LO­KA­KUUN VAL­LAN­KU­MOUS

Mailmaan historian käännekohtia - - Leninin Verinen Vallankumous -

24. lo­ka­kuu­ta 1917 Le­ni­nin pu­na­kaar­ti vyö­ryi Pet­ro­gra­din ka­duil­le ja ot­ti hal­tuun­sa usei­ta stra­te­gi­sia koh­tei­ta

Kan­san tyy­ty­mät­tö­myy­den pit­kä­ai­kai­nen keu­la­hah­mo tsaa­ri Ni­ko­lai luo­pui val­las­ta.

Tsaa­rin ko­ti oli ol­lut pa­ha­mai­nei­sen Ras­pu­ti­nin vai­ku­tuk­sen alai­se­na Ni­ko­lain tais­tel­les­sa I maa­il­man­so­das­sa, ja Ro­ma­no­vin dy­nas­tian sa­tu päät­tyi poik­keuk­sel­li­sen äkil­li­ses­ti. Rie­mu oli yk­si­mie­li­nen, ei­kä tu­le­vis­sa kan­sa­lais­konflik­teis­sa ky­see­na­lais­tet­tu mo­nar­kian pa­luu­ta mis­sään vai­hees­sa. ”Kan­sa oli ok­sen­ta­nut ulos mo­nar­kian niin pe­rin poh­jin, et­tei se pys­tyi­si kos­kaan uu­des­taan ryö­mi­mään ih­mis­ten kurk­kua pit­kin alas”, so­si­aa­li­de­mok­raat­ti Leon Trots­ki to­te­si.

Ilo ei kui­ten­kaan ol­lut pit­kää. Muo­dos­tet­tiin vä­liai­kai­nen hal­li­tus, ja sii­nä mis­sä sa­nan ”vä­liai­kai­nen” pi­ti mer­ki­tä sel­ke­ää ti­la­päi­syyt­tä, tä­mä hal­li­tus pys­tyi hä­din tus­kin pi­tä­mään jär­jes­tys­tä. Kos­ka si­tä ei ol­tu va­lit­tu vaa­lil­la, kan­sa epäi­li, oli­ko sil­lä lai­sin­kaan mää­räys­val­taa. Myös so­dan­käyn­ti I maa­il­man­so­das­sa jat­kui, mi­tä ei kat­sot­tu hy­väl­lä ko­to­na. Syys­kuul­le luvatut vaa­lit siir­tyi­vät mar­ras­kuul­le, mut­ta en­nen kuin päästiin niin pit­käl­le, bol­se­vi­kit kaappasivat val­lan.

Vaik­ka Lenin omis­tau­tui ko­ti­maal­leen ja pa­loi po­liit­ti­sel­le kamp­pai­lul­le, hän oli sil­ti viet­tä­nyt suu­rim­man osan kah­des­ta ku­lu­nees­ta vuo­si­kym­me­nes­tä pois­sa Ve­nä­jäl­tä. En­sin hä­net kar­ko­tet­tiin kol­mek­si vuo­dek­si Si­pe­ri­aan vuon­na 1897 ja sen jäl­keen hän viet­ti ai­ko­ja Münc­he­nis­sä, Lon­toos­sa, Pa­rii­sis­sa, Ruot­sis­sa, Sveit­sis­sä ja Suo­mes­sa pi­täen ko­ko ajan sil­mäl­lä ko­ti­maan­sa ta­pah­tu­mia ja käy­den kir­jeen­vaih­toa val­lan­ku­mous­to­ve­rei­den­sa kans­sa eri puo­lil­la Eu­roop­paa. Hel­mi­kuun 1917 le­vot­to­muuk­sien vuok­si Lenin ja­no­si epä­toi­voi­ses­ti ta­kai­sin

Ve­nä­jäl­le sil­loi­ses­ta olin­pai­kas­taan Sveit­sis­tä. Mut­ta kos­ka I maa­il­man­so­ta rie­hui hä­nen ym­pä­ril­lään, pa­luu oli on­gel­mal­lis­ta. Käy­tiin lä­pi eri­lai­sia reit­ti­mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta lo­pul­li­nen rat­kai­su oli Ve­nä­läis­ten maan­pa­ko­lais­ten ti­la­päi­nen vaih­to Itä­val­ta-Un­ka­rin so­ta­van­kei­hin. Ve­nä­jän vä­liai­kai­nen hal­li­tus hi­das­te­li so­pi­muk­sen kans­sa, luul­ta­vas­ti kos­ka ei ha­lun­nut Le­ni­niä ta­kai­sin, jo­ten kär­si­mät­tö­mät kom­mu­nis­tit sol­mi­vat so­pi­muk­sen sak­sa­lais­ten kans­sa it­se. Lenin saa­pui juh­la­vin vas­taa­no­toin Pie­ta­rin Suo­men ase­mal­le huh­ti­kuus­sa 1917.

Le­ni­nil­le ajoi­tus oli tär­keä. Seu­raa­van kuu­den kuu­kau­den ai­ka­na hän hu­kut­ti bol­se­vik­kien kes­kus­ko­mi­tean pe­rus­te­lui­hin, jotka vaa­ti­vat vä­li­tön­tä ra­di­kaa­lis­ta toimintaa. Niin­pä 10. lo­ka­kuu­ta Le­ni­nin ja en­ti­sen men­se­vik­kien Trots­kin, jo­ka oli nyt bol­se­vik­kien Pet­ro­grad-neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja, joh­ta­ma liit­tou­tu­ma te­ki val­lan­kaap­pauk­sen.

Lo­ka­kuun 23. päi­vän yöl­lä ka­pi­nal­li­set sai­vat tar­vit­se­man­sa te­ko­syyn hyök­käyk­seen, kun mal­til­lis-so­sia­lis­ti­sen Alek­sandr Ke­rens­kin joh­ta­ma vä­liai­kais­hal­li­tus mää­rä­si bol­se­vik­kien pai­no­ko­neen

”BOL­SE­VIK­KIEN UTOPISTISEN SOSIALISMIN AATTEISIIN TEH­TIIN MYÖN­NY­TYK­SIÄ HE­TI PUO­LU­EEN VAL­TAAN TULON

JÄL­KEEN”

lak­kau­tet­ta­vak­si. Tä­mä oli al­kusoit­toa hal­li­tuk­sen hyök­käyk­sel­le so­ti­laal­li­sen Pet­ro­grad-neu­vos­ton kimp­puun. Kos­tok­si bol­se­vi­kit aseis­ti­vat ta­lon­poi­kais­jou­kot, joi­ta kut­sut­tiin pu­na­kaar­tik­si, ja hyök­kä­si­vät stra­te­gi­ses­ti tär­kei­siin koh­tei­siin, ku­ten sil­loil­le, ju­na-ase­mil­le, pos­ti­kont­to­rei­hin, kan­sal­li­seen pank­kiin se­kä Tau­rian pa­lat­siin. Ke­rens­ki pa­ke­ni, kos­ka ei pys­ty­nyt ko­koa­maan vas­ta­jouk­ko­ja ajois­sa. Aa­muun men­nes­sä ai­noa koh­de, jo­ta val­lan­ku­mouk­sel­li­set ei­vät ol­leet anas­ta­neet, oli vä­liai­kais­hal­li­tuk­sen pää­ma­ja­na toi­mi­va Tal­vi­pa­lat­si.

”Tal­vi­pa­lat­sin val­taus” muis­te­taan his­to­rias­sa dra­maat­ti­se­na het­ke­nä, mut­ta it­se asias­sa se oli pal­jon epä­mää­räi­sem­pi ta­pah­tu­ma kuin, mi­tä esi­mer­kik­si Ser­gei Ei­sens­tei­nin klas­sik­koe­lo­ku­vas­sa Lo­ka­kuu an­ne­taan ym­mär­tää. Val­lan­ku­mousar­mei­jan pi­ti aloit­taa hyök­käys ras­kaal­la ty­kis­tö­tu­lel­la lä­hei­ses­tä Pie­ta­ri-Paa­va­lin lin­noi­tuk­ses­ta, mut­ta aseet oli­vat ruos­tees­sa ja käyt­tö­kel­vot­to­mia, kos­ka nii­tä ei ol­lut käy­tet­ty pit­kään ai­kaan. So­ti­laat ha­ki­vat kor­vaa­via ka­nuu­no­ja lin­noi­tuk­sen toi­ses­ta osas­ta ha­vai­tak­seen, et­tei heil­lä ol­lut so­pi­via am­muk­sia nii­hin. Oli so­vit­tu, et­tä hyök­käys­merk­ki an­net­tai­siin lip­pu­tan­koon nos­te­tul­la pu­nai­sel­la lyh­dyl­lä, mut­ta pu­nais­ta lyh­tyä ei löy­ty­nyt, ja lyh­tyä et­si­mään läh­te­nyt so­ti­las ek­syi pi­meäs­sä ja pu­to­si suo­hon. Lo­pul­ta kun lamp­pu löy­tyi, si­tä ei pys­tyt­ty kiin­nit­tä­mään tan­koon ei­kä se ol­lut edes pu­nai­nen.

Ei­kä ku­kaan hyök­käyk­seen osal­lis­tu­neis­ta edes näh­nyt si­tä.

Tä­män kä­sit­tä­mät­tö­män kaa­ok­sen vuok­si Tal­vi­pa­lat­sin valloitus kes­ti ki­dut­ta­vat 15 tun­tia sii­nä, mis­sä pa­rem­min or­ga­ni­soi­tu jouk­ko oli­si pääs­syt sa­maan ta­voit­tee­seen pal­jon no­peam­min.

Bol­se­vik­kien on­nek­si Tal­vi­pa­lat­sis­sa ei kyet­ty juu­ri min­kään­lai­seen puo­lus­tuk­seen. Si­säl­lä ole­vat mi­nis­te­rit oli­vat ko­ke­mat­to­mia so­ta­asiois­sa, ja pai­kal­la ole­van so­ta­jou­kon her­mos­tu­nei­suus kas­voi sie­tä­mät­tö­mäk­si hei­dän odot­taes­saan bol­se­vik­kien hyök­käys­tä. Hei­dän am­mus- ja ruo­ka­va­ras­ton­sa ei­vät oli­si riit­tä­neet edes yh­dek­si il­lak­si, ja kun bol­se­vi­kit al­koi­vat am­pua tyh­jin am­muk­sin Ne­va­joen ran­nal­le ank­ku­roi­dus­ta Au­ro­ra-aluk­ses­ta, suu­rin osa so­ti­lais­ta me­ni pa­niik­kiin ja pa­ke­ni. Lenin esiin­tyi jul­ki­suu­des­sa en­sim­mäi­sen ker­ran kuu­kausiin il­moit­taak­seen, et­tä vä­liai­kais­hal­li­tus oli ku­kis­tet­tu ja et­tä vih­doin oli tul­lut ai­ka ”ryh­tyä ra­ken­ta­maan työ­väen­luo­kan so­sia­lis­tis­ta val­tio­ta”. Bol­se­vik­kien ase­maa vah­vis­ti en­ti­ses­tään men­se­vik­kien ja val­lan­ku­mouk­sel­lis­ten so­sia­lis­tis­ten ulos­mars­si ku­kis­tus­ta seu­raa­vis­ta kes­kus­te­luis­ta, jol­loin

Lenin to­ve­rei­neen jäi ko­ko­naan il­man vas­ta­rin­taa. ”Te olet­te tur­me­luk­sen pe­ri­ku­via ja pe­lan­neet pe­lin­ne lop­puun”, Trots­ki näl­vi pois­tu­vil­le mie­hil­le. ”Men­kää sin­ne, min­ne kuu­lut­te­kin: historian ros­ka­säi­liöön.”

Vä­liai­kais­hal­li­tuk­sen ti­la oli ol­lut sen ver­ran huo­no, et­tä erään kom­men­toi­jan mu­kaan bol­se­vik­kien ei niin­kään tar­vin­nut kaa­pa­ta val­taa vaan ke­rä­tä sen rip­peet. Val­lan­ku­mous­ta on kut­sut­tu val­lan­kaap­pauk­sek­si, vaik­ka sa­na kaap­paus viit­taa val­lan anas­ta­mi­seen voi­mak­kaal­ta vas­tus­ta­jal­ta, kun taas vä­liai­kais­hal­li­tuk­sen val­lan laa­tu oli ky­see­na­lai­nen. Pe­ri­aat­tees­sa ku­kaan ei ol­lut ”hal­lin­nut” Ve­nä­jää tsaa­rin val­las­ta syök­se­mi­sen jäl­kei­si­nä kuu­kausi­na.

Su­rul­lis­ta kyl­lä bol­se­vik­kien utopistisen sosialismin ihan­teet jou­tui­vat pian myön­ny­tyk­siin, kun Lenin pa­ko­tet­tiin so­pi­maan la­maut­ta­va Brest-Li­tovs­kin rau­ha Sak­san kans­sa. Sii­nä Ve­nä­jä me­net­ti usei­ta maa­kun­ti­aan ja val­ta­van osan maa­ta­lou­den ja teol­li­suu­den rik­kauk­sis­taan. Bol­se­vik­kien ideo­lo­gia osoit­tau­tui pit­käl­ti toi­mi­mat­to­mak­si joh­ta­mi­seen liit­ty­vien käy­tän­nön asioi­den vuok­si. Lenin pää­tyi kor­vaa­maan yh­den mo­no­liit­ti­sen val­tion toi­sel­la sa­man­lai­sel­la.

Hän ku­mo­si mar­ras­kuun 1917 ”va­paat” vaa­lit

(jois­sa so­si­aa­li­val­lan­ku­mouk­sel­li­nen puo­lue voit­ti mer­kit­tä­vän enem­mis­tön ää­nis­tä) ja ju­lis­ti ”Pro­le­ta­ri­aa­tin dik­ta­tuu­rin”. Tä­mä tar­koit­ti si­tä, et­tä val­ta py­syi bol­se­vi­keil­la. Täs­tä oli seu­rauk­se­na ryh­mien vä­li­set ris­ti­rii­dat ja si­säl­lis­so­ta. Myös ta­lon­poi­kien sor­to jat­kui – sa­mais­ten jotka bol­se­vis­mi oli lu­van­nut va­paut­taa. 1930 maa­ta koh­ta­si hir­veä nä­län­hä­tä ja val­lan ot­ti en­ti­sen bol­se­vi­kin, Jo­seph Sta­li­nin, hir­mu­hal­li­tus.

Vallankumoukseen joh­ta­neet im­pul­sii­vi­set ideat ins­pi­roi­vat mo­nia, vie­lä tä­nä päi­vä­kin. On kui­ten­kin traa­gis­ta, et­tä val­lan­ku­mouk­sel­li­set ei­vät pys­ty­neet täyt­tä­mään omien ideo­lo­gioi­den­sa lu­pauk­sia.

Au­ro­ra Pie­ta­rin Ne­va-joen ran­taan ank­ku­roi­dus­ta Au­ro­ra-pans­sa­ri­ris­tei­li­jäs­tä ka­pi­nal­li­set am­pui­vat tyh­jiä lau­kauk­sia Tal­vi­pa­lat­sia koh­ti pi­täen pa­lat­sin si­säl­lä ole­vat kau­hun val­las­sa. Len­nä­tin­lai­tos Pos­ti­lai­tok­sen ta­voin len­nä­tin­lai­tok­sel­la oli...

Tau­rian pa­lat­si Pet­ro­grad-neu­vos­ton pää­ma­ja (Pie­ta­rin, jo­ta kut­sut­tiin Pet­ro­gra­dik­si vuo­teen 1924 as­ti, kau­pun­gin­val­tuus­to). Neu­vos­to pe­rus­tet­tiin hel­mi­kuun val­lan­ku­mouk­sen jäl­keen haas­ta­jak­si vä­liai­kais­hal­li­tuk­sel­le. Useat sen jä­se­nis­tä – Trots­ki...

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.