Sa­ra Ma­ria Aldre­te

Voo­doo-kum­mi­tä­ti

Najsmurhaajat - - Sisällys - TEKSTI K CHARLIE OUGHTON

IHO OLI HELEÄ, PIIRTEET VAHVAT JA KAT­SE KOH­DIS­TUI SUO­RAAN ETEEN, KUN RITUAALISAVU NOUSI HEI­DÄN YM­PÄ­RIL­LÄÄN. KAT­SO­JAT ( JOT­KA TAVOITTELIVAT SUURINTA TOIVETTAAN) OLI­VAT KAUHUISSAAN. SE OLI YH­TÄ PÄIHDYTTÄVÄÄ KUIN HUU­MEI­DEN AIKAANSAAMA TUNNE, JON­KA HAHMON ” TAIKA” SAI­SI AI­KAAN.

Sa­ra Aldre­te on ris­ti­rii­tai­nen nai­nen. Amat­so­ni­var­ta­loi­nen sek­si­käs vaa­lea­ve­rik­kö on yli 180 cm pit­kä ja oli täh­tio­pis­ke­li­ja yli­opis­tos­saan. Tun­tien pää­tyt­tyä hän kui­ten­kin ajoi ra­jan yli Mek­si­koon, jos­sa hä­nes­tä tu­li La

Madri­na – Narco­sa­ta­nica- huu­me­kar­tel­li­kul­tin yli­pa­pi­tar. Yh­des­sä en­ti­sen ra­kas­ta­jan­sa Adol­fo de Je­sus Cons­tanzon kans­sa hän joh­ti ri­tu­aa­le­ja, jois­sa ih­mi­suh­re­ja ki­du­tet­tiin ja sit­ten uh­rat­tiin or­ga­ni­saa­tion kä­ty­rien suo­je­le­mi­sek­si, kun nä­mä kul­jet­ti­vat hei­dän ma­ri­hua­naan­sa laa­jal­le alu­eel­le. Vuon­na 1990 tuo­mit­tu Sa­ra väit­tää, et­tä hän­tä pi­det­tiin van­ki­na ja hä­net pa­ko­tet­tiin osal­lis­tu­maan Cons­tanzon joh­taes­sa se­re­mo­nioi­ta, mut­ta hä­nen en­ti­set ys­tä­vän­sä jär­kyt­tyi­vät, kun he muis­ti­vat Sa­ran ol­leen kiin­nos­tu­nut ok­kul­tis­mis­ta jo kau­an sit­ten.

HEI HULINAA!

Sa­ra vart­tui Ma­ta­mo­ro­sis­sa, Mek­si­kon ja Yh­dys­val­to­jen ra­jal­la ole­vas­sa kau­pun­gis­sa. Hän asui van­hem­pien­sa luo­na mut­ta kul­ki joka päi­vä ra­jan yli opis­kel­lak­seen Texas South­most Col­le­ges­sa. Sa­ra ei ol­lut ta­val­li­nen, vaan kes­ki­ta­son ylä­puo­lel­la – hän sai kes­kiar­voa kor­keam­pia ar­vo­sa­no­ja, oli voit­ta­nut kou­lun lii­kun­ta­pal­kin­non ja opet­ti ae­ro­bicia, ja sil­ti hä­nel­lä oli vie­lä ai­kaa työs­ken­nel­lä yli­opis­ton hal­lin­nol­li­siss­sa teh­tä­vis­sä saa­dak­seen li­sää ra­haa opin­to­ku­lui­hin­sa. Hä­nen opis­ke­lu­to­ve­rin­sa ja opet­ta­jan­sa ( mu­kaan lu­kien ant­ro­po­lo­gian opet­ta­ja, joka opet­ti us­kon­nol­li­sis­ta ri­tu­aa­leis­ta) pi­ti­vät hän­tä ah­ke­ra­na, tun­nol­li­se­na tyt­tö­nä. Ih­me, et­tei hän kas­vat­ta­nut vie­lä su­loi­sia koi­ran­pen­tu­ja, niin tur­mel­tu­ma­ton hä­nen ku­van­sa tuol­loin oli.

Mut­ta ku­ten en­ti­nen apu­lais­se­rif­fi Geor­ge Ga­vi­to to­te­si, ei ol­lut ta­va­ton­ta, et­tä ra­ja- alu­een opis­ke­li­joi­den elä­mä oli ai­van eri­lais­ta ra­jan eri puo­lil­la: ” Sa­ra ylit­ti Mek­si­kon ra­jan ja muut­tui jok­si­kin ai­van toi­sek­si”, hän sa­noi. Hä­nel­lä oli lu­pa oles­kel­la kum­mas­sa­kin maas­sa. Vas­ta myö­hem­min huo­mat­tiin, et­tä avus­tuk­sil­la elä­vä Sa­ra läh­ti ai­na kam­puk­sel­ta uu­del­la au­tol­la, jos­sa oli ” kän­nyk­kä”, ku­ten sa­no­ma­leh­det kir­joit­ti­vat, ja se oli käy­tän­nöl­li­ses­ti kat­soen en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta vuon­na 1989. Vai­kut­ti sil­tä, et­tä Sa­ra sai ra­haa ja eh­kä muu­ta­kin jol­tain muul­ta tai jos­tain muu­al­ta.

Mek­si­ko on yh­tey­des­sä Yh­dys­val­toi­hin, mut­ta kaik­kial­la ei ole vau­ras­ta. Pää­kau­pun­kia hal­lit­see ka­to­li­nen Ma­rian ylös­nouse­muk­sen kirk­ko, joka on La­ti­na­lai­sen Ame­ri­kan van­hin ja suu­rin. Sen kul­ta­ko­ris­teet ja neit­syt Ma­rian, Jee­sus- lap­sen ja py­hi­mys­ten pat­saat lois­ta­vat au­rin­gos­sa. Vilk­kaas­sa kes­kus­tas­sa kau­pat ovat pul­lol­laan kal­lii­ta us­kon­nol­li­sia esi­nei­tä Neit­syt Ma­rian pat­sais­ta kir­kon­kel­loi­hin, jot­ta mat­kaa­jat voi­vat ko­kea py­hän ra­ken­nuk­sen tun­nel­man vie­lä ko­to­na­kin. Kun läh­tee pää­ka­duil­ta si­vum­mal­le, tun­nel­ma kui­ten­kin muut­tuu. Vau­raus vaih­tuu no­peas­ti rän­sis­ty­neik­si ku­jik­si, jot­ka ovat kui­ten­kin täyn­nä kau­nii­ta py­hät­tö­jä. Tu­ris­tiop­pais­sa mat­kaa­jia neu­vo­taan py­sy­mään pää­väy­lil­lä vält­tääk­seen kor­rup­toi­tu­neet po­lii­sit ja vil­lit tak­si­fir­mat, jot­ka siep­paa­vat tu­ris­te­ja pien­ten lun­nai­den toi­vos­sa. Pai­kois­sa, jois­sa köy­hyys hää­lyy ovel­la, ih­mi­set et­si­vät hel­po­tus­ta, jo­ko Ju­ma­lal­ta tai huu­meis­ta, joi­den avul­la yri­te­tään kar­kot­taa epä­toi­vo – Mek­si­kos­sa nuo kak­si voi­vat kul­kea kä­si kä­des­sä.

SEKOILEVA TYT­TÖ

Sa­ra ha­lusi eh­kä pae­ta an­ke­aa elä­mään­sä – pak­koa­vio­liit­toa, jon­ka hän oli sol­mi­nut lä­hes lap­se­na. Sel­viy­tyäk­seen tun­ne­myrs­kys­tään hän kul­ki kel­tais­ta hiek­ka­tie­tä vaa­raa ja Adol­fo Cons­tanzon pii­lo­paik­kaa koh­ti. Am­mat­ti­ri­kol­li­nen oli huo­man­nut, et­tä Sa­ra ta­pai­li yh­tä hä­nen kil­pai­li­jaan­sa ja et­tä Sa­ral­la oli yh­teyk­siä pa­ha­mai­nei­seen Her­nan­dezin kar­tel­liin, jo­ten hän esitti ta­paa­mis­kut­sun. Eh­kä jos hän sai­si suos­tu­tel­tua Sa­ran pal­vo­maan hä­nen alt­ta­ri­aan, hän sai­si tä­män va­kuut­tu­maan ky­vys­tään hallita mie­hiä.

Adol­fon voi­ma­kas ka­ris­ma ve­ti he­ti nuor­ta tyt­töä puo­leen­sa. Hän oli eh­kä pe­ri­nyt it­se­luot­ta­muk­sen­sa esi- isil­tään, sil­lä hä­nen per­heen­sä oli har­joit­ta­nut vuo­sia san­te­ri­aa – eräs­tä ok­kul­tis­min tai noi­tuu­den muo­toa. San­te­ria väit­tää ole­van­sa to­del­lis­ta tai­kuut­ta ei­kä mi­tään la­va­tai­kuu­den kal­tais­ta il­luusio­ta. Ok­kul­tis­mi voi teo­rias­sa ol­la val­kois­ta tai mus­taa, hy­vää tai huo­noa, tai jo­tain sil­tä vä­lil­tä. Se riip­puu sii­tä, kuin­ka si­tä käy­te­tään, ja tie­ten­kin on eri­lai­sia mie­pi­pi­tei­tä sii­tä, toi­mii­ko se. Ai­na­kin se voi saa­da har­joit­ta­jan­sa vai­kut­ta­maan mys­ti­sel­tä ja saa­da hä­net – tai tai­kuu­den, jo­hon hän väit­tää pys­ty­vän­sä – vai­kut­ta­maan vas­tus­ta­mat­to­mal­ta nii­den sil­mis­sä, jot­ka et­si­vät jo­tain omas­ta elä­mäs­tään puut­tu­vaa. Sil­lä, on­ko ok­kul­tis­teil­la yli­luon­nol­li­sia voi­mia, ei ole mer­ki­tys­tä, kos­ka he voi­vat muut­taa ih­mi­sen käyt­täy­ty­mis­tä, jos ih­mi­nen us­koo, et­tä hä­nen käyt­täy­ty­mis­tään voi­daan muut­taa. Kun tä­hän ” ky­kyyn” li­sä­tään se, et­tä Adol­fo oli myös ko­mea, ei ole vai­kea ym­mär­tää, et­tä Sa­ra lankesi hä­neen, ja Adol­fon ker­ro­taan opettaneen Saralle, kuin­ka hallita it­se kuo­le­maa.

Seu­ra­pii­ri­noi­ta

Noi­tuu­den ten­ho kas­voi, kos­ka kult­ti oli te­ke­mi­sis­sä erit­täin vai­ku­tus­val­tais­ten ihmisten kans­sa. Eri­lai­set ok­kul­tis­min muo­dot ovat suo­sit­tu­ja Etelä- Ame­ri­kas­sa, ja ai­van ku­ten us­kon­nois­sa, kan­nat­ta­jat tu­le­vat eri yh­teis­kun­ta­luo­kis­ta. Mek­si­kon seu­ra­pii­rien ker­ma po­lii­seis­ta po­lii­tik­koi­hin ja kuu­lui­suuk­siin kävi

” El Padri­non” luo­na – kum­mi­se­tä Adol­fon ja hä­nen noi­tan­sa Sa­ran. He kir­joit­ti­vat ni­men­sä kir­jaan, joka si­säl­si kai­kis­sa ri­tu­aa­leis­sa käy­tet­tä­viä ar­voi­tuk­sel­li­sia sym­bo­le­ja. Kun muo­dol­li­suu­det oli hoi­det­tu, on­nen ta­voit­te­li­jat ker­toi­vat si­sim­mät haa­veen­sa – ” si­sin” oli olen­nai­nen sa­na, sil­lä Adol­fo eri­kois­tui ih­mi­suh­rei­hin. Hän oli ” ja­los­ta­nut” esi- isien­sä hä­nel­le opet­ta­maa san­te­ri­aa yh­dis­tä­mäl­lä sii­hen kon­go­lai­sen pa­lo may­om­ben tyy­li­siä uh­ri­käy­tän­tö­jä. Kan­san­tai­kuu­des­sa on maa­il­man­laa­jui­ses­ti ta­val­lis­ta pan­na as­ti­aan esi­mer­kik­si ja­lo­me­tal­le­ja ja eläin­ten osia edus­ta­maan loit­sun pää­mää­rää, en­nen kuin suo­ri­te­taan ri­tu­aa­li, joka an­taa loit­sul­le voi­man. On­nea tuo­vat jä­nik­sen­kä­pä­lät ovat tä­män käy­tän­nön jään­ne, mut­ta Adol­fo vaih­toi eläi­men ih­mi­seen. Jos hän ha­lusi val­mis­taa vah­van tai­ka­juo­man asiak­kaal­le, hän li­sä­si pa­taan­sa eli ngan­gaan ih­mi­sen li­haa. Uut­ta elin­voi­maa et­si­mäs­sä? Se vaa­ti pie­nen lap­sen tai eh­kä jo­pa vas­ta­syn­ty­neen vau­van uh­raa­mis­ta. Narco­sa­ta­nican ri­tu­aa­li­pai­kal­le hau­dat­tu­na löy­tyi ruu­mii­ta, joil­ta puut­tui sy­dän, ai­vot ja sel­kä­ni­ka­mia.

Kaup­pa oli vil­kas­ta, mut­ta suu­rien sum­mien tie­naa­mi­nen Mek­si­kon ala­maa­il­mas­sa tarkoitti huu­mei­ta. Kul­tin seu­raa­va teh­tä­vä oli sel­vit­tää, miten pi­tää huu­me­ku­rii­rit pois­sa po­lii­sin nä­kö­pii­ris­tä, ja sii­hen he tar­vit­si­vat ai­vo­ja. Useita us­kol­li­sia lä­he­tet­tiin ka­dul­le, jo­ta ke­vät­lo­mal­la ole­vat opis­ke­li­jat suo­si­vat hal­po­jen juo­mien ja vilk­kaan yö­elä­män vuoksi. Siel­lä he ta­pa­si­vat sat­tu­mal­ta Mark Kil­ro­yn, lah­jak­kaan lää­ke­tie­teen opis­ke­li­jan ja kai­kin puo­lin kun­non ame­rik­ka­lai­sen.

ON HELPPO YM­MÄR­TÄÄ, MIK­SI SA­RA LANKESI ADOLFOON, JA TÄ­MÄN KER­RO­TAAN OPETTANEEN SARALLE, KUIN­KA HALLITA IT­SE KUO­LE­MAA.

Hä­net sie­pat­tiin si­vu­ka­dul­la, vie­tiin ri­tu­aa­li­ma­jaan ja mur­hat­tiin.

Tä­hän vii­mei­seen mur­haan liit­ty­nyt jul­ki­suus joh­ti po­lii­sin et­si­mään ma­jaa.

Jen­gi ei ol­lut jää­nyt kiin­ni suu­rel­ta osin sik­si, et­tä en­ti­sen apu­lais­se­rif­fi Ga­vi­ton mu­kaan mo­net mek­si­ko­lai­set po­lii­sit us­ko­vat ma­gi­aan yh­tä lail­la kuin si­vii­li­hen­ki­löt. Näis­tä po­lii­seis­ta tun­tui var­mas­ti, kuin he oli­si­vat mat­kan­neet Oziin, kun he us­kal­tau­tui­vat et­si­mään suur­ta ja kam­mot­ta­vaa kul­tin joh­ta­jaa ja pa­la­si­vat mu­ka­naan noi­dan pää palk­kio­na uh­mak­kuu­des­taan.

Ga­vi­to, suu­ri, eloi­sa mies, jol­la oli vuo­sien ko­ke­mus po­lii­si­työs­tä, oli it­se mu­ka­na ret­ki­kun­nas­sa. Hän tie­si, et­tä ih­mi­set suo­je­li­vat kul­tin jä­se­niä, kos­ka pel­kä­si­vät, et­tä kul­tin kan­nat­ta­jat kä­vi­si­vät luul­ta­vas­ti it­se hel­ve­tin liek­kien sii­vit­tä­mi­nä kaik­kien nii­den kimppuun, jot­ka yrit­täi­si­vät py­säyt­tää hei­dät. Ga­vi­to tie­si, et­tä sii­vet on kat­kais­ta­va. Hän tart­tui omaan luo­tet­ta­vaan muo­vi­seen tai­ka­sau­vaan­sa ja va­lit­si me­dian maa­gi­sen nu­me­ron pal­jas­taak­seen huu­mei­den parissa puu­has­te­le­vat hui­ja­rit.

Si­nä il­ta­päi­vä­nä po­lii­sin ryh­mä ve­ti ver­hon si­vuun Narco­sa­ta­nican sa­la­myh­käi­sen maailman edes­tä. He, ku­ten Sa­ra, kul­ki­vat kel­tais­ta hiek­ka­tie­tä pie­nen hök­ke­lin luo, jos­sa oli vih­reä kat­to ja jo­ta ym­pä­röi ro­mah­ta­nut puu­ai­ta. Toi­sin kuin Sa­ra, he ete­ni­vät loo­gi­ses­ti ja sy­tyt­ti­vät tu­leen yh­den ri­tu­aa­li­pa­dois­ta, jot­ka oli jä­tet­ty ulos. Lei­mua­vat lie­kit ah­mai­si­vat ra­ken­nuk­sen. De­mo­nia tai tä­män kä­ty­riä ei il­maan­tu­nut, ja val­he pa­rin ku­kis­ta­mat­to­muu­des­ta tal­len­net­tiin fil­mil­le ja esi­tet­tiin te­le­vi­sios­sa kaut­ta maan. Oli­pa ma­gia mah­dol­lis­ta tai ei, Adol­fon ma­gia ei ai­na­kaan ol­lut riit­tä­vän vah­va ku­kis­ta­maan Mek­si­kon lain­val­vo­jia, jo­ten hän läh­ti pa­koon Sa­ra mu­ka­naan.

Po­lii­si sai myö­hem­min kiin­ni Sa­ran, Adol­fon ja muut kes­kei­set kul­tin jä­se­net. Adol­fo va­lit­si kuo­le­man en­nem­min kuin van­keu­den, ja yk­si hä­nen seu­raa­jis­taan am­pui hä­net. Sa­ra pi­dä­tet­tiin.

Ko­tia ei voi­ta mi­kään

” Ha­luan näh­dä isä­ni”, Sa­ra sa­noi, kun hä­nel­le luet­tiin syy­te. Hän väit­ti, et­tä Cons­tanzo oli pa­kot­ta­nut hä­net läh­te­mään pii­loon kans­saan ja et­tä hän oli tien­nyt murhista vain te­le­vi­sio­uu­tis­ten kaut­ta. Li­säk­si hän pyy­si, et­tä hä­nen an­teek­si­pyyn­tön­sä

PO­LII­SI LÖY­SI VERISET SEINÄT, PALOJÄLJET LATTIASSA, ALTTARIN JA KYNTTILÄT, KUN HE TUT­KI­VAT SA­RAN PIE­NEN MAKUUHUONEEN HÄ­NEN VAN­HEM­PIEN­SA TA­LOS­SA.

SA­RA ON AI­NA VÄIT­TÄ­NYT OL­LEEN­SA SYYTÖN MUR­HIIN. HÄN ON EDEL­LEEN VAN­KI­LAS­SA, JOS­SA HÄN HAR­JOIT­TAA

YHÄ SAN­TE­RI­AA.

vä­li­tet­täi­siin Mark Kil­ro­yn per­heel­le, ja toi­nen kul­tin jäsen, Al­va­ro de Leon Val­dez, vah­vis­ti hä­nen väit­teen­sä, et­tei hän ol­lut se­kaan­tu­nut mur­hiin. To­den­nä­köi­ses­ti hän kui­ten­kin ha­lusi pa­la­ta Ma­ta­mo­ro­siin, ai­na­kin en­nen kuin po­lii­si eh­ti sin­ne...

Po­lii­si löy­si veriset seinät, palojäljet lattiassa, alttarin ja kynttilät, kun he tut­ki­vat Sa­ran makuuhuoneen hä­nen van­hem­pien­sa ta­los­sa. Mui­ta ta­ri­noi­ta al­koi nous­ta esiin. Ai­em­min ne oli­vat tun­tu­neet vain älyk­kään mut­ta le­vot­to­man sie­lun viat­to­mal­ta oma­laa­tui­suu­del­ta, mut­ta nyt ne oli­vat pa­haen­tei­siä: kou­lu­to­ve­rit muis­ti­vat ko­rut, joi­hin Sa­ra oli kiel­tä­nyt kos­ke­mas­ta, jot­tei heil­le koi­tui­si har­mia, ja ih­mi­set muis­ti­vat hä­nen kat­sel­leen tois­tu­vas­ti elo­ku­vaa Pa­han rii­vaa­mat, joka ker­too ma­gi­aa ra­han vuoksi har­joit­ta­vas­ta kul­tis­ta. Hä­nen ys­tä­vän­sä miet­ti­vät vas­ta jäl­ki­kä­teen het­keä, jol­loin Sa­ra nousi ylös elo­ku­van jäl­keen ja pu­hui ou­dol­la ok­kul­tis­min ää­nel­lä. Hän oli kiin­nos­tu­nut ma­gias­ta, jo­hon liit­tyi uh­raa­mi­nen, ja oli kul­tin jä­sen­ten seu­ras­sa, kun hä­net löy­det­tiin. Jos hän oli kos­kaan en­nen pi­dä­tys­tään näh­nyt ” ku­lis­sien ta­ka­na” ole­van to­del­li­sen Cons­tanzon, hän oli sul­ke­nut he­ti sil­män­sä. Ko­ti oli siel­lä, mis­sä hä­nen syn­kät ku­vi­tel­man­sa oli­vat, ja hän oli ju­mis­sa siel­lä – oli ol­lut oi­keas­taan ai­na.

Sa­ra to­det­tiin syyt­tö­mäk­si Cons­tanzon mur­haan, mut­ta hä­net tuo­mit­tiin aluk­si kuu­dek­si vuo­dek­si van­ki­laan ri­kol­lis­jär­jes­töön kuu­lu­mi­ses­ta. Hä­net tuo­mit­tiin myö­hem­min 62 vuo­dek­si van­ki­laan osal­li­suu­des­taan lu­kui­siin kul­tin te­ke­miin mur­hiin. 11 vuot­ta myö­hem­min hän jul­kai­si Me Dicen La Narco­sa­ta­nica - kir­jan, joka ker­too yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti hä­nen puo­len­sa ta­ri­nas­ta. Hän on ai­na väit­tä­nyt ol­leen­sa syytön mur­hiin. Hän on edel­leen van­ki­las­sa, jos­sa hän har­joit­taa yhä san­te­ri­aa.

Kes­kei­nen osa us­koa on, et­tä us­ko­va osal­lis­tuu ” oi­keis­ta syis­tä”, on­pa se syy sit­ten it­sen­sä ke­hit­tä­mi­nen, yh­teis­kun­nan pa­ran­ta­mi­nen tai se, et­tä us­koo jos­sain ole­van kor­keam­man voi­man, joka pa­kot­taa te­ke­mään niin. Mo­nis­sa uu­tis­ju­tuis­sa on jä­tet­ty ker­to­mat­ta, et­tä pol­tet­tu Narco­sa­ta­nican ri­tu­aa­li­ma­ja siu­nat­tiin myö­hem­min puh­dis­tus­rii­tis­sä, jo­hon kuu­lui sar­ja kä­si­merk­ke­jä, ris­tin­merk­ki ja val­koi­sen jau­heen vis­ko­mi­nen.

Sen tar­koi­tuk­se­na oli hää­tää pa­hat hen­get, jot­ka oli­vat asu­neet ma­jas­sa, ja kor­va­ta ne toi­sel­la nä­ky­mät­tö­mäl­lä voi­mal­la – kris­tit­ty­jen Ju­ma­lal­la. Muil­la alueil­la po­lii­si eris­ti ri­kos­pai­kat ri­kos­paik­ka­nau­hal­la. Meil­lä kai­kil­la on voi­mia, joi­hin ha­luam­me us­koa. Jot­kut, ku­ten la­ki, vain toi­mi­vat pa­rem­min kuin toi­set.

YLLÄ Sa­ra Ma­ria Aldre­te sai lem­pi­ni­men La Madri­na, joka on es­pan­jaa ja tar­koit­taa kum­mi­tä­tiä, Adol­fo Cons­tanzol­ta liit­tyes­sään tä­män kult­tiin.

VA­SEM­MAL­LA Naa­pu­rit ei­vät us­kal­la men­nä Adol­fo de Je­sus Cons­tanzon en­ti­seen ko­tiin, kos­ka väit­tä­vät sen ole­van noi­dut­tu.

YLLÄ Yli kym­me­nen ruu­miis­ta löy­det­tiin useis­ta hau­dois­ta kul­tin alu­eel­ta, mu­kaan lu­kien ka­don­neen opis­ke­li­jan Mark Kil­ro­yn ruu­mis.

OIKEALLA YLHÄÄLLÄ Sa­ra sai kuu­den vuo­den van­keus­tuo­mion vuon­na 1990 ri­kol­lis­jär­jes­töön kuu­lu­mi­ses­ta, mut­ta vuon­na 1994 hä­net tuo­mit­tiin useis­ta murhista vie­lä 62 vuo­dek­si van­ki­laan.

OIKEALLA ALHAALLA Kun po­lii­si te­ki rat­sian Adol­fon ti­lal­le, siel­tä löy­tyi tä­mä lui­ta si­säl­tä­nyt pa­ta, kil­pi­kon­nan kil­pi, ku­kon pää ja ja­lat, vuo­hen pää ja he­vo­sen­ken­kä.

YLLÄ Adol­fo Cons­tanzo, ” Ma­ta­mo­ro­sin kum­mi­se­tä”, esit­te­li Saralle noi­tuu­den ja mus­tan ma­gian ja te­ki hä­nes­tä lo­pul­ta kult­tin­sa yli­pa­pit­ta­ren.

YLLÄ Aldre­te on pu­hu­nut van­ki­las­sa ol­les­saan ko­ke­muk­sis­taan Narco­sa­ta­nicas­sa, ja hän väit­tää edel­leen ole­van­sa syytön mur­hiin.

Cons­tanzon ti­lan löy­ty­mi­sen jäl­keen ylös kai­ve­tut ruu­miit oli kaik­ki sil­vot­tu eri ta­voin.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.