TAISTELU LORRAINEST­A

1914

Jalkavaki Hyokkaa - - Sisältö -

Kat­ke­rat rans­ka­lai­set ha­lusi­vat val­loit­taa ta­kai­sin Lor­rai­nen, jo­ka me­ne­tet­tiin sak­sa­lai­sil­le so­das­sa 1870-1871. Näin en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan län­si­rin­ta­man en­sim­mäi­nen suu­ri taistelu ete­ni.

Lor­rai­nen luo­vut­ta­mi­nen sak­sa­lai­sil­le so­dan 1870–71 jäl­keen oli ol­lut Rans­kal­le kir­ve­le­vä nöy­ryy­tys. Koil­li­nen ra­ja­pro­vins­si oli ol­lut ranskalain­en au­rin­ko­ku­nin­gas Lud­vig XIV:n päi­vis­tä läh­tien. En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan puh­je­tes­sa Lor­rai­nen ta­kai­sin­val­taus oli sik­si yk­si Rans­kan tär­keim­mis­tä so­ta­ta­voit­teis­ta. Kak­si ar­mei­jaa läh­ti mars­si­maan koh­ti Lor­rai­nea he­ti, kun Rans­kan jou­kot oli pan­tu lii­ke­kan­nal­le. Kak­si sak­sa­lai­sar­mei­jaa odot­ti val­mii­na koh­taa­maan ne. Tu­lok­se­na oli en­sim­mäi­nen län­si­rin­ta­man taistelu en­sim­mäi­ses­sä maa­il­man­so­das­sa.

Läm­pi­mi­nä myö­häis­ke­sän päi­vi­nä elo­kuun 1914 alus­sa al­koi yk­si suu­rim­mis­ta so­dis­ta, jon­ka sil­loi­nen Eu­roop­pa oli ko­ke­nut. En­sim­mäi­nen maa­il­man­so­ta oli puh­jen­nut. Sak­sa ja Itä­val­ta-Un­ka­ri oli­vat so­das­sa Ve­nä­jää, Rans­kaa, Iso-Bri­tan­ni­aa, Bel­gi­aa ja Ser­bi­aa vas­taan. Tu­han­sia ju­nia tu­pa­ten täynnä so­ti­lai­ta jy­ris­te­li koh­ti ra­jo­ja jät­ti­mäi­ses­sä kil­vas­sa sii­tä, ku­ka eh­ti­si hyökätä en­sin.

Kos­kaan ai­em­min eu­roop­pa­lai­set yh­tei­söt ei­vät ol­leet ol­leet niin ko­ko­nais­val­tai­ses­ti or­ga­ni­soi­tu­ja so­taa var­ten. Rau­ta­tiet ja tie­ver­kos­to oli suun­ni­tel­tu ja ra­ken­net­tu hel­pot­ta­maan so­ti­lai­den, tyk­kien ja muun so­ta­ma­te­ri­aa­lin kul­je­tuk­sia rintamalle. Pe­rus- teel­li­ses­ti työs­te­tyt lii­ke­kan­nal­le­pa­no­suun­ni­tel­mat mää­rit­ti­vät pie­nin­tä yk­si­tyis­koh­taa myö­ten, mi­ten mil­joo­nia mie­hiä kut­sut­tai­siin, va­rus­tet­tai­siin ja lä­he­tet­täi­siin tais­te­luun mah­dol­li­sim­man ly­hyes­sä ajas­sa.

Esi­kun­taup­see­rit oli­vat työs­ken­nel­leet vuo­si­kausia so­ta­ret­ki­suun­ni­tel­mien pa­ris­sa ol­lak­seen val­mis­tau­tu­nei­ta eri­lai­siin so­tas­ke­naa­rioi­hin. Se­kä Sak­san et­tä Rans­kan tär­keim­piä prio­ri­teet­te­ja oli ol­lut laa­tia suun­ni­tel­mat uu­des­ta so­das­ta mai­den vä­lil­lä. Mo­lem­mat las­ki­vat, et­tä eu­roop­pa­lai­nen suur­so­ta rat­kais­tai­siin en­nen kaik­kea Sak­san-Rans­kan rin­ta­mal­la.

Sak­san pää­e­si­kun­ta oli jo 1800-lu­vun lo­pus­sa al­ka­nut sa­laa suun­ni­tel­la kaik­kien ai­ko­jen suu­rin­ta si­vus­ta­hyök­käys­tä. Sak­sa­lai­set ha­lusi­vat kor­va­ta rin­ta­ma­hyök­käyk­sen Rans­kan vah­voi­hin lin­noi­tuk­siin li it ksiin mai­den vä­li­sel­lä ra­jal­la mas­sii­vi­sel­la hyök­käyk­sel­lä Bel­gi­aan ja Luxem­bur­giin pääs­täk­seen Rans­kan poh­joi­sen si­vus­tan ohi val­taa­maan Rans­kaa Bel­gian ra­jan yli, mis­sä lin­noi­tet­tu­ja ase­mia oli vä­hän. Sen jäl­keen Sak­san ar­mei­jat kään­tyi­si­vät etelään koh­ti Pa­rii­sia val­taa­maan Rans­kan pääkaupunk­ia ja pai­nos­ta­maan Rans­kan ar­mei­joi­ta kaak­koon, kun­nes ne oli­si­vat sel­kä Sak­san ra­jaa ja Alp­pe­ja vas­ten ja joutuisiva­t an­tau­tu­maan. Suun­ni­tel­ma oli sak­sa­lai­sen pää­e­si­kun­nan ko­men­ta­jan Al­fred von Sch­lief­fe­nin työ­tä, jon­ka vuok­si si­tä sa­not­tiin Sch­lief­fe­nin suun­ni­tel­mak­si.

Si­tä, et­tä pro­vo­soi­ma­ton hyökkäys puo­lu­eet­to­man Bel­gian lä­pi sai­si to­den­nä­köi­ses­ti Iso-Bri­tan­nian liit­ty­mään Sak­san

vi­hol­li­siin, Sch­lief­fen pi­ti suun­ni­tel­man­sa ikä­vä­nä mut­ta väis­tä­mät­tö­mä­nä si­vu­vai­ku­tuk­se­na. Sch­lief­fe­nin mu­kaan hyökkäys Bel­gian kautta oli Sak­san ai­noa mah­dol­li­suus saa­vut­taa no­pea voit­to län­si­rin­ta­mal­la, en­nen kuin Ve­nä­jän vah­vat jou­kot eh­ti­si­vät hyökätä idäs­tä. Sch­lief­fen kat­soi, et­tä tä­mä nä­kö­koh­ta nousi tär­keäm­mäk­si kuin Bel­gian puo­lu­eet­to­muu­den louk­kauk­sen ja Iso-Bri­tan­nian pro­vo­soin­nin seu­rauk­set. Sch­lief­fen kuo­li 1913, mut­ta Sak­san so­ta­suun­ni­tel­man 1914 pää­piir­teet pe­rus­tui­vat yhä hä­nen ar­vioin­tei­hin­sa.

Vaik­ka Jo­seph Cé­sai­re Jof­fre, Rans­kan ar­mei­jan ko­men­ta­ja, nä­ki run­saas­ti merk­ke­jä sii­tä, et­tä sak­sa­lai­set suun­nit­te­li­vat hyök­käys­tä Bel­gian lä­pi, hän päät­ti laa­tia suun­ni­tel­man­sa sil­tä poh­jal­ta, et­tä sak­sa­lais­ten pää­hyök­käys tu­li­si hie­man Luxem­bur­gin ete­lä­puo­lel­ta Metzin lin­noi­tus­kau­pun­gin lä­hi­seu­dul­la. Jof­fre ai­koi koh­da­ta hyök­käyk­sen kah­del­la suu­rel­la vas­ta­hyök­käyk­sel­lä, en­sim­mäi­nen Lor­rai­nes­sa ja toi­nen Luxem­bur­gin suuntaan Ar­den­nien vuo­ris­to­met­sien lä­pi. Vas­ta­hyök­käyk­set uh­kai­si­vat Sak­san hyök­käyk­sen si­vus­to­ja ja ty­reh­dyt­täi­si­vät Sak­san ete­ne­mi­sen. Jof­fre ha­lusi näin voit­taa ai­kaa, kun­nes ve­nä­läi­set hyök­käi­si­vät Sak­saan idäs­tä. An­ka­ran pai­neen al­la niin idäs­tä kuin län­nes­tä Sak­sa oli­si toi­vot­ta­vas­ti pa­ko­tet­tu pyy­tä­mään rau­haa.

Rans­ka­lais­ten suun­ni­tel­mien kes­kei­nen ele­ment­ti oli us­ko rans­ka­lais­so­ti­lai­den hyök­käys­voi­maan. Rans­kan so­ti­la­so­pin mu­kaan rans­ka­lais­ten päät­tä­väi­set hyök­käyk­set pa­kot­tai­si­vat vi­hol­li­sen puo­lus­tus­kan­nal­le. Huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä ase­tek­no­lo­gian ke­hi­tys oli an­ta­nut tu­lia­seil­le mon­ta ker­taa ai­kai­sem­pia so­tia suu­rem­man tu­li­voi­man, Rans­kan ar­mei­jan joh­to ha­lusi yhä pa­nos­taa vi­hol­li­sen ku­kis­ta­mi­seen pis­tin­hyök­käyk­sil­lä. Sel­lai­sen tak­tii­kan väi­tet­tiin so­pi­van par­hai­ten rans­ka­lai­sen so­ti­laan men­ta­li­teet­tiin ja vah­vis­ta­van tais­te­lu­mo­raa­lia niin, et­tä rans­ka­lai­set sai­si­vat taisteluke­ntällä psy­ko­lo­gi­sen yliot­teen.

Huo­mion pai­not­tu­mi­nen tak­ti­seen hyök­käyk­seen hei­jas­tui Rans­kan ar­mei­jan va­rus­tei­siin. Rans­ka­lais­di­vi­sioo­nil­le jaet­tiin suu­ret mää­rät ke­vyi­tä 75 mm kent­tä­tyk­ke­jä. Ne oli­vat erin­omai­sia tyk­ke­jä, joil­la oli suu­ri tu­li­no­peus ja osu­ma­tark­kuus, ja ne so­pi­vat liik­ku­vien ope­raa­tioi­den suo­rak­si tuek­si, mut­ta nii­den ma­ta­la len­to­ra­ta so­pi huo­nos­ti

lin­noi­tet­tu­jen ase­mien pom­mi­tuk­seen. Rans­ka­lai­set ei­vät näh­neet syy­tä va­rus­taa osas­to­jaan suu­rem­mal­la mää­räl­lä ras­kas­ta ty­kis­töä, kos­ka ras­kai­den tyk­kien lii­ku­tel­ta­vuus ei riit­tä­nyt pi­tä­mään nii­tä rans­ka­lais­ken­raa­lien suun­nit­te­le­mien no­pei­den ja aggres­sii­vis­ten ma­nöö­ve­rien vauh­dis­sa.

Ar­mei­ja lii­ke­kan­nal­la

Lä­hes puo­li­tois­ta mil­joo­naa sak­sa­lais­so­ti­las­ta al­koi elo­kuun 1914 al­ku­puo­lis­kol­la mars­sia län­teen koh­ti Bel­gi­aa ja Rans­kaa. Ras­kaan ty­kis­tön jau­het­tua to­muk­si lin­noi­tuk­set bel­gia­lai­sen Liè­gen kau­pun­gin ym­pä­ril­lä Sak­san pää­hyök­käys­voi­mat jat­koi­vat ete­ne­mis­tä län­teen. Näi­hin jouk­koi­hin kuu­lui­vat Alexan­der von Kluc­kin 320 000 mie­hen vah­vui­nen en­sim­mäi­nen ar­mei­ja ja Karl von Bü­lowin 260 000 mie­hen toi­nen ar­mei­ja. Ete­läm­pä­nä vii­si pie­nem­pää sak­sa­lai­sar­mei­jaa val­mis­tau­tui tais­te­luun 300 km pit­käl­lä rin­ta­mal­la poh­joi­sen Ar­den­neil­ta Sveit­sin ra­jal­le. Nä­mä ar­mei­jat pi­täi­si­vät Rans­kan ar­mei­jat pai­koil­laan sil­lä ai­kaa, kun Kluck ja Bü­low kouk­kai­si­vat nii­den poh­jois­si­vus­tan ohi.

Jof­fre sai var­hai­ses­sa vai­hees­sa il­moi­tuk­sia, et­tä sak­sa­lais­jouk­ko­ja mars­si Bel­gian lä­pi, mut­ta hän läh­ti edel­leen ole­tuk­ses­ta, et­tä sak­sa­lais­ten pää­of­fen­sii­vi tu­li­si suo­raan Luxem­bur­gin ete­lä­puo­lel­ta Metzin alu­eel­ta. Hän aloit­ti suun­ni­tel­lun vas­ta­hyök­käyk­sen val­mis­te­lut 11. elo­kuu­ta. Nel­jä ar­mei­ja­kun­taa, eh­kä yh­teen­sä 160 000 ken­raa­li Au­gus­te Du­bai­lin en­sim­mäi­sen ar­mei­jan mies­tä hyök­käi­si Sar­re­bour­gis­ta (Saar­burg) ja Les Vos­ge­sin vuo­ri­ket­jun poh­jois­pääs­tä sa­maan ai­kaan, kun ken­raa­li Édouard de Cas­tel­naun toi­sen ar­mei­jan noin 120 000 mies­tä hyök­käi­si Mor­han­gen (Mörc­hin­ge­nin) suuntaan. Jof­fre pe­rus­ti hyök­käys­suun­ni­tel­man­sa aja­tuk­sel­le, et­tä sak­sa­lai­sil­la oli

alu­eel­la hei­kom­mat jou­kot, kos­ka hän olet­ti hei­dän jouk­ko­jen­sa pää­kes­kit­ty­män ole­van kauempana poh­joi­ses­sa ja län­nes­sä, Metzin lä­hel­lä. Jof­fren las­kel­mien mu­kaan sak­sa­lai­sil­la oli kor­kein­taan kuusi ar­mei­ja­kun­taa sil­lä rin­ta­ma­no­sal­la, jon­ne hä­nen seit­se­män ar­mei­ja­kun­taan­sa hyök­käi­si­vät. Rans­ka­lai­set sai­si­vat näin pai­kal­li­sen mie­sy­li­voi­man.

Va­li­tet­ta­vas­ti Jof­fre las­ki vää­rin. To­del­li­suu­des­sa sak­sa­lai­sil­la oli Lor­rai­nen rin­ta­mal­la a ase­mis­sa kah­dek­san ar­mei­ja­kun­taa ja näin l lu­ku­mää­räi­nen yli­voi­ma. Sak­sa­lais­jou­kot kuu­lui­vat pää­asias­sa Bai­je­rin kruu­nunprins­si Rupprech­tin bai­je­ri­lai­seen 6. ar­mei­jaan ja Jo­sias Von Hee­rin­ge­nin ko­men­ta­maan 7. ar­mei­jaan. 45-vuo­tias kruu­nunprins­si oli oman ar­mei­jan­sa joh­ta­mi­sen ohel­la saa­nut val­tuu­det an­taa käs­ky­jä Hee­rin­ge­nil­le ar­mei­joi­den ope­raa­tioi­den koor­di­noi­mi­sek­si.

Rupprech­til­le ja hä­nen bai­je­ri­lais­jou­koil­leen oli an­net­tu suh­teel­li­sen pas­sii­vi­nen roo­li Sak­san suu­res­sa so­ta­suun­ni­tel­mas­sa. Bai­je­ri­lais­ten oli tar­koi­tus ve­täy­tyä, kun rans­ka­lai­set aloit­tai­si­vat odo­te­tun hyök­käyk­sen­sä Lor­rai­nes­sa. Rupprecht hou­kut­te­li­si si­ten rans­ka­lai­sia mu­ka­naan koil­li­seen koh­ti Rei­niä, jot­ta pää­jou­kot sai­si­vat ai­kaa ede­tä Bel­gian lä­pi Poh­jois-Rans­kaan.

Rupprecht ja hä­nen tar­mo­kas esi­kun­ta­pääl­lik­kön­sä, Krafft von Dell­men­sin­gen, ei­vät ol­leet tyy­ty­väi­siä heil­le an­net­tuun pas­sii­vi­seen roo­liin. Se tar­koit­ti ve­täy­ty­mis­tä ja rans­ka­lais­ten pääs­tä­mis­tä mie­hit­tä­mään Sak­san aluet­ta, mil­lä oli­si kiel­tei­nen vai­ku­tus bai­je­ri­lais­ten tais­te­lu­mo­raa­liin. He väit­ti­vät li­säk­si, et­tä he voi­si­vat si­toa enem­män rans­ka­lai­sia osas­to­ja hyök­kää­mäl­lä kuin pas­sii­vi­ses­ti puo­lus­ta­mal­la. Mut­ta Sak­san so­dan­joh­to tor­jui Rupprech­tin pyyn­nön saa­da to­teut­taa suu­ri hyökkäys.

Lor­rai­neen

Jof­fren hyökkäys Lor­rai­nes­sa al­koi aa­mul­la 14. elo­kuu­ta. Rans­kan jou­kot läh­ti­vät ase­mis­taan Meurt­he­joen var­res­sa Nancyn ja Saint-Dién vä­lil­lä ja mars­si­vat koil­li­seen koh­ti ra­jaa. Se oli raskas mars­si paah­ta­vas­sa myö­häis­ke­sän hel­tees­sä so­ti­lail­le, jot­ka kan­toi­vat pai­na­via vaa­lean­si­ni­siä uni­vor­mu­tak­ke­ja, 25 ki­lon pak­kaus­ta ja olal­la nel­jä ki­loa pai­na­vaa Le­bel-ki­vää­riä. In­nos­tus oli kui­ten­kin suur­ta en­sim­mäis­ten jouk­ko­jen ylit­täes­sä ra­jan ja re­pies­sä pois rai­dal­li­set ra­ja­pyl­väät sen mer­kik­si, et­tä Lorrainest­a tu­li­si jäl­leen ranskalain­en. Jot­kut osas­tot lau­loi­vat kan­sal­lis­lau­lu Mar­sel­jee­sia ylit­täes­sään ra­jan, en­nen kuin ne jat­koi­vat poh­joi­seen pit­kin le­ve­ää lo­put­to­mien kor­kei­den puu­ri­vis­tö­jen reu­nus­ta­maa maan­tie­tä aal­toi­le­vien si­ni­mai­las­vil­je­lys­ten tai kul­lan­kel­tais­ten veh­nä­pel­to­jen tai pit­kien hei­nä­suo­vien ohi. Rans­kan jal­ka­väen pu­nai­set housut ja si­ni­set ké­pit ja pu­nai­set la­kit te­ki­vät heis­tä vä­rik­kään näyn. Yl­hääl­lä si­ni­tai­vaal­la len­si pie­ni pot­ku­ri­ko­ne tie­dus­te­lu­len­nol­la. Il­ma­so­ta oli vas­ta lap­sen­ken­gis­sään.

Usea kau­pun­ki is­ki rans­ka­lai­sia vas­taan jo en­nen kuin ra­ja oli yli­tet­ty. 75 mm tyk­kien re­pi­vät lau­kauk­set jy­räh­te­li­vät loi­vien mä­kien

Ranskalain­en 75 mm

tyk­ki ase­mis­sa.

vä­lis­sä te­rä­vien ki­vää­rin- ja ko­ne­ki­vää­rin­lau­kaus­ten säes­tä­mä­nä. Sak­sa­lai­set vas­ta­si­vat 77 mm kent­tä­ty­keil­lä ja ras­kaam­mil­la 105 mm ja 150 mm ty­keil­lä hy­vin suo­ja­tuis­ta ase­mis­ta.

Cas­tel­naun 2. ar­mei­jan ken­raa­li Fer­di­nand Foc­hin joh­ta­ma XX ar­mei­ja­kun­ta toi­mi Rans­kan hyök­käyk­sen va­sem­pa­na si­vus­ta­na ja ete­ni kauim­pa­na län­nes­sä Luné­vil­les­tä Châ­teau-Sa­li­nin suuntaan. Foc­hin jou­kot jou­tui­vat voi­mak­kaa­seen sak­sa­lais­ten tyk­ki­tu­leen, mut­ta on­nis­tui­vat kui­ten­kin val­taa­maan sak­sa­lais­ten etum­mai­set ase­mat ra­jal­la Ar­racour­tin lä­hel­lä. Rans­ka­lai­set al­koi­vat jo huo­ma­ta, mil­lai­sia va­ka­via seu­rauk­sia ar­mei­jan joh­don hei­kos­ta us­kos­ta ras­kaa­seen ty­kis­töön koi­tui. Kun sak­sa­lais­ten ras­kai­den tyk­kien kra­naat­te­ja al­koi tul­la, min­kään rans­ka­lais­ten ty­kin kan­to­mat­ka ei riit­tä­nyt tu­lit­ta­maan sak­sa­lais­ten tyk­kien ase­mia. Mo­net Foc­hin osas­tois­ta kär­si­vät huo­mat­ta­via tap­pioi­ta. Esi­mer­kik­si 26. ryk­men­tin 1. pa­tal­joo­na me­net­ti 150 mies­tä, näis­tä 14 kaa­tu­nei­na.

Foc­hin oi­keal­la puo­lel­la Lo­uis Es­pi­nas­sen XV ar­mei­ja­kun­ta koh­ta­si kii­vas­ta vas­ta­rin­taa, eri­tyi­ses­ti pie­nes­sä Moncour­tin ra­ja­kau­pun­gis­sa. Sak­san ras­kaan ty­kis­tön kra­naa­tit ja jal­ka­väen kii­vas ki­vää­ri- ja ko­ne­ki­vää­ri­tu­li­tus juok­su­hau­dois­ta ai­heut­ti rans­ka­lai­sil­le hyök­kää­jil­le ras­kai­ta tap­pioi­ta ja vii­vyt­ti hei­dän ete­ne­mis­tään.

Rans­kan etu­lin­jan seu­raa­va ar­mei­ja­kun­ta oli Lo­uis Ta­ver­nan XVI ar­mei­ja­kun­ta, jon­ka pi­ti ede­tä koh­ti suur­ten jär­vien aluet­ta Sar­re­bour­gin län­si­puo­lel­la ja säi­lyt­tää kos­ke­tus Du­bai­lin 1. ar­mei­jaan. Ta­ver­nan mie­het ylit­ti­vät ra­jan vas­ta­rin­taa koh­taa­mat­ta.

Du­bai­lin 1. ar­mei­ja mars­si myös poh­joi­seen aa­mun ai­ka­na. Kauim­pa­na va­sem­mal­la ken­raa­li Jo­seph de Cas­tel­lin

VIII ar­mei­ja­kun­nan on­nis­tui val­la­ta kuk­ku­lat Domèv­res­sa bai­je­ri­lais­ten suo­ja­jouk­ko­jen ajoit­tain kii­vaas­ta vas­ta­rin­nas­ta huo­li­mat­ta.

Cé­sar Alix'n XIII ar­mei­ja­kun­ta hyök­kä­si sa­maan ai­kaan hie­man kauempana idäs­sä. Ar­mei­ja­kun­nan oi­kea si­vus­ta ete­ni no­peas­ti koh­ti Ci­rey­tä Vezouse­joen var­rel­la. Kol­me rans­ka­lais­ta pa­tal­joo­naa läh­ti myö­hään il­ta­päi­väl­lä val­taa­maan sak­sa­lais­ten ase­mia Ci­reyn edus­tal­la.

Ko­men­ta­ja Du­bail suh­tau­tui myö­hem­min hy­vin kriit­ti­ses­ti alais­ten­sa toi­min­taan. "Hyökkäys aloi­tet­tiin no­peas­ti yli 2 000 met­rin pääs­sä vi­hol­li­ses­ta... Mer­ki­nan­tot­rum­pe­tit soi­vat (ku­ka te­ki aloit­teen täs­tä on mah­do­ton tie­tää), ja jou­kot lä­he­tet­tiin hyök­käyk­seen ty­pe­räl­lä ta­val­la. Kun tai­tet­ta­va­na oli sel­lai­nen mat­ka, vi­hol­li­sen tu­li­tus te­ki ru­maa jäl­keä. Tap­piot oli­vat hy­vin ras­kaat. Hyökkäys me­net­ti voi­man­sa en­nen koh­taa­mis­ta, ja di­vi­sioo­na lyö­tiin ta­kai­sin an­ka­ras­ti pai­nos­tet­tu­na ja jon­kin ver­ran epä­jär­jes­tyk­ses­sä las­keu­tu­van pi­mey­den vuok­si." Kuol­lei­ta ja haa­voit­tu­nei­ta rans­ka­lai­sia ma­ka­si pit­kin poi­kin hä­mär­ty­väs­sä mai­se­mas­sa.

Du­bail nuh­te­li Alixia ar­mot­ta. Ci­rey­tä ei ol­lut käs­ket­ty val­la­ta si­nä päi­vä­nä. "Si­tä pait­si", Du­bail kir­joit­ti myö­hem­min, "sel­lais­ta hyök­käys­tä ei käyn­nis­te­tä päi­vän lo­pus­sa niin tär­keäs­sä ase­mas­sa, jo­ta ei ole tun­nus­tel­tu kun­nol­la."

Du­bai­lin oi­keal­la si­vus­tal­la ken­raa­li Le­grand-Gi­rar­den XXI ar­mei­ja­kun­nan mie­het oli­vat val­lan­neet Mont Do­no­nin, Les Vos­ge­sin poh­joi­sim­man hui­pun, ja kä­vi­vät kii­vas­ta tais­te­lua vuo­ris­to­so­lis­ta kauempana Saint-Blai­ses­ta etelään. Tä­mä taistelu päät­tyi rans­ka­lais­ten sel­ke­ään voit­toon; he ot­ti­vat yli 500 van­kia ja 12 tyk­kiä ja 8 ko­ne­ki­vää­riä, ja pa­ras­ta kai­kes­ta: sak­sa­lai­sen pa­tal­joo­nan li­pun.

Les Vo­ge­sis­sa kauempana ete­läs­sä

XVI ar­mei­ja­kun­ta val­ta­si toi­sen tär­keän so­lan varmistaak­seen Du­bai­lin si­vus­tan ja se­lus­tan.

Lä­pi sa­teen ja mu­dan

Lau­an­tai­na 15. elo­kuu­ta, Rans­kan hyök­käyk­sen toi­se­na päi­vä­nä, al­koi sa­taa, ja Lor­rai­nen sa­vi­nen maa muut­tui mu­ta­vel­lik­si. Foc­hin ar­mei­ja jäi edel­li­se­nä päi­vä­nä saa­vut­ta­miin­sa ase­miin, jot­tei se oli­si jou­tu­nut lii­an kau­as Cas­tel­naun muun ar­mei­jan edel­le. Es­pi­nas­sen ar­mei­ja­kun­ta läh­ti liik­keel­le vas­ta il­ta­päi­väl­lä ja ete­ni vain muu­ta­man ki­lo­met­rin. Ta­ver­nan jou­kot jäi­vät myös vail­le eri­tyi­sem­pää me­nes­tys­tä.

Du­bai­lin päivä al­koi huo­nos­ti. Hän sai il­moi­tuk­sen, et­tä Cas­tel­naun ar­mei­ja ei tu­li­si juu­ri­kaan tu­ke­maan hä­nen va­sen­ta si­vus­taan­sa. Du­bail te­ki kui­ten­kin sen min­kä pystyi jat­kaak­seen ete­ne­mis­tä omas­sa hyök­käyk­ses­sään. Hän kä­vi alais­ten­sa pää­ma­jas­sa pi­tä­mäs­sä it­sen­sä ajan ta­sal­la hei­dän me­nes­tyk­ses­tään ja an­toi käs­ky­jä pai­kan pääl­lä. Yh­des­sä vai­hees­sa hän ot­ti XIII ar­mei­ja­kun­nan ko­men­non, kos­ka ken­raa­li Alix ei ol­lut pää­ma­jas­sa. Du­bail pa­ni tyy­ty­väi­se­nä mer­kil­le, et­tä Ci­reyn sak­sa­lai­set ase­mat, jot­ka oli­vat edel­li­se­nä päi­vä­nä mak­sa­neet rans­ka­lai­sil­le niin pal­jon ver­ta, pu­to­si­vat kuin "kyp­sä pää­ry­nä" hä­nen to­teut­ta­mien­sa ma­nöö­ve­rien jäl­keen. Se­kä XIII ar­mei­ja­kun­ta et­tä Cas­tel­lin VIII ar­mei­ja­kun­ta on­nis­tui­vat si­nä päi­vä­nä siir­tä­mään rin­ta­maan­sa muu­ta­man ki­lo­met­rin ver­ran poh­joi­seen.

Sak­san puo­lel­la kruu­nunprins­si Rupprecht tyy­tyi an­ta­maan ar­mei­jal­leen käs­kyn ve­täy­tyä. Yli­ko­men­ta­ja oli an­ta­nut hä­nel­le tie­don, et­tä rans­ka­lai­set hyök­kä­si­vät Lor­rai­nes­sa mie­sy­li­voi­mal­la ja hä­nen oli sik­si tyy­dyt­tä­vä ve­täy­ty­mään ajan voit­ta­mi­sek­si. Mut­ta Rans­kan hyök­käyk­sen jäh­meä al­ku sai Rupprech­tin epäi­le­mään, oli­ko suu­rem­pi ve­täy­ty­mi­nen vält­tä­mä­tön. Hä­nen rin­ta­mal­ta saa­mien­sa il­moi­tus­ten mu­kaan Rans­kan hyök­kää­vä ar­mei­ja oli pal­jon pie­nem­pi kuin yli­ko­men­ta­ja olet­ti. Si­tä pait­si mo­ni asia viit­ta­si sii­hen, et­tä kak­si bai­je­ri­lais­ta joh­ta­jaa pi­ti­vät va­ka­va­na ar­vo­val­ta­tap­pio­na, jos he

"MERK­KI SOITETTIIN, JAJOUKOT LÄ­HE­TET­TIIN HYÖK­KÄYK­SEEN TYPERÄLLÄT­AVALLA. KUNTAITETT­AVANA OLISELLAIN­EN MAT­KA,VI­HOL­LI­SEN TULITUSTEK­IRUMAA JÄL­KEÄ. TAP­PIOT OLIVATHYVI­N RAS­KAAT."

an­tai­si­vat sak­sa­lais­ten mie­hit­tää Sak­san maa­pe­rää tar­joa­mat­ta kun­nol­lis­ta vas­ta­rin­taa. Mut­ta yli­ko­men­ta­ja väit­ti edel­leen, et­tä rans­ka­lai­sil­la oli mie­sy­li­voi­ma ja Bai­je­rin kruu­nunprins­sin oli sik­si ve­täy­dyt­tä­vä. Pai­neen al­la Rupprecht tai­pui. Hän lä­het­ti il­ta­päi­väl­lä 15. elo­kuu­ta vas­ta­ha­koi­ses­ti käs­kyn ve­täy­ty­mi­ses­tä Sar­re­joel­le (Saar).

Rans­ka­lais­ten ar­mei­joi­den ete­ne­mi­nen jat­kui seu­raa­vi­na päi­vi­nä koh­ti Mor­han­gea ja Sar­re­bour­gia sak­sa­lais­ten ve­täy­tyes­sä jär­jes­ty­nees­ti. Rans­ka­lais­ten etu- ja sak­sa­lais­ten suo­ja­jouk­ko­jen vä­lil­le syttyi ha­ja­nai­sia yh­tee­not­to­ja, mut­ta mi­tään suu­rem­paa tais­te­lua ei syn­ty­nyt. Foc­hin jou­kot val­ta­si­vat Châ­teau-Sa­lin­sin 17. elo­kuu­ta. Du­bai­lin jou­kot mars­si­vat seu­raa­va­na päi­vä­nä Sar­re­bour­giin. Rans­ka­lais­ten soit­to­kun­ta soit­ti Mar­sel­jee­sia pu­na- ja si­nia­suis­ten so­ti­lai­den mars­sies­sa voi­tok­kai­na ka­duil­la. Lor­rai­nen ta­kai­sin­val­taus oli käyn­nis­sä.

Rans­ka­lai­set on­gel­mis­sa

Mut­ta kaik­ki ei men­nyt rans­ka­lais­ten suun­ni­tel­mien mu­kai­ses­ti. Elo­kuun 18. päi­väs­tä tu­li vai­kea Ta­ver­nan jou­koil­le, jot­ka ete­ni­vät Mor­han­gen ja Sar­re­bour­gin vä­lil­lä. Ta­ver­nan mie­het lä­hes­tyi­vät Mit­ters­hei­mia n. 15 km Sar­re­bour­gis­ta luo­tee­seen, kun he tör­mä­si­vät sak­sa­lais­ten voi­mak­kaa­seen vas­ta­hyök­käyk­seen ja hei­dät ajet­tiin usei­ta ki­lo­met­re­jä ta­kai­sin­päin suur­ten tap­pioi­den jäl­keen.

Sak­sa­lais­ten vas­ta­rin­ta al­koi voi­mis­tua myös useis­sa muis­sa rin­ta­man koh­dis­sa. Sak­sa­lai­set sai­vat nyt täy­den hyö­dyn ra­ken­ta­mis­taan vah­vois­ta puo­lus­tus­a­se­mis­ta ja nii­den juok­su­hau­dois­ta, be­to­ni­bunk­ke­reis­ta ja piik­ki­lan­kaes­teis­tä Mor­han­gen ja Sar­re­bour­gin vä­lil­lä.

Mui­den rin­ta­mao­suuk­sien ta­pah­tu­mat oli­vat al­ka­neet vai­kut­taa Rans­kan hyök­käyk­seen. Yhä enem­män huo­les­tut­ta­via il­moi­tuk­sia sak­sa­lais­ten mit­ta­vas­ta ete­ne­mi­ses­tä Bel­gian lä­pi Poh­jois-Rans­kaan al­koi saa­pua, ja Jof­fre päät­ti lä­het­tää poh­joi­seen suu­rim­man osan kah­des­ta ar­mei­ja­kun­nas­ta, joi­den al­ku­pe­räi­nen tar­koi­tus oli toi­mia re­ser­vi­nä Cas­tel­naun ar­mei­jal­le. Se mer­kit­si, et­tä Cas­tel­naun mah­dol­li­suu­det saa­da vah­vis­tuk­sia rin­ta­ma­jou­koil­leen heik­ke­ni­vät mer­kit­tä­väs­ti.

Rans­ka­lai­set ken­raa­lit py­syi­vät kui­ten­kin tiu­kas­ti pää­tök­ses­sään jat­kaa hyök­käys­tä Lor­rai­nes­sa. Du­bail toi­voi lä­pi­mur­toa Sar­re­bour­gin poh­jois­puo­lel­la ja pi­ti rat­su­vä­keä val­mii­na aloit­ta­maan ta­kaa-ajon, kun sak­sa­lais­ten rin­ta­ma oli­si mur­ret­tu. Cas­tel­nau kir­joit­ti alai­sel­leen 18. elo­kuu­ta, et­tä vi­hol­li­sen rin­ta­ma tai­pui ja ta­kaa-ajoon oli ryh­dyt­tä­vä "suu­rel­la no­peu­del­la ja päät­tä­väi­syy­del­lä".

"Is­ke­kää lu­jas­ti, ja Ju­ma­la ol­koon kans­san­ne!"

Rupprecht ja Krafft kat­soi­vat ve­täy­ty­neen­sä tar­peek­si ja kärt­ti­vät kii­vaas­ti

Sak­san so­dan­joh­dol­ta lu­paa lähteä vas­ta­hyök­käyk­seen. So­dan­joh­don up­see­rit vält­te­li­vät ja an­toi­vat epä­sel­viä vas­tauk­sia. He ei­vät ha­lun­neet an­taa suo­raa käs­kyä ku­nin­kaal­li­sel­le ar­mei­jan­ko­men­ta­jal­le, vaan an­toi­vat ym­mär­tää nä­ke­vän­sä Rupprech­tin py­sy­vän mie­luum­min pas­sii­vi­se­na Sak­san pää­vah­vuu­den rai­va­tes­sa tie­tään Bel­gian lä­pi Poh­jois-Rans­kaan.

Sit­ten, 17. elo­kuu­ta, Rupprecht ja Krafft sai­vat il­moi­tuk­sen, et­tä tie­dus­te­lu­ko­ne oli havainnut suu­ria rans­ka­lais­jouk­ko­ja mars­si­mas­sa pois rin­ta­mal­ta. He tul­kit­si­vat sen sel­keäk­si mer­kik­si, et­tä rans­ka­lai­set lä­het­ti­vät jouk­ko­ja Lorrainest­a poh­joi­seen koh­taa­maan Sak­san pää­jou­kot. Hei­dän nä­ke­myk­sen­sä mu­kaan oli sik­si vält­tä­mä­tön­tä hyökätä niin pian kuin mah­dol­lis­ta, jot­ta suu­rem­man rans­ka­lais­vah­vuu­den siir­ros­ta poh­joi­seen mah­dol­li­ses­ti kaa­ta­maan Sak­san ko­ko so­ta­suun­ni­tel­ma tu­li­si mah­do­ton­ta.

So­dan­joh­to vält­te­li jäl­leen ei­kä an­ta­nut Rupprech­til­le sel­ke­ää käs­kyä. Kraff­tin kär­si­väl­li­syys lop­pui elo­kuun 18. päi­vän il­ta­päi­väl­lä, ja hän soit­ti so­dan­joh­toon ja vaa­ti vas­taus­ta sii­hen, voi­si­ko kruu­nunprins­si hyökätä Lor­rai­nes­sa vai ei. Hä­nen saa­man­sa vas­taus kuu­lui, et­tei so­dan­joh­to ha­lun­nut suo­raan kiel­tää vas­ta­hyök­käys­tä, vaan Kraff­tin ja kruu­nunprins­sin "oli otet­ta­va täy­si vas­tuu ja teh­tä­vä oi­keil­ta vai­kut­ta­vat pää­tök­set".

Kraff­tin vas­taus: "Pää­tös on teh­ty. Me hyök­kääm­me."

"Is­ke­kää lu­jas­ti, ja Ju­ma­la ol­koon kans­san­ne!" so­dan­joh­don up­see­ri vas­ta­si.

Kruu­nunprins­si ja Krafft oli­vat alun pe­rin aja­tel­leet to­teut­taa vas­ta­hyök­käyk­sen jo seu­raa­va­na päi­vä­nä, mut­ta he ha­lusi­vat mu­kaan von Hee­rin­ge­nin 7. ar­mei­jan, ja von Hee­rin­ge­nin kol­mel­ta ar­mei­ja­kun­nal­ta kes­ti vie­lä yh­den päi­vän pääs­tä läh­tö­ase­miin­sa. Hyök­käys­tä ly­kät­tiin sik­si elo­kuun 20. päi­vään.

Koh­ti Mor­han­gea

Foc­hin etu­lin­ja oli elo­kuun 19. päi­vän aa­mu­na hie­man Châ­teau-Sa­lin­sin poh­jois­puo­lel­la. Sää oli sel­kiin­ty­nyt, ja edes­sä näyt­ti ole­van uusi hel­tei­nen lop­pu­ke­sän päivä. Tais­te­lua­lu­een yl­lä len­si se­kä rans­ka­lai­sia et­tä sak­sa­lai­sia tie­dus­te­lu­ko­nei­ta. Foch oli an­ta­nut Cas­tel­naun oh­jei­den mu­kai­ses­ti di­vi­sioo­nil­leen käs­kyn hyökätä poh­joi­seen koh­ti Mor­han­gea, pien­tä va­rus­kun­ta­kau­pun­kia län­teen koh­ti Oro­nia kul­ke­van har­jan­teen ete­lä­puo­lel­la. Sak­sa­lai­sil­la oli har­jan­teel­la jouk­ko vah­vo­ja lin­noi­tuk­sia ja ty­kis­tö­ase­mia.

Foc­hin etu­jou­kot sai­vat nis­kaan­sa voi­mak­kaan pom­mi­tuk­sen lä­hes­tyes­sään kuk­ku­loi­ta Mor­han­gen län­si­puo­lel­la. Rans­kan ty­kis­tö vas­ta­si niin hy­vin kuin ky­ke­ni, mut­ta Foc­hin tyk­ki­mie­hil­lä oli ke­vyi­den 75 mm tyk­kien li­säk­si vain 12 ly­hyt­tä Ri­mail­hon 155 mm hau­pit­sia. Tä­mä ei riit­tä­nyt al­kuun­kaan sak­sa­lais­ten mo­nil­le 105 ja 150 mm ty­keil­le.

Sak­sa­lais­tyk­kien kra­naa­tit ai­heut­ti­vat

rans­ka­lai­so­sas­toil­le ras­kai­ta tap­pioi­ta, mut­ta Foc­hin mie­het jat­koi­vat ete­ne­mis­tä ja ajoi­vat bai­je­ri­lais­jouk­ko­ja taak­se­päin koh­ti har­jan­teen huip­pua. Rin­tei­den vii­ni­tar­hois­sa käy­tiin kat­ke­ria tais­te­lu­ja.

Il­lal­la Foc­hin etu­jou­kot oli­vat al­le ki­lo­met­rin pääs­sä Mor­han­ges­ta ja oli­vat useis­sa koh­dis­sa pääs­seet ky­län län­si­puo­len har­jan­teen lael­le. Foch oli päät­tä­nyt jat­kaa hyök­käys­tä seu­raa­va­na aa­mu­na.

Sa­maan ai­kaan, kun Foch hyök­kä­si Mor­han­geen, rans­ka­lais­ten 68. re­ser­vin di­vi­sioo­na oli val­loit­ta­nut Del­men 18 km Mor­han­ges­ta lou­naa­seen suo­ja­tak­seen Foc­hin va­sem­man si­vus­tan Metzin lin­noi­tus­kau­pun­gin vah­vo­ja sak­sa­lais­jouk­ko­ja vas­taan.

Mor­han­gen itä­puo­lel­la Cas­tel­naun muut jou­kot oli­vat vai­keuk­sis­sa. Ta­ver­nan jouk­ko­jen kär­sit­tyä edel­li­se­nä päi­vä­nä tap­pion Mit­ters­hei­mis­sa Cas­tel­nau ha­lusi, et­tä Es­pi­nas­sen XV ar­mei­ja­kun­ta hyök­käi­si Bé­ne­strof­fin suuntaan hel­pot­ta­maan Ta­ver­nan mies­ten pai­net­ta, mut­ta teh­tä­väs­tä ei tu­li­si help­po.

Es­pi­nas­sen etu­jou­kot ylit­ti­vät en­nen aa­mun­koit­toa Seil­le­joen ja val­ta­si­vat

Dieuzen, en­nen kuin kään­tyi­vät koil­li­seen koh­ti Ver­ga­vil­len ja Bé­ne­strof­fin ky­liä.

Tääl­lä maas­to le­vit­täy­tyi hy­vin avoi­mek­si ta­san­gok­si, jol­la Sak­san ty­kis­tö oli pi­tä­nyt am­pu­ma­har­joi­tuk­sia en­nen so­taa. Etäi­syy­det ja maa­mer­kit oli­vat tar­kas­ti tie­dos­sa, jo­ten kun aa­mu val­ke­ni ja sak­sa­lai­set ty­kis­tö­ha­vain­noi­jat nä­ki­vät ete­ne­vät rans­ka­lai­set, sii­tä tu­li sak­sa­lais­ten tyk­ki­mies­ten toi­veu­ni. Sak­sa­lai­set an­toi­vat tul­ta useal­ta suun­nal­ta niin kent­tä­ty­keil­lä kuin ras­kail­la hau­pit­seil­la­kin. Jäl­ki oli murs­kaa­vaa. Ranskalain­en 29. di­vi­sioo­nan alp­pi­jää­kä­ri­luut­nant­ti ker­toi:

"Yri­tim­me ryh­miin jak­so­tet­tui­na ede­tä ly­hyi­tä mat­ko­ja ker­ral­laan. Heit­täy­dyim­me maa­han, kun kra­naa­tit tu­li­vat... kas­vot maa­ta vas­ten. 800 tai 1000 met­rin jäl­keen em­me enää pääs­seet eteen­päin. Pom­mi­tus jat­kui il­man tau­ko­ja. Jo­ka ta­hol­le is­ke­vät kra­naa­tit kyn­ti­vät maa­ta; oi­keal­la, va­sem­mal­la, edes­sä ja ta­ka­na... Jos­kus kra­naat­ti osui mei­dän osas­toom­me, ja maa­ta ja luo­te­ja ryöp­py­si pääl­lem­me... Ryö­min il­ta­päi­vän ai­ka­na hei­nä­suo­van luo, jon­ka luo­ta löy­sin kap­tee­ni­ni. Hän polt­taa sa­vu­ket­ta... En ol­lut kos­kaan näh­nyt hän­tä niin rau­hal­li­se­na... Ase­tuin ma­kaa­maan hä­nen vie­reen­sä neu­von­pi­toon. Mi­tä mei­dän pi­täi­si teh­dä? 'Odot­taa, et­tä tu­lee yö', kap­tee­ni vas­ta­si. 'Täl­lä het­kel­lä jo­kai­nen lii­ke si­tä en­nen tie­tää var­maa kuo­le­maa.'

Sil­loin vää­pe­li sai jot­kut osas­ton­sa miehistä nouse­maan ha­ke­maan ja suo­jaa hei­nä­suo­vien ta­kaa. Me huusim­me: 'Äl­kää liik­ku­ko!'

Lii­an myö­hään. Kun sa­vu häl­ve­ni, ko­ko­nai­nen yk­sik­kö oli rä­jäh­tä­nyt kap­pa­leik­si. Muu­ta­ma haa­voit­tu­nut mies ky­ke­ni yhä nouse­maan. Uusi kra­naat­ti­kes­ki­tys te­ki heis­tä lo­pun."

Se oli mo­der­nia so­dan­käyn­tiä jul­mim­mil­laan. Sa­to­ja Es­pi­nas­sen mie­hiä kuo­li tai haa­voit­tui suu­rel­la ta­san­gol­la nä­ke­mät­tä vi­laus­ta­kaan sak­sa­lai­sis­ta. Hyökkäys py­säh­tyi. Es­pi­nas­sen har­va­lu­kui­nen raskas ty­kis­tö, pa­ri pat­te­ria pit­kiä 120-mil­li­siä, yrit­ti tu­lit­taa ta­kai­sin koh­ti sak­sa­lais­ten pat­te­rei­ta, mut­ta teho jäi vä­häi­sek­si. Sak­sa­lai­set tie­dus­te­lu­ko­neet ha­vait­si­vat rans­ka­lais­ty­kis­tön ase­mat, ja ne jou­tui­vat jat­ku­vas­ti siir­ty­mään, jot­ta Sak­san ty­kis­tö ei oli­si am­pu­nut nii­tä sil­puk­si.

Tyk­kien jy­li­nää Sar­rel­la

Du­bai­lin ar­mei­ja jat­koi Sar­re­bour­gin luo­na sak­sa­lais­ten pai­nos­ta­mis­ta taak­se­päin, mut­ta vas­ta­rin­ta ko­ve­ni jat­ku­vas­ti. Du­bail oli saa­nut huo­les­tut­ta­via il­moi­tuk­sia, et­tä suu­ria sak­sa­lais­jouk­ko­ja oli ha­vait­tu Sar­re­bour­gin itä­puo­lel­la Arz­vil­le­rin ym­pä­ril­lä, mi­kä muo­dos­ti va­ka­van uhan hä­nen oi­keal­le si­vus­tal­leen. Du­bail päät­ti sik­si lä­het­tää va­sem­man si­vus­tan­sa hyök­kää­mään Sar­re­bour­gin poh­jois- ja koil­lis­puo­lel­le toi­voen eh­ti­vän­sä sak­sa­lais­ten hyök­käyk­sen edel­le ja pa­kot­ta­van­sa sak­sa­lai­set ryh­mit­tä­mään jouk­kon­sa uu­del­leen.

Aa­mul­la 19. elo­kuu­ta rans­ka­lai­set ete­ni­vät pit­ki­nä am­pu­ja­ket­jui­na Sar­re­bour­gis­ta poh­joi­seen ja itään. Lu­ku­mää­räl­tään ali­voi­mai­set sak­sa­lai­set etu­var­tiot ajet­tiin ta­kai­sin Sar­re­joen yli, mut­ta ne pi­ti­vät sil­lan­pää­ase­man Gos­sel­min­gis­sä. Rans­kan ty­kis­tö yrit­ti seu­ra­ta ja pom­mit­taa sak­sa­lais­ten ase­mia Sar­ren itä­ran­nal­la, mut­ta kii­vas vas­ta­tu­li­tus Sak­san yli­voi­mai­sel­ta ty­kis­töl­tä pa­kot­ti rans­ka­lai­set tyk­ki­mie­het ri­pe­ään ve­täy­ty­mi­seen. Du­bai­lin jal­ka­väen ete­ne­mi­nen py­säh­tyi myös kii­vaas­sa tyk­ki­tu­les­sa. Sak­sa­lai­set len­to­ko­neet ja kor­kean pai­kan

ha­vain­noi­jat joen itä­puo­lel­la an­toi­vat ty­kis­töl­le erit­täin tark­ko­ja il­moi­tuk­sia koh­teis­ta. Tu­li­tus oli niin tark­kaa, et­tä rans­ka­lai­set us­koi­vat sak­sa­lai­sil­la ole­van mah­dol­li­ses­ti va­koo­jia­kin mu­ka­na pe­lis­sä. Jo­pa ken­raa­li Cas­tel­lin rans­ka­lai­sen ar­mei­ja­kun­nan pää­ma­ja sai osuman sak­sa­laisk­ra­naa­tis­ta, mut­ta ken­raa­li sel­viy­tyi sii­tä vam­moit­ta.

Du­bail jat­koi sak­sa­lais­ty­kis­tön yli­voi­mai­suu­des­ta huo­li­mat­ta hyök­käyk­sen suun­nit­te­lua. Hän ym­mär­si kai­ken viit­taa­van sii­hen, et­tä sak­sa­lai­set kä­vi­si­vät pian suu­reen vas­ta­hyök­käyk­seen, mut­ta pas­sii­vi­nen puo­lus­tau­tu­mi­nen oli rans­ka­lai­sen ar­mei­ja­ko­men­ta­jan hyök­kää­vän fi­lo­so­fian vas­tais­ta. Hyök­käys­tä jat­ka­mal­la Du­bail toi­voi säi­lyt­tä­vän­sä aloit­teen ja vai­keut­ta­van­sa sak­sa­lais­ten omien hyök­käys­suun­ni­tel­mien to­teu­tus­ta.

"Het­kem­me on koit­ta­nut!"

Sak­sa­lai­set val­mis­tau­tui­vat tors­tai­na, elo­kuun 20. päi­vän vas­tai­se­na yö­nä hyök­kää­mään ko­ko rin­ta­mal­la Metzin itä­puo­lel­ta Les Vos­ge­sin poh­jois­pää­hän as­ti. Nel­jä bai­je­ri­lais­ta ja kak­si muu­ta sak­sa­lais­ta ar­mei­ja­kun­taa, lä­hes 300 000 mies­tä, oli val­mii­na käy­mään rans­ka­lais­ten kimp­puun. Kruu­nunprins­si Rupprecht lä­het­ti liik­keel­le sy­tyt­tä­vän päi­vä­käs­kyn: "Kuu­den­nen ar­mei­jan so­ti­laat! Ylei­set nä­kö­koh­dat ovat pa­kot­ta­neet mi­nut hil­lit­se­mään tais­te­luin­toan­ne ja vai­keut­ta­maan elä­mään­ne odot­ta­mi­sel­la ja ve­täy­ty­mi­sel­lä. Sen ai­ka on nyt ohi. Mei­dän het­kem­me on koit­ta­nut! Mei­dän pi­tää voit­taa, ja me voi­tam­me!"

Sa­dat sak­sa­lai­set ty­kit oli­vat ot­ta­neet rans­ka­lais­ten ase­mat täh­täi­miin­sä, ja hyök­käys­käs­ky lä­he­tet­tiin. Sak­sa­lai­set jal­ka­väen­so­ti­laat odot­ti­vat pii­lois­saan met­sis­sä ja mäen­har­jan­tei­den ta­ka­na.

Rans­ka­lai­sil­la oli etu­lin­jas­sa vain kuusi ar­mei­ja­kun­taa siel­lä, min­ne sak­sa­lai­set hyök­käi­si­vät, sil­lä Du­bai­lin XIV ar­mei­ja­kun­ta oli pi­tä­mäs­sä so­lia Les Vos­ge­sin poh­joi­so­sas­sa.

Rans­ka­lai­set oli­vat hyök­kää­vän ihan­teen­sa mu­kai­ses­ti val­mis­tau­tu­neet vain vä­hän Sak­san vas­ta­hyök­käyk­seen. Hei­dän suun­ni­tel­man­sa oli jat­kaa omaa ete­ne­mis­tä. Edel­li­se­nä päi­vä­nä Mor­han­gen itä­puo­lel­la koet­tu­jen ta­kais­ku­jen jäl­keen Cas­tel­nau ha­lusi kui­ten­kin ol­la va­ro­vai­nen. Foch sai käs­kyn pi­tää jouk­kon­sa pai­koil­laan Mor­han­gen edus­tal­la, jot­ta ne ei­vät jou­tui­si lii­an kau­as Cas­tel­naun ar­mei­jan eteen ja saar­rok­siin. Cas­tel­naun kak­si muu­ta ar­mei­ja­kun­taa jat­kai­si­vat hyök­käys­tään Bé­ne­strof­fin ja Mit­ters­hei­min suuntaan.

Ac­hai­nin har­jan­ne

Tors­tain, elo­kuun 20. päi­vän aa­mu oli kos­tea ja su­mui­nen. Huo­no nä­ky­vyys es­ti len­to­tie­dus­te­lun, mi­kä sai va­ro­vai­sen Cas­tel­naun lyk­kää­mään Es­pi­nas­sen ja Ta­ver­nan jouk­ko­jen suun­ni­tel­tua hyök­käys­tä. Mut­ta Foc­hin jou­kot oli­vat jo liik­keel­lä eteen­päin Cas­tel­naun pai­kal­la­py­sy­mis­käs­kys­tä huo­li­mat­ta.

Foc­hin tot­te­le­mat­to­muu­den taus­to­ja ei tun­ne­ta. Hän väit­ti myö­hem­min, et­tei hän

kos­kaan saa­nut käs­kyä py­syä pai­koil­laan.

Kun Cas­tel­nau sai ai­kai­sin aa­mul­la tie­tää, et­tä Foch oli an­ta­nut jou­koil­leen hyök­käys­käs­kyn, hän lä­het­ti vä­lit­tö­mäs­ti pääl­lys­tö­up­see­rin vaa­ti­maan, et­tä Foch pi­täi­si ase­man­sa. Cas­tel­nau lä­het­ti hie­man myö­hem­min käs­kyn­sä vie­lä pu­he­li­mit­se, mut­ta lii­an myö­hään: hyökkäys oli jo käyn­nis­ty­nyt.

Foc­hin jou­kot al­koi­vat har­maas­sa sa­ras­tuk­ses­sa ryh­mit­tyä am­pu­ma­lin­joik­si läh­teäk­seen ryn­näk­köön su­mun lä­pi. Ken­raa­li Bal­fou­rie­rin 11. di­vi­sioo­na, "Rau­ta­di­vi­sioo­na" hyök­käi­si koil­li­seen Bé­ne­strof­fin suuntaan tu­ke­maan Es­pi­nas­sen XV ar­mei­ja­kun­taa, ja 39. di­vi­sioo­na, "Te­räs­di­vi­sioo­na", ot­tai­si suun­nan koh­ti Mor­han­gea ja har­jan­net­ta sen län­si­puo­lel­la.

Foc­hin hyök­käyk­ses­tä tu­li yk­si so­ta­his­to­rian ly­hyim­mis­tä; hä­nen mie­hen­sä oli­vat tus­kin jät­tä­neet läh­tö­ase­man­sa, kun he jo koh­ta­si­vat tu­len ja me­tal­lin hir­mu­myrs­kyn. Sak­sa­lais­tyk­kien suu­lie­kit vä­läh­te­li­vät ko­ko rin­ta­man le­vey­del­lä. Maa tä­ri­si lu­ke­mat­to­mien kra­naa­ti­no­su­mien voi­mas­ta. Sak­san vas­ta­hyök­käys oli käyn­nis­ty­nyt.

Au­rin­ko oli al­ka­nut häl­ven­tää su­mua. Sak­san lin­jo­jen ta­ka­na Rupprecht ja Krafft ajatteliva­t Aus­ter­litzin kuu­lui­saa au­rin­gon­pais­tet­ta, jo­ka oli tun­keu­tu­nut su­mun lä­pi Na­po­leo­nin saa­vut­taes­sa suu­rim­man voit­ton­sa.

Pit­kät, tii­viit am­pu­ja­lin­jat tu­li­vat nä­ky­viin met­sis­tä ja har­jan­teil­ta Mor­han­gen luo­teis­puo­lel­la. Ne oli­vat ken­raa­li Breit­kop­fin 3. bai­je­ri­lais­di­vi­sioo­nan jouk­ko­ja. Sak­sa­lais­ten ko­ne­ki­vää­rit ava­si­vat tu­len pit­käl­tä mat­kal­ta suo­ja­tak­seen ete­ne­mis­tä, ja ty­kis­tö­kes­ki­tys jat­kui. Rans­ka­lais­ten tyk­ki­mie­het yrittivät vas­ta­ta sak­sa­lais­ten kii­vaa­seen tu­li­tuk­seen ke­vyil­lä 75 mm ty­keil­lään, mut­ta nii­den vai­ku­tus jäi vä­häi­sek­si. Jot­kut rans­ka­lais­pat­te­rit jou­tui­vat niin ko­vaan tu­li­tuk­seen, et­tä tyk­ki­mie­het jät­ti­vät tyk­kin­sä.

Breit­kop­fin bai­je­ri­lais­ten am­pu­ja­ri­vis­töt kul­ki­vat soi­sen laak­son poik­ki ja jat­koi­vat ylös rin­net­tä koh­ti rans­ka­lais­ten ase­mia har­jan­teel­la Ac­hai­nin poh­jois­puo­lel­la. Rans­ka­lai­set oli­vat val­mis­tau­tu­neet hyök­käyk­seen huo­nos­ti, mut­ta hei­dän ki­vää­ri­tu­len­sa oli kui­ten­kin tehokasta. Bai­je­rin sota-ar­kis­ton his­to­ria­teok­set ker­to­vat, et­tä "yli-in­nok­kaat" bai­je­ri­lai­sup­see­rit an­toi­vat jouk­ko­jen ede­tä niin ti­heäs­sä, et­tä rans­ka­lais­ten luotien oli pak­ko osua, ja bai­je­ri­lai­set kär­si­vät "kir­ve­le­viä tap­pioi­ta". Ete­ne­mi­nen jat­kui täs­tä huo­li­mat­ta, ja rans­ka­lai­set ajet­tiin har­jan­teen

"PIENENMAAV­ALLIMME TAKANAMAKA­AVATMIEHET

AMPUIVATTA­RKASTI, KONEKIVÄÄR­ITNIITTIVÄ­T

SAK­SA­LAI­SIA"

ve­täy­ty­mään, kun kii­vas ty­kis­tö­kes­ki­tys al­koi.

Yk­si jää­kä­reis­tä ker­toi: "Kai­voim­me it­sel­lem­me muu­ta­mas­sa mi­nuu­tis­sa ma­ta­lat val­li­hau­dat ylän­kö­pel­lol­le. Kak­si 75 mm pat­te­ria tu­lit­ti ta­ka­nam­me ja hil­jen­si bai­je­ri­lai­sen di­vi­sioo­nan edessämme. Mut­ta vi­hol­li­sen ty­kis­tö am­pui mei­dän tyk­kim­me pian sä­pä­leik­si, ja ryk­ment­tim­me oli yk­sin vi­hol­li­sen jal­ka­vä­keä ja ty­kis­töä vas­taan. Pie­nen maa­val­lim­me ta­ka­na ma­kaa­vat mie­het ampuivat tar­kas­ti, ko­ne­ki­vää­rit niit­ti­vät [sak­sa­lai­set], ja on­nis­tuim­me pi­tä­mään 'les Boc­hes' (sak­sa­lais­ten hauk­ku­ma­ni­mi) run­saan 1000 met­rin pääs­sä."

Foc­hin va­sem­mal­la si­vus­tal­la Bal­fou­rie­rin Rau­ta­di­vi­sioo­na oli ajet­tu Cont­hi­lis­ta ja Lidrezin­gis­tä aa­mul­la, mut­ta rans­ka­lais­ten puo­lus­tus tii­vis­tyi sen jäl­keen Haut-de-Koe­kin­gis­sa. Bal­fou­rie­rin so­ti­lai­den on­nis­tui vas­ta­hyök­käyk­sis­sä kär­si­tyis­tä suu­ris­ta tap­piois­ta huo­li­mat­ta pi­tää pin­tan­sa aa­mu­päi­vän paah­tees­sa.

Foc­hin jouk­ko­jen ti­lan­ne oli kui­ten­kin kriit­ti­nen, kos­ka va­sen si­vus­ta Ac­hai­nis­ta Del­meen oli lä­hel­lä ro­mah­dus­ta. Idäs­tä tu­li li­säk­si huo­les­tut­ta­via il­moi­tuk­sia; sak­sa­lais­ten kii­vas hyökkäys oli tu­hon­nut kak­si muu­ta Cas­tel­naun ar­mei­ja­kun­taa.

Kau­nis­ta mut­ta pe­lot­ta­vaa

Es­pi­nas­sen XV ar­mei­ja­kun­ta oli aloit­ta­nut suun­ni­tel­lun hyök­käyk­sen poh­joi­seen var­hain aa­mul­la, mut­ta Foc­hin mies­ten ta­voin sak­sa­lais­ten kii­vas ty­kis­tö­kes­ki­tys py­säyt­ti XV ar­mei­ja­kun­nan­kin. Es­pi­nas­sen so­ti­laat sai­vat vi­hol­li­sen pian nä­ky­viin­sä. Ver­ga­vil­len 29. di­vi­sioo­nan alp­pi­jää­kä­ri­luut­nant­ti nä­ki hei­dän tu­le­van: "Kun au­rin­ko al­koi nous­ta, saim­me näh­dä jo­ta­kin, jo­ta on vai­kea ku­va­ta sa­noin. Noin 800 met­rin pääs­sä edessämme oli ma­ta­la mäen­har­ja. Sen yli tu­li­vat nä­ky­viin vi­hol­li­so­sas­tot... har­mah­ta­vat [sak­sa­lai­set] jal­ka­väen­so­ti­laat le­vit­täy­tyi­vät juok­su­mars­siin oi­keal­la ja va­sem­mal­la... ja lä­hes­tyi­vät suo­raan koh­ti. Hei­dän sään­nöl­li­set ryh­mit­ty­män­sä oli­vat ta­val­laan sa­mal­la ker­taa se­kä kau­nii­ta et­tä pe­lot­ta­via... Sii­nä kai­kes­sa oli jo­ta­kin traa­gis­ta ja kä­sit­tä­mä­tön­tä. Mie­he­ni, suo­jas­sa muu­rin ta­ka­na, ampuivat tauot­ta koh­ti tä­tä to­del­lis­ta mies­ten tul­vaa." Mut­ta ve­täy­ty­mis­käs­ky tu­li noin tun­nin ku­lut­tua. Sak­sa­lai­set tun­keu­tui­vat jo Ver­ga­vil­len ta­lo­jen lo­maan.

Fritz von Be­lowin XXI ar­mei­ja­kun­nan sak­sa­lai­set oli­vat eden­neet Koe­kin­gin ja Mo­nac­kin met­sien lä­pi, mis­sä Foc­hin ja Es­pi­nas­sen jouk­ko­jen vä­lis­sä oli ol­lut auk­ko, ja ne uh­ka­si­vat nyt Es­pi­nas­sen va­sen­ta si­vus­taa ja se­lus­taa. Ei kes­tä­nyt kau­an, en­nen kuin Es­pi­nas­sen di­vi­sioo­nien oli ve­täy­dyt­tä­vä. Mut­ta rans­ka­lai­set is­ki­vät voi­mal­la ve­täy­tyes­sään. Sak­san vi­ral­li­nen his­to­ria­teos Der Welt­krieg ker­too, et­tä rans­ka­lai­set ve­täy­tyi­vät "as­kel ker­ral­laan" ja ai­heut­ti­vat Sak­san 31. di­vi­sioo­nan hyök­kää­vil­le jou­koil­le "suu­ria tap­pioi­ta". Sak­sa­lai­set pää­si­vät Dieuzeeen vas­ta il­ta­päi­väl­lä.

Kaoot­ti­nen taistelu met­säs­sä

Kauempana idäs­sä rans­ka­lais­ten ti­lan­ne oli vai­keam­pi. Ta­ver­nan XVI ar­mei­ja­kun­ta oli al­ka­nut hyökätä aa­mun­koit­tees­sa, kun tu­li va­loi­saa, mut­ta sak­sa­lais­ten tyk­ki­tu­li py­säyt­ti sen ka­rus­ti. Su­mun häl­ve­tes­sä rans­ka­lais­ten etu­var­tiot saat­toi­vat näh­dä Sak­san bai­je­ri­lai­sen re­ser­vin am­pu­ja­ri­vis­tö­jen tu­le­van hei­tä vas­taan.

Loudre­fin­gis­tä etelään ja län­teen rans­ka­lai­set puo­lus­ta­jat py­säyt­ti­vät bai­je­ri­lai­set jok­si­kin ai­kaa Fénét­ran­gen met­sän poh­jois­pääs­sä (saks. Al­bes­dorf) ja kuk­ku­la 255:llä Cut­tin­gin ete­lä­puo­lel­la. Mut­ta bai­je­ri­lai­set al­koi­vat en­nen pit­kää tun­keu­tua met­sään, ja pui­den vä­leis­sä käy­tiin ra­ju­ja ja kaoot­ti­sia tais­te­lu­ja. Sak­san ty­kis­tö tu­lit­ti epä­sel­väs­sä ti­lan­tees­sa se­kä omia et­tä viholliste­n jouk­ko­ja. Li­säk­si Bai­je­rin 13. ja 10. re­ser­vin­ryk­men­tin mie­het luu­li­vat toi­si­aan vi­hol­li­sek­si ja ava­si­vat tu­len. 13. ryk­ment­ti jou­tui ve­täy­ty­mään jär­jes­tyäk­seen uu­del­leen, en­nen kuin hyökkäys saat­toi jat­kua.

Mut­ta bai­je­ri­lai­set ei­vät py­säh­ty­neet. Kym­me­nel­tä aa­mu­päi­väl­lä Bai­je­rin 10. re­ser­vi­ryk­ment­ti te­ki ryn­nä­kön kuk­ku­lal­le

255. Rans­ka­lai­set ve­täy­tyi­vät vii­me het­kel­lä ai­heu­tet­tu­aan hyök­kää­jil­le "ei vä­häi­siä tap­pioi­ta". Eri­tyi­ses­ti up­see­ri­tap­piot oli­vat suu­ret.

Hie­man idem­pä­nä myös Bai­je­rin 7. re­ser­vi­ryk­ment­ti tun­keu­tui nyt met­sään.

Eräs ryk­men­tin luut­nant­ti ku­va­si hyök­käys­tä Sak­san puo­lel­ta: "Hyök­käyk­sem­me ete­ni no­peas­ti pit­kin harp­pauk­sin... oli ilo näh­dä am­pu­jiem­me vää­jää­mä­tön ete­ne­mi­nen koh­ti met­sän­reu­naa... Kun [mie­hem­me] lä­hes­tyi­vät puu­ra­jaa, vi­hol­li­sen tu­li al­koi hei­ke­tä. Saim­me vai­ku­tel­man, et­tä rans­ka­lai­set oli­vat jo ve­täy­ty­neet." Mut­ta sit­ten myös tä­mä ryk­ment­ti jou­tui oman ty­kis­tön­sä ra­juun kes­ki­tyk­seen. Bai­je­rin re­ser­vi­ryk­ment­ti yrit­ti epä­toi­voi­ses­ti vies­tiä hei­lut­ta­mal­la piik­ki­ky­pä­ri­ään, vies­ti­tys­lip­pu­ja ja ne­nä­lii­no­ja, jo­pa pa­tal­joo­nan lip­pua, mut­ta sak­sa­lai­set srap­nel­lit jat­koi­vat kuo­le­man­kuu­lien­sa syl­ke­mis­tä 7. ryk­men­tin se­kaan. "Se [pom­mi­tus] ai­heut­ti meil­le suu­rem­mat tap­piot kuin vi­hol­li­sen jal­ka­väen tu­li­tus", luut­nant­ti ker­toi. Vää­rin suun­nat­tu tu­li­tus lop­pui vas­ta, kun tyk­kia­se­miin ratsasti up­see­ri kir­jal­li­nen käs­ky mu­ka­naan.

Mut­ta 7. ryk­men­tin huo­let ei­vät ol­leet ohi. Jat­kaes­saan sy­vem­mäl­le met­sään bai­je­ri­lai­set koh­ta­si­vat rans­ka­lais­ten kii­vas­ta ki­vää­ri- ja ko­ne­ki­vää­ri­tu­li­tus­ta. "Rans­ka­lai­set oli­vat met­sä­puo­lus­tuk­sen mes­ta­rei­ta. He ym­mär­si­vät tä­tä sa­la­ka­va­laa tais­te­lu­tyyp­piä pa­rem­min kuin me", luut­nant­ti kir­joit­ti. Bai­je­ri­lai­set al­koi­vat pai­koi­tel­len tai­pua. Luut­nant­ti ker­toi, et­tä ryk­men­tin esi­kun­nan, jo­hon hän­kin kuu­lui, oli tul­ta­va etu­lin­jaan joh­ta­maan ja roh­kai­se­maan so­ti­lai­ta it­se. Pie­net rans­ka­lai­set ase­mat kaa­det­tu­jen puun­run­ko­jen suo­jas­sa tuot­ti­vat hyök­kää­jil­le suu­ria on­gel­mia. Bai­je­ri­lai­set sai­vat kui­ten­kin vä­hi­tel­len yliot­teen ja val­ta­si­vat rans­ka­lais­a­se­man toi­sen­sa jäl­keen.

Sit­ten on­net­to­muus is­ki jäl­leen. Ti­heäs­sä met­säs­sä syttyi kii­vas­ta laukausten­vaihtoa bai­je­ri­lais­ten osas­to­jen vä­lil­le, jot­ka

"TIHEÄSSÄME­TSÄSSÄ SYTTYIKIIV­ASTA LAUKAUSTEN­VAIHTOA BAI­JE­RI­LAIS­TEN OSASTOJENV­ÄLILLE, JOTKAEREHT­YIVÄT LUULEMAANT­OISIAAN VIHOLLISIK­SI."

ereh­tyi­vät luu­le­maan toi­si­aan vihollisik­si. Lo­pul­ta hei­dän oli ve­täy­dyt­tä­vä hie­man saa­dak­seen kä­si­tyk­sen ti­lan­tees­ta ja ri­vin­sä jär­jes­tyk­seen.

Il­ta­päi­vän alus­sa bai­je­ri­lai­set läh­ti­vät uu­del­leen hyök­kää­mään. Myös rans­ka­lai­set oli­vat jou­tu­neet epä­jär­jes­tyk­seen met­sä­tais­te­luis­sa. 7. ryk­men­tin bai­je­ri­lai­set ete­ni­vät kol­me ki­lo­met­riä met­sän lä­pi koh­taa­mat­ta va­ka­vam­paa vas­ta­rin­taa. Vas­ta kol­mel­ta il­ta­päi­väl­lä saa­pues­saan met­sän reu­naan Angwei­le­rin poh­jois­puo­lel­la he jou­tui­vat jäl­leen py­säh­ty­mään.

Rans­ka­lai­set odot­ti­vat hei­tä vah­vois­sa juok­su­hau­dois­sa, jois­ta avau­tui hy­vä, avoin am­pu­ma­sek­to­ri ky­län mo­lem­mil­le puo­lil­le. 7. ryk­men­tin up­see­rit nä­ki­vät sik­si par­haak­si odot­taa ty­kis­tö­tu­kea ja mui­ta sak­sa­lais­ryk­ment­te­jä uh­kaa­maan vi­hol­li­sen si­vus­taa. Se kes­ti. Sak­sa­lais­ty­kit al­koi­vat pom­mit­taa Angwei­le­ria vas­ta puo­li kuu­del­ta il­lal­la. Ky­lä syttyi pian pa­la­maan.

Kuu­del­ta il­lal­la 7. ryk­ment­ti läh­ti met­sän­reu­nas­ta ja te­ki ryn­nä­kön koh­ti ky­lää poh­joi­ses­ta ja koillisest­a. Toi­nen ryk­ment­ti hyök­kä­si sa­maan ai­kaan län­nes­tä. Rans­ka­lai­set ym­mär­si­vät, et­tei­vät he pys­tyi­si pi­tä­mään puo­li­aan sel­lais­ta yli­voi­maa vas­taan ja ve­täy­tyi­vät no­peas­ti, mut­ta kaik­ki ei­vät eh­ti­neet pois ajois­sa. 7. ryk­men­tin luut­nant­ti ker­toi, et­tä "suu­ri jouk­ko pu­na­housu­ja otet­tiin van­gik­si".

Toi­nen ar­mei­ja ve­täy­tyy

Ta­ver­nan ar­mei­ja­kun­taa pai­net­tiin taak­se­päin ko­ko rin­ta­mal­la. Pa­hin ti­lan­ne oli kauim­pa­na idäs­sä, mis­sä sak­sa­lais­ten ete­ne­mi­nen ve­si- ja met­sä­aluei­den vä­lis­tä Mit­ters­hei­min ete­lä­puo­lel­la löi sy­vän kii­lan Ta­ver­nan ja Du­bai­lin ar­mei­joi­den vä­liin Sar­re­bour­gis­sa. Rans­ka­lai­sar­mei­jat oli­vat vaa­ras­sa jää­dä täy­sin eril­leen toi­sis­taan ei­vät­kä si­ten pys­tyi­si tu­ke­maan toi­si­aan.

Cas­tel­nau nä­ki toi­sen ar­mei­jan­sa ti­lan­teen synk­kä­nä jo var­hain aa­mu­päi­väl­lä. Kaik­ki etu­lin­jan kol­me ar­mei­ja­kun­taa oli­vat suu­res­sa vaa­ras­sa. Foc­hin va­sen si­vus­ta Dal­mes­sa ja Ac­hai­nis­sa oli vaa­ras­sa lu­his­tua. Myös Foc­hin oi­kea si­vus­ta oli uhat­tu­na, kos­ka Es­pi­nas­sen mie­het oli työn­net­ty taak­se­päin koh­ti Dieuzea. Ja Ta­ver­nan osas­toil­ta idän met­sis­sä tu­li huo­les­tut­ta­via il­moi­tuk­sia.

Cas­tel­nau ajat­te­li, et­tei hä­nel­lä ol­lut muu­ta mah­dol­li­suut­ta kuin an­taa ve­täy­ty­mis­käs­ky. En­sim­mäi­ses­sä vai­hees­sa ar­mei­ja ve­täy­tyi­si 8–12 km muo­dos­taak­seen uu­den rin­ta­man ra­jal­le. Se oli­si jär­jes­tel­mäl­li­nen, vä­hi­tel­len teh­tä­vä ve­täy­ty­mi­nen, jos­sa vah­vat suo­ja­jou­kot pi­täi­si­vät vi­hol­li­sen vä­li­mat­kan pääs­sä.

Rans­kan suo­ja­jou­kot oli­vat mer­kit­tä­vä vah­vuus, ja ne pi­ti­vät ase­mi­aan tun­ti­kausia paah­ta­vas­sa elo­kuun hel­tees­sä, mut­ta rans­ka­lais­ten ve­täy­ty­mi­nen ei sil­ti ta­pah­tu­nut niin su­ju­vas­ti kuin ken­raa­lit toi­voi­vat. Useis­sa osas­tois­sa esiin­tyi häm­men­nys­tä ja pa­niik­kia­kin, ja pal­jon asei­ta ja ka­lus­toa jä­tet­tiin.

Dra­ma­tiik­kaa Sar­ren var­rel­la

Du­bai­lin hyökkäys Sar­re­bour­gis­ta poh­joi­seen oli al­ka­nut kel­lo nel­jäl­tä aa­mul­la. 15. di­vi­sioo­na ete­ni koil­li­seen val­la­tak­seen Obers­tinze­lin, Gos­sel­min­gin ja Saint-Jean-deBas­se­lin ky­lät Sar­re­joen var­res­sa. Rans­ka­lais­ten al­ku me­ni hy­vin. Gos­sel­ming val­lat­tiin aa­mun­sa­ras­tuk­ses­sa pis­tin­hyök­käyk­sel­lä.

Mut­ta sit­ten al­koi­vat 15. di­vi­sioo­nan on­gel­mat. Ete­ne­mi­sen poh­joi­seen koh­ti Saint-Jean-de-Bas­se­lia py­säyt­ti­vät su­mun häl­ve­tes­sä vi­hol­li­sen ki­vää­rit, ko­ne­ki­vää­rit ja ty­kit. Muut 15. di­vi­sioo­nan osas­tot ohit­ti­vat Dol­vin­gin ja jat­koi­vat koh­ti Sar­ren laak­soa Obers­tinze­lin ja Sar­ralt­rof­fin (Saa­ralt­dorf) vä­lis­tä, mut­ta pääs­ty­ään met­sän reu­naan kor­keal­la laak­son si­vul­la ne koh­ta­si­vat kii­vas­ta konekiväär­i- ja tyk­ki­tul­ta laak­son itä­rin­teil­lä. Sen pi­tem­mäl­le rans­ka­lais­ten hyökkäys ei eden­nyt. Sak­sa­lais­ten voi­ma­kas tyk­ki­tu­li sytytti Gos­sel­min­gin pa­la­maan, ja bai­je­ri­lais­ten vas­ta­hyök­käys yh­dek­säl­tä aa­mul­la ajoi rans­ka­lai­set pois. Rans­ka­lai­sia tu­li­tet­tiin kii­vaas­ti kra­naa­teil­la ja ko­ne­ki­vää­reil­lä hei­dän ve­täy­tyes­sään suo­pai­nan­tei­den ja avoin­ten mä­kien yli ky­län lou­nais­puo­lel­la, ja bai­je­ri­lais­ryk­ment­ti hyök­kä­si sa­maan ai­kaan etelään Saint-Jean-de-Bas­se­lis­ta ja uh­ka­si hei­dän si­vus­taan­sa. Rans­ka­lai­set kär­si­vät suu­ria tap­pioi­ta, en­nen kuin he pää­si­vät Bergwal­din met­sään Dol­vin­gin län­si­puo­lel­la.

Jal­ka­väen tais­te­lut vai­me­ni­vat aa­mu­päi­vän ai­ka­na. Sak­san 7. ar­mei­jan ko­men­ta­ja, Jo­sias von Hee­rin­gen oli täl­lä rin­ta­mal­la ly­kän­nyt

suur­ta vas­ta­hyök­käys­tä kel­lo yh­teen­tois­ta an­taak­seen jou­koil­leen enem­män ai­kaa pääs­tä läh­tö­ase­miin­sa. Si­tä en­nen käy­tiin jouk­ko epä­ta­sai­sia ty­kis­tö­kak­sin­tais­te­lui­ta eri­näis­ten pat­te­rien vä­lil­lä: ly­hyet rans­ka­lai­set 155 mm Ri­mail­ho-hau­pit­sit joen yh­del­lä puo­lel­la ja jouk­ko sak­sa­lai­sia ras­kaan ty­kis­tön pat­te­rei­ta sen vas­tak­kai­sel­la puo­lel­la. Sak­sa­lai­set ha­vait­si­vat rans­ka­lais­tyk­kien si­jain­nin ker­ran toi­sen­sa jäl­keen ja tu­lit­ti­vat nii­tä, jol­loin rans­ka­lais­ten oli jat­ku­vas­ti vaih­det­ta­va paik­kaa, jot­ta nii­tä ei oli­si am­mut­tu pa­la­sik­si. Rans­ka­lais­ten tu­li­tuk­sen teho jäi sik­si hei­kok­si.

Kel­lo yh­del­tä­tois­ta ko­ko Sar­re­joen rin­ta­ma repesi jy­li­nään. Sa­dat sak­sa­lais­ty­kit ja hau­pit­sit ampuivat täy­del­lä voi­mal­la koh­ti rans­ka­lais­ten ase­mia. Sit­ten pit­kät piik­ki­ky­pä­räl­lis­ten "kent­tä­har­mai­den" so­ti­lai­den ri­vis­töt al­koi­vat liik­kua eteen­päin.

Obers­tinze­lis­sä seit­se­män ki­lo­met­riä Sar­re­bour­gis­ta poh­joi­seen sak­sa­lais­ten kra­naa­tit ja ko­ne­ki­vää­rien kuu­la­suih­kut nu­jer­si­vat rans­ka­lais­ten etum­mai­sen lin­jan met­sän­reu­nas­sa lä­hel­lä jo­kea. Bai­je­ri­lai­sen sota-ar­kis­ton his­to­ria­teos ker­too, et­tä kun bai­je­ri­lai­set jou­kot ylit­ti­vät va­hin­goit­tu­mat­to­man sil­lan Obers­tinze­lin ete­lä­puo­lel­la ja ete­ni­vät met­sään, ne löy­si­vät jou­koit­tain kuol­lei­ta ja haa­voit­tu­nei­ta rans­ka­lais­so­ti­lai­ta. Ja ne koh­ta­si­vat vain heik­koa vas­ta­rin­taa jat­kaes­saan pui­den vä­lis­tä ylös kuk­ku­lal­le 304. Pian sen jäl­keen ne val­ta­si­vat Dol­vin­gin.

Ko­ko rans­ka­lais­ten rin­ta­ma Sar­re­bour­gin poh­jois­puo­lel­la oli jo ha­joa­mas­sa. Sak­sa­lai­set ha­vain­noi­jat yl­hääl­lä joen itä­puo­lel­la nä­ki­vät rans­ka­lais­so­ti­lai­den ve­täy­ty­vän epä­jär­jes­tyk­ses­sä yli avoin­ten mä­kien Sar­rewal­din met­sän län­si­puo­lel­la. Ja bai­je­ri­lai­set kä­vi­vät pääl­le hyö­dyn­tääk­seen yliot­teen­sa. He ylit­ti­vät Sar­ren var­hain il­ta­päi­väl­lä Sar­ralt­rof­fin (Saa­ralt­dorf) koh­dal­la.

Sit­ten he jat­koi­vat ylös rin­tei­tä ja ajoi­vat vii­mei­set rans­ka­lai­set met­sis­tä ylim­pä­nä laak­son reu­nal­la.

Kauempana poh­joi­ses­sa bai­je­ri­lai­set ete­ni­vät Dol­vin­gis­ta koh­ti Haut-Cloc­he­ria. Luut­nant­ti Feuch­tin­ger (to­den­nä­köi­ses­ti

"SAKSALAISE­TMAASTOUTU­IVAT300 METRINPÄÄS­SÄ.LAUKAUKSIA­TULI LÄHIETÄISY­YDELTÄ.MEIDÄNJOUK­KOMME PIENENIVÄT­MINUUTTIMI­NUUTILTA,MUT­TA VIHOLLISEN­LUKUMÄÄRÄK­ASVOIKOKOA­JAN."

Bai­je­rin JR15) ker­toi:

"Teh­tä­väm­me oli nyt ede­tä tie­tä pit­kin koh­ti Zit­ters­dor­fia [Haut-Cloc­her], val­la­ta se ja var­mis­taa ete­lä­puo­len har­jan­teet.

He­ti ky­läs­tä läh­det­tyäm­me jou­duim­me tyk­ki­tu­li­tuk­seen, jo­ka pai­nu­vis­ta päis­tä pää­tel­len ai­heut­taa jon­kin ver­ran huol­ta, mut­tei on­nek­si ai­heu­ta tap­pioi­ta. Pian mei­tä am­pui myös jalkaväki, jo­ka ma­ka­si har­jan­teel­la Zit­ters­dor­fis­ta Saar­bur­giin vie­vän tien var­res­sa. Mei­dän työm­me al­koi sii­tä. Mi­nä olin jäl­leen etu­lin­jas­sa jouk­ko­je­ni kans­sa ja ete­nin tie­tä pit­kin [Dol­vin­gis­ta]. Maas­tos­sa ei näe eteen­sä, se on pusik­kois­ta ja ora­tuo­miai­dat hait­taa­vat nä­ky­vyyt­tä... kuu­lia tul­la vin­kuu toi­sel­ta puo­lel­ta, kuo­le­ma vii­let­tää usei­ta ker­to­ja lä­hel­tä ohit­se­ni. Rien­nän mie­hel­tä mie­hel­le, ai­dal­ta ai­dal­le, osoi­tan koh­tei­ta, hal­lit­sen, roh­kai­sen... Mie­he­ni am­pu­vat, tä­mä on hei­dän en­sim­mäi­nen tu­li­tais­te­lun­sa, ja he ovat vä­hän her­mos­tu­nei­ta. Saan huu­taa ko­ko ajan, tai pi­kem­min­kin kir­kua, et­tä hei­dän on am­mut­ta­va hi­taas­ti ja täh­dät­tä­vä hy­vin. Rans­ka­lai­set ampuivat enim­mäk­seen lii­an kor­keal­le. Pie­nes­tä jou­kos­ta­ni haa­voit­tui vain muu­ta­ma. Jot­kut ryh­mäm­me oli­vat tien va­sem­mal­la puo­lel­la, jos­sa oli avoi­mia niit­ty­jä, ja he oli­vat sik­si pal­jon pa­rem­pi maa­li vi­hol­li­sel­le kuin me ai­to­jen ta­ka­na, ja kär­si­vät suu­rem­mat tap­piot. Otin ki­vää­rin haa­voit­tu­neel­ta so­ti­laal­ta, kui­va­sin hien ot­sal­ta ja sil­mis­tä ja am­muin mi­nä­kin. Ty­kis­töm­me am­pui jäl­leen hy­vin te­hok­kaas­ti. Noin tun­nin jäl­keen vas­tus­ta­jam­me al­koi­vat jät­tää ase­mi­aan [Sar­re­bour­gin] tien var­res­sa. Se on ilo! Hur­raa, pu­na­housut ve­täy­ty­vät!

Nyt, mie­he­ni! Ylös! Ylös! Pa­ke­ne­van vi­hol­li­sen pe­rään!"

Kun ete­ne­vät sak­sa­lai­so­sas­tot uh­ka­si­vat mo­lem­pia si­vus­to­ja, rans­ka­lais­ten oli pian ve­täy­dyt­tä­vä Haut-Cloc­her/Zit­ters­dor­fis­ta ja jat­ket­ta­va ve­täy­ty­mis­tä lou­naa­seen.

Sa­maan ai­kaan Sar­re­bour­gin itä­puo­lel­la rai­vo­si kii­vai­ta tais­te­lu­ja. Bai­je­ri­lai­set osas­tot oli­vat eden­neet alas har­jan­teil­ta val­la­tak­seen ky­län, mut­ta koh­ta­si­vat rans­ka­lais­ten kii­vas­ta vas­ta­rin­taa. Rans­kan ty­kis­tön on­nis­tui tääl­lä tuot­taa bai­je­ri­lai­sil­le mer­kit­tä­viä tap­pioi­ta. Ken­raa­li Rauc­hen­ber­ger oli haa­voit­tu­nei­den jou­kos­sa. Bai­je­ri­lais­ten on­nis­tui val­la­ta kak­si ky­lää, Pie­ni ja Suu­ri Eich, mut­ta kun he jat­koi­vat ka­sar­mi­ra­ken­nus­ten ohi ky­lien itä­puo­lel­la, hei­dät py­säyt­ti rans­ka­lais­ten kii­vas ki­vää­ri- ja ko­ne­ki­vää­ri­tu­li.

Sar­re­bour­gia puo­lus­ti 16. di­vi­sioo­nan

95. ryk­ment­ti. Di­vi­sioo­nan­ko­men­ta­ja,

Lo­uis Er­nest de Maud'huy, oli it­se ko­toi­sin Lorrainest­a, ja hän oli päät­tä­nyt lu­jas­ti, et­tä hä­nen mie­hen­sä pi­täi­si­vät pin­tan­sa niin pit­kään kuin mah­dol­lis­ta. Yk­si Maud'hu­yn so­ti­lais­ta, Jacques Pé­ricard, ku­va­si tais­te­lu­ja

myö­hem­min: "Sak­sa­lai­set maas­tou­tui­vat 300 met­rin pääs­sä. Lau­kauk­sia tu­li lähietäisy­ydeltä. Mei­dän jouk­kom­me pie­ne­ni­vät mi­nuut­ti mi­nuu­til­ta, mut­ta vi­hol­li­sen lu­ku­mää­rä kas­voi ko­ko ajan... Vi­hol­li­sen tyk­ki­tu­li yl­tyi. Mo­net ta­lot syt­tyi­vät pa­la­maan. Ko­ne­ki­vää­rien tu­li­tus oli... rai­vo­kas­ta... Sak­sa­lai­set so­lut­tau­tui­vat ky­län reu­noil­le useis­sa koh­dis­sa, puo­lus­ta­jia am­mut­tiin pait­si edes­tä, myös oi­keal­ta ja va­sem­mal­ta. He kär­si­vät val­ta­via tap­pioi­ta. (1067 mies­tä ryk­men­tis­tä jäi ma­kaa­maan Sar­re­bour­giin)."

Bai­je­ri­lai­set jou­kot Sar­re­bour­gin luo­na kuu­lui­vat ken­raa­li Os­kar von Xy­lan­de­rin Bai­je­rin I ar­mei­ja­kun­taan. Xy­lan­der tark­kai­li tais­te­lu­ja kuk­ku­lal­ta Sar­ralt­rof­fin itä­puo­lel­la. Bai­je­rin sota-ar­kis­ton his­to­ria­teos ku­vaa nä­ky­mää: "Mei­dän omia ja vi­hol­li­sen jouk­ko­ja oli lä­hes mah­do­ton näh­dä nii­den maa­tes­sa pai­nan­teis­sa ja muis­sa suo­ja­pai­kois­sa, mut­ta tyk­kien jy­räh­dyk­set, ki­vää­rin­lau­kauk­set ja ko­ne­ki­vää­rien me­te­li re­pi­vät il­maa. Srap­nel­le­ja ja kra­naat­te­ja [rä­jäh­te­li] kaik­kial­la. Saarwal­din ja Un­terwal­din [met­sien] yl­lä lei­jui pak­sul­ti sa­vua. Ta­lo­ja pa­loi il­mi­lie­keis­sä.

Myös Sar­re­bour­gis­sa pa­loi yhä enem­män. Muo­na­ma­ka­sii­nis­ta ko­ho­si pak­su sa­vu­pil­vi."

Vart­tia vail­le kol­mel­ta il­ta­päi­väl­lä, kun hyökkäys näyt­ti sel­väs­ti on­nis­tu­van, Xy­lan­der lä­het­ti kah­del­le di­vi­sioo­nal­leen käs­kyn, et­tä me­nes­tys­tä seu­rai­si uusi hyökkäys lou­naas­sa.

Du­bai­lin ar­mei­jaa pai­nos­tet­tiin taak­se­päin. Kun rans­ka­lai­set oli ajet­tu kau­pun­gin poh­jois­puo­li­sil­ta kuk­ku­loil­ta, Sar­re­bour­gin puo­lus­tuk­sen oli ve­täy­dyt­tä­vä, jot­ta se ei jäi­si mot­tiin. Rans­ka­lais­so­ti­lail­le oli kat­ke­raa jou­tua läh­te­mään kau­pun­gis­ta, jon­ka he oli­vat val­lan­neet, mut­ta ken­raa­li Maud'huy osoit­ti talt­tu­ma­ton­ta tais­te­lu­hen­ke­ään ko­men­ta­mal­la soit­to­kun­tan­sa soit­ta­maan "Marc­he Lor­rai­nen" me­lo­di­aa hä­nen

jouk­ko­jen­sa mars­sies­sa ulos. Hän it­se sei­soi piip­pu suu­pie­les­sä ja ter­veh­ti mie­hi­ään näi­den kul­kies­sa ohi. Maud'hu­yn sa­no­taan ol­leen yk­si vii­mei­sis­tä kau­pun­gin jät­tä­neis­tä rans­ka­lai­sis­ta. Kes­täi­si yli nel­jä pit­kää vuot­ta, en­nen kuin rans­ka­lais­jou­kot jäl­leen kul­ki­si­vat Sar­re­bour­gin ka­duil­la.

Hel­pot­taak­seen mui­hin osas­toi­hin­sa koh­dis­tu­vaa pai­net­ta Du­bail käs­ki XIII ar­mei­ja­kun­taa te­ke­mään vas­ta­hyök­käyk­sen Sar­re­bour­giin il­lal­la. Bai­je­ri­lais­ten ki­vää­rit, ko­ne­ki­vää­rit ja ty­kit py­säyt­ti­vät hyök­käyk­sen ty­lys­ti, mut­ta Du­bail sa­noi si­tä sil­ti "täy­del­li­sek­si me­nes­tyk­sek­si", kos­ka se oli hä­nen kä­si­tyk­sen­sä mu­kaan hel­pot­ta­nut Maud'hu­yn 16. di­vi­sioo­nan ve­täy­ty­mis­tä.

Vaik­ka bai­je­ri­lai­so­sas­tot oli­vat myö­hään il­lal­la ot­ta­neet ase­mat lä­hes kym­me­nen ki­lo­met­riä Sar­re­bour­gis­ta lou­naa­seen, Du­bail kiel­täy­tyi myön­tä­mäs­tä, et­tä hä­nen ar­mei­jan­sa oli lyö­ty. Hä­nen oi­keal­la si­vus­tal­laan Mont Do­no­nin lä­hel­lä sak­sa­lais­ten me­nes­tys oli ol­lut vai­sua, ja Du­bail suun­nit­te­li jat­ka­van­sa tais­te­lua seu­raa­va­na päi­vä­nä, mut­ta sit­ten hän sai il­moi­tuk­sen, et­tä Cas­tel­naun ar­mei­ja pe­rään­tyi ko­ko­nai­suu­des­saan. En­sim­mäi­nen suu­ri taistelu Lorrainest­a oli hä­vit­ty.

Rans­ka­lai­set ve­täy­ty­vät

Cas­tel­naul­la oli huo­no päivä. Useat hä­nen osas­ton­sa oli­vat lu­his­tu­mi­sen par­taal­la Mor­han­ges­ta ve­täy­ty­mi­sen jäl­keen ja kai­ken kes­kel­lä hän sai il­moi­tuk­sen, et­tä hä­nen oma

poi­kan­sa, 14. jää­kä­ri­ryk­men­tin luut­nant­ti, oli kaa­tu­nut tais­te­luis­sa Mor­han­gen lä­hel­lä. Hän päät­ti il­lal­la jat­kaa ve­täy­ty­mis­tä lä­pi yön pa­la­tak­seen lin­noi­tet­tui­hin ase­miin Nancyn lä­hel­lä, jois­ta rans­ka­lai­set oli­vat aloit­ta­neet hyök­käyk­sen­sä. Cas­tel­nau har­kit­si myös ve­täy­ty­mis­tä edel­leen ai­na Mo­sel­le­joel­le as­ti, mut­ta hän sai Jof­frel­ta sel­keän pää­tök­sen, et­tei se ol­lut ajan­koh­tais­ta. Nancyn ym­pä­ris­tön ase­mat pi­det­täi­siin.

Du­bail kir­joit­ti myö­hem­min, et­tä hän nou­dat­ti yh­tä Jof­frel­ta saa­maan­sa ve­täy­ty­mis­käs­kyä jyr­käs­ti vas­tus­taen. Du­bai­lin nä­kö­kul­mas­ta tä­mä ve­täy­ty­mi­nen oli vält­tä­mä­tön­tä vain, kos­ka Cas­tel­naun ar­mei­ja oli ve­täy­ty­nyt ja si­ten pal­jas­ta­nut Du­bain va­sem­man si­vus­tan. Mut­ta Du­bail ei suos­tu­nut myön­tä­mään, et­tä hä­nen omien di­vi­sioo­nien­sa tap­pio Sar­re­bour­gin poh­jois­puo­lel­la oli myös joh­ta­nut sii­hen, et­tä rans­ka­lais­ten kak­si ar­mei­jaa oli­vat me­net­tä­neet kon­tak­tin toi­siin­sa. Kum­pi­kin rans­ka­lai­sar­mei­ja oli ko­ke­nut tap­pion 20. elo­kuu­ta.

Mor­han­gen ja Sar­re­bour­gin tap­pio­lu­vut ovat epä­var­mo­ja, mut­ta il­mei­sen suu­ria. Yh­dis­tä­mäl­lä Foc­hin jouk­ko­jen ryk­ment­tien tap­pio­lu­vut saa­daan, et­tä yli 8 000 mies­tä kaa­tui, haa­voit­tui tai jou­tui van­gik­si.

Myös Cas­tel­naun ar­mei­jan kak­si muu­ta ar­mei­ja­kun­taa kär­si suu­ret tap­piot. Mo­der­nin rans­ka­lai­sen his­to­rioit­si­jan mu­kaan tä­män ar­mei­jan kaa­tu­nei­den ja van­git­tu­jen ko­ko­nais­mää­rä oli 12 000. Haa­voit­tu­nei­ta ei mai­ni­ta. Du­bai­lin tap­piot oli­vat to­den­nä­köi­ses­ti sa­man­suu­rui­sia. On si­ten il­meis­tä, et­tä rans­ka­lais­ten tap­piot ko­ho­si­vat pal­jon suu­rem­mik­si kuin ne 5 000, jot­ka he it­se hy­väk­syi­vät ja jot­ka myö­hem­mät his­to­rioit­si­jat ar­vioi­vat yli 10 000:ksi. Rans­ka­lais­ten tap­piot oli­vat to­den­nä­köi­ses­ti yli 20 000 mies­tä.

Sak­sa­lais­ten tap­piot vai­kut­ta­vat hie­man al­hai­sem­mil­ta, mut­ta oli­vat myös va­ka­via. Jot­kut osas­tot ko­ki­vat eri­tyi­sen ko­via. Bai­je­rin 18. ryk­men­tin, jo­ka tais­te­li Mor­han­ges­sa, ar­vioi­daan me­net­tä­neen 45 % miesvahvuu­destaan. Myös mo­net muut sak­sa­lais­ryk­men­tit il­moit­ti­vat kau­his­tut­ta­vis­ta tap­piois­ta.

Trouée de Char­mes

Rans­ka­lais­ten on­nek­si sak­sa­lais­ten ta­kaa-ajo oli hi­das­ta ja va­ro­vais­ta. Lyö­dyt rans­ka­lai­sar­mei­jat sai­vat si­ten ai­kaa jär­jes­tyä uu­del­leen ja val­mis­tau­tua uusiin tais­te­lui­hin Lor­rai­nes­sa. Kun sak­sa­lai­set vih­doin 25. elo­kuu­ta lä­hes­tyi­vät rans­ka­lais­ten lu­jas­ti lin­noi­tet­tu­ja ase­mia Nancyn ym­pä­ris­tös­sä, ne koh­ta­si­vat rans­ka­lais­ten kii­vaan vas­ta­hyök­käyk­sen ja lyö­tiin ta­kai­sin ve­ri­sis­sä tais­te­luis­sa. Tais­te­lus­sa, jo­ta alet­tiin kut­sua Trouée de Char­me­sin tais­te­luk­si, rans­ka­lai­set sai­vat ra­joi­te­tun voi­ton. Rin­ta­ma al­koi seu­raa­va­na päi­vä­nä va­kiin­tua. Kruu­nunprins­si Rupprech­tin voi­ton­mars­si oli py­säy­tet­ty.

So­dan kes­ki­pis­te oli täl­lä vä­lin siir­ty­nyt län­teen, mis­sä Kluc­kin ja Bü­lowin ras­kaat ar­mei­jat rai­va­si­vat tie­tään Bel­gian lä­pi Poh­jois-Rans­kaan ja edel­leen etelään Pa­rii­sin ja Mar­ne­joen suuntaan.

Lor­rai­nen taistelu oli pal­jas­ta­nut sel­keäs­ti rans­ka­lais­ten hyök­käy­so­pin heik­kou­det, mut­ta myös sak­sa­lais­ten heik­kou­det pal­jas­tui­vat, mm. vai­keu­det seu­ra­ta on­nis­tu­nut­ta hyök­käys­tä ja vält­tää omien tu­li­tus pit­kä­kan­toi­sil­la ty­keil­lä.

Mut­ta en­nen kaik­kea taistelu pal­jas­ti ny­ky­ai­kai­sen so­dan­käyn­nin ar­mot­to­man to­del­li­suu­den. Kruu­nunprins­si Rupprecht ratsasti päi­vää myö­hem­min taisteluke­ntällä uu­den pää­ma­jan­sa luo­na Dieuzes­sa. Hän nä­ki kaik­kial­la mies­ten ja he­vos­ten jouk­ko­hau­to­ja, pa­la­nei­ta tai kra­naat­tien tu­hoa­mia ra­ken­nuk­sia ja leh­miä, jot­ka sei­soi­vat uta­reet tä­pö­täy­si­nä ja myl­vi­vät ki­vus­ta, kos­ka ku­kaan ei ol­lut lyp­sä­nyt nii­tä mo­neen päi­vään. Mo­nia ruu­mii­ta ei ol­lut vie­lä hau­dat­tu­kaan. Kruu­nunprins­si nä­ki kaik­kial­la kuol­lei­ta rans­ka­lai­sia sil­miin­pis­tä­vis­sä pu­nai­sis­sa housuis­saan. "He ma­ka­si­vat vie­re­tys­ten. Jot­kut pu­ris­ti­vat

"RANSKALAIS­TENTAPPIOT­OLIVAT TODENNÄKÖI­SESTIYLI20 000MIESTÄ. SAKSALAIST­ENTAPPIOTV­AIKUTTAVAT HIEMANALHA­ISEMMILTA,MUTTAOLIVA­TSILTI VA­KA­VIA.JOTKINOSAS­TOTKOKIVAT­ERITYISEN KO­VIA.BAIJERIN18.RYKMENTINA­RVIOIDAAN MENETTÄNEE­N45%MIESVAHVUU­DESTAAN."

K ARL JAKOB SK ARS TEIN

Idea­li­soi­tu ku­vaus hyök­kää­vis­tä rans­ka­lais­jou­kois­ta.

Va­lo­ku­va: Lib­ra­ry of Congress

Kruu­nunprins­si Rupprecht puo­li­son­sa Luxem­bur­gin prin­ses­sa An­to­nian kans­sa, 1921. "SEKÄSAKSAN ETTÄRANSKA­N TÄR­KEIM­PIÄ PRIO­RI­TEET­TE­JA OLIOLLUTLA­ATIA SUUN­NI­TEL­MAT UUDESTASOD­ASTA MAI­DEN VÄ­LIL­LÄ."

LÄNSIRINTA­MA 1914Ar­mei­joi­den lä­hes­ty­mis­mars­si ja en­sim­mäi­set hyök­käyk­set17.-20. elo­kuu­ta

Ku­va: Osprey Pub­lis­hing

Ranskalain­en up­see­ri ja rans­ka­lais­ta jal­ka­vä­keä 1914.

Ranskalain­en jalkaväkim­ars­sii.Rans­ka­lais­so­ti­laat val­mis­tau­tu­vat tais­te­luun.

Va­lo­ku­va: Lib­ra­ry of Congress

Jof­fre ja Foch (oi­keal­la) seu­raa­vat ko­lon­nan ohi­mars­sia.

Bai­je­rin 6. jal­ka­vä­ki­ryk­ment­ti elo­kuus­sa 1914.

Ku­va: Osprey Pub­lis­hing

Sak­sa­lais­ta jal­ka­vä­keä ja ty­kis­töä 1914.

Ken­raa­li Du­bail, Rans­kan 1. ar­mei­jan ko­men­ta­ja. Ken­raa­li Maud'huy ko­men­si Rans­kan 16. di­vi­sioo­naa Sar­re­bour­gis­sa. Ken­raa­li Cas­tel­nau, Rans­kan 2. ar­mei­jan ko­men­ta­ja.

Ken­raa­li Krafft von Dell­men­sin­gen, prins­si Rupprech­tin it­se­päi­nen esi­kun­ta­pääl­lik­kö.

Kaik­ki va­lo­ku­vat: Lib­ra­ry of Congress

Ken­raa­li Fritz von Be­low ko­men­si Sak­san XXI ar­mei­ja­kun­taa.

Ken­raa­li Foch ko­men­si Rans­kan XX ar­mei­ja­kun­taa Mor­han­ges­sa.

Ken­raa­li Jo­sias von Hee­rin­gen ko­men­si Sak­san 7. ar­mei­jaa Sar­re­bour­gis­sa.

Ken­raa­li Os­kar von Xy­lan­der ko­men­si Bai­je­rin I ar­mei­ja­kun­taa Sar­re­bour­gis­sa.

Ken­raa­li Jof­fre, Rans­kan ar­mei­jan yli­ko­men­ta­ja.

Ku­va: Osprey Pub­lis­hing

Sak­sa­lai­sia re­ser­vi­läi­siä – jal­ka­vä­keä ja ty­kis­töä.

Ku­va: Osprey Pub­lis­hing

Rans­ka­lai­sia jää­kä­rei­tä ja ra­kuu­no­ja.

Bai­je­rin 2. jal­ka­väen­ryk­ment­ti Mit­ters­hei­mis­sa 18. elo­kuu­ta.

ARTIKKELIN KIRJOITTAJ­AKarl Jakob Skars­tein (s. 1970) on val­mis­tu­nut Ber­ge­nin yli­opis­tos­ta historia pää­ai­nee­naan. Hän on jul­kais­sut Sto­re slag (Spar­tacus 2009), Kri­gen mot­siouxe­ne(Spar­tacus 2005), Un­derF­rem­me­de­flagg: nord­menn iu­ten­landsk krigst­je­nes­te1800–1900 (Fors­vars­museet 2002) ja TilVå­pen­for­det­nye land: nors­ke inn­vandre­reide­na­me­ri­kans­ke bor­ger­krig (Cap­pe­len2001). Bai­je­ri­lais­ten voi­ton­pa­raa­ti: rans­ka­lai­sil­ta val­lat­tu­ja tyk­ke­jä esi­tel­lään Münc­he­nis­sä tais­te­lun jäl­keen.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.