Le­ni­nin ve­ri­nen val­lan­ku­mous

Ve­nä­jän muu­tos lo­ka­kuun val­lan­ku­mouk­sen jäl­keen

Mailmaan historian käännekohtia - - Sisältö -

Vuo­si­kausien yh­teis­kun­nal­li­nen rau­hat­to­muus hui­pen­tui lo­ka­kuus­sa 1917,

kun Lenin vei val­lan­ku­mouk­sen Pie­ta­riin ja sai yh­teis­kun­nan se­kai­sin

Aseet lau­loi­vat ja tu­hat­päi­nen kan­sa vaa­ti val­lan­ku­mous­ta huu­taen. 23. lo­ka­kuu­ta 1917 Vla­di­mir Le­ni­nin kan­nat­ta­ja­mas­sat saar­toi­vat Pie­ta­rin Tal­vi­pa­lat­sin, jos­sa saa­ma­ton hal­li­tus is­tui ja jos­ta tu­li so­sia­lis­ti­sen val­lan­ku­mouk­sen ta­pah­tu­mien kes­ki­pis­te. Tä­mä oli se­kä po­liit­ti­nen et­tä ideo­lo­gi­nen voit­to Le­ni­nil­le ja hä­nen jou­koil­leen. Se oli voit­toi­sa pää­tös vuo­si­kausien teo­rioin­nil­le ja veh­kei­lyl­le, jos­ta suu­ren osan Lenin viet­ti maan­paos­sa en­nen kuin pa­la­si Ve­nä­jäl­le va­paut­ta­maan kan­san­sa. Vaik­ka juh­lin­ta jäi­kin ly­hyek­si, yh­teis­kun­nan muut­ta­mi­nen yk­sin­val­las­ta so­sia­lis­ti­sek­si oli poik­keuk­sel­li­nen saa­vu­tus.

Vie­lä 1700-lu­vun lo­pul­la Ve­nä­jäl­lä oli noin mil­joo­na aa­te­lis­ta mää­rää­mäs­sä noin 97 mil­joo­nan ta­lon­po­jan asiois­ta, ja vuo­den 1897 väes­tön­las­ken­nan mu­kaan kes­ki­luok­kaa ei ol­lut juu­ri ol­len­kaan Teol­li­suus oli muser­ta­van maa­ta­lous­voit­tois­ta, ja ta­lon­po­jat työs­ken­te­li­vät rik­kaal­le vä­hem­mis­töl­le kuu­lu­vil­la mail­la. Vuo­den 1861 la­kia­se­tus siir­si osan näis­tä mais­ta ta­lon­poi­kais­kom­muu­nien omis­tuk­seen. Hal­li­tus ta­ka­si kui­ten­kin maa­no­mis­ta­jil­le hy­vi­tyk­sen, ja kom­muu­nien pi­ti mak­saa tä­mä hy­vi­tys ta­kai­sin val­tiol­le. Nä­mä mak­sut lak­kau­tet­tiin 1905, mut­ta sii­tä läh­tien ta­lon­po­jat oli­vat sa­mal­la lail­la kii­tol­li­suu­den­ve­las­sa kom­muu­neil­le kuin he oli­vat ol­leet maa­no­mis­ta­jil­le. Myös väes­tö kas­voi ta­sais­ta tah­tia, mi­kä tar­koit­ti si­tä, et­tä maa­ta ei ol­lut riit­tä­väs­ti kai­kil­le. Teol­li­sen val­lan­ku­mouk­sen öl­jy- ja rau­ta­tie­buu­mi ta­pah­tui Ve­nä­jäl­lä muu­ta Eu­roop­paa hi­taam­min ja myö­hem­min. Mut­ta kun se al­koi, Ve­nä­jäl­le syn­tyi kas­va­va kes­ki­luok­ka, jo­ka suo­si län­ti­sen ka­pi­ta­lis­min tyy­lis­tä lii­ke­toi­min­taa enem­män kuin, mi­tä Ve­nä­jäl­lä oli ol­lut ta­pa­na sii­hen as­ti. Työ­läi­set muut­ti­vat teol­li­suusa­lueil­le, mut­ta kos­ka vi­ral­lis­ta val­von­taa ei ol­lut juu­ri ni­mek­si­kään, työ­läis­ten asut­ta­mien lii­ka­kan­soi­tet­tu­jen slum­mien olot oli­vat kar­meat.

Sen ajan Ve­nä­jää joh­ti tsaa­ri, jo­ka naut­ti ar­mei­jan, po­lii­sin, Ve­nä­jän or­to­dok­si­sen kir­kon, maa­ta omis­ta­van aa­te­lis­ton ja vir­ka­ko­neis­ton tu­kea. Alek­san­te­ri II (1855–81) oli to­teut­ta­nut joi­ta­kin uu­dis­tuk­sia, ku­ten alue- ja pro­vins­si­ko­kouk­set, jotka edus­ti­vat maa­ta­lou­den ja teol­li­suu­den työ­läi­siä pai­kal­li­ses­sa hal­li­tuk­ses­sa. Alek­san­te­ri III (1881–94) al­koi kui­ten­kin ku­mo­ta näi­tä muu­tok­sia, ja Ve­nä­jän viimeinen keisari Ni­ko­lai II jat­koi, mo­nien pet­ty­myk­sek­si, sa­mal­la an­ka­ral­la lin­jal­la. Hä­nen mie­les­tään kaik­ki yh­teis­kun­nal­li­set muu­tok­set oli­vat ”jär­je­tön­tä haa­vei­lua”, ja hän te­ki sel­väk­si, et­tä oli pe­rää­nan­ta­mat­to­man si­tou­tu­nut it­se­val­tiu­teen.

Val­lan­ku­mouk­sen eri mer­kit al­koi­vat itää jo vuon­na 1860. Po­pu­lis­min ta­pai­set liik­keet al­koi­vat suun­ni­tel­la tu­le­vai­suut­ta, jos­sa siir­ryt­täi­siin mo­no­liit­ti­ses­ta val­tios­ta koh­ti toi­si­aan vas­ta­vuo­roi­ses­ti tu­ke­vien kom­muu­nien jär­jes­tel­mää. Nä­mä idea­lis­ti­set ajatukset tör­mä­si­vät sei­nään yli­opis­to-opis­ke­li­joi­den vie­des­sä vies­tiä maa­seu­dul­le. Siel­lä ta­lon­po­jat suh­tau­tui­vat ideoi­hin vi­ha­mie­li­ses­ti aja­tel­len, et­tä opis­ke­li­joi­den hy­vää tar­koit­ta­vat ajatukset oli­vat jär­jet­tö­miä, röyh­kei­tä ja mah­dot­to­mia saa­vut­taa. Populismi hylättiin, ja täs­sä koh­taa Karl Marx -nimisen po­liit­ti­sen analyytikon ajatukset al­koi­vat ot­taa tuulta al­leen.

Marx tur­hau­tui usein sii­hen, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa yk­sin­ker­tais­ti­vat hä­nen mo­ni­mut­kai­sia kir­joi­tuk­si­aan ja vei­vät nii­tä sel­lai­siin suun­tiin, joi­ta hän ei hy­väk­sy­nyt. Ih­mi­set pi­ti­vät kui­ten­kin kiin­ni hä­nen tuo­tan­to­vä­li­nei­den hal­lin­taan liit­ty­vis­tä kes­kei­sis­tä aja­tuk­sis­ta.

Marxin mu­kaan his­to­ria oli lop­pu­ma­ton muu­tok­sen pro­ses­si, jos­sa tie­tyt so­si­aa­li­set luo­kat käyt­ti­vät hy­väk­seen kaik­kien mui­den työ­pa­nos­ta ja muo­dos­ti­vat si­ten val­ta-ase­man. Sen jäl­keen hei­dän mää­rää­vä ase­man­sa lop­pui, ja sen kor­va­si jo­kin muu nouse­va luok­ka, jo­ka am­men­si voi­maa en­nal­ta ar­vaa­mat­to­mis­ta läh­teis­tä. Lo­pul­ta hei­dät kor­vat­tai­siin sa­mois­ta syis­tä, ja sykli jat­kui­si edel­leen.

Tä­män pro­ses­sin myö­tä Ve­nä­jän por­va­rit (kes­ki­luok­ka) kor­vai­si­vat yli­mys­tön, ja vas­ta sen jäl­keen pro­le­ta­ri­aat­ti (työ­väen­luok­ka) syr­jäyt­täi­si por­va­ris­ton omas­sa val­lan­ku­mouk­ses­saan. Sen si­jaan, et­tä nä­mä en­nus­te­tut ta­pah­tu­mat oli­si­vat to­teu­tu­neet omia ai­ko­jaan, eri ryh­mit­ty­mät ha­lusi­vat ryh­tyä to­si­toi­miin vaik­ka

”POPULISMI HYLÄTTIIN, JA TÄS­SÄ KOH­TAA KARL MARX -NIMISEN PO­LIIT­TI­SEN ANALYYTIKON AJATUKSET AL­KOI­VAT OT­TAA TUULTA

AL­LEEN”

vä­ki­sin. Yh­teis­kun­nal­li­nen val­lan­ku­mous al­koi po­pu­lis­ti­ses­ta liik­kees­tä, jon­ka tar­koi­tuk­se­na oli muo­dos­taa val­ta­va mää­rä työ­läis­ten osuus­kun­tia. To­si asias­sa Marxin teo­rioi­ta vaa­li­vat kui­ten­kin Ve­nä­jän so­si­aa­li­de­mok­raa­tit. Ryh­mä ei kui­ten­kaan pys­ty­nyt ole­maan sa­maa miel­tä asiois­ta, ja so­si­aa­li­de­mok­raa­tit ja­kaan­tui­vat kah­teen sii­peen: bol­se­vik­kei­hin (”enem­mis­tön mie­het”) ja men­se­vik­kei­hin (”vä­hem­mis­tön mie­het”). Men­se­vik­kien joh­to­hah­mo oli Ju­li Tse­der­baum, jo­ka tun­net­tiin myö­hem­min ni­mel­lä Mar­tov. Bol­se­vik­kien joh­ta­ja puo­les­taan oli Vla­di­mir Il­jitš Ul­ja­nov, jon­ka his­to­ria tun­tee ni­mel­lä Lenin.

Mar­tov us­koi ruo­hon­juu­ri­ta­son de­mok­ra­ti­aan, jos­sa jo­kai­sen ää­ni oli yh­tä ar­vo­kas. Lenin taas ha­lusi eh­dot­to­mas­ti, et­tä val­lan­ku­mous­ta sää­te­li­si pie­ni in­tel­lek­tuel­lien ryh­mit­ty­mä.

Kä­vi kui­ten­kin niin, et­tä val­lan­ku­mous puh­ke­si kuin it­ses­tään 1905 il­man, et­tä kum­pi­kaan suun­tauk­sis­ta oli sii­tä suo­ra­nai­ses­ti vas­tuus­sa. 9. tammikuuta teh­das­työ­läis­ten ryh­mit­ty­mä osoit­ti miel­tään Tal­vi­pa­lat­sin ul­ko­puo­lel­la, ja ar­mei­jan tul­tua pai­kal­le ta­pah­tu­ma riis­täy­tyi kä­sis­tä joh­taen yli 100 ih­mi­sen kuo­le­maan. Sii­tä seu­ra­si yleis­lak­ko, ja usei­ta up­see­re­ja te­loi­tet­tiin. Näi­den jou­kos­sa oli myös tsaa­ri Ni­ko­lai II:n lan­ko, Mos­ko­van ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri Ser­gei Alek­sandro­vitš Ro­ma­nov. Eri maa­kun­nis­sa puh­ke­si ta­lon­poi­kais­mel­la­koi­ta, ja pans­sa­ri­lai­va Po­tem­ki­nil­la ryh­dyt­tiin ka­pi­naan. Tsaa­ri Ni­ko­lai suos­tu­tel­tiin muo­dos­ta­maan kan­sal­li­nen par­la­ment­ti. Se jaet­tiin kah­teen huo­nee­seen: val­tio­neu­vos­toon (ylä­huo­ne) ja duu­maan (ala­huo­ne), jo­ka mah­dol­lis­tai­si työ­väen­luo­kal­le edus­tuk­sen ja ää­nes­tys­mah­dol­li­suu­den Ni­ko­lai ei kui­ten­kaan an­ta­nut duu­mal­le mi­tään val­taa, vaan sen roo­li jäi pel­käs­tään neu­voa an­ta­vak­si.

Jo­tain uu­dis­tuk­sia kui­ten­kin vie­tiin lä­pi. Kou­lu­tus- ja ter­veys­jär­jes­tel­mät va­kiin­nu­tet­tiin, ja la­ke­ja muu­tet­tiin niin, et­tä ta­lon­po­jat sai­vat niin ha­lu­tes­saan ryh­tyä maa­no­mis­ta­jik­si, min­kä puo­let heis­tä te­ki­kin vuo­teen 1915 men­nes­sä. Bol­se­vik­kien ja men­se­vik­kien kes­ki­näi­nen ki­nas­te­lu jat­kui edel­leen. Edel­li­nen ha­lusi eroon vas­ta­rin­ta­liik­keen sta­tuk­ses­ta ja jul­ki­sem­man suh­teen hil­jat­tain lail­lis­tet­tui­hin am­mat­ti­liit­toi­hin. Jäl­kim­mäi­nen taas us­koi edel­leen, et­tä yli­mys­tön ase­man hei­ket­tyä edel­tä­nei­den ta­pah­tu­mien vuok­si pro­le­ta­ri­aat­ti voi­si hal­li­ta yh­teis­kun­taa.

Sit­ten, vuon­na 1914, syt­tyi so­ta, ja in­flaa­tio rä­jäh­ti kä­siin. Ve­rot nos­tet­tiin la­maut­ta­val­le ta­sol­le, ja ta­lon­poi­kien pi­ti tul­la toi­meen lä­hes ole­mat­to­mal­la oman maan­sa tuo­tol­la. Men­se­vi­kit kan­nat­ti­vat Ve­nä­jän puo­lus­ta­vaa tak­tiik­kaa Ve­nä­jää koh­taan. Ra­di­kaa­lim­mat bol­se­vi­kit, ää­nek­kään Le­ni­nin joh­dol­la, kan­nat­ti­vat ti­lan­teen liet­so­mis­ta si­säl­lis­so­taan, jos­sa vas­tak­kain oli­si­vat Ve­nä­jän työ­väen­luok­ka ja van­ha hal­li­tus. On­nis­tues­saan se joh­tai­si val­lan­ku­mouk­sel­li­seen so­taan ko­ko

Eu­roo­pas­sa.

Jäl­leen vuo­den 1917 ka­pi­nan alus­sa eri po­liit­ti­set sii­vet kom­pu­roi­vat kil­pail­les­saan omis­tusoi­keu­des­ta sen si­jaan, et­tä oli­si­vat joh­ta­neet rin­ta­ma­na. Ylei­nen rau­hat­to­muus joh­ti yh­täk­kiä val­ta­vaan se­ka­sor­toon. 23. hel­mi­kuu­ta tu­han­net nais­puo­li­set teh­das­työ­läi­set jal­kau­tui­vat Pie­ta­rin ka­duil­le juh­li­maan nais­ten päi­vää. Ta­pah­tu­man luon­ne kui­ten­kin muut­tui, kun naiset al­koi­vat is­ku­lausein vaa­tia lei­pää ja lau­laa Rans­kan val­lan­ku­mous­lau­lua Mar­sel­jee­sia.

Kol­me päi­vää myö­hem­min Zna­mens­kyn ryk­ment­ti au­kai­si tu­len mel­la­koi­val­la Zna­mens­kyn au­kiol­la, min­kä seu­rauk­se­na mui­den ryk­ment­tien so­ti­laat ryh­tyi­vät pro­tes­tik­si ka­pi­naan. Seu­raa­va­na päi­vä­nä

Pie­ta­ri an­tau­tui ku­mouk­sel­li­sil­le vi­ran­omais­ten jät­täes­sä Tal­vi­pa­lat­sin ja duu­man kaa­ok­sen kes­kel­le.

”LUVATUT VAA­LIT SIIR­TYI­VÄT,

MUT­TA EN­NEN KUIN PÄÄSTIIN NIIN PIT­KÄL­LE, BOL­SE­VI­KIT KAAPPASIVAT

VAL­LAN.” Lenin pu­huu Tau­rian pa­lat­sis­sa 1917 Vä­liai­kai­nen hal­li­tus Pet­ro­gra­dis­sa 1917

Pu­na­kaar­tin jä­se­niä lo­ka­kuus­sa 1917

TIE VALLANKUMOUKSEEN Ni­ko­lai II kruu­na­taan tsaa­rik­si, ja hän jat­kaa Alek­san­te­ri III:n au­tok­raat­tis­ta lin­jaa. Tou­ko­kuu 1896 Hei­nä­kuu 1903 Ve­nä­jän so­si­aa­li­de­mok­raat­ti­nen työ­väen­puo­lue ja­kau­tuu kah­teen sii­peen: men­se­vik­kei­hin ja Le­ni­nin...

RAT­KAI­SE­VA HETKI VE­NÄ­JÄN VAL­LAN­KU­MOUS 1917, 23. LO­KA­KUU­TA 1917 Seu­raa­vien vuo­sien po­liit­tis­ten ja so­si­aa­lis­ten kään­tei­den myö­tä Lenin joh­taa bol­se­vi­kit I maa­il­man­so­dan ai­ka­na Pie­ta­riin.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.