Mailmaan historian käännekohtia
ETENEMINEN PYSÄHTYY
Barbarossan ensimmäinen vaihe oli ohi, ja Hitlerillä sekä hänen kenraaleillaan oli nyt harkinnan paikka. Mahdollisia reittejä oli kolme. Voitiin edetä Moskovaan tai ottaa riski pohjoisessa valloittamalla kommunismin kehto, Leningrad. Kolmas vaihtoehto oli kääntyä etelään kohti Neuvostoliiton runsaudensarvea Ukrainaa.
Hitler kumosi kenraaliensa mielipiteet ja ehdotti viimeksi mainittua vaihtoehtoa. Hän perusteli päätöstään sillä, että oli tärkeää saada haltuun Bakun öljykentät sekä neuvostoteollisuuden keskus, Harkova. Tämä heikentäisi Moskovan hyökkäysten voimaa, mutta johtamistaitoihinsa täysin uskova Führer uskoi, että hän tiesi parhaiten. Asiasta oltiin voimakkaasti eri mieltä lähes koko elokuun ajan, ja samalla menetettiin arvokasta aikaa Neuvostoliiton lopulliselta murskaamiselta. Hengähdystauko oli juuri sitä, mitä puna-armeija tarvitsi. Elokuun puoleenväliin mennessä länteen oli viety 200 uutta divisioonaa, ja vaikka saksalaiset olivat ovelampia taistelijoita, joukkojen määrä alkoi olla yhtä suuri. Tasaväkisyydestä huolimatta seuraava Kiovan taistelu oli puna-armeijan historian suurin häviö. Saksalaiset valtasivat Umanin, ja neuvostojoukot olivat hätää kärsimässä myös pohjoisessa. Symboliarvoltaan tärkeä Leningradin kaupunki oli valloitettu syyskuussa, ja Venäjän entisessä pääkaupungissa kuoli päivittäin 300 siviiliä. Nälkä sai ihmiset syömään kissoja, koiria ja lintuja. Kannibalismiltakaan ei vältytty.