Jo­di Arias

Mus­ta­suk­kai­nen rai­vo­tar

Najsmurhaajat - - Sisällys - TEKSTI TANITA MATTHEWS

YLEENSÄ VAIN LAULUISSA MATKUSTETAAN TUHAT KILOMETRIÄ RAKASTETUN VUOKSI, MUT­TA TRAVIS ALEXANDERILLE JO­DI ARIASIN SALAINEN MATKA

OSOITTAUTUI HÄ­NEN PAHIMMAKSI PAINAJAISEKSEEN

Van­ha sa­nan­las­ku sa­noo: ”Hel­vet­ti ei ole mi­tään tor­ju­tun nai­sen rai­von rin­nal­la”, ja 30-vuo­tias Travis Alexan­der, mo­ti­vaa­tio­pu­hu­ja ja myyn­tie­dus­ta­ja, sai ko­kea tä­män ka­rul­la ta­val­la. Kun tap­pa­ja ja en­ti­nen tyt­töys­tä­vä Jo­di Arias sei­soi hä­nen ve­ri­sen ruu­miin­sa vie­res­sä hä­nen Me­sas­sa si­jait­se­vas­sa ko­dis­saan, hän lo­pul­ta an­toi pe­rik­si tä­män ki­hi­se­väl­le rai­vol­le. Hän oli yrit­tä­nyt tais­tel­la vas­taan Ariasin is­kies­sä rai­vok­kaas­ti veit­sel­lä, mut­ta kun Arias viil­si hä­nen kurk­kun­sa au­ki, hän me­net­ti ta­jun­tan­sa mel­kein he­ti. Pis­to­haa­vat ei­vät ol­leet hen­gen­vaa­ral­li­sia, ku­ten syyt­tä­jä myö­hem­min to­te­si, mut­ta kau­lan viil­to oli niin ra­ju, et­tä se va­hin­goit­ti Alexan­de­rin kur­kun­pää­tä ja pää­val­ti­moa ja pää mel­kein ir­to­si. Arias ei kui­ten­kin ol­lut vie­lä lo­pet­ta­nut – seu­raa­vak­si hän am­pui luo­din Alexan­de­rin oi­ke­aan ohi­moon.

Alexan­de­rin ta­los­sa mur­ha­paik­ka oli jä­tet­ty sel­lai­sek­si kuin se oli. Kyl­py­huo­neen laa­tat ja al­las­kaap­pi oli­vat ve­res­sä, kyl­py­huo­neen oven edes­sä ole­va mat­to oli ve­res­tä mär­kä, ja lyy­his­ty­nyt ruu­mis oli jää­nyt mä­tä­ne­mään suih­ku­kop­piin ja odot­ta­maan, et­tä jo­ku löy­täi­si sen. Ul­ko­puo­lel­la sei­näs­sä ole­va ve­ri­nen käm­me­nen­jäl­ki ker­toi kamp­pai­lus­ta. Arias oli kui­ten­kin paen­nut Uta­hiin ta­voit­te­le­maan tois­ta ”mah­dol­lis­ta rak­kau­den koh­det­ta”, mies­tä, jol­la ei ol­lut aa­vis­tus­ta­kaan, et­tä Arias oli vain tun­te­ja ai­em­min mur­han­nut jon­kun. Kuin­ka hän oli­si sen voi­nut tie­tää? Arias oli syyt­tä­jä Juan Mar­ti­nezin mu­kaan men­nyt ää­rim­mäi­syyk­siin peit­tääk­seen jäl­ken­sä ja sit­ten yrit­tä­nyt jat­kaa nor­maa­liin ta­paan. Pian hän kui­ten­kin jou­tui ah­din­koon, kun hä­nen yli 3000 ki­lo­met­rin reis­sun­sa jo­kai­nen yk­si­tyis­koh­ta pal­jas­tet­tiin va­la­mie­his­töl­le syyt­tä­jän yrit­täes­sä to­dis­taa, et­tä Arias oli suun­ni­tel­lut Alexan­de­rin raa'an mur­han.

Pak­ko­miel­le

Kun Arias pi­dä­tet­tiin Alek­san­de­rin mur­haan liit­tyen 15. hei­nä­kuu­ta 2008 vain pa­ri päi­vää hä­nen 29. syn­ty­mä­päi­vän­sä jäl­keen, ri­ko­set­si­vä Es­te­ban Flo­re­sil­ta ei kes­tä­nyt kau­an osoit­taa, et­tä Ariasin mat­kas­sa 2.–7. ke­sä­kuu­ta 2008 Uta­hiin ei ol­lut mi­tään jär­keä. Hä­nel­le oli ker­ty­nyt tu­han­sia mat­ka­ki­lo­met­re­jä,

vaik­ka nii­tä oli­si pi­tä­nyt ker­tyä vain joi­ta­kin sa­to­ja. Hän ker­toi po­lii­sil­le, et­tä oli läh­te­nyt Salt La­ke Ci­tyyn osal­lis­tuak­seen se­mi­naa­riin Ry­an Burn­sin kans­sa mut­ta oli ek­sy­nyt mat­kal­la. Mur­ha­oi­keu­den­käyn­nis­sä Burns to­dis­ti va­lan no­jal­la, et­tä kun Arias oli il­mes­ty­nyt hä­nen luok­seen 5. ke­sä­kuu­ta, ”hän oli kun­nos­sa... hän nau­roi pik­ku­ju­tuil­le, niin kuin ku­ka ta­han­sa. Mi­nus­ta ei ker­taa­kaan si­nä päi­vä­nä tun­tu­nut, et­tä jo­kin oli­si vi­nos­sa.” Kun Alexan­de­rin ruu­mis löy­det­tiin nel­jä päi­vää myö­hem­min, po­lii­si al­koi ke­rä­tä tie­toa hä­nen ys­tä­vil­tään ja per­heel­tään. Pää­osin kaik­kien epä­luu­lo koh­dis­tui Alexan­de­rin en­ti­seen ”väi­jy­jä­tyt­töys­tä­vään” Aria­siin, joka sil­lä het­kel­lä oli mel­kein 2000 ki­lo­met­rin pääs­sä Yre­kas­sa Ka­li­for­nias­sa.

He oli­vat ta­van­neet kon­fe­rens­sis­sa Las Ve­ga­sis­sa syys­kuus­sa 2006. Vaik­ka Alexan­der oli päät­tä­nyt ol­la me­ne­mät­tä nai­mi­siin nuo­re­na ja tun­net­tiin ys­tä­vien­sä kes­kuu­des­sa jon­kin­lai­se­na nais­ten­mie­he­nä, poi­ka­mie­hen elä­mä al­koi tun­tua hä­nes­tä tyl­säl­tä. En­sim­mäi­sen ta­paa­mi­sen jäl­keen hän ja Arias, free­lance­va­lo­ku­vaa­ja ja myyn­tie­dus­ta­ja, pu­hui­vat pu­he­li­mes­sa joka päi­vä ja tun­si­vat he­ti yh­tey­den vä­lil­lään. Si­de hei­dän vä­lil­lään oli niin vah­va, et­tä Arias pyy­si pa­rin kuu­kau­den ku­lut­tua Alexan­de­ria kas­ta­maan hä­net Alexan­de­rin us­koon eli mor­mo­nik­si, ja pa­ri al­koi seu­rus­tel­la seu­raa­van vuo­den hel­mi­kuus­sa. Yh­tei­nen us­ko lä­hen­si hei­tä mut­ta ai­heut­ti myös konflik­tin, kos­ka he te­ki­vät tois­tu­vas­ti syn­tiä har­ras­ta­mal­la sek­siä en­nen avio­liit­toa.

Vii­den kuu­kau­den ku­lut­tua Arias tut­ki poi­kays­tä­vän­sä pu­he­lin­ta ja löy­si Alexan­de­rin ja toi­sen nai­sen vä­li­siä flirt­tai­le­via vies­te­jä. Luot­ta­mus oli pe­tet­ty mo­lem­min puo­lin, ja he päät­ti­vät ot­taa ai­ka­li­sän suh­tees­saan. Vaik­ka ero­pää­tös oli ol­lut yh­tei­nen, Arias muut­ti Ka­li­for­nias­ta Arizo­naan, ja eros­ta huo­li­mat­ta pa­ri ta­pai­li edel­leen sil­loin täl­löin ja har­ras­ti sek­siä. Jou­lu­kuus­sa Alexan­der oli val­mis jat­ka­maan elä­mään­sä ja aloit­ta­maan taas nais­ten ta­pai­le­mi­sen. Hän oli to­den­nut, et­tä ha­luai­si aset­tua aloil­leen, mut­ta ei Ariasin kans­sa.

Hän tun­nus­ti Aria­sil­le tun­te­van­sa ve­toa tois­ta nais­ta,

Ma­rie ”Mi­mi” Hal­lia, koh­taan, jon­ka hän tun­si us­kon­nol­li­sis­ta pii­reis­tään. Pal­jas­tus rai­vos­tut­ti Aria­sia, joka oli jo ai­em­min osoit­ta­nut ole­van­sa ai­lah­te­le­va puh­kot­tu­aan Alexan­de­rin ren­kaat kah­des­ti ja lä­he­tet­ty­ään Alexan­de­rin en­ti­sel­le tyt­töys­tä­väl­le uh­kaa­via säh­kö­pos­ti­vies­te­jä. Mo­net Alexan­de­rin ys­tä­vät ku­vai­li­vat Aria­sia sa­nal­la ”pak­ko­miel­tei­nen”. ”Hän ha­lusi mor­sia­mek­si”, Martinez ker­toi Real Crime -lehdelle mie­li­puo­li­ses­ta Aria­sis­ta, ”ei­kä Travis eri­tyi­sem­min in­nos­tu­nut aja­tuk­ses­ta.” Alexan­de­rin kan­nal­ta oli va­li­tet­ta­vaa, et­tei Hall vas­tan­nut hä­nen tun­tei­siin­sa. Hall ha­lusi eh­dot­to­mas­ti pi­tää hei­dän suh­teen­sa pla­to­ni­se­na. Alexan­der ha­lusi viet­tää ai­kaa Hal­lin kans­sa, ja hän päät­ti vie­dä Hal­lin mat­kal­le Tek­sa­siin 10. ke­sä­kuu­ta 2008 – mat­kal­le, jol­le oli alun pe­rin ai­ko­nut vie­dä Ariasin.

Arias ker­toi et­si­vä Flo­re­sil­le, et­tei ol­lut näh­nyt Alexan­de­ria huh­ti­kuun jäl­keen ja et­tä he oli­vat vii­mek­si har­ras­ta­neet sek­siä nii­hin ai­koi­hin, kun hän muut­ti ta­kai­sin Ka­li­for­ni­aan. Hän ker­toi pu­hu­neen­sa Alexan­de­rin kans­sa päi­vää en­nen tä­män kuo­le­maa ol­les­saan mat­kal­la Uta­hiin Burn­sia ta­paa­maan ja et­tä Alexan­der oli ”mu­ka­va ja ys­tä­väl­li­nen, mut­ta kuu­los­ti louk­kaan­tu­neel­ta”. Flo­res ei us­ko­nut hä­nen ta­ri­naan­sa ja huo­maut­ti, et­tä Ariasin pu­he­lin oli sam­mu­tet­tu Las Ve­ga­sis­sa ja avat­tu vas­ta, kun Arias oli jo Alek­san­de­rin ko­tio­sa­val­tios­sa Arizo­nas­sa. Sil­ti Arias väit­ti,

ARIAS AJATTELI”, MARTINEZ KER­TOI REAL CRIME -LEHDELLE, ”ET­TÄ JOS HÄN EI OL­LUT SE OIKEA ALEXANDERILLE, SE TARKOITTI LOPPUA TÄLLE. HÄN KÄVI ALEXAN­DE­RIN KIMPPUUN TARKOITUKSENAAN TAPPAA TÄ­MÄ.

Vaik­ka Arias mur­tui, sa­dat kat­so­jat hur­ra­si­vat oi­keus­sa­lin ul­ko­puo­lel­la, kun kah­dek­san

mie­hen ja nel­jän nai­sen muo­dos­ta­ma va­la­mie­his­tö to­te­si

hä­net syyl­li­sek­si mur­haan.

et­tei ol­lut men­nyt ta­paa­maan Alexan­de­ria, vaik­ka 18 tun­nin pi­tui­nen jak­so hä­nen Uta­hin-mat­kas­taan oli epä­sel­vä sen­kin jäl­keen, kun hän ker­toi kah­des­ta tauos­ta, jol­loin oli py­säh­ty­nyt nuk­ku­maan, au­ton rik­kou­tu­mi­ses­ta ja sii­tä, et­tä oli ol­lut täy­sin ek­syk­sis­sä. Flo­res ker­toi, et­tä heil­lä oli ku­via, jot­ka osoit­ti­vat Ariasin ali­bin vää­räk­si.

Alek­san­de­rin pe­su­ko­nees­ta löy­ty­nees­tä mä­räs­tä ka­me­ras­ta pe­las­te­tuis­sa va­lo­ku­vis­sa ri­kos­pai­kal­ta oli päi­väys ja kel­lon­ai­ka sil­tä ajal­ta, jol­loin Alexan­der oli ta­pet­tu. Ku­vis­sa nä­kyi alas­ton Arias vuo­tees­sa ja alas­ton Alexan­der suih­kus­sa. Arias väit­ti edel­leen, et­tei ol­lut tap­pa­nut Alexan­de­ria ja et­tei hän ol­lut ol­lut siel­lä si­nä päi­vä­nä. Sen sijaan hän ky­syi: ”On­ko var­maa, et­tei ku­via ole otet­tu jo­hon­kin toi­seen ai­kaan?” Arias ei tien­nyt, et­tä yh­des­sä ku­vis­ta hän raa­ha­si Alexan­de­rin ve­ris­tä ruu­mis­ta lat­tian poik­ki.

Ariasin ti­lan­ne muut­tui tu­ka­lam­mak­si, kun ri­kos­tut­ki­ja näyt­ti kol­me eri DNA-näy­tet­tä, jot­ka to­dis­ti­vat, et­tä Arias oli ol­lut pai­kal­la: hius, jos­sa oli kar­va­tup­pi tal­lel­la, hä­nen ver­taan se­koit­tu­nee­na Alexan­de­rin ve­reen ja hä­nen käm­me­nen­jäl­ken­sä vain pa­rin met­rin pääs­sä Alexan­de­rin ruu­miis­ta. Flo­res tyr­mä­si jo­kai­sen te­ko­syyn ja väit­teen, jon­ka Arias esitti yrit­täes­sään kiis­tää kiis­tä­mät­tö­män: ”Mi­kään to­dis­te ei osoi­ta, et­tä te­ki­jä oli­si ku­kaan muu kuin si­nä”, Flo­res il­moit­ti. Kun po­lii­si oli kuu­lus­tel­lut Aria­sia kuu­kau­den, Arias muut­ti ker­to­mus­taan. Hän myön­si ol­leen­sa pai­kal­la ja esitti epä­mää­räi­sen ker­to­muk­sen kah­des­ta tun­keu­tu­jas­ta, jot­ka tap­poi­vat Alexan­de­rin ja uh­ka­si­vat Ariasin per­het­tä, jos hän pu­hui­si. Hän pi­ti kiin­ni täs­tä ta­ri­nas­ta seu­raa­vat kak­si vuot­ta, en­nen kuin myön­si vuon­na 2010 odot­taes­saan 2. tam­mi­kuu­ta 2013 al­ka­nut­ta oi­keu­den­käyn­tiä tap­pa­neen­sa Alexan­de­rin it­se­puo­lus­tuk­sek­si.

Ben­saa liek­kei­hin

Tä­pö­täy­des­sä oi­keus­sa­lis­sa, Alexan­de­rin ja Ariasin per­hei­den edes­sä, Ma­rico­pan apu­lais­pii­ri­syyt­tä­jä Martinez esitti avaus­pu­heen­vuo­ron­sa. Ku­va­tes­saan Aria­sia, joka oli jos­kus kut­su­nut uh­ria ”lah­jak­si elä­mäs­sään”, hän sa­noi: ”Hän pal­kit­si Travis Vic­tor Alexan­de­rin rak­kau­den is­ke­mäl­lä veit­sen tä­män rin­taan. Ja te­hän tie­dät­te, et­tä hän oli hy­vä mies Ariasin mu­kaan ja hy­vän mie­hen mää­ri­tel­män mu­kaan? Arias viil­si hä­nen kurk­kun­sa au­ki palk­kiok­si sii­tä, et­tä hän oli hy­vä mies. Ja en­tä se lah­ja? Sen Arias tu­ho­si am­pu­mal­la luo­din Alexan­de­rin pää­hän.” Martinez ai­koi to­dis­taa va­la­mie­his­töl­le, et­tä Arias oli suun­ni­tel­lut mur­han. ”Arias ajatteli”, Martinez ker­toi Real Crime -lehdelle, ”et­tä jol­lei hän ol­lut se oikea Alexanderille, se tarkoitti loppua mie­hel­le. Hän kävi Alexan­de­rin kimppuun tarkoituksenaan tappaa tä­mä.”

Vain viik­ko en­nen Ariasin mat­kaa Ariasin iso­van­hem­mat oli­vat teh­neet il­moi­tuk­sen mur­ros­ta ko­to­naan Yre­kas­sa Ka­li­for­nias­sa, jos­sa Arias asui sii­hen ai­kaan. Mo­nia ta­va­roi­ta oli va­ras­tet­tu, mu­kaan lu­kien Ariasin isoi­sän omis­ta­ma .25-ka­lii­pe­ri­nen ase. Alexan­der am­mut­tiin sel­lai­sel­la aseel­la. Ri­kos­pai­kal­ta löy­tyi hyl­sy, mut­ta aset­ta ei löy­det­ty kos­kaan.

Arias myön­si myö­hem­min, et­tä oli heit­tä­nyt aseen au­tio­maa­han pae­tes­saan. Veis­tä, jol­la uh­ria puu­ko­tet­tiin ja viil­let­tiin, ei ole myös­kään kos­kaan löy­det­ty. Martinez kes­kit­tyi sel­vit­tä­mään yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti Ariasin tar­kan suun­ni­tel­man ja har­kin­nan en­nen tä­män mat­kaa Uta­hiin. Arias oli vuok­ran­nut au­ton

Bud­get Rent A Car -vuok­raa­mos­ta Red­din­gis­tä, joka si­jait­see noin kah­den tun­nin mat­kan pääs­sä Yre­kas­ta ete­lään. Hä­nen ko­ti­kau­pun­gis­saan­kin oli au­to­vuok­raa­mo­ja, jo­ten mik­si hän mat­kus­ti niin kau­as vuok­ra­tak­seen au­ton? Arias väit­ti, et­tä hän oli et­si­nyt Bud­get Rent A Car -vuok­raa­moa, ja vaih­toeh­to­ja oli kak­si: toi­nen poh­joi­ses­sa, toi­nen ete­läs­sä. Kos­ka hä­nen vel­jen­sä asui ete­läs­sä, hän päät­ti läh­teä Red­din­gin au­to­vuok­raa­moon. Ka­li­for­nian ja Uta­hin vä­li­nen matka oli pi­tuu­del­taan noin 1200 kilometriä, mut­ta kun hän pa­laut­ti au­ton 7. ke­sä­kuu­ta, hän oli aja­nut sil­lä lä­hes nel­jä ker­taa tuon mat­kan.

Po­lii­si­kuu­lus­te­lus­sa Ariasin äi­ti ker­toi, et­tä kun hän pu­hui tyt­tä­ren­sä kans­sa Alek­san­de­rin mur­has­ta, Arias to­te­si, et­tä hä­nel­lä oli kui­tit to­dis­tee­na sii­tä, et­tei hän ol­lut lä­hel­lä­kään Arizo­naa si­nä päi­vä­nä. Syyt­tä­jä löy­si sen sijaan Sa­li­na­sis­sa si­jait­se­van Wal­mar­tin kui­tin, joka osoitti, et­tä Arias oli os­ta­nut vii­den gal­lo­nan ben­sii­ni­ka­nis­te­rin 2. ke­sä­kuu­ta. Yn­nä­tes­sään yh­teen ki­lo­met­rit Martinez ym­mär­si, et­tä yh­des­sä kah­den muun ka­nis­te­rin kans­sa, jot­ka Arias oli ai­em­min myön­tä­nyt ot­ta­neen­sa mu­kaan mat­kal­le, ben­sii­ni oli riit­tä­nyt Arizo­naan saak­ka il­man, et­tä Ariasin oli tar­vin­nut py­säh­tyä tank­kaa­maan.

Syyt­tä­jä väit­ti, et­tä Arias oli suun­ni­tel­lut mat­kan Alexan­de­rin luok­se ja oli yrit­tä­nyt peittää jäl­ken­sä vält­te­le­mäl­lä huol­toa­se­mia ja täyt­tä­mäl­lä polt­toai­ne­säi­liön niis­tä vii­den gal­lo­nan ka­nis­te­reis­ta, jot­ka hä­nel­lä oli mu­ka­naan.

Puolustus kui­ten­kin väit­ti, et­tä Arias ot­ti ai­na ka­nis­te­rei­ta mu­kaan pit­kil­le mat­koil­le, var­sin­kin jos hä­nen tar­vit­si mat­kus­taa au­tio­maan poik­ki, ja et­tä hän oli lai­nan­nut kak­si en­ti­sel­tä kump­pa­nil­taan ja os­ta­nut vie­lä kol­man­nen Sa­li­na­sin Wal­mar­tis­ta. Reit­tiä tut­kit­tu­aan Arias oli kui­ten­kin to­den­nut, et­tä kol­mat­ta ka­nis­te­ria ei tar­vit­tu, ja oli pa­laut­ta­nut sen sa­ma­na päi­vä­nä ja ot­ta­nut mat­kal­le vain kak­si ka­nis­te­ria.

Syyt­tä­jä väit­ti te­koa har­ki­tuk­si mur­hak­si, mut­ta puolustus

PUOLUSTUS ESITTI ARIASIN MURTUNEENA, ALEXAN­DE­RIN PAHOINPITELEMÄNÄ NAISENA.

an­toi Aria­sis­ta ku­van murtuneena naisena, jo­ta Alexan­der oli pa­hoin­pi­del­lyt. Alyce LAVIO­LET­TE, per­he­vä­ki­val­lan asian­tun­ti­ja, ana­ly­soi pe­rin­poh­jai­ses­ti 16-si­vui­sen vies­tin, jon­ka Alexan­der oli lä­het­tä­nyt Aria­sil­le ja jos­sa Alexan­der uh­ka­si Aria­sia, ver­ta­si tä­tä Adolf Hit­le­riin, pa­ho­lai­seen ja pros­ti­tuoi­tuun ja hauk­kui sek­su­aa­li­ses­ti. LAVIO­LET­TE luet­te­li myös lu­kui­sia nai­sia, joi­den kans­sa Alexan­der oli vaih­ta­nut flirt­tai­le­via ja avoi­men sek­su­aa­li­sia vies­te­jä ai­ka­na, jol­loin hä­nel­lä oli sek­si­suh­de Ariasin kans­sa.

Arias il­moit­ti, et­tä Alexan­de­rin kuo­lin­päi­vä­nä hän oli pu­dot­ta­nut Alek­san­de­rin kal­liin ka­me­ran hei­dän ol­les­saan kyl­py­huo­nees­sa ja et­tä Alexan­der oli suut­tu­nut ja tö­näis­syt hä­net maa­han. Sit­ten hän am­pui Alexan­de­ria ja tais­te­li hen­ken­sä edes­tä. Hän ei soit­ta­nut hä­tä­nu­me­roon, kos­ka ”ei osan­nut ku­vi­tel­la”, et­tä ker­toi­si ke­nel­le­kään, mi­tä oli teh­nyt.

Huo­mio Aria­siin

Ariasin muis­ti ai­heut­ti muu­ta­mia on­gel­mia oi­keu­den­käyn­nin ai­ka­na. Hän oli to­dis­ta­ja­nai­tios­sa yh­teen­sä 18 päi­vää 4. hel­mi­kuu­ta 2013 al­kaen. Ko­ko sen ajan hän väit­ti muis­tin­sa ole­van ”su­mea” sen suh­teen, mi­tä ta­pah­tui hä­nen hyö­kä­tes­sään Alexan­de­rin kimppuun 4. ke­sä­kuu­ta 2008. Martinez kui­ten­kin hyök­kä­si Aria­sia vas­taan ker­ta toi­sen­sa jäl­keen ja esitti to­si­seik­ko­ja, jot­ka osoit­ti­vat hä­nen vie­rai­lun­sa ol­leen har­kit­tu.

”En tie­dä ke­tään, joka läh­ti­si ta­paa­maan en­tis­tä poi­kays­tä­vään­sä tai kump­pa­ni­aan sek­si mie­les­sään ja ot­tai­si mu­kaan­sa aseen tai veit­sen”, Martinez sa­noi.

Martinez pu­hui va­la­mie­his­töl­le ja pal­jas­ti, et­tä Arias oli vuok­ran­nut au­ton va­jaan 150 ki­lo­met­rin pääs­sä ko­ti­kau­pun­gis­taan ole­vas­ta au­to­vuok­raa­mos­ta. Kun vuok­raa­mo an­toi hä­nel­le pu­nai­sen au­ton, hän vaa­ti val­kois­ta, jot­ta ei he­rät­täi­si niin pal­jon huo­mio­ta. Kun Arias oli men­nyt au­to­vuok­raa­moon, hä­nel­lä oli ol­lut vaa­len­ne­tut hiuk­set. Alek­san­de­rin kuo­le­maa en­nen ja kuo­le­man ai­ka­na ote­tuis­sa ku­vis­sa hius­ten vä­ri oli kui­ten­kin muut­tu­nut tum­man­rus­keak­si, mi­kä oli yl­lät­tä­nyt myös Burn­sin, sil­lä hän oli näh­nyt Ariasin vain ker­ran, en­nen kuin tä­mä vär­jä­si hiuk­sen­sa. Arias oli py­säy­tet­ty Uta­his­sa, kos­ka po­lii­si huo­ma­si, et­tä re­kis­te­ri­kil­pi oli pois­tet­tu edes­tä ja ta­ka­na kil­pi oli kään­net­ty ylö­sa­lai­sin niin, et­tei si­tä pys­ty­nyt lu­ke­maan. Martinez väit­ti, et­tei mi­kään näis­tä asiois­ta ol­lut sat­tu­maa, et­tei­vät ne ol­leet yk­sit­täi­siä te­ko­ja, vaan osa juon­ta, jol­la Arias yritti hui­ja­ta kaik­ki us­ko­maan, et­tei hän ol­lut tap­pa­ja.

Arias ken­ties pys­tyi an­ta­maan se­li­tyk­sen kai­kil­le niil­le sei­koil­le, sil­lä hän osa­si väis­tel­lä tai­ta­vas­ti ky­sy­myk­siä. ”En tie­dä” oli yk­si hä­nen suo­sik­ki­vas­tauk­sis­taan, kun hän­tä pyy­det­tiin muis­te­le­maan joi­ta­kin hä­nen kan­nal­taan hai­tal­li­sia tie­to­ja. Martinez kui­ten­kin tie­si, et­tä ma­te­ma­tiik­ka ja lu­vut ei­vät va­leh­del­leet. ”Odo­tin ti­lai­suut­ta esit­tää nä­mä to­dis­teet, ja sen ai­ka koit­ti, kun hän oli to­dis­ta­ja­nai­tios­sa”, Martinez ker­toi Real Crime -lehdelle. Arias väit­ti jär­käh­tä­mät­tä, et­tä hän oli pa­laut­ta­nut Sa­li­na­sin Wal­mar­tis­ta os­ta­man­sa kol­man­nen ben­sii­ni­ka­nis­te­rin. Mut­ta kun myy­mä­län työn­te­ki­jä Aman­da Webb esitti to­dis­ta­jan­lausun­ton­sa, hän kiis­ti Ariasin lausun­non. Webb oli työs­ken­nel­lyt myy­mä­läs­sä kak­si vuot­ta, ja hä­nen teh­tä­vän­sä oli tut­kia si­säi­siä var­kauk­sia ja ra­port­te­ja. Hä­nel­lä oli laa­ja tie­tä­mys me­net­te­lys­tä, jol­la asia­kas pa­laut­taa tuot­teen. Hän se­lit­ti, et­tä jos Arias oli­si pa­laut­ta­nut tuot­teen, tälle oli­si an­net­tu kuit­ti, jos­sa oli­si ker­rot­tu tar­kas­ti hy­vi­tet­ty sum­ma, pa­lau­tet­tu tuo­te oli­si ve­det­ty kui­tis­ta yli tai ym­py­röi­ty ja vie­res­sä oli­si­vat ol­leet työn­te­ki­jän ni­mi­kir­jai­met. Webb tut­ki kaik­ki ky­sei­sen päi­vän re­kis­te­rit ja tar­kis­ti kaik­ki ke­sä­kuun 2. päi­vä­nä teh­dyt pa­lau­tuk­set. Sa­li­na­sin myy­mä­län kas­sa­re­kis­te­reis­sä ei myös­kään ol­lut mer­kin­tää sii­tä, et­tä Arias oli­si pa­laut­ta­nut ka­nis­te­rin, ei­kä löy­de­tys­sä kui­tis­sa­kaan ol­lut mer­kin­tö­jä, jot­ka oli­si­vat vii­tan­neet pa­lau­tuk­seen.

Toi­nen Ariasin ti­liot­tees­ta saa­tu kuit­ti osoitti kol­me ta­pah­tu­maa si­nä aa­mu­na, jo­na hän läh­ti Uta­his­ta ko­tiin. Arias tank­ka­si au­toon­sa Te­so­ro-huol­toa­se­mal­la noin kym­me­nen gal­lo­naa polt­toai­net­ta. Hän tank­ka­si uu­del­leen sa­mal­la huol­toa­se­mal­la. Kuit­ti ja ti­lio­te osoit­ti­vat, et­tä hän oli os­ta­nut polt­toai­net­ta 36,98 dol­la­ril­la, mi­kä vas­ta­si 9,83 gal­lo­naa. Kol­mas os­tos mak­soi 19,65 dol­la­ria, ja ben­sii­nin hin­nal­la jaet­tu sum­ma osoit­taa, et­tä Arias os­ti ben­sii­niä hie­man yli vii­si gal­lo­naa, mi­kä riit­tää kol­man­teen ben­sa­ka­nis­te­riin, vaik­ka hän väit­ti ot­ta­neen­sa mat­kal­le mu­kaan vain kak­si ka­nis­te­ria. Puolustus kui­ten­kin ky­see­na­lais­ti kol­man­nen os­ton, kos­ka ei ol­lut eh­do­ton­ta näyt­töä sii­tä, et­tä se oli­si ol­lut ben­sii­niä.

Su­mu häl­ve­nee

Täs­sä vai­hees­sa va­la­mie­his­tö oli al­ka­nut ym­mär­tää, kuin­ka hel­pos­ti Arias pys­tyi va­leh­te­le­maan. Hiu­kan en­nen kuin Martinez esitti to­dis­teet kol­man­nes­ta ka­nis­te­ris­ta, va­la­mie­his­tö oli esit­tä­nyt Aria­sil­le ky­sy­myk­siä, mi­kä on ky­sei­ses­sä osa­val­tios­sa sal­lit­tua. Yk­si va­la­mie­his­tön jäsen ky­syi, et­tä kos­ka Arias oli valehdellut ai­em­min, mik­si hei­dän pitäisi enää luottaa tä­hän? Syyt­tä­jän esit­täes­sä ras­kaut­ta­via to­dis­tei­ta Aria­sia vas­taan täl­lä ei ol­lut muu­ta vaih­toeh­toa kuin is­tua to­dis­ta­ja­nai­tios­sa ja

YK­SI VA­LA­MIE­HIS­TÖN JÄSEN KY­SYI, MIK­SI HEI­DÄN PITÄISI VIE­LÄ LUOTTAA ARIA­SIIN, VAIK­KA TÄ­MÄ OLI VALEHDELLUT AI­EM­MIN.

kat­sel­la, kuin­ka hä­nen os­tok­sen­sa eri­tel­tiin yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti. Mur­ha­oi­keu­den­käyn­nin 55. päi­vän lop­pu­pu­heen­vuo­ros­saan va­la­mie­his­töl­le Martinez pu­hui kai­kis­ta niis­tä to­dis­teis­ta, jot­ka osoit­ti­vat Ariasin kyen­neen te­ke­mään tä­män ri­kok­sen. Hän esitti va­la­mie­his­töl­le vie­lä yh­den pyyn­nön ja muis­tut­ti heil­le, et­tä jos he si­vuut­tai­si­vat ben­sii­ni­ka­nis­te­ri­to­dis­teet, he ku­vaan­nol­li­ses­ti aut­tai­si­vat Aria­sia täyt­tä­mään ka­nis­te­rit ja kan­ta­maan ne tä­män au­toon, jot­ta tä­mä voi­si jat­kaa mat­kaan­sa mur­haa­maan Alexan­de­rin. Hän ane­li, et­tä he ei­vät ”läh­ti­si oi­keus­sa­lis­ta ben­sii­nin löyh­kä kä­sis­sään”.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä, vain 15 tun­nin har­kin­nan jäl­keen, va­la­mie­his­tö an­toi pää­tök­sen­sä mur­has­ta. Arias te­ki uu­den jär­kyt­tä­vän pal­jas­tuk­sen vii­me het­kil­lään oi­keus­sa­lis­sa pu­hues­saan tuo­ma­ril­le: ”Muis­tan sen het­ken, kun veit­si viil­si Tra­vi­sin kurk­kua ja hän oli ta­juis­saan. Hän yritti vie­lä hyö­kä­tä mi­nun kimp­puu­ni. Mi­nä yri­tin pääs­tä pa­koon, ei Travis, ja lo­pul­ta pää­sin­kin. En kos­kaan tar­koit­ta­nut sen me­ne­vän niin, tuo­ma­ri.” Vuo­den 2013 oi­keu­den­käyn­nin jäl­keen käy­tiin kii­vas oi­keus­tais­te­lu sii­tä, saa­ko Arias kuo­le­man­ran­gais­tuk­sen. Aluk­si Arias väit­ti, et­tä kuo­le­man­ran­gais­tuk­sen an­ta­mi­nen tar­koit­tai­si, et­tä hän sai­si va­pau­den, ja yl­lyt­ti tuo­ma­ria mää­rää­mään hä­net te­loi­tet­ta­vak­si. Toi­ses­sa dra­maat­ti­ses­sa kään­tees­sä hän kui­ten­kin ane­li tuo­ma­ria mää­rää­mään hä­nel­le elin­kau­ti­sen kuo­le­man­ran­gais­tuk­sen sijaan, kos­ka oli huo­lis­saan seu­rauk­sis­ta hä­nen per­heel­leen, jos hä­net te­loi­tet­tai­siin. Arias tuo­mit­tiin va­la­mie­his­tön kah­den eri­mie­li­sen ää­nes­tyk­sen jäl­keen elin­kau­ti­seen van­keu­teen il­man mah­dol­li­suut­ta eh­do­na­lai­seen. Tap­pa­ja, jo­ta hä­nen uh­rin­sa kut­sui vii­mei­si­nä elon­päi­vi­nään ”so­sio­paa­tik­si” ja ”pahimmaksi asiak­si, mi­tä mi­nul­le on kos­kaan ta­pah­tu­nut”, viet­tää lop­pu­lä­män­sä Arizo­nan Per­ry­vil­len van­ki­las­sa.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.