Ta­ma­ra Sam­so­no­va

Mur­haa­ja­mum­mo

Najsmurhaajat - - Sisällys - TEKSTI K CHARLIE OUGHTON

VUO­DEN 2015 SYNKIMPINÄ PÄIVINÄ TA­MA­RA SAMSONOVALLA PORISI KATTILA LIEDELLÄ. SEN SISÄLLÄ KIEHUI YH­DEN HÄ­NEN UH­RIN­SA PÄÄ. UHREJA VÄITETTIIN OL­LEEN YKSITOISTA.

Ve­nä­jäl­lä tie­tyil­lä alueil­la slaa­vit ker­to­vat ta­ri­noi­ta erääs­tä kau­heas­ta nai­ses­ta, Ta­ma­ra Sam­so­no­vas­ta. Hä­nen ta­ri­nan­sa on kuin mo­der­ni ver­sio Ba­ba Ja­gan ta­ri­nas­ta, my­to­lo­gi­sen olen­non, eh­kä noi­dan, joka tap­poi ja (joi­den­kin mu­kaan) söi uh­rin­sa ja nos­ti hei­dän pää­kal­lon­sa ko­tin­sa ai­dan­tolp­piin. Ba­ba Ja­gan hah­mo hää­lyy edel­leen tak­ka­tu­len ää­rel­lä va­roi­tuk­se­na uh­ka­roh­keil­le lap­sil­le, mut­ta Sam­so­no­van to­sie­lä­män ta­pauk­ses­sa ai­kuis­ten oli­si pi­tä­nyt ol­la va­ro­vai­sem­pia. Mur­han­hi­moi­nen nai­nen ei yrit­tä­nyt­kään hil­li­tä it­se­ään, kun oli si­tä miel­tä, et­tä jo­ku oli toi­mi­nut hy­vien ta­po­jen vas­tai­ses­ti, ja hän pa­ni yh­tei­sön­sä jä­se­net ku­riin ja jär­jes­tyk­seen, vaik­ka sit­ten tap­pa­mal­la epä­koh­te­li­aat hen­ki­löt – toi­sin sa­noen ke­nen ta­han­sa, joka är­syt­ti hän­tä.

Ba­ba Ja­gan syn­ty

Sam­so­no­va muis­tut­taa ko­vas­ti his­to­rial­lis­ta Ba­ba Ja­gan hah­moa, noi­ta-ak­kaa, joka yh­dis­te­tään va­rik­siin, kis­soi­hin, käär­mei­siin ja ru­pi­kon­niin. Hä­nel­lä to­si­aan on­kin seu­raa­vaa saa­lis­taan et­si­vän lin­nun no­peas­ti vä­läh­tä­vä kat­se. Hiuk­set­kin ovat käär­me­mäi­set – muo­dis­ta piit­taa­mat­to­man ja vain käy­tän­nöl­li­syy­des­tä kiin­nos­tu­neen van­han nai­sen va­paa­na aal­toi­le­va peh­ko. Ba­ba Ja­gan ker­ro­taan asu­van ky­län lai­dal­la luis­ten ka­nan­jal­ko­jen kan­nat­te­le­mas­sa mö­kis­sä – mi­kä on erit­täin ou­to nä­ky kau­pun­gin lain­kuu­liai­sil­le asuk­kail­le. Sik­si tun­tuu­kin so­pi­val­ta, et­tä yk­si mer­kit­tä­vim­mis­tä ku­vis­ta, joi­ta meil­lä on Sam­so­no­vas­ta, on ku­va, jos­sa hän las­keu­tuu aa­ve­mai­sen val­kois­ta por­taik­koa tyy­nes­ti saa­lis­taan kan­taen.

Hä­nen saa­lis­par­kan­sa täs­sä ta­pauk­ses­sa oli hä­nen en­ti­nen vuok­ra­lai­sen­sa, Va­len­ti­na Ula­no­va, uh­ri, joka oli yh­tä lail­la jäl­ji­tet­tä­vä osa his­to­rial­li­sen an­ti­san­ka­rim­me ta­ri­naa. Ba­ban to­del­li­set kas­vot Ve­nä­jäl­lä ovat mo­nien mat­riark­ko­jen kas­vot, sil­lä hän on se­kä äly­käs ja huo­leh­ti­va et­tä jul­ma. It­se asias­sa al­ku­pe­räi­set kan­san­ta­ri­nat ker­to­vat, et­tä Ba­bal­ta pyy­tä­vät neu­voa roh­keat tai va­ro­mat­to­mat, ja kun he apua tai hyö­tyä saa­vat, sil­lä on hin­tan­sa.

Sam­so­no­va kir­jai­mel­li­ses­ti jo­ko huo­leh­ti hol­ho­tis­taan tai hoi­te­li tä­män. Hä­nen ri­kok­sen­sa ha­vait­tiin vas­ta, kun koi­rat hais­toi­vat hä­nen en­ti­sen vuo­rak­ra­lai­sen­sa ruu­miin. 79-vuo­tias Ula­no­va oli pyy­tä­nyt nuo­rem­mal­ta nai­sel­ta ma­ja­paik­kaa ja hen­ki­lö­koh­tais­ta huo­len­pi­toa koh­tuul­li­seen hin­taan. Ta­ma­ra suos­tui mie­li­hy­vin, jos hä­nen ta­lon­sa ”pi­det­tiin kun­nos­sa” – hä­nen vuok­ra­lai­sen­sa hoi­ti tis­kaa­mi­sen. Sam­so­no­van kan­nal­ta oli va­li­tet­ta­vaa, et­tä Ula­no­va kiel­täy­tyi kos­ke­mas­ta tee­kup­piin­kaan.

Ra­kas­ta­vais­ten rii­ta

Va­len­ti­na oli niin jär­käh­tä­mä­tön, et­tei suos­tu­nut sor­me­aan lii­kaut­ta­maan. Hä­nes­tä eh­kä tun­tui, et­tä hän oli ove­lam­pi kuin noi­ta, kun hän van­noi läh­te­vän­sä, jos hän­tä vie­lä pai­nos­tet­tai­siin – hän tie­si, et­tä yk­si­näi­nen nai­nen oli al­ka­nut ta­val­laan ra­kas­taa hän­tä. Va­li­tet­ta­vas­ti Sam­so­no­va päät­ti vaih­taa tak­tiik­kaa niin, et­tei kup­pe­ja enää tar­vit­tai­si yh­tä pal­jon. Tie­to­jen mu­kaan Ta­ma­ra ti­put­ti ylian­nos­tuk­sen uni­lää­ket­tä, fe­nat­se­paa­mia, kump­pa­nin­sa kup­piin, niin et­tä tä­mä vai­pui sy­vään uneen. Sii­tä unes­ta Va­len­ti­na ei enää he­rän­nyt.

To­det­tu­aan hy­vin syö­neen kump­pa­nin­sa lii­an pai­na­vak­si siir­tää Sam­so­no­va lai­na­si työ­ka­lu­ja naa­pu­reil­taan ja pa­loit­te­li epä­on­ni­sen Va­len­ti­nan tä­män ol­les­sa vie­lä elos­sa. Sin­ni­käs nai­nen siir­si suu­rem­man nai­sen ruu­miin pa­la ker­ral­laan kas­seis­sa ja vei ne (pää­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta) van­han Pie­ta­rin Di­mit­ro­va-

ka­dun alu­eel­la ole­van lam­men lä­hel­le. Ve­nä­jän va­ka­vien ri­kos­ten tut­ki­musyk­sik­kö to­te­si, et­tä si­säe­li­met oli pois­tet­tu, jol­loin alet­tiin kuis­kail­la, et­tä pa­ha nai­nen oli syö­nyt Va­len­ti­nan par­haim­mat pa­lat ja myös osan muis­ta hol­ho­teis­taan. Hän­tä ei to­del­la­kaan aut­ta­nut, et­tä hä­nen näh­tiin kul­jet­ta­van ole­tet­ta­vas­ti Va­len­ti­nan huo­lel­la ir­ro­tet­tua pää­tä mel­ko suu­res­sa kat­ti­las­sa, ole­tet­ta­vas­ti sik­si, et­tei me­hu­kas nes­te pääs­syt läik­ky­mään.

Täl­tä vaa­ral­li­sel­ta ko­ti­hen­get­tä­rel­tä kes­ti tiet­tä­väs­ti kak­si tun­tia val­mis­taa ja kul­jet­taa pois kam­mot­ta­va kei­tok­sen­sa. Hän te­ki kaik­ken­sa peit­tääk­seen omat jäl­ken­sä naa­pu­rien nuk­kues­sa si­keäs­ti hä­nen ym­pä­ril­lään. Ta­ri­na on to­del­la­kin kam­mot­ta­va, mut­ta se ei päät­ty­nyt sii­hen. Kun po­lii­si­koi­rat löy­si­vät hä­nen rak­kaan­sa jään­teet, sa­mal­la pal­jas­tui li­sää ruu­mii­ta. Kak­si vuok­ra­lais­ta oli pa­loi­tel­tu (ker­toi Ta­ma­ra), kun hän oli kyl­läs­ty­nyt hei­dän seu­raan­sa.

Hä­nen avio­mies­tään, niin epä­toi­voi­nen pää­tel­mä kuin tä­mä saat­taa­kin ol­la, ei ole näh­ty sen jäl­keen, kun hän il­moit­ti tä­män ka­don­neen vuon­na 2005, vaik­ka­kaan ruu­mis­ta (jos täs­tä ei muu­ta ole jäl­jel­lä) ei ole kos­kaan löy­det­ty. Kä­ten­sä ja jal­kan­sa me­net­tä­nyt lii­ke­mies me­net­ti myös hen­ken­sä, kun he ta­pa­si­vat 12 vuot­ta sit­ten.

Mus­taa ma­gi­aa ja teen­leh­tiä

Kun Sam­so­no­van ri­kok­set pal­jas­tui­vat, sel­vi­si, et­tä hän­tä to­del­la pi­det­tiin jon­kin­lai­se­na noi­ta­na ja et­tä se eh­kä sai hä­net te­ke­mään te­kon­sa. Hä­nen ta­va­roi­den­sa jou­kos­ta löy­tyi kir­jo­ja mus­tas­ta ma­gias­ta ja astro­lo­gias­ta se­kä hä­nen muis­ti­kir­jo­jaan, jois­sa oli ku­vat­tu yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti hä­nen syn­kät te­kon­sa. Ne osoit­ti­vat, et­tä hän osa­si use­aa kiel­tä – rans­kaa ja sak­saa – ja tun­tui jo­pa saa­van synk­kää nau­tin­toa sii­tä, et­tä kir­joit­ti muis­tiin an­keat kok­kaus­ko­kei­lun­sa se­kä aja­tuk­sen­sa nor­maa­leim­mis­ta kah­vi­tuo­kiois­ta (noi­ta-aja­tuk­ses­ta poi­ke­ten hän oli kah­vin­juo­ja ei­kä teen­leh­tien tul­kit­si­ja). Tä­mä kau­his­tut­ta­va emän­tä jo­pa tar­jo­si hä­vit­tä­mi­soh­jei­ta, sil­lä hä­nen muis­ti­kir­jas­saan ker­ro­taan lu­ke­neen: ”Ta­poin vuok­ra­lai­se­ni Vo­lod­jan, pa­loit­te­lin kyl­py­huo­nees­sa veit­sel­lä ja pa­nin ruu­miin­kap­pa­leet muo­vi­pus­sei­hin ja hei­tin ne ym­pä­ri Frunzen pii­rin aluet­ta.”

OIKEALLA 68-vuo­ti­aan Ta­ma­ra Sam­so­no­van epäil­lään tap­pa­neen jo­pa 11 ih­mis­tä yli kah­den­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na. Hän on ker­to­nut ri­kok­sis­taan yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti Ve­nä­jän vi­ran­omai­sil­le ja on jo­pa esit­tä­nyt mal­li­nu­ken avul­la, kuin­ka pa­loit­te­li yh­den...

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.