II. EN­SIM­MÄI­NEN HYÖKKÄYS: HEVNIK JA KUK­KU­LA 1114

Jalkavaki Hyokkaa - - Tolminin Hyökkäys -

aloit­ti val­mis­te­lun­sa 24. lo­ka­kuu­ta Tä­hän as­ti hil­jai­se­na py­sy­tel­lyt ty­kis­töm­me

kun em­me­kä vie­lä tien­neet käs­kys­tä,

1917 kel­lo 2.00. Yö oli pi­meä ja sa­tei­nen,

T ol­mi­nia. la ukauk­sia mo lem­mil­la p uo­lil­la tu­han­nen ty kin su us­ta lei­mah ti

voi­ma­vä­lis­tä vas­taa­vaa jy­ri­nää ja jys­ket­tä, Vi­hol­li­sen alu­eel­ta kuu­lui vuor­ten

äm­me at­se­lim­me ja k uun­te­lim­me ih­meiss kas­ta k uin pa­hin uk onil­ma. K

yrittivät tur­haan lä­päis­tä pi­meyt­tä. tais­te­lun t rai­voa. Ita­lia­lais­ten va­lon­heit­tä­jät

k uu­lu­nut. p uo­lel­ta Tolminin ym­pä­ril­lä ei

Odo­tet­tua t uho­tu­li­tus­ta vi­ho lli­sen

Sak­san tu­leen. Se oli hy­vin rau­hoit­ta­vaa. Vain muu­ta­ma vi­hol­lis­pat­te­ri vas­ta­si

vä­hi­tel­len suo­jiim­me ja kuun­te­lim­me omaa Kään­nyim­me puo­liu­nes­sa ta­kai­sin heik­ke­ne­vää ty­kis­tö­kes­ki­tys­täm­me.

t. alo it­ti u udel­leen. Alem pa­na S Aa­mun s aras­taes­sa o ma ty kis­töm­me

ase­mia ja bar­ri­ka­de­ja. Em­me ajoit­tain Da­nie­lis­sa ras­kaat kra­naa­tit mur­joi­vat

sai li­sää vain sa­vua. Oma t uli­tuk­sem­me näh­neet vi­hol­li­sen ase­mia lain­kaan,

mel­ko lai­meal­ta. voi­maa. Vi­hol­li­sen vas­taus vai­kut­ti

vuo­ris­to­pa­tal­joo­na läh­ti ete­ne­mään He­ti päi­vän val­jet­tua Würt­tem­ber­gin

s uu­res­ti. K är­jes­sä e te­ne­vän S proes­kaa­to­sa­tees­sa, j oka h ei­ken­si n äky­vyyt­tä

Isonzo­las­keu­tui Rom­me­lin osas­to alas koh­ti se­rin ryh­män pe­räs­sä lou­hik­koa

mme ba ije­ri­lai­sen hen­ki var­tio­kaar­tin jo­kea. S iir­ryim­me he­ti alas pääs­tyä

Isonzon jyr­kän töy­rään ylä­puo­lel­le. jal­ka­väen oi­keal­le si­vus­tal­le ai­van

ko­lon­nan mo­lem­mil­le puo­lil­le va­hin­koa Muu­ta­mia kra­naat­te­ja is­ki pit­kän

ja o lim­me ko­lon­na py­säh­tyi. Me pa­le­lim­me ai­heut­ta­mat­ta. Lä­hel­lä etu­lin­jaa

Mut­ta hyök­käys­merk­ki an­net­tai­siin pian. lä­pi­mär­kiä, ja kaik­ki toi­voi­vat, et­tä mi­nuu­tit ma­te­li­vat.

Vii­mei­sel­lä nel jän­nes­tun­nil­la

en­nen hyök­käys­tä valtaisasti. R äjäh­tä­vien t uli­tuk­sem­me kra naat­tien r kiih tyi

yö­pyt p öl­lyt­ti­vät vi­ho muu­ta­man sa­dan met­rin llis­ten

pääs­sä edessämme as emia sa­de­pil­vet peit­ti­vät sa­vun ja pölyn kes­kel­lä.

Hev­ni­kin ja Ko­lov­ra­tin Ma­ta­lat Juu­ri en­nen huip­pu­ja.

k el­lo 8.00 r yn­näk­kö­jou­kot edessämme ete­ne­mään läh ti­vät as emis­taan

koh­ti vi­hol­lis­ta. mei­dä n kai­kel­ta kaa­ok­sel­ta Puo­lus­ta­jat ei­vät näh­neet

ei­vät­kä pys­ty­neet vi­ho llis­ta aluet­ta vas­ta­rin­taan. hy­väk­sem­me Käy­tim­me vas­ta val­lat­tua

val­mis­tau­tuak­semm

8.00! Ty­kis­tö- e hyök­käyk­seen.

ja kra naa­tin­hei­tin­tu­li var­tio­kaar­ti kää ntyi vi­ho lli­sen suuntaan. läh ti liik keel­le edess

äm­me. Hen­ki­si­vus­tan­sa S eu­ra­sim­me tii viis­ti t aka­na ja o ikeal­la hei­dä n o ikean

si vus­tal­la ja t ulim­me

Da­nie­lin ym­pä­ril­lä. vi­ho lli­sen as emiin

Jäl­jel­lä ole­va mie­his­tö S t. koh­ti kä­det tu­li ulos rau­niois­ta

pään pääl­lä ja p el­ko ja kii­ruh­ti mei­tä ta­san­gon kas­voil­laan. yli, jo­ka erot­ti Kii­ruh­dim­me eteen­päin

mei­dät yhä Hev­ni­kin le­veän sa­tun­nais­ta ko­ne­ki­vää­ri­tul­ta poh­jois­rin­tees­tä. Saim­me

idän puo­lel­ta, kyl­lä yli jat­kui. mut­ta hyökkäys avoi­men

maas­ton Hen­ki­var­tio­kaar­tin

siir tyes­sä k oh­ti koh­teem­me H ev­ni­kin i tä­rin­net­tä oli s en k oil­lis­rin­ne.

M aju­ri mei­dä n rien­si­vät edel­lä. S proes­ser ja hä nen

S oti­laat raa­ha­si­vat pääll ys­tön­sä am­muk­sia, ras­kai­ta ei­vät­kä kan­ta­muk­si­aan, ko­ne­ki­vää­re­jä

pys­ty­neet pi­tä­mään ja Kuk­ku­la sa­maa vauh­tia.

179:llä Hev­ni­kin met­säi­nen sel­ta yl­hääl­tä rin­ne suo­ja­si

päin. va­sen­ta si­vus­taa tu­li­tuk-

ma ju­ri t ur­val­li­ses­ti r in­tees­sä. S e siir tyi

Ko­ko os as­to Ro mmel o li n yt

ole­van koh­ti Fo­nia Hev­ni­kin poh­jois­puo­lel­la

Sproes­se­rin käs­kys­tä ylös pol­kua

er­sant­ti et ujouk­ko­na. K är­jes­sä o li os a k Würt­tem­ber­gin vuo ris­to­pa­tal­joo­nan

en­si­mo­sas­tos­ta seu­ra­si 150 metr in pääs­sä

Seitze­rin 1. k omp­pa­nias­ta. Lo­put

kär­jes­sä, 1. ko­ne­ki­vää­ri­komp­pa­nias­ta kul­ki mäi­sen osan ta­ka­na. Yk­si jouk­kue

1. k one­kiomp­pa­nia, 2. k omp­pa­nia ja lo put sit­ten tu­li osas­ton pääl­lys­tö, 1. k

luut­nant­ti St­reic­he­rin, uu­den ad­ju­tant­ti­ni, vää­ri­komp­pa­nias­ta. Löy­sin yh­des­sä

met­rin kär­jen ta­ka­na. kans­sa pai­kan ko­lon­nas­ta muu­ta­man

ei j uu­ri li ka­pea ja kasv oi p en­sai­ta; sil­lä

Pol­ku, jo­ta nousim­me Fo­nil­le, o

kum­ma­lo­li­si käyt­tä­nyt si­tä. Rin­ne p olun nä­ky­nyt merk­ke­jä, et­tä vi­hol­li­nen

yk­syn leh­det ja tih eän kas­vust on p ei­tos­sa. S la­kin p uo­lel­la o li h yvin jyrk kä

alus­kas­muu­ta­man met­rin eteem­me ti­heäs­sä oli­vat yhä puis­sa. Näim­me vain

näh­dä vi­lauk­sen laak­sos­ta. Muu­ta­ma vil­li­suu­des­sa ja saim­me jos­kus har­voin

s ak­sak oh­ti I sonzoa. L aak­sos­ta ka ntau­tui sy­vä u ur­re maast os­sa viet ti alas

rä­jäh­dyk­siä, sa­moin ta­kaa va­sem­mal­ta, lais­ten ras­kai­den kra­naat­tien ku­mei­ta

v oi­neet o le­van. Vuo­ris­to­met­säs­sä em­me jos­sa o le­tim­me hen­ki var­tio­kaar­tin

oman on­nem­me no­jas­sa. odot­taa apua ty­kis­töl­tä; me olim­me

kor­vat py­säh­dy­tään usein ja te­roi­te­taan

Kär­jes­sä ede­tään hy­vin va­ro­vas­ti,

jäl­leen äs­tä edessämme; si tten liik utaan kuun­te­le­maan p ie­nin­tä ää ntä mets

lli­nen oli ei o llut mi­tään hyö­tyä, sil­lä vi­ho eteen­päin. Mut­ta va­ro­vai­suu­des­ta

Kuk­ku­la 824:ltä itään mei­tä am­mut­tiin teh­nyt väi­jy­tyk­sen. Ki­lo­met­rin pääs­sä

Sain vies­tin: "Vi­hol­li­nen edes­sä vah­vois­sa äk­kiä ko­ne­ki­vää­ril­lä lähietäisyydeltä.

Etu­ri­vin vii­si mies­tä on haa­voit­tu­nut." ase­mis­sa piik­ki­lan­kaes­tei­den ta­ka­na.

ä p olun mo lem­mil­la p uo­lil­la jyr­käss Il­man ty kis­tön t ukea h yök­käys

it­tau­lä­pi ja t ark­kaa­vai­sen ja h yvin lin­no rin­tees­sä ti­he än al us­kas­vil­li­suu­den

ja mah­do lli­sel­ta t oteut­taa va in tu­neen vi­ho lli­sen o hi t un­tui t oi­vot­to­mal­ta

toi­sel­la ta­val­la. suu­rin tap­pioin. Pää­tin sik­si ede­tä

vi­ho lli­seen. K äs­kin 1. k omp­pa­nian Etum­mai­nen lin ja y llä­pi­ti k on­tak­tin

ki­vi­kon rin­ta­man ja ka­vu­ta rin­net­tä etelään toi­sen ryh­män muo­dos­taa uu­den

vi­ho­la­se­mien edes­sä. Tar­koi­tus oli kou­ka­ta poik­ki noin 200 met­riä vi­hol­li­sen

ma­ju­ri Sproes­se­ril­le. li­nen va­sem­mal­ta ja yl­hääl­tä. Il­moi­tin

eu­raL uut­nant­ti S treic­her ja mi­nä s

Nousu os oit­tau­tui h yvin vaa ti­vak­si.

ta­ka­na. He­ti ta­ka­nam­me tu­li ko­ne­ki­vää­ri­sim­me 40 metr iä uu­den rin­ta­man jouk­kue pu­re­tut ko­ne­ki­vää­rit olal­la.

o li inen ki ven­jär­kä­le. K apea halk ea­ma Sa­mas­sa mei tä k oh­ti vier i 50-ki­lo

ei o llut. o li va ikea vä is­tää, mi­tään pak otie­tä vain kol­me metr iä le veä. Ki­veä

Kaik­ki loh­ka­reen tiel­le, li­tis­tyi­si sen al­le. Oi­val­sim­me he­ti, et­tä se, jo­ka osui­si

alas Ki­vi kim­poi­li mei­dän lo­mit­sem­me pai­nau­tui­vat vuo­ren­sei­nä­mää vas­ten. vuor­ta osu­mat­ta ai­no­aan­kaan mie­heen.

lä­het­tä­neet ita­lia­lai­set, vaan sen oli­vat On­nek­si sel­vi­si, et­tä ki­veä ei­vät ol­leet

so­ti­laam­me. saa­neet liik­keel­le kär­jes­sä kul­ke­vat

Ylem­pä­nä r in­tees­sä vier ivä ki vi r epi ir ti t oi­sen s aap­paa­ni ka nta­hih­nan ja osui jal­kaa­ni niin k ovaa, et­tä tar­vit­sin seu­raa­van puo­len tun­nin ajan kah­den mie­hen apua liik­ku­mi­ses­sa voi­mak­kaan ki­vun vuok­si.

Jyrk­kä rin­ne jäi lo­pul­ta taak­sem­me. Kaa­to­sa­tees­sa, lä­pi­mär­ki­nä ka­pusim­me eteen­päin ti­heäs­sä alus­kas­vil­li­suu­des­sa ja tä­hys­tim­me ja kuun­te­lim­me.

Met­sä ha rve­ni edes säm­me. K ar­tan m ukaan o lim­me 800 metr iä i tään kuk­ku­la 824:stä. Pon­nis­te­lim­me va­ro­vas­ti met­sän reu­naan, jos­sa huo­ma­sim­me naa­mioi­dun po­lun, jo­ka joh­ti rin­net­tä alas itään. Sen toi­sel­la puo­lel­la, pal­jaal­la ul­ko­ne­mal­la ylem­pä­nä, näim­me yh­te­näi­set, hy­vin lin­noi­te­tut ase­mat yl­hääl­lä vuo­rel­la L eihze­top­pe­nin su un­nas­sa. A se­mat va ikut­ti­vat mie­hi ttä­mät­tö­mil­tä, ei­kä s ak­sa­lais­ten ty kki­tul­ta o llut su un­nat­tu sin­ne . T ein pää tök­se­ni: y llä­tys­hyök­käys ly­hyen ko­ne­ki­vää­ri­tu­li­tus­val­mis­te­lun jäl­keen va­sem­mal­ta si­vus­tal­ta met­sän r eu­nas­ta. T ilan­ne m uis­tut­ti pa ljon C os­na­vuo­ren h yök­käyk­sen ti­la nnet­ta 12.–19. elo­kuu­ta 1917.

Val­mis­te­lin os as­ton hyök­käyk­seen p en­sai­den t aak­se p ii­lou­tu­neen k one­ki­vää­ri­jouk­ku­een suo jaa­ma­na p ie­nes­sä mets äpai­nan­tees­sa 60 metr iä vi­ho lli­sen es tei­den edess ä. Vuo­ris­to­jouk­ko­jen er in­omai­sen t ais­te­lu­ku­rin a nsios­ta lii­ke t oteu­tet­tiin t äy­sin ää net­tö­mäs­ti kes­kel­lä kaa to­sa­det­ta. K au­kaa alem paa kuu­lui Isonzon laak­son tais­te­lun hä­li­nää, ja lä­hem pä­nä va­sem­mal­la vuo­rel­la nä­kyi kii­vaas­ti tais­te­le­va hen­ki­var­tio­kaar­ti. Mei­dän ym­pä­ril­läm­me ja nii tyl­lä ylä­puo­lel­lam­me vallitsi rau­ha.

Ai­na sil­loin täl­löin näim­me muu­ta­man mie­hen liik­ku­van vihollisten lin­jo­jen ta­ka­na – s e k er­toi, et­tei vi h ol­li­nen ep äil­lyt mei­dän ole­van lä­hel­lä. M uu­ta­ma sak­sa­lai­nen ha jak­ra­naat­ti osui t aak­sem­me vas em­mal­la no in 600 metr in pääs­sä. Nii­den suun­tauk­ses­ta saat­toi pää­tel­lä, et­tä vi­hol­lis­a­se­mat edessämme oli yh­dis­tet­ty nii­hin Fo­niin vie­vän po­lun mo­lem­mil­la puo­lil­la ole­viin ase­miin, joi­hin o lim­me t ör­män­neet 45 min uut­tia a ikai­semm i n .N e o li­vat l uul­ta­vas­ti osa r yh­mää m ui­ta i ta­lia­lai­sia as emia. S itä o li mah­do ton lä­hes­tyä ää net­tö­mäs­ti ti­heäs­sä alus­kas­vil­li­suu­des­sa. Osas­to oli val­mis, ja mi­nun oli pää­tet­tä­vä, hyök­kääm­me­kö vai an­nam­me­ko ol­la. Mei­dät erot­ti vi­hol­li­sen piik­ki­lan­gas­ta 60 metr iä al us­kas­vil­li­suut­ta, ja jos vi­hol­li­nen o li t ark­kaa­vai­nen, em­me v oi­si las­kea hel­pon voi­ton va­raan.

Hy­vin naa mioi­tu p ol­ku mets än r eu­nas­sa a ntoi min ul­le ide an. S e o li luul­ta­vas­ti o llut tie i ta­lia­lai­sil­le et ujou­koil­le S t. D anie­lin lä­hei­sy ydes­sä, jo ko Hev­ni­kin i tä­sei­nä­män mie­hist öl­le t ai s en ty kis­tön ha vain­to­pis­teel­le. I ta­lia­lai­set ei­vät ol­leet käyt­tä­neet si­tä mei­dän tu­lom­me jäl­keen. Pol­ku mut­kit­te­li, ja ete­lä­puo­len naa­mioin­ti suo­ja­si s en niin h yvin t ähys­tyk­sel­tä y lhääl­tä ja i ta­lia­lais­ten as emis­ta pä in, et tä yst ävää o li­si va ikea er ot­taa vi­ho lli­ses­ta. J os i ta­lia­lai­set ei vät est äi­si mei tä, v oi­sim­me t eh­dä r yn­nä­kön p olul­la ja pääst ä vi­ho llis­lin­joi­hin p uo­les­sa min uu­tis­sa. J os t oi­mi­sim­me no peas­ti, v oi­sim­me eh­kä mie­hit­tää ase­mat am­pu­mat­ta lau­kaus­ta­kaan. Se oli teh­tä­vä roh­keal­le mie­hel­le!

Ar­kis­to­ku­va: Ares for­lag

Erwin Rom­mel län­si­rin­ta­man juok­su­hau­dois­sa en­nen kuin hä­net lä­he­tet­tiin Ro­ma­nian ja Ita­lian rin­ta­mil­le."VII­MEI­SEL­LÄ NELJÄNNESTUNNILLA EN­NEN HYÖK­KÄYS­TÄ TULITUKSEMME KIIH­TYI VALTAISASTI. RÄJÄHTÄVIEN KRA­NAAT­TIEN RYÖPYT PÖLLYTTIVÄT VIHOLLISTEN ASE­MIA MUU­TA­MAN SA­DAN MET­RIN PÄÄS­SÄ EDESSÄMME SA­VUN JA PÖLYN KES­KEL­LÄ."

Piir­ros: Raf­fae­le Rug­ge­ri

Ita­lia­lai­sia vuo­ris­to­jää­kä­rei­tä, 1916/17.

Ar­kis­to­ku­va: Ares for­lag

Ita­lia­lai­sia vuo­ris­to­jää­kä­rei­tä mat­kal­la ylös rintamalle.

"KI­VEÄ OLI VAI­KEA VÄISTÄÄ, MI­TÄÄNPAKOTIETÄ EI OL­LUT. OI­VAL­SIM­ME HE­TI, ET­TÄ SE JO­KA OSUI­SI LOH­KA­REEN TIEL­LE, LI­TIS­TYI­SI SEN AL­LE. KAIK­KI PAI­NAU­TUI­VAT VUO­REN­SEI­NÄ­MÄÄ VAS­TEN."

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.