VANHA IMPERIUMI TUHOUTUU

Itävalta-Unkari korvaa Itävallan keisarikunnan

Kiista Saksan osavaltioiden perinteisten ohjaavien valtojen – Habsburgin suvun vuodesta 1278 hallitseman Itävallan ja pääministeri Otto von Bismarckin sekä kuningas Wilhelm I hallitseman, alati voimistuvan Preussin – välillä mahdollisti vihamielisyyden kehittymisen avoimeksi sodaksi.

Heikentynyt Itävallan keisarikunta, josta Unkari oli valmis irrottautumaan, hajosi, ja sen tilalle syntyi kankea Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Siinä kummankin valtion hallintoa johdettiin sekä itsenäisesti että mutkikkaan yhteisministerijärjestelmän välityksellä. Tämä ratkaisu Itävallan sisäiseen epävakauteen puolestaan toi mukanaan erinäisiä ongelmia. Esimerkiksi Unkarin epäoikeudenmukainen tapa kohdella muita kuin unkarilaistaustaisia kansalaisiaan teki näistä vastaanottavaisia Serbian ja Venäjän villitsemälle kiihotukselle, joka osoittautui erittäin myrkylliseksi Itävallan hallitsemassa Bosniassa 1914.

Nyt kun Itävallan perinteisesti hallitsemat alusmaat, Saksan lukuisat pienet ruhtinaskunnat, olivat Preussin hallitseman Pohjois-Saksan liiton alaisuudessa, Itävalta-Unkarin piti laajenemispyrkimyksissään suunnata katseensa Balkanille ja heikkenevään ottomaanien valtakuntaan.

Prinssi Edward VII ja kuningatar Alexandra vuonna 1896 Preussin ja Itävallan ratsujoukot kohtaavat Königgrätzin taistelussa, joka johti Preussin ratkaisevaan voittoon Ranskalaisia sotilaita Saksan-Ranskan sodassa