Ti­ta­nicin up­poa­mi­nen

Up­poa­mat­to­man lai­van ta­pa­tur­ma jär­kyt­ti maa­il­maa

Mailmaan historian käännekohtia - - Sisältö -

Luk­sus­mat­kai­lun ai­ka­kau­den aloit­ta­neen Ti­ta­nicin ka­ta­stro­fi va­vi­sut­ti maa­il­maa

31. tou­ko­kuu­ta 1911 kel­lo 00:15 kaik­kien ai­ko­jen suu­rin lai­va las­ket­tiin ve­sil­le Poh­jois-Ir­lan­nin La­gan-joel­la, jos­sa se ai­heut­ti val­ta­van aal­lon 52 000 ton­nin pai­nol­laan. Ram­pil­le oli le­vi­tet­ty yli 20 ton­nia saip­pu­aa ja kynt­ti­lä­va­haa aut­ta­maan val­ta­van jä­tin li­pu­mis­ta luon­nol­li­seen eli­nym­pä­ris­töön­sä. Kuin ka­la kui­val­la maal­la suuri jät­ti­läi­nen liu­kui ve­teen ja muut­tui yh­täk­kiä elot­to­mas­ta me­tal­li­möy­kys­tä ar­vok­kuu­den ja te­hok­kuu­den ruu­mil­liis­tu­mak­si.

Leh­dis­tön jä­se­net ja tu­han­net si­vus­ta­kat­so­jat seu­ra­si­vat tapahtumaa, jo­hon oli jo­pa myy­ty lip­pu­ja. Kaik­kien ai­ko­jen suu­rim­man aluk­sen pal­jas­tus ja lai­va­teol­li­suu­den täh­ti­het­ki he­rät­ti huo­mio­ta niin kan­sal­li­sel­la kuin kan­sain­vä­li­sel­lä­kin ta­sol­la.

Vaik­ka ve­sil­le las­ku ta­pah­tui ko­rut­to­mas­ti il­man samp­pan­ja­pul­lon rik­ko­mis­ta, se oli kui­ten­kin har­vi­nai­nen hetki. Pai­kal­la oli uuden, us­ka­li­aan hank­keen ta­ka­na ole­van brit­ti­läi­sen Whi­te Star Li­ne -va­rus­ta­mon toi­mi­tus­joh­ta­ja J. Bruce Is­ma­ny se­kä mui­ta tär­kei­tä vai­kut­ta­jia. Elet­tiin jän­nit­tä­viä ai­ko­ja, sil­lä kreik­ka­lai­sen my­to­lo­gian jät­ti­läis­tä tar­koit­ta­van sa­nan mu­kaan ni­met­ty Titanic oli vain yk­si va­rus­ta­mon kol­mes­ta uu­des­ta Olym­pic-luo­kan aluk­ses­ta, joi­den oli tar­koi­tus nos­taa mat­kus­ta­ja-alus­ten ko­ko­luok­ka ja ylel­li­syys uu­del­le ta­sol­le. Kah­den muun aluk­sen – Olym­picin ja Bri­tan­nican – ha­lut­tiin aloit­ta­van me­ri­mat­kus­tuk­sen uusi ai­ka­kausi Ti­ta­nicin rin­nal­la. Sa­ma­na päi­vä­nä kun Titanic las­ket­tiin ve­sil­le, Olym­pic suo­riu­tui on­nis­tu­nees­ti en­sim­mäi­ses­tä koea­jos­taan. Uusi me­ri­mat­kai­lun ai­ka­kausi oli to­del­la­kin al­ka­nut.

Titanic oli ajan kuu­min pu­hee­nai­he ja va­rus­ta­mon lip­pu­lai­va, jon­ka lip­pu­jen ky­syn­tä oli val­ta­va. Ja suuri pu­hee­nai­he sii­tä tu­li­kin, to­sin täy­sin eri syis­tä kuin va­rus­ta­mo oli­si ha­lun­nut, kun alus up­po­si At­lan­tin kyl­miin ja synk­kiin ve­siin vie­den mu­ka­naan 1 500 ih­mi­sen hen­gen.

Whi­te Star Li­ne -va­rus­ta­mo oli ra­ken­ta­nut Ti­ta­nicin si­sa­ra­luk­si­neen kil­pai­le­maan Cu­nard­va­rus­ta­mon kans­sa, jol­le kuu­lui kun­nia sen ajan no­peim­mis­ta aluk­sis­ta. 1800-lu­vun alus­sa en­nen kuin len­to­mat­kai­lu oli mui­den kuin vain su­per­rik­kai­den puu­haa mat­ka tait­tui pää­asias­sa me­ri­teit­se maas­ta toi­seen ja myös man­te­reel­ta toi­sel­le. Whi­te Star Li­ne päät­ti ryh­tyä kil­pai­le­maan ylel­li­syy­den ja ylen­palt­ti­suu­den ohel­la myös no­peu­des­ta.

Uu­det aluk­set ra­ken­net­tiin Bel­fas­tin Qu­eens Is­lan­din te­lak­ka-alu­eel­la ei­kä ku­luis­sa sääs­tel­ty – Ti­ta­nicin ra­ken­nus­kus­tan­nuk­sek­si on ar­vioi­tu 7,5 mil­joo­naa dol­la­ria, mi­kä oli val­ta­va omai­suus tuo­na ai­ka­na.

Titanic ra­ken­net­tiin sa­maan ai­kaan kuin Olym­pic, ja kun­kin val­mis­ta­mi­seen ku­lui noin 26 kuu­kaut­ta. Oli­si ja­lo­mie­lis­tä väit­tää, et­tä alus­ten tur­va­jär­jes­te­lyt oli­vat asian­mu­kai­set. Lai­van­val­mis­ta­jien hy­väk­si voi kui­ten­kin to­de­ta, et­tä ne oli­vat ajan käy­tän­nön mu­kai­set, ja tuho oli to­den­nä­köi­ses­ti niin val­ta­va sik­si,

et­tei kos­kaan en­nen ol­lut ra­ken­net­tu sa­man mit­ta­kaa­van lai­vo­ja. Ti­ta­nicin ra­ken­ta­mi­nen aloi­tet­tiin ke­vääl­lä 1909, ja val­ta­vas­ta ura­kas­ta vas­ta­si yri­tys ni­mel­tä Har­land and Wolff. Ra­ken­nus­työn ai­ka­na ra­por­toi­tiin lä­hes 250 on­net­to­muut­ta, jois­ta 28 luo­ki­tel­tiin va­ka­vak­si. Raa­jo­ja leik­kau­tui ir­ti leik­kuu­ko­neis­sa ja mie­hiä jäi pu­toi­le­vien me­tal­lin­kap­pa­lei­den al­le. Vi­ral­lis­ten lu­ku­jen mu­kaan ra­ken­ta­mi­sen ai­ka­na kuo­li yh­dek­sän ih­mis­tä, jotka ei­vät ol­leet vii­mei­set vuo­si­sa­dan ylel­li­syy­den ruu­miill­lis­tu­mak­si ra­ken­ne­tun lai­van uh­rit.

Sout­hamp­to­nin sa­ta­ma­lai­tu­rit oli­vat 9. huh­ti­kuu­ta 1912 täyn­nä her­ras­väen saa­pues­sa lai­tu­ril­le pal­ve­li­joi­neen mat­ka­ta­va­roi­ta pur­sua­vis­sa au­tois­saan. Pai­kal­la vi­li­si myk­käe­lo­ku­vien täh­tiä ja uut­ta elä­mää ra­pa­kon ta­kaa hai­kai­le­via per­hei­tä, jotka yrit­ti­vät hal­li­ta jän­ni­tyk­sen rii­vaa­mia, kan­nel­la juok­sen­te­le­via lap­si­aan. Vaik­ka alus oli ylel­li­nen, oli mah­do­ton­ta täyt­tää tä­män ko­ko­luo­kan alus pel­käl­lä ylä­luo­kan kan­sal­la.

Sik­si lai­vaan myy­tiin eri hin­ta­luo­kan lip­pu­ja: En­sim­mäi­sen luo­kan lip­pu mak­soi 50−1 080 dol­la­ria eli ny­ky­ra­has­sa 3 060−67 000 dol­la­ria. Toi­sen luo­kan li­put mak­soi­vat 20 dol­la­ris­ta (ny­ky­ra­has­sa 1 230 dol­la­ris­ta) ylös­päin, ja nii­den hal­ti­jat mat­kus­ti­vat pois­sa nä­ky­vis­tä lai­van poh­ja­ta­sol­la. Kol­man­nen luo­kan lip­pu­jen hin­ta al­koi 5 dol­la­ris­ta, jo­ka vas­taa tä­män päi­vän 310 dol­la­ria. Isoim­piin kol­man­nen luo­kan hyt­tei­hin mah­tui jo­pa kym­me­nen mat­kus­ta­jaa – kau­as ylel­li­sen en­sim­mäi­sen luo­kan lois­tos­ta.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä kel­lo12:00 mat­kus­ta­jat as­tui­vat lai­vaan ja mat­ka al­koi. Aluk­sel­la oli 2

223 ih­mis­tä (1 324 mat­kus­ta­jaa), joi­hin lu­keu­tui 13 ku­her­rus­kuu­kaut­taan viet­tä­vää pa­ria. Mat­ka oli saa­da pa­haen­tei­sen alun jo he­ti, kun lai­va oli läh­ti liik­keel­le Sout­hamp­to­nin sa­ta­mas­ta. Val­ta­van aluk­sen ai­kaan­saa­ma aal­to kat­kai­si lä­hel­lä ole­van New York -aluk­sen ank­ku­ri­ket­jun ja alus hei­lah­ti Ti­ta­nicia päin. Kap­tee­ni Edward J Smit­hin no­pea reak­tio pe­las­ti neit­syt­mat­kan en­nen­ai­kai­sen

päät­ty­mi­sen, mut­ta epä­on­ni­nen sat­tu­ma näh­tiin huo­no­na merk­ki­nä tu­le­vaa mat­kaa aja­tel­len.

Mat­ka­rei­tin mu­kai­ses­ti alus te­ki py­säh­dyk­sen Rans­kan Cher­bour­gis­sa ja Cor­kin Qu­eens­tow­nis­sa, en­nen kuin kurs­si otet­tiin At­lan­tin yli koh­ti New Yor­kia, jon­ne us­kot­tiin saa­vut­ta­van seit­se­mäs­sä päi­väs­sä. Alus oli to­sin va­rus­tet­tu niin, et­tä se oli­si sel­vin­nyt pal­jon pi­dem­män­kin mat­kan. Lai­val­la oli nel­jä ra­vin­to­laa, ui­ma-al­las (jos­sa sai ui­da yh­del­lä shil­lin­gil­lä), kak­si par­tu­ria, kak­si kir­jas­toa, yk­si täy­sin va­rus­tel­tu ur­hei­lusa­li ja yk­si pi­miö. Lai­van uu­me­nis­sa oli 15 000 olut­pul­loa, 8 000 si­ka­ria, 40 000 ka­nan­mu­naa, 36 000 ome­naa ja 57 000 ta­lous­as­ti­aa. Lai­vas­sa oli myös 20 pe­las­tus­ve­net­tä, mi­kä oli enem­män kuin la­ki vel­voit­ti mut­ta lii­an

”Vi­ral­lis­ten lu­ku­jen mu­kaan Ti­ta­nicin ra­ken­ta­mi­sen ai­ka­na kuo­li yh­dek­sän ih­mis­tä. He ei­vät jää­neet lai­van ai­noik­si uh­reik­si”

vä­hän maailman suu­rim­man aluk­sen kaik­kien mat­kus­ta­jien eva­kuoi­mi­seen. Ve­nei­siin mah­tui ni­mit­täin vain noin 1 178 ih­mis­tä. Tä­tä asi­aa ei kui­ten­kaan juu­ri otet­tu huo­mioon, ja mik­si oli­si pi­tä­nyt­kään. Oli­han Titanic mo­der­nin tek­no­lo­gian lip­pu­lai­va.

On epä­sel­vää, kut­sui­ko ku­kaan si­tä kos­kaan kir­jai­mel­li­ses­ti ”up­poa­mat­to­mak­si”, mut­ta niin aja­tel­tiin ylei­ses­ti. On ker­rot­tu, et­tä

Ti­ta­nicin mie­his­tön jä­sen lausui erääl­le lai­vaan as­tu­val­le mat­kus­ta­jal­le: ”Ju­ma­la it­se­kään ei pys­tyi­si upot­ta­maan tä­tä lai­vaa!” Osa täs­tä va­kaas­ta luot­ta­muk­ses­ta joh­tui sii­tä, et­tä lai­van kak­sin­ker­tai­nen poh­ja ja 16 ve­si­tii­vis­tä osio­ta oli suun­ni­tel­tu sul­keu­tu­maan, jos aluk­seen pää­si­si

vet­tä. Kap­tee­ni Smit­hin ker­ro­taan sa­no­neen usei­ta vuo­sia en­nen Ti­ta­nicin pääl­lik­kyyt­tä: ”En pys­ty ku­vit­te­le­maan mi­tään ti­lan­net­ta, jo­ka saisi lai­van up­poa­maan. En us­ko, et­tä täl­le aluk­sel­le voi­si ta­pah­tua mi­tään va­ka­vaa ka­ta­stro­fia. Mo­der­ni lai­van­ra­ken­nus­tek­niik­ka on jo niin ke­hit­ty­nyt­tä.” Tä­hän kom­ment­tiin ki­tey­tyy traa­gi­ses­ti sen ajan yli­luot­ta­vai­nen asen­ne.

Kun alus oli pääs­syt kun­nol­la mat­kaan ja ete­ni täy­del­lä höy­ryl­lä, aluk­sen kahdella ra­dio­säh­köt­tä­jäl­lä pi­ti kii­ret­tä. Van­hem­pi säh­köt­tä­jä John Geor­ge Phil­lips ja nuo­rem­pi säh­köt­tä­jä Ha­rold Syd­ney Brid­ge oli­vat laa­ti­neet me­ne­tel­män, jo­ka mah­dol­lis­ti ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen ra­dio­yh­tey­den. Heil­lä oli myös käy­tös­sään yk­si maailman te­hok­kaim­mis­ta ra­dio­jär­jes­tel­mis­tä, jon­ka kan­ta­ma oli 640 ki­lo­met­riä. Kah­den mas­ton vä­lis­sä ole­van ison an­ten­nin avul­la lä­he­tet­tiin ja vas­taa­no­tet­tiin vies­te­jä. Suuri osa ra­dio­säh­köt­tä­jän ajas­ta me­ni mie­his­tön vies­tien lä­het­tä­mi­seen ja vas­taa­not­ta­mi­seen. Tä­mä yh­des­sä kor­kea-ar­vois­ten mat­kus­ta­jien tyy­ty­väi­se­nä pi­tä­mi­sen kans­sa oli­vat osa­syy­nä tu­hoi­siin seu­rauk­siin. 11. huh­ti­kuu­ta läh­tien alus al­koi saa­da jää­va­roi­tuk­sia muil­ta edem­pä­nä ole­vil­ta aluk­sil­ta, ja en­nen ka­ta­stro­fia alus oli vas­taa­not­ta­nut ai­na­kin vii­si va­roi­tus­ta.

Niis­tä ken­ties hä­lyt­tä­vin va­roi­tus tu­li 14. huh­ti­kuu­ta. En­sim­mäi­sen vies­tin ra­dio­säh­köt­tä­jät sat­tui­vat kuu­le­maan ko­men­to­sil­lal­le me­ne­vän jää­va­roi­tuk­sen, jo­ta kap­tee­ni Smith ei huo­mioi­nut, kos­ka oli päi­väl­li­sel­lä. Toi­nen vies­ti tu­li Ca­li­for­nia­na­luk­sel­ta, jo­ka ete­ni noin 32 ki­lo­met­riä Ti­ta­nicin edes­sä. Se il­moit­ti, et­tä Titanic oli jään saar­ta­ma. Työ­vuo­ros­sa oli ra­dio­säh­köt­tä­jä Phil­lips, jo­ka ke­hot­ti Ca­li­for­nia­nia ole­maan häi­rit­se­mät­tä hän­tä, kos­ka hä­nel­lä oli kii­re. Sen jäl­keen Ca­li­for­nia­nin ra­dio­säh­köt­tä­jä sul­ki ra­dion­sa ja me­ni nuk­ku­maan. Al­le tun­ti sen jäl­keen kyl­mä­nä ja kirk­kaa­na il­ta­na noin 23 sol­mun (42km/h / 26mph) vauh­dil­la kul­ke­va Titanic tör­mä­si jää­vuo­reen.

Oli­si­ko ta­pah­tu­mien kul­ku ol­lut eri­lai­nen, jos vies­ti oli­si otet­tu va­ka­vas­ti ko­men­to­sil­lal­la? Jäl­ki­vii­saa­na voi sa­noa, et­tä ra­dio­säh­köt­tä­jän teh­tä­vien lai­min­lyön­ti oli äl­lis­tyt­tä­vää. Toi­saal­ta kap­tee­ni ja mie­his­tön muut kor­kea-ar­voi­set jä­se­net oli­vat tie­toi­sia jää­va­roi­tuk­sis­ta, joi­ta oli vas­taa­no­tet­tu usei­ta. On epä­to­den­nä­köis­tä, et­tä asiat oli­si­vat men­neet toi­sin, vaik­ka viimeinen vies­ti oli­si­kin vä­li­tet­ty eteen­päin. Tie­dos­sa on, et­tä klo 11:40 tä­hys­tä­jä Fre­de­rick Fleet ha­vait­si jää­vuo­ren ai­van lai­van edes­sä ja hä­lyt­ti

ko­men­to­sil­lan. En­sim­mäi­nen pe­rä­mies Wil­liam Mur­doch ko­men­si moot­to­rit pe­ruu­tus­vaih­teel­le ja lai­van vuo­ren ohi, mut­ta oli lii­an myö­häis­tä. Ai­van lii­an myö­häis­tä. Vain 30 se­kun­tia jää­vuo­ren ha­vait­se­mi­sen jäl­keen jät­ti­mäi­nen alus ja ih­mi­sen teol­lis­ten saa­vu­tus­ten ruu­miil­lis­tu­ma oh­ja­si tyyr­puu­rin puo­lei­sen kyl­ken­sä jää­vuo­reen, jo­ka re­pi sii­hen usei­ta rei­kiä ve­si­ra­jan ala­puo­lel­le.

It­se tör­mäys ei ol­lut ko­vin voi­ma­kas, sil­lä useat jo nuk­ku­maan men­neis­tä mat­kus­ta­jis­ta jat­koi­vat uni­aan he­rää­mät­tä. Tut­kit­tu­aan lai­van kap­tee­ni Smith kui­ten­kin ha­vait­si, et­tä vau­riot oli­vat va­ka­via ja et­tä vet­tä vir­ta­si no­peal­la vauh­dil­la si­sään. Titanic al­koi upo­ta.

On­net­to­muut­ta seu­ran­nees­sa tut­kin­nas­sa Edward Wil­ding (Har­land and Wolf­fin alus­ten pää­suun­nit­te­li­ja) to­dis­ti, et­tä 40 mi­nuut­tia

”11. huh­ti­kuu­ta lai­va al­koi saa­da va­roi­tuk­sia jää­vuo­ris­ta toi­sil­ta edem­pä­nä ole­vil­ta lai­voil­ta”

tör­mäyk­sen jäl­keen etuo­sioi­hin vir­ran­nees­ta ve­si­mää­räs­tä pää­tel­len run­gos­sa ole­va rei­kä oli ”noin 1,1 ne­liö­met­rin ko­koi­nen”. Hy­lyl­le hil­jat­tain teh­ty­jen ult­ra­ää­ni­tut­ki­mus­ten mu­kaan vau­rio koos­tui kuu­des­ta ka­peas­ta reiäs­tä run­gon alu­eel­la, joi­den pin­ta-ala oli noin 1,1–1,2 ne­liö­met­riä. Sii­tä huo­li­mat­ta lai­va va­jo­si alas­päin.

Va­jaat 20 mi­nuut­tia jää­vuo­reen tör­mäyk­sen jäl­keen pe­las­tus­ve­neet las­ket­tiin ve­sil­le ja ra­dio­säh­köt­tä­jät al­koi­vat lä­het­tää hä­tä­merk­kiä.

Sen ajan ylei­nen hä­tä­merk­ki oli CQD-hä­tä­merk­ki. CQ-mer­kil­lä pyy­det­tiin mui­ta aluk­sia lo­pet­ta­maan säh­kö­tys ja kiin­nit­tä­mään huo­mioi­ta; D-merk­ki li­sät­tiin lop­puun merk­ki­nä hä­däs­tä. Vuon­na 1906 oli luo­tu SOS-hä­tä­merk­ki, jol­la vies­ti­tet­tiin hä­däs­tä mor­se­aak­ko­sin: kol­me pis­tet­tä, kol­me vii­vaa ja kol­me pis­tet­tä. Ti­ta­nicin ra­dio­säh­köt­tä­jät käyt­ti­vät

mo­lem­pia hä­tä­merk­ke­jä, mut­ta yh­tä­lail­la he oli­si­vat voi­neet kek­siä merk­ki­kie­len it­se, sil­lä vä­li­tön­tä apua ei ol­lut saa­ta­vil­la.

Ti­ta­nicia ai­em­min jää­vuo­res­ta va­roit­ta­nut Ca­li­for­nia oli tu­hoon tuo­mit­tua alus­ta lä­hin lai­va, vaik­ka­kin sen etäi­syy­des­tä on kiis­tel­ty kii­vaas­ti. Ra­dio­säh­köt­tä­jät säh­köt­ti­vät lai­val­le ja sa­noi­vat: ”Tul­kaa vä­lit­tö­mäs­ti. Olem­me tör­män­neet vuo­reen. Tä­mä on CQD.” Mi­hin­kään lä­he­te­tyis­tä vies­teis­tä ei kui­ten­kaan vas­tat­tu. Myö­hem­min lä­he­tet­tiin en­tis­tä epä­toi­voi­sem­pi vies­ti: ”Lai­tam­me mat­kus­ta­jia pie­niin ve­nei­siin. Nai­sia ja lap­sia ve­nei­siin. Emme kes­tä enää kau­aa. Voi­mam­me eh­ty­vät.” Kun Ca­li­for­nial­ta ei saa­tu mi­tään vas­taus­ta, Titanic al­koi am­pua hä­tä­ra­ket­te­jaan il­maan. Ca­li­for­nia ei rea­goi­nut nii­hin­kään, mut­ta myö­hem­mis­sä tut­ki­muk­sis­sa pe­rä­mies­ko­ke­las Ja­mes Gib­son myön­si, et­tä oli näh­nyt ra­ke­tit ja yrit­tä­nyt ot­taa yh­teyt­tä TITANICIIN mor­se­koo­dil­la – ei ra­diol­la.

Kun vas­taus­ta ei tul­lut, pää­tet­tiin ol­la ryh­ty­mät­tä toi­miin.

Up­poa­val­la aluk­sel­la mie­his­tön jä­se­net yrit­ti­vät ot­taa ti­lan­net­ta hal­tuun, mut­ta hei­dän val­miu­ten­sa oli­vat ole­mat­to­mat. Sa­ma­na aa­mu­na kap­tee­ni Smit­hin oli pi­tä­nyt jär­jes­tää pe­las­tus­har­joi­tus, mut­ta jos­tain syys­tä se pe­rut­tiin. Jos se oli­si pi­det­ty, usei­ta hen­kiä oli­si pys­tyt­ty sääs­tä­mään, sil­lä ku­kaan mie­his­tös­tä ei tun­tu­nut tie­tä­vän, mi­ten mon­ta hen­ki­löä ku­hun­kin pe­las­tus­ve­nee­seen mah­tui. Kap­tee­nin käs­kyä ”naiset ja lap­set en­sin” nou­da­tet­tiin pää­osin, ja sik­si mo­net mie­het sai­vat kat­sel­la hi­taas­ti up­poa­vas­ta lai­vas­ta, mi­ten pe­las­tus­ve­nei­tä las­ket­tiin jää­kyl­mään ve­teen puo­li­tyh­ji­nä. En­sim­mäi­nen pe­las­tus­ve­ne (nro 7) las­ket­tiin ve­sil­le vain 24 hen­ki­löä kyy­dis­sään, vaik­ka sii­hen oli­si mah­tu­nut 65. Ke­vyim­mäl­lä ka­pa­si­tee­til­la las­ket­tu pe­las­tus­ve­ne oli kui­ten­kin se, jo­hon las­tat­tiin 12 hen­ki­löä 40 si­jas­ta.

Kri­tee­ri­nä oli ”naiset ja lap­set en­sin”, mut­ta so­si­aa­li­nen luok­ka mää­rit­te­li mah­dol­li­suu­den pääs­tä edes ulos lai­vas­ta. Kol­mas luok­ka si­jait­si lai­van uu­me­nis­sa, ja siel­tä pää­sy ulos kan­nel­le oli to­del­la mo­ni­mut­kais­ta. To­sin tie­to

on­net­to­muu­des­ta ei eh­kä edes kii­ri­nyt sin­ne as­ti. Aluk­sel­la ei ol­lut kai­ut­ti­mia, ja sii­nä mis­sä en­sim­mäi­sen luo­kan hen­ki­lös­tö vas­ta­si vain muu­ta­mis­ta hy­tis­tä, toi­sen ja kol­man­nen luo­kan hen­ki­lös­tön vas­tuul­la oli val­ta­va mää­rä hyt­te­jä. Kol­man­nen luo­kan mat­kus­ta­jat sai­vat par­haas­sa ta­pauk­ses­sa ke­ho­tuk­sen ha­keu­tua kan­nel­le.

”Sa­ma­na aa­mu­na kap­tee­ni Smit­hin pi­ti pi­tää pe­las­tus­har­joi­tus, mut­ta jos­tain syys­tä se pe­rut­tiin”

Kai­kil­la ei kui­ten­kaan ol­lut näin hy­vä tuu­ri. Ti­ta­nicil­ta sel­viy­ty­nyt Mar­ga­ret Murp­hy mat­kus­ti kol­man­nes­sa luo­kas­sa. Hän kir­joit­ti myö­hem­min: ”En­nen kuin 3. luo­kan mat­kus­ta­jat sai­vat edes mah­dol­li­suu­den pe­las­tau­tu­mi­seen, Ti­ta­nicin mie­his­tö sul­ki ylös päin joh­ta­vat ovet ja por­ras­käy­tä­vät ... Mies­jouk­ko yrit­ti pääs­tä ylem­mäl­le kan­nel­le ta­pel­len mie­his­töä vas­taan nyr­kein ja ki­ro­sa­noin. Naiset ja lap­set it­ki­vät ja ru­koi­li­vat. Mie­his­tö lu­kit­si kol­man­teen luok­kaan joh­ta­vat kan­si­luu­kut. He väit­ti­vät yrit­tä­vän­sä pi­tää il­man al­haal­la, jot­ta alus py­syi­si pys­tys­sä pi­dem­pään. Sil­loin kaik­kien al­haal­le jää­nei­den toi­vo oli me­ne­tet­ty.” En­sim­mäi­nen pe­las­tus­ve­ne pää­si ve­teen 00:45 mie­his­tön to­dis­tel­tua en­sin mat­kus­ta­jil­le, et­tä pe­las­tus­ve­nees­sä oli­si tur­val­li­sem­paa kuin ”isos­sa lai­vas­sa”. En­sim­mäi­sen pe­las­tus­ve­neen jäl­keen nii­tä las­keu­tui pian li­sää jää­tä­vän kyl­mään ve­teen mie­his­tön yrit­täes­sä epä­toi­voi­ses­ti es­tää ve­den vuo­toa. Teh­tä­vä oli kui­ten­kin tu­hoon tuo­mit­tu, ja pian oli il­meis­tä, et­tä lai­va up­poai­si. Mie­his­tön ja mat­kus­ta­jien reak­tiot oli­vat häm­mäs­tyt­tä­vän mo­ni­nai­set. Jot­kut pa­ris­kun­nat ero­si­vat mie­hen jää­des­sä lai­val­le ja nai­sen as­tues­sa pe­las­tus­ve­nee­seen. Toi­set py­syi­vät yh­des­sä. Macy’s-ta­va­ra­ta­lon omis­ta­jan Isi­dor St­rauk­sen Ida-vai­mon ker­rot­tiin sa­no­neen: ”Olem­me asu­neet yh­des­sä vuo­si­kausia. Jos si­nä me­net, mi­nä­kin me­nen.” Sit­ten pa­ris­kun­ta is­tuu­tui kan­si­tuo­lei­hin odot­ta­maan koh­ta­lo­aan. Teol­li­suus­joh­ta­ja Ben­ja­min Gug­gen­heim vaih­toi pe­las­tus­lii­vin ja neu­le­pai­dan si­lin­te­riin ja il­ta­pu­kuun ja il­moit­ti läh­te­vän­sä lai­van mu­ka­na kuin her­ras­mies. Osa Ti­ta­nicin or­kes­te­ris­ta jat­koi soit­ta­mis­ta.

Pian kel­lo 02:00 jäl­keen lai­va kal­lis­tui niin pa­has­ti, et­tä sen ai­heut­ta­ma jät­ti­aal­to murs­ka­si lai­van etuo­san pyyh­käis­ten usei­ta mat­kus­ta­jia me­reen. Ikä­vä kyl­lä hyi­sen ve­den ar­moil­le jou­tui vie­lä mo­ni muu­kin. Lai­va hal­ke­si kah­tia, ja pe­rä al­koi nous­ta il­maan. Kau­hua li­sä­si en­ti­ses­tään va­lo­jen sam­mu­mi­nen ja to­taa­li­nen pi­meys. Pi­meys jäi ikui­sek­si lai­van va­jo­tes­sa val­ta­me­ren sy­vyyk­siin.

Pe­las­tus­ve­neis­sä ole­vat on­nek­kaat jou­tui­vat viet­tä­mään tun­ti­kausia me­rel­lä epä­on­nek­kai­den kans­sa­mat­kus­ta­jien kuo­lon­kamp­pai­lua kuun­nel­len. On­net­to­mat sie­lut kuo­li­vat jää­kyl­mään ve­teen sa­da­tel­len vi­hai­si­na, epä­toi­voi­si­na ja pe­lois­saan ”maailman mah­ta­vim­man lai­van” kel­lues­sa ro­mu­na hei­dän ym­pä­ril­lään. Noin −2-as­tei­ses­sa ve­des­sä jot­kut kuo­li­vat vä­lit­tö­mäs­ti kyl­män ve­den ai­heut­ta­maan shok­kiin, kun taas toi­set kuo­li­vat tus­kal­li­sen hi­taas­ti hy­po­ter­mi­aan. Ve­des­sä kamp­pai­le­vien it­sen­sä – ja hei­dän huu­to­jaan vä­ki­sin­kin kuu­le­vien – kan­nal­ta oli ar­mol­lis­ta, et­tä kaik­ki oli ohi noin 20 mi­nuu­tis­sa. Sen jäl­keen pe­las­tus­ve­nei­tä ym­pä­röi vain hil­jai­suus ja synk­kä yö.

Apu saa­pui vas­ta 04:00 ai­kaan, vaik­ka Car­pat­hia-alus syök­syi täy­del­lä höy­ryl­lä ko­ko yön koh­ti on­net­to­muus­paik­kaa omaa tur­val­li­suut­taan uha­ten.

Eloon­jää­neet pe­las­tau­tui­vat lai­vaan eri­lai­sin kei­noin. Osa jak­soi kii­ve­tä ylös köy­si­tik­kai­ta omin avuin; osa nos­tet­tiin kan­to­lii­nan avul­la ylös ja lap­sia nos­tet­tiin pos­ti­sä­keis­sä. Muu­ta­man on­nek­kaan koet­te­le­mus oli ohi. Car­pat­hia saa­pui

New Yor­kiin huh­ti­kuun 8. päi­vän il­ta­na, ja si­tä oli vas­taa­not­ta­mas­sa 40 000-päi­nen ih­mis­jouk­ko, jo­ka koos­tui mat­kus­ta­jien per­heen­jä­se­nis­tä ja leh­dis­tös­tä.

Vas­ta usei­ta päi­viä lai­van sa­ta­maan saa­pu­mi­sen jäl­keen ylei­sö sai tie­tää on­net­to­muu­den val­ta­vas­ta mit­ta­kaa­vas­ta. On­net­to­muus­pai­kal­le mat­kus­tet­tiin et­si­mään huk­ku­nei­ta, ja ka­ta­stro­fin syy­tä yri­tet­tiin sel­vit­tää. ”Up­poa­ma­ton lai­va” ja mo­der­nin tek­no­lo­gian tai­don­näy­te, jo­ka sym­bo­loi ih­mis­kun­nan ke­hi­tys­tä ja tai­to­ja, oli ka­don­nut me­ren poh­jaan vie­den men­nes­sään yli 1 500 ih­mi­sen hen­gen. Ei­kä maa­il­ma oli­si kos­kaan enää en­ti­sen­sä.

Yl­lä Täs­sä va­lo­ku­vas­sa viimeinen pe­las­tus­ve­ne las­ke­taan ve­sil­le up­poa­vas­ta Ti­ta­nicis­ta

Va­sem­mal­la Ruu­mis­vau­nut ke­rään­ty­vät Ka­na­dan Ha­li­faxin sa­ta­ma­lai­tu­ril­le kul­jet­ta­maan Ti­ta­nicin uh­re­ja hau­taus­toi­mis­toil­le

Yk­si ylel­li­sim­mis­tä Ti­ta­nicin hy­teis­tä, pe­rä­hyt­ti B-59, oli si­sus­tet­tu van­haan hol­lan­ti­lai­seen tyy­liin

Pe­las­tus­ve­neet Lai­vas­sa oli 20 pe­las­tus­ve­net­tä, jotka si­jait­si­vat ylä­kan­nel­la: 12 keu­las­sa ja 8 pe­räs­sä ja nii­hin mah­tui yh­teen­sä 1 178 ih­mis­tä. Up­poa­mi­sen ete­ne­mi­nen Kos­ke­tus jää­vuo­reen ai­heut­ti kuusi re­peä­mää pin­nan ala­puo­li­seen run­koon, jol­loin...

7. New York Car­pat­hia-aluk­sen pe­las­ta­mat mat­kus­ta­jat saa­pu­vat New Yor­kiin 18. huhtikuuta. Hei­tä on vas­taa­not­ta­mas­sa per­heet, ys­tä­vät ja leh­dis­tö­jouk­ko. 6. Jää­vuo­ri edes­sä 14. huhtikuuta noin 23:40 Titanic tör­mää jää­vuo­reen. 20 mi­nuut­tia myö­hem­min...

Ti­ta­nicin ra­ken­ta­mi­nen

Jää­vuo­ri, jon­ka us­ko­taan upot­ta­neen Ti­ta­nicin

Titanic ja Olym­pic ra­ken­net­tiin sa­maan ai­kaan

Jouk­ko lai­van­ra­ken­ta­jia on ko­koon­tu­nut Ti­ta­nicin pot­ku­rien al­le

RAT­KAI­SE­VA HETKI TI­TA­NICIN UP­POA­MI­NEN, 15. HUHTIKUUTA 1912 Up­poa­mat­to­mak­si us­ko­tun Ti­ta­nicin on­net­to­muus oli val­ta­va shok­ki, ja sen myö­tä lai­vo­jen ja val­ta­me­ria­lus­ten tur­val­li­suus­mää­räyk­siä pa­ran­net­tiin.

Pe­las­tu­neil­le mie­his­tön jä­se­nil­le an­net­tiin kui­via vaat­tei­ta New York Ci­tys­sä

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.