Mailmaan historian käännekohtia
SAKSALAINEN JALKAVÄKISOTILAS KUVAILEE BARBAROSSAN ALKUPÄIVIÄ
Heinäkuussa rankkasateet kastelivat Itä Euroopan sotatantereet läpimäriksi. Sade oli niin rankkaa, että itärintaman joukot pysähtyivät niille sijoilleen, ja joukkokolonnien matka ruuhkautui kymmeniksi kilometreiksi sotilaiden odottaessa auringon pilkistystä pilvien takaa. Tämän ansiosta saarrettu puna-armeija sai järjestettyä rivinsä. Päätettiin tehdä vastahyökkäys, mutta Wehrmacht seisoi lujana kuin kallio ja pieksi neuvostojoukot edeten yhä pidemmälle kohti Smolenskia, joka antautui kuukauden ankaran taistelun jälkeen. Saksalaiset kärsivät nyt huomattavia menetyksiä, mutta Wehrmachtin kaiken tieltään tuhoava voima painoi päälle. Stalin alkoi käyttää poltetun maan taktiikkaa. Kaikki itärintaman sillat sekä tiet tuhottiin ja rautatiekiskot sabotoitiin. Vahva puolustus oli nyt ainoa keino, sillä itärintama eteni yhä lähemmäs neuvostovallan ydintä. Stalin ei kestänyt häviötä, ja kenraali Dmitry Pavlov teloitettiin, koska ei ollut pystynyt estämään Saksan etenemistä. Tämän jälkeen joukkojen komentajat eivät uskaltaneet antautua tai vetäytyä niin helposti. Siinä missä Stalin pani punaarmeijaa järjestykseen kautta linjan, Wehrmacht ryösti Minskin asukkaita.
”MATKAN VARRELLA NÄKYI PALAVIA KYLIÄ, VENÄLÄISSOTILAIDEN RUUMIITA, KUOLLEIDEN HEVOSTEN PÖHÖTTYNEITÄ RUHOJA SEKÄ POLTETTUJA JA RUOSTUVIA TANKKEJA”