Iso-Britannia ja Ranska arvioivat toistensa voimia

Afrikan sekasortoinen tilanne kulminoitui siihen, että Ranska ja Iso-Britannia himoitsivat Niilin herruutta ja yhteyttä Afrikan siirtomaihin. Erityisesti Ranska koki Ison-Britannian Egyptin valtauksen 1882 uhkana ja lähetti nopeasti matkaan pienen armeijan kohti Fashodaa (nykyinen Etelä-Sudanin Kodok), missä näiden kahden imperiumin rintamalinjat kohtasivat.

Kuljettuaan 14 kuukautta Afrikan halki ranskalaiset joukot valtasivat Fashodan 10. heinäkuuta 1898. Täydennysjoukot kääntyivät kuitenkin takaisin, ja brittiläisten tykkiveneiden laivue imperialismin keulakuvan, Horatio Herbert Kitchenerin, johtamana saapui linnoitukselle. Molemmat osapuolet vaativat kohteliaasti linnoituksen herruutta, ja päätettiin, että kompromissiksi salkoon nostettaisiin sekä Britannian, Ranskan että Egyptin lippu. Kotona keskustelu sodasta kävi kuumana kummankin maan parlamenteissa. Vasta kun näytti siltä, että voitto olisi kiinni merimahdista, Ranskan kevyempi ja nopeampi laivasto joutui antautumaan raskaamman brittilaivaston edessä, ja virallinen raja sovittiin kahden suurvallan välille.

Britannian ja Ranskan suhteet normalisoituivat Fashodan tapahtumien sekä niiden demokraattisen päätöksen jälkeen. Valtioiden välinen kireys hävisi, ja vuosisatoja kestänyt ajoittainen verenvuodatus päättyi. Alkoi uusi aikakausi kohti liittoutumista.