II. ENSIMMÄINEN HYÖKKÄYS: HEVNIK JA KUKKULA 1114
aloitti valmistelunsa 24. lokakuuta Tähän asti hiljaisena pysytellyt tykistömme
kun emmekä vielä tienneet käskystä,
1917 kello 2.00. Yö oli pimeä ja sateinen,
T olminia. la ukauksia mo lemmilla p uolilla tuhannen ty kin su usta leimah ti
voimavälistä vastaavaa jyrinää ja jyskettä, Vihollisen alueelta kuului vuorten
ämme atselimme ja k uuntelimme ihmeiss kasta k uin pahin uk onilma. K
yrittivät turhaan läpäistä pimeyttä. taistelun t raivoa. Italialaisten valonheittäjät
k uulunut. p uolelta Tolminin ympärillä ei
Odotettua t uhotulitusta viho llisen
Saksan tuleen. Se oli hyvin rauhoittavaa. Vain muutama vihollispatteri vastasi
vähitellen suojiimme ja kuuntelimme omaa Käännyimme puoliunessa takaisin heikkenevää tykistökeskitystämme.
t. alo itti u udelleen. Alem pana S Aamun s arastaessa o ma ty kistömme
asemia ja barrikadeja. Emme ajoittain Danielissa raskaat kranaatit murjoivat
sai lisää vain savua. Oma t ulituksemme nähneet vihollisen asemia lainkaan,
melko laimealta. voimaa. Vihollisen vastaus vaikutti
vuoristopataljoona lähti etenemään Heti päivän valjettua Württembergin
s uuresti. K ärjessä e tenevän S proeskaatosateessa, j oka h eikensi n äkyvyyttä
Isonzolaskeutui Rommelin osasto alas kohti serin ryhmän perässä louhikkoa
mme ba ijerilaisen henki vartiokaartin jokea. S iirryimme heti alas päästyä
Isonzon jyrkän töyrään yläpuolelle. jalkaväen oikealle sivustalle aivan
kolonnan molemmille puolille vahinkoa Muutamia kranaatteja iski pitkän
ja o limme kolonna pysähtyi. Me palelimme aiheuttamatta. Lähellä etulinjaa
Mutta hyökkäysmerkki annettaisiin pian. läpimärkiä, ja kaikki toivoivat, että minuutit matelivat.
Viimeisellä nel jännestunnilla
ennen hyökkäystä valtaisasti. R äjähtävien t ulituksemme kra naattien r kiih tyi
yöpyt p öllyttivät viho muutaman sadan metrin llisten
päässä edessämme as emia sadepilvet peittivät savun ja pölyn keskellä.
Hevnikin ja Kolovratin Matalat Juuri ennen huippuja.
k ello 8.00 r ynnäkköjoukot edessämme etenemään läh tivät as emistaan
kohti vihollista. meidä n kaikelta kaaokselta Puolustajat eivät nähneet
eivätkä pystyneet viho llista aluetta vastarintaan. hyväksemme Käytimme vasta vallattua
valmistautuaksemm
8.00! Tykistö- e hyökkäykseen.
ja kra naatinheitintuli vartiokaarti kää ntyi viho llisen suuntaan. läh ti liik keelle edess
ämme. Henkisivustansa S eurasimme tii viisti t akana ja o ikealla heidä n o ikean
si vustalla ja t ulimme
Danielin ympärillä. viho llisen as emiin
Jäljellä oleva miehistö S t. kohti kädet tuli ulos raunioista
pään päällä ja p elko ja kiiruhti meitä tasangon kasvoillaan. yli, joka erotti Kiiruhdimme eteenpäin
meidät yhä Hevnikin leveän satunnaista konekivääritulta pohjoisrinteestä. Saimme
idän puolelta, kyllä yli jatkui. mutta hyökkäys avoimen
maaston Henkivartiokaartin
siir tyessä k ohti kohteemme H evnikin i tärinnettä oli s en k oillisrinne.
M ajuri meidä n riensivät edellä. S proesser ja hä nen
S otilaat raahasivat pääll ystönsä ammuksia, raskaita eivätkä kantamuksiaan, konekiväärejä
pystyneet pitämään ja Kukkula samaa vauhtia.
179:llä Hevnikin metsäinen selta ylhäältä rinne suojasi
päin. vasenta sivustaa tulituk-
ma juri t urvallisesti r inteessä. S e siir tyi
Koko os asto Ro mmel o li n yt
olevan kohti Fonia Hevnikin pohjoispuolella
Sproesserin käskystä ylös polkua
ersantti et ujoukkona. K ärjessä o li os a k Württembergin vuo ristopataljoonan
ensimosastosta seurasi 150 metr in päässä
Seitzerin 1. k omppaniasta. Loput
kärjessä, 1. konekiväärikomppaniasta kulki mäisen osan takana. Yksi joukkue
1. k onekiomppania, 2. k omppania ja lo put sitten tuli osaston päällystö, 1. k
luutnantti Streicherin, uuden adjutanttini, väärikomppaniasta. Löysin yhdessä
metrin kärjen takana. kanssa paikan kolonnasta muutaman
ei j uuri li kapea ja kasv oi p ensaita; sillä
Polku, jota nousimme Fonille, o
kummalolisi käyttänyt sitä. Rinne p olun näkynyt merkkejä, että vihollinen
yksyn lehdet ja tih eän kasvust on p eitossa. S lakin p uolella o li h yvin jyrk kä
aluskasmuutaman metrin eteemme tiheässä olivat yhä puissa. Näimme vain
nähdä vilauksen laaksosta. Muutama villisuudessa ja saimme joskus harvoin
s aksak ohti I sonzoa. L aaksosta ka ntautui syvä u urre maast ossa viet ti alas
räjähdyksiä, samoin takaa vasemmalta, laisten raskaiden kranaattien kumeita
v oineet o levan. Vuoristometsässä emme jossa o letimme henki vartiokaartin
oman onnemme nojassa. odottaa apua tykistöltä; me olimme
korvat pysähdytään usein ja teroitetaan
Kärjessä edetään hyvin varovasti,
jälleen ästä edessämme; si tten liik utaan kuuntelemaan p ienintä ää ntä mets
llinen oli ei o llut mitään hyötyä, sillä viho eteenpäin. Mutta varovaisuudesta
Kukkula 824:ltä itään meitä ammuttiin tehnyt väijytyksen. Kilometrin päässä
Sain viestin: "Vihollinen edessä vahvoissa äkkiä konekiväärillä lähietäisyydeltä.
Eturivin viisi miestä on haavoittunut." asemissa piikkilankaesteiden takana.
ä p olun mo lemmilla p uolilla jyrkäss Ilman ty kistön t ukea h yökkäys
ittauläpi ja t arkkaavaisen ja h yvin linno rinteessä tihe än al uskasvillisuuden
ja mahdo lliselta t oteuttaa va in tuneen viho llisen o hi t untui t oivottomalta
toisella tavalla. suurin tappioin. Päätin siksi edetä
viho lliseen. K äskin 1. k omppanian Etummainen lin ja y lläpiti k ontaktin
kivikon rintaman ja kavuta rinnettä etelään toisen ryhmän muodostaa uuden
viholasemien edessä. Tarkoitus oli koukata poikki noin 200 metriä vihollisen
majuri Sproesserille. linen vasemmalta ja ylhäältä. Ilmoitin
euraL uutnantti S treicher ja minä s
Nousu os oittautui h yvin vaa tivaksi.
takana. Heti takanamme tuli konekiväärisimme 40 metr iä uuden rintaman joukkue puretut konekiväärit olalla.
o li inen ki venjärkäle. K apea halk eama Samassa mei tä k ohti vier i 50-kilo
ei o llut. o li va ikea vä istää, mitään pak otietä vain kolme metr iä le veä. Kiveä
Kaikki lohkareen tielle, litistyisi sen alle. Oivalsimme heti, että se, joka osuisi
alas Kivi kimpoili meidän lomitsemme painautuivat vuorenseinämää vasten. vuorta osumatta ainoaankaan mieheen.
lähettäneet italialaiset, vaan sen olivat Onneksi selvisi, että kiveä eivät olleet
sotilaamme. saaneet liikkeelle kärjessä kulkevat
Ylempänä r inteessä vier ivä ki vi r epi ir ti t oisen s aappaani ka ntahihnan ja osui jalkaani niin k ovaa, että tarvitsin seuraavan puolen tunnin ajan kahden miehen apua liikkumisessa voimakkaan kivun vuoksi.
Jyrkkä rinne jäi lopulta taaksemme. Kaatosateessa, läpimärkinä kapusimme eteenpäin tiheässä aluskasvillisuudessa ja tähystimme ja kuuntelimme.
Metsä ha rveni edes sämme. K artan m ukaan o limme 800 metr iä i tään kukkula 824:stä. Ponnistelimme varovasti metsän reunaan, jossa huomasimme naamioidun polun, joka johti rinnettä alas itään. Sen toisella puolella, paljaalla ulkonemalla ylempänä, näimme yhtenäiset, hyvin linnoitetut asemat ylhäällä vuorella L eihzetoppenin su unnassa. A semat va ikuttivat miehi ttämättömiltä, eikä s aksalaisten ty kkitulta o llut su unnattu sinne . T ein pää tökseni: y llätyshyökkäys lyhyen konekivääritulitusvalmistelun jälkeen vasemmalta sivustalta metsän r eunasta. T ilanne m uistutti pa ljon C osnavuoren h yökkäyksen tila nnetta 12.–19. elokuuta 1917.
Valmistelin os aston hyökkäykseen p ensaiden t aakse p iiloutuneen k onekiväärijoukkueen suo jaamana p ienessä mets äpainanteessa 60 metr iä viho llisen es teiden edess ä. Vuoristojoukkojen er inomaisen t aistelukurin a nsiosta liike t oteutettiin t äysin ää nettömästi keskellä kaa tosadetta. K aukaa alem paa kuului Isonzon laakson taistelun hälinää, ja lähem pänä vasemmalla vuorella näkyi kiivaasti taisteleva henkivartiokaarti. Meidän ympärillämme ja nii tyllä yläpuolellamme vallitsi rauha.
Aina silloin tällöin näimme muutaman miehen liikkuvan vihollisten linjojen takana – s e k ertoi, ettei vi h ollinen ep äillyt meidän olevan lähellä. M uutama saksalainen ha jakranaatti osui t aaksemme vas emmalla no in 600 metr in päässä. Niiden suuntauksesta saattoi päätellä, että vihollisasemat edessämme oli yhdistetty niihin Foniin vievän polun molemmilla puolilla oleviin asemiin, joihin o limme t örmänneet 45 min uuttia a ikaisemm i n .N e o livat l uultavasti osa r yhmää m uita i talialaisia as emia. S itä o li mahdo ton lähestyä ää nettömästi tiheässä aluskasvillisuudessa. Osasto oli valmis, ja minun oli päätettävä, hyökkäämmekö vai annammeko olla. Meidät erotti vihollisen piikkilangasta 60 metr iä al uskasvillisuutta, ja jos vihollinen o li t arkkaavainen, emme v oisi laskea helpon voiton varaan.
Hyvin naa mioitu p olku mets än r eunassa a ntoi min ulle ide an. S e o li luultavasti o llut tie i talialaisille et ujoukoille S t. D anielin läheisy ydessä, jo ko Hevnikin i täseinämän miehist ölle t ai s en ty kistön ha vaintopisteelle. I talialaiset eivät olleet käyttäneet sitä meidän tulomme jälkeen. Polku mutkitteli, ja eteläpuolen naamiointi suojasi s en niin h yvin t ähystykseltä y lhäältä ja i talialaisten as emista pä in, et tä yst ävää o lisi va ikea er ottaa viho llisesta. J os i talialaiset ei vät est äisi mei tä, v oisimme t ehdä r ynnäkön p olulla ja pääst ä viho llislinjoihin p uolessa min uutissa. J os t oimisimme no peasti, v oisimme ehkä miehittää asemat ampumatta laukaustakaan. Se oli tehtävä rohkealle miehelle!