARTHUR SZULC

Ame­rik­ka­lai­nen B-17 Monte Cassinon yl­lä pom­mi­tet­tu­aanluos­ta­ria.

YL­LÄ:Sak­sa­lai­set so­ti­laat mars­si­vat koh­ti Ita­lian rin­ta­maa. Kul­je­tus­ka­lus­ton puu­te pa­kot­ti so­ti­laat usein mars­si­maan pit­kiä mat­ko­ja, mi­kä ku­lut­ti tais­te­lu­ky­kyä. VA­SEM­MAL­LA:Ken­raa­li An­ders, puo­la­lais­ten jouk­ko­jen ko­men­ta­ja Monte Cas­si­nos­sa.

"PA­TAL­JOO­NAT SAN ANGELOLLA OLI­VAT AI­EM­MIN AA­MUL­LA AL­KA­NEET PUHDISTAA ALUET­TA, MUT­TA IT­SE PIS­TET­TÄ 575 NE EI­VÄT OL­LEET ON­NIS­TU­NEET VAL­TAA­MAAN. SAK­SA­LAI­SET TAR­JO­SI­VAT EPÄ­TOI­VOIS­TA VAS­TA­RIN­TAA."

YL­LÄ:Brit­tien kra­naa­tin­hei­tin an­taa tu­li­tu­kea puo­la­lai­sil­le, jot­ka val­taa­vat Monte Cas­si­noa.YL­LÄ VA­SEM­MAL­LA: Liit­tou­tu­nei­den 240 mm tyk­ki am­puu yh­den val­ta­vis­ta kra­naa­teis­taan koh­ti sak­sa­lais­ten ase­mia.VA­SEM­MAL­LA: Puo­la­lai­set lyö­vät sak­sa­lai­set las­ku­var­jo­jää­kä­rit ta­kai­sin.

Liit­tou­tu­nei­den so­ti­las­hau­taus­maa Monte Cassinon luo­na.ARTIKKELIN KIRJOITTAJAAr­tur Szulc asuu Sköv­des­sä, Ruot­sis­sa. Hä­nen päi­vä­työn­sä on Ruot­sin puo­lus­tus­voi­mis­sa. Hän jul­kai­si en­sim­mäi­sen kir­jan­sa 2005: Rös­ter som aldrig tyst­nar: tred­je ri­kets of­fer be­rät­tar. 2008 seu­ra­si Medfört­viv­lans­mod: kam­pen för Po­len 1939–1945 – yh­des­sä Mat­hias Fors­ber­gin kans­sa. 2010 hä­nel­tä il­mes­tyi kir­ja Neu­vos­to­lii­ton Itä-Puo­lan mie­hi­tyk­ses­tä 1939–41: I Sta­lins våld.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.