Vallankumouksen marssi

Lähde matkalle kohti Yhdysvaltain historian suurinta sotaa

1754–1763

Ranskan ja intiaanien sota

Ranskan ja intiaanien sota oli osa paljon pidempää Ison-Britannian ja Ranskan välistä konfliktia, jota kutsuttiin seitsenvuotiseksi sodaksi. Sotaa käytiin Pohjois-Amerikan pohjoisosissa kahden vallan siirtokuntien välillä. Sen lopputuloksena Ranska menetti omat siirtokuntansa Pohjois-Amerikassa. Iso-Britannia käytti kuitenkin niin paljon rahaa tuohon sotaan, että se joutui koviin velkoihin, mikä puolestaan kannusti Ranskaa tukemaan Yhdysvaltain itsenäisyyttä.

1765

Leimaverolaki

Vuoteen 1764 mennessä Iso-Britannia oli velkaantunut 130 miljoonaa puntaa seitsenvuotisessa sodassa. Iso-Britannian oli keksittävä keino maksaa Pohjois-Amerikassa toimivalle armeijalleen, ja päätettiin, että siirtomaiden olisi tuettava sitä. Leimaverolaki vaati kansalaisia maksamaan veroa virallisista asiakirjoista ja paperitavarasta, ja sitä vastustettiin heti alusta asti, koska sen säätämisestä ei oltu yksimielisiä. Kansalaisten viha muuttui pian väkivallaksi eikä leimaveroa koskaan ryhdytty keräämään

1767–1770

Townshendin lait

Townshendin lait oli sarja säädöksiä, jotka Ison-Britannian hallitus sääti Pohjois-Amerikan siirtokunnilleen. Niillä säädettiin siirtokuntien asukkaat maksamaan korkeaa veroa maahantuoduista tuotteista, kuten lasista, maaleista, paperista ja teestä. Näin kerätyillä varoilla haluttiin varmistaa kuvernöörien ja tuomarien uskollisuus emämaata kohtaan ja luoda yleinen mielikuva siitä, että Isolla-Britannialla oli oikeus verottaa Pohjois-Amerikan siirtokuntia.

1770

Bostonin verilöyly

Verilöyly syntyi, kun meluisa väkijoukko kokoontui brittisotilaan ympärille ja paikalle saapui pian kahdeksan muuta brittisotilasta. Sotilaat ampuivat ihmisjoukkoon, tappoivat kolme ihmistä ja haavoittivat monia. Kaksi kuoli myöhemmin haavoihinsa. Sotilaat pidätettiin ja heitä syytettiin taposta mutta heidät vapautettiin tuomitsematta. Tapahtuma synnytti suurta Britannian vastaista mielialaa siirtokunnissa.

1773

Bostonin teekutsut

Britannia yritti saada siirtokunnat hyväksymään Townshendin teeveron ja sääti teelain, jonka nojalla Itä-Intian teeyhtiö sai luvan tuoda teetä Pohjois-Amerikkaan. Vastalauseena laille sen vastustajat nousivat laivoihin ja heittivät täysiä teelaatikoita mereen Bostonin satamassa. Parlamentin vastaus on tyly: se päätti sietämättömistä laeista, jotka kielsivät Massachusettsin osavaltiota huolehtimasta omasta hallinnostaan.

1774

Ensimmäinen siirtokuntien kongressi

12 Britannian 13:sta siirtokunnasta tapasi Philadelphian Carpenters’ Hallissa pohtimaan yhdessä, miten sietämättömät lait voitaisiin estää. He suunnittelivat kieltäytyvänsä tuomasta maahan tavaraa Isosta-Britanniasta niin kauan, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostuttaisiin. Koska ponnistelut eivät tuottaneet tulosta, seuraavana vuonna pidettiin toinen siirtokuntien kongressi, jossa valmisteltiin uhkaavaa Yhdysvaltain vapaussotaa.

1775

Lexingtonin ja ja Concordin taistelut

Kun Yhdysvaltain armeijan tiedustelujoukot saivat selville, että brittiarmeija aikoi marssia Concordiin, se kokosi nopeasti omat joukkonsa ja aloitti taistelun. Lexingtonissa brittien 700 sotilasta vastassa oli vain 77 siirtomaa-armeijan sotilasta, jotka oli pian voitettu. Britit jatkoivat etenemistään kohti Concordia aseita etsien, mutta 500 siirtomaasotilaan joukko pakotti heidät perääntymään. Se oli siirtomaajoukkojen ensimmäinen voitto.

1775

Bunker Hillin taistelu

Bostonin piirityksen aikana britit hyökkäsivät Bunker Hillissä ja Breed’s Hillissä asemissa olevia siirtomaajoukkoja vastaan. Vaikka britit voittivat taistelun, ne menettivät paljon punatakkeja, minkä vuoksi se oli tyhjä voitto. Sen sijaan siirtomaajoukkoihin se loi uskoa siitä, että ne kykenivät vastustamaan vihollistaan. Pian taistelun jälkeen kuningas Yrjö III julisti pian virallisesti siirtomaiden ryhtyneen kapinaan.