Mailmaan historian käännekohtia
HISTORIAN PISIMMÄT 13 PÄIVÄÄ
Kuuban ohjuskriisin eteneminen päivä päivältä
16. lokakuuta
Presidentti
Kennedylle näytetään tiedustelukuvia Neuvostoliiton ohjustukikohdasta, joka on rakenteilla Kuubaan. Kennedy jatkaa julkisesti entiseen malliin mutta neuvottelee salassa mahdollisista ilmahyökkäyksistä tai saarrosta Kuuban rannoille.
17. lokakuuta
Kennedy jatkaa julkisissa velvollisuuksissaan normaalisti ollen sitä mieltä, että on parempi pitää kulissit kunnossa kuin herättää huolta. Hän lounastaa Libyan kruununprinssi Hassanin kanssa ja käy Connecticutissa antamassa tukensa demokraattien vaaliehdokkaille.
18. lokakuuta
Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko väittää kivenkovaan, että Neuvostoliitto auttaa Kuubaa puhtaasti puolustuksen nimissä eikä aiheuta uhkaa USA:lle. Kennedy varoittaa Gromykoa, että seuraamukset olisivat vakavat, jos Kuubasta löytyisi Neuvostoliiton ydinaseita.
19. lokakuuta
Kennedy suuntaa Ohioon ja Illinoisiin kampanjamatkalle, josta on sovittu jo ennen ohjuskriisiä. Kennedyn poissa ollessa hänen neuvonantajansa jatkoivat kiivasta keskustelua siitä, mikä olisi paras tapa toimia Kuuban kriisissä.
20. lokakuuta
Kennedy palaa Washingtoniin, ja viiden tunnin tiiviin keskustelun jälkeen tehdään lopulta päätös Kuuban saarrosta tai ”karanteenista”. Ensin tehdään sotilaallisia ja laivastollisia suunnitelmia, ja sitten luonnostellaan puhe, jolla ilmoitetaan asiasta kansalaisille.
21. lokakuuta
Jälleen yksi molemminpuolisten neuvotteluiden ja puhelinkeskustelujen päivä. Taktinen ilmakomentaja Walter Sweeney kertoo Kennedylle, että ilmaisku Kuubaan ei takaisi kaikkien Kuubassa olevien neuvosto-ohjusten tuhoutumista.
22. lokakuuta
Kennedy kertoo Yhdistyneiden kuningaskuntien pääministerille Harold Mac Millanille kriisistä ja kirjoittaa Hruštšoville kirjeen. Kennedy kirjoittaa: ”En usko, että sinä tai kukaan järjissään oleva ihminen […] johtaisi maailmaa sotaan, jossa yksikään maa ei voisi voittaa.” Hän pitää puheen myös Yhdysvaltain televisiossa.
23. lokakuuta
USA:n ”karanteenilaivat” asettuvat paikoilleen Kuuban ympärillä samalla, kun neuvostosukellusveneet lymyilevät syvyyksissä. Kennedy pyytää Hruštšovilta, ettei yksikään Neuvostoliiton alus lähestyisi Kuubaa. Robert Kennedy vierailee Neuvostoliiton suurlähetystössä tapaamassa suurlähettilästä.
24. lokakuuta
Hruštšov vastaa Kennedyn kirjeisiin vihamielisesti ja syyttää USA:ta uhkailusta. ”Ette enää vetoa järkisyihin”, Neuvostoliiton pääministeri vastaa. ”Uhkaatte, että ellemme suostu vaatimuksiisi, aiotte käyttää voimaa.”
25. lokakuuta
Kennedy kirjoittaa Hruštšoville pyytäen Neuvostoliiton vetäytymistä Kuubasta ja hylkää YK:n pääsihteeri U Thantin ehdotuksen neuvotteluajasta, jonka ajaksi Neuvostoliiton ohjukset saisivat jäädä Kuubaan. YK:ssa käydään kiivaita keskusteluja USA:n ja Neuvostoliiton välillä.
26. lokakuuta
Castro kirjoittaa Hruštšoville pyytäen tätä olemaan antamatta periksi, vaikka se tarkoittaisi katastrofaalista voimankäyttöä. Hruštšov ottaa kuitenkin yhteyttä Kennedyyn ja ehdottaa ratkaisua. Neuvostoliitto poistaa ydinaseensa Kuubasta, jos USA:n armeija poistaa omat ydinaseensa Turkista ja Italiasta.
27. lokakuuta
Neuvosto-ohjukset ampuvat alas USA:n U-2-koneen Kuuban ilmatilassa, ja koneen pilotti menehtyy. Samanaikaisesti ydinaseella varustetun neuvostosukellusvene joutuu iskun kohteeksi. Robert Kennedy tapaa salaa Neuvostoliiton suurlähettilään ja varovaisista ehdoista sovitaan.
28. lokakuuta
Moskovan radiossa kerrotaan, että Neuvostoliitto on suostunut lähtemään Kuubasta, jos USA ei yritä koskaan enää hyökätä Kuubaan ja vie massatuhoaseensa pois Neuvostoliiton lähialueilta. Castro on raivoissaan, koska kuulee uutiset radiosta.