Mailmaan historian käännekohtia
KENRAALI PAKKANEN
Neuvostojoukot olivat varautuneet pakkaseen ja varustettu toppavaatteilla sekä erikoisyksiköillä – kuten hiihtojoukoilla ja aseiden sekä tykkien kuljetusahkioilla. Saksalaisten varustus sen sijaan oli olematon. Hitlerin luottamus nopeaan voittoon merkitsi sitä, että vain harvat sotilaat oli varustettu talvivaatteilla pakkasta vastaan, ja tulokset olivat sen mukaiset. Aseet jumiutuivat ja niitä oli vaikea käyttää hansikkaat kädessä. Muonavarat jäätyivät, moottorit leikkasivat kiinni jäänestoaineen puutteessa ja kovat lumimyrskyt pitivät ilmavoimat maassa. Paleltumat olivat niin pahoja, että 14 000 sotilaan raajoja piti amputoida. Itärintaman huoltoyhteys oli pääosin hevosten varassa ja siksi täysin puutteellista. Puna-armeijan vastaisku 5. joulukuuta teki suurta tuhoa 88 neuvostodivisioonan törmätessä Saksan linjaan yli 800 kilometrin rintamalla.
Se murskasi jo valmiiksi uupuneiden saksalaisjoukkojen päättäväisyyden, mutta Hitler ei aikonut myöntää tappiota ja määräsi von Bockin pitämään pintansa. Päätös oli jääräpäinen ja kuvasi Führerin liiallista itseluottamusta kenraalina. Puna-armeijan etulyöntiasema pani alulle Wehrmachtin häviöiden sarjan ja raivostutti Hitlerin . Von Rundstedt, von Brauchitsch ja von Bock vapautettiin tehtävistään Hitlerin sekoittaessa pakkaansa. Günther von Kluge ylennettiin sotamarsalkaksi, kun taas Hitler itse otti ylipäällikön roolin. Muutoksilla ei ollut toivottavaa vaikutusta, ja suoritettiin taktinen vetäytyminen. Panssaridivisioonat vetäytyivät
322 kilometriä länteen Moskovan taistelun aloituspaikalle. Barbarossa oli epäonnistunut.
”TUULI PISTELEE KASVOJA NEULOJEN TAVOIN JA PUHALTAA SUOJAAVIEN PÄÄHINEIDEN JA HANSIKKAIDEN LÄPI. SILMÄT VUOTAVAT NIIN, ETTÄ ON VAIKEA NÄHDÄ MITÄÄN.” WEHRMACHTIN KENRAALI GOTTHARD HEINRICI ANKARISSA SÄÄOLOSUHTEISSA