Mor­gan Gey­ser

Slen­der­ma­nin uh­ri­lah­ja

Najsmurhaajat - - Sisällys - TEKSTI TANITA MATTHEWS

PARHAAT YS­TÄ­VÄT ISKIVÄT PIENTÄ TYT­TÖÄ PUUKOLLA 19 KER­TAA LEPYTTÄÄKSEEN FIKTIIVISEN PAHUUDEN HAHMON – PIKKUTYTÖN TA­RI­NA

ON KUIN SUO­RAAN KAUHUKERTOMUKSESTA

Älä pel­kää, olen vain pie­ni kis­si­mir­ri”, sa­noi 12- vuo­tias Mor­gan Gey­ser, en­nen kuin hän kävi ys­tä­vän­sä Pay­ton Leut­ne­rin kimppuun ja is­ki tä­tä 12 sent­ti­met­riä pit­käl­lä te­räl­lä 19 ker­taa. Veit­si lä­vis­ti Leut­ne­rin ma­ha­lau­kun, mak­san ja hai­man ja osui mel­kein elin­tär­ke­ään val­ti­moon sy­dä­men lä­hel­lä. ” Mi­nä vi­haan si­nua! Mi­nä luo­tin si­nuun!” uh­ri huusi yrit­täes­sään pae­ta. Mut­ta hän oli se­kai­sin suun­nis­ta ja hä­nen nä­kön­sä al­koi su­men­tua; he oli­vat met­säs­sä, ja puut, joi­den suo­jas­sa hyök­käys oli teh­ty, saar­toi­vat hä­net. Toi­nen tyt­tö, Anis­sa Weier, myös 12- vuo­tias, tart­tui Leut­ne­rin kä­si­var­teen ja oh­ja­si tä­män sy­vem­mäl­le met­sään, jot­ta tä­mä ei pää­si­si pa­koon, ja ko­men­si maa­han ma­kaa­maan. Hän sa­noi, et­tä ma­kuul­la tä­mä me­net­täi­si vä­hem­män ver­ta.

Kak­si tyt­töä juok­si­vat sit­ten vas­tak­kai­seen suun­taan us­koen, et­tei ku­kaan enää nä­ki­si Leut­ne­ria elos­sa ja et­tä täs­tä päi­väs­tä lähtien he mo­lem­mat naut­ti­si­vat ys­tä­vän­sä Slen­der­ma­nin yli­maal­li­ses­ta suo­je­luk­ses­ta. Kau­em­pa­na ver­ta vuo­ta­vas­ta uh­ris­taan he lau­loi­vat hert­tai­ses­ti toi­sil­leen.

Kol­mas pyö­rä

Lapset leik­ki­vät usein ku­vit­te­lu­leik­ke­jä. Psy­ko­lo­gien mu­kaan se on ter­ve ta­pa sel­vi­tä elä­män muu­tok­sis­ta ja siir­ty­mä­vai­heis­ta ai­kui­suu­den lä­hes­tyes­sä. Kol­men wiscon­si­ni­lai­ses­sa kon­ser­va­tii­vi­ses­sa kau­pun­gis­sa asu­van ty­tön fan­ta­sia­leik­ki joh­ti kui­ten­kin sii­hen, et­tä yk­si ryö­mi met­sän hal­ki kriit­ti­ses­tä ve­ren­hu­kas­ta kär­sien ja kak­si muu­ta jou­tui­vat kal­te­rien taak­se mur­hay­ri­tyk­ses­tä syy­tet­tyi­nä.

Ty­töt oli­vat ol­leet ys­tä­viä kes­ke­nään. Gey­ser ja Leut­ner oli­vat tun­te­neet toi­sen­sa nel­jän­nel­tä luo­kal­ta saak­ka ja jut­te­li­vat pu­he­li­mes­sa joka il­ta. Weier oli uusi ys­tä­vä. Hän ja Gey­ser oli­vat al­ka­neet ju­tel­la kou­lu­mat­koil­la bus­sis­sa, sil­lä he asui­vat sa­mas­sa

Sun­set Apart­ments - ker­ros­ta­los­sa Big Bend Roa­dil­la Wau­kes­has­sa. Weier ja Leut­ner pi­ti­vät Gey­se­riä lä­hei­sim­pä­nä ys­tä­vä­nään.

Kou­lus­sa Leut­ner oli kol­mi­kon so­si­aa­li­sin, kun taas kah­ta muu­ta tyt­töä hyl­jek­sit­tiin hei­dän ou­don käy­tök­sen­sä ta­kia. Ty­töt leik­ki­vät usein ku­vit­te­lu­leik­ke­jä

ruo­ka­tun­nil­la ja ryn­tä­si­vät ruo­ka­lan lä­pi va­kuut­tu­nei­na sii­tä, et­tä Har­ry Pot­ter - kir­jo­jen pi­mey­den lor­di Vol­de­mort jah­ta­si hei­tä.

Vuon­na 2013 ys­tä­vys­ten ryh­mään tu­li uusi jäsen. Weier oli tu­tus­tut­ta­nut Gey­se­rin Slen­der­ma­niin lo­ka­kuus­sa. Hän oli koh­dan­nut Slen­der­ma­nin hahmon kat­sel­les­saan Mi­nec­raft- vi­deo­ta. Kas­vo­ton ja de­mo­ni­nen hah­mo, joka tun­net­tiin pit­käs­tä ja hoi­kas­ta ole­muk­ses­taan, he­rät­ti hä­nen kiin­nos­tuk­sen­sa.

Sen jäl­keen hän kävi Cree­py­pas­ta Wi­ki - si­vus­tol­la, joka on käyt­tä­jien luo­ma kau­hu­ker­to­muk­sil­le omis­tet­tu fa­ni­si­vus­to, ja löy­si siel­tä li­sä­tie­toa Slen­der­ma­nis­ta ja muis­ta ur­baa­ni­le­gen­dois­ta kir­joi­tuk­sis­ta, ku­vis­ta ja vi­deois­ta. Jo­kai­nen ta­ri­na ker­toi ” to­del­li­ses­ta” koh­taa­mi­ses­ta eri­lais­ten hir­viöi­den ja yli­luon­nol­lis­ten olen­to­jen kans­sa. Hän al­koi us­koa, et­tä Slen­der­man oli oi­keas­ti ole­mas­sa.

Hän näyt­ti ju­tut Gey­se­ril­le, ja kak­sik­ko oli in­nois­saan Slen­der­ma­nis­ta. Leut­ner kuu­li Slen­der­ma­nis­ta Gey­se­ril­tä, jot­ka il­mei­ses­ti pilk­ka­si hän­tä ker­to­mal­la pe­lot­ta­via ta­ri­noi­ta hah­mos­ta. Leut­ne­rin van­hem­mat sa­noi­vat, et­tä ta­ri­nat oli­vat vain mie­li­ku­vi­tus­ta, mut­ta Leut­ner pel­kä­si sil­ti Slen­der­ma­nia. Pian fan­t­asian lu­mo muut­tui pe­lot­ta­vaan suun­taan.

Weier väit­tää Gey­se­rin eh­dot­ta­neen hä­nel­le jou­lun tie­noil­la, et­tä he tap­pai­si­vat ys­tä­vän­sä. Gey­se­rin väi­te­tään sa­no­neen, et­tä heis­tä kah­des­ta pitäisi tul­la Slen­der­ma­nin sa­nan­saat­ta­jia – tä­män pal­ve­li­joi­ta – ja et­tä sen vuoksi hei­dän pitäisi to­dis­taa us­kol­li­suu­ten­sa tä­tä koh­taan ja tappaa ys­tä­vän­sä. Se oli­si hei­dän siir­ty­mä­riit­tin­sä, ja jos he te­ki­si­vät sen, he an­sait­si­si­vat pää­syn Slen­der­ma­nin kar­ta­noon ja viet­täi­si­vät lop­pui­kän­sä tä­män rin­nal­la.

He pu­noi­vat mie­le­tön­tä suun­ni­tel­maan­sa pa­rin kuu­kau­den ajan, suun­nit­te­li­vat hyök­käys­tä kou­lu­bus­sis­sa ja käyt­ti­vät pei­te­sa­no­ja, ku­ten ” is­ki­jä” veit­ses­tä ja ” temp­pu” tap­pa­mi­ses­ta.

Ty­töt pu­hui­vat myös paos­taan ja kut­sui­vat si­tä ” telt­ta­ret­kek­si”. Hei­dän kan­net­ta­vien tie­to­ko­nei­den­sa se­laus­his­to­rias­ta löy­tyi muun muas­sa ha­ku ” kuin­ka sel­vi­tä jon­kun mur­has­ta”. Gey­ser jo­pa käs­ki en­nen tap­pa­mis­ta Weie­rin pois­taa se­laus­his­to­rian, kos­ka hän tie­si, et­tä hei­dän ta­pet­tu­aan Leut­ne­rin po­lii­si et­si­si to­dis­tei­ta hei­dän tie­to­ko­neil­taan.

Hei­dän van­hem­mil­laan ei ol­lut asias­ta aa­vis­tus­ta­kaan. ” Et­te tie­dä­kään”, Gey­ser sa­noi po­lii­sil­le hei­dän suun­ni­tel­mas­taan,

” miten vai­ke­aa oli ol­la ker­to­mat­ta ke­nel­le­kään.” Weier kui­ten­kin sa­noi po­lii­sil­le, et­tei oli­si ha­lun­nut teh­dä si­tä, mut­ta kos­ka hän pel­kä­si me­net­tä­vän­sä ai­noan ys­tä­vän­sä, hän päät­ti, et­tei an­tai­si tä­män teh­dä si­tä yk­sin. Kun Gey­se­rin käs­ket­tiin ker­toa uu­del­leen het­kes­tä, jol­loin hän puu­kot­ti ys­tä­vään­sä, hän vas­ta­si: ” Yri­tä­tät­te­kö te ky­syä sa­maa uu­des­taan ja uu­des­taan ja kat­soa, ker­ron­ko ta­ri­nan eri ta­val­la? Mi­nul­la on oi­keus ol­la ker­to­mat­ta tar­kem­min, jos en ha­lua.”

Las­ten­leik­kiä

Kou­lun jäl­keen per­jan­tai­na 30. tou­ko­kuu­ta 2014 Leut­ner ja Gey­ser val­mis­tau­tui­vat yö­ky­läi­lyyn juh­liak­seen Gey­se­rin

12- vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vää. Joka vuo­si hän sai kut­sua kak­si ka­ve­ria yö­ky­lään, ja Weier liit­tyi pian hei­dän seu­raan­sa. Juh­lien aluk­si kol­mik­ko suun­ta­si Ska­te­lan­diin, Wau­kes­han si­sä­luis­te­lu­ra­dal­le. Jouk­ko saa­pui päi­väl­li­sai­kaan ja läh­ti noin puo­li kym­me­nel­tä. Pa­lat­tu­aan Sun­set Apart­ments - ra­ken­nuk­sen asun­toon ty­töt tut­ki­vat kan­net­ta­via tie­to­ko­nei­taan, nau­roi­vat ja ki­kat­ti­vat. Kaik­ki vai­kut­ti nor­maa­lil­ta yö­ky­läi­lyl­tä.

Leut­ne­rin tie­tä­mät­tä hä­nen ” ys­tä­vän­sä” suun­nit­te­li­vat he­rää­vän­sä kah­del­ta yöl­lä ja teip­paa­van­sa hä­nen suun­sa, en­nen kuin is­ki­si­vät hän­tä puukolla kau­laan ja peit­täi­si­vät ruu­miin pei­tol­la, niin et­tä hän näyt­täi­si nuk­ku­van. Sit­ten he suun­nit­te­li­vat hii­pi­vän­sä ulos ja läh­te­vän­sä koh­ti Slen­der­ma­nin kar­ta­noa. He us­koi­vat, et­tä paik­ka oli ole­mas­sa sy­väl­lä Nico­le­tin kan­sal­lis­puis­ton met­säs­sä lä­hes 500 ki­lo­met­rin pääs­sä hei­dän ko­to­aan.

Jos­tain syys­tä he kui­ten­kin päät­ti­vät ol­la te­ke­mät­tä si­tä sil­loin. Kun he aset­tui­vat nuk­ku­maan, Gey­ser ja Weier nu­kah­ti­vat vie­rek­käin, kun kol­mas ys­tä­vys ma­ka­si poi­kit­tain sän­gyn pää­pää­dys­sä. Weier muis­te­li, miten Leut­ner pot­kai­si hän­tä unis­saan va­hin­gos­sa naa­maan, ja kos­tok­si hän pot­kai­si ta­kai­sin.

Kun ty­töt he­rä­si­vät seu­raa­va­na aa­mu­na, pa­han­te­ko jat­kui. He söi­vät aa­miai­sek­si do­nit­se­ja ja man­si­koi­ta, murs­ka­si­vat mys­li­pa­tu­koi­ta Sil­ly Put­ty - mas­san se­kaan ja lät­käi­si­vät sen kat­toon ja leik­ki­vät roo­li­leik­ke­jä. Gey­ser päät­ti ol­la Da­ta sar­jas­ta Star Trek – uusi su­ku­pol­vi, Leut­ner oli vaa­lean­pu­nai­seen pu­keu­tu­nut prin­ses­sa, ja Weier päät­ti ol­la ” pros­ti- trol­li”. Sit­ten he läh­ti­vät leik­ki­mään ulos David's Par­kiin.

Kun Leut­ner loik­ki edel­lä, kak­si tyt­töä jäi vii­vyt­te­le­mään pe­räs­sä. Gey­ser ava­si tak­kin­sa va­sen­ta lie­vet­tä näyt­tääk­seen ys­tä­väl­leen keit­tiö­veit­sen, jon­ka oli nä­pis­tä­nyt ko­to­aan ja pan­nut vyö­täi­sil­leen. ” Ajat­te­lin, et­tä jes­tas, tä­mä oi­keas­ti ta­pah­tuu”, Weier ker­toi po­lii­sil­le.

Kun ty­töt tu­li­vat puis­toon, he me­ni­vät si­sään koil­lis­reu­nas­sa ole­viin ylei­siin ves­soi­hin, jos­sa Gey­ser ja Weier yrit­ti­vät la­vas­taa hyök­käyk­sen­sä. He tie­si­vät, et­tä siel­lä oli vie­mä­ri, jon­ne Leut­ne­rin ve­ri hä­viäi­si, kun he oli­si­vat mur­han­neet hä­net.

Gey­ser yritti pi­del­lä Leut­ne­ria pai­kal­laan on­nis­tu­mat­ta sii­nä, ja Weier pa­maut­ti Leut­ne­rin pään sei­nään. Sit­ten Gey­ser al­koi

TYTTÖJEN JÄTETTYÄ UH­RIN­SA KUO­LE­MAAN HEI­DÄN TUN­TEEN­SA AL­KOI­VAT KIIHTYÄ.

mur­tua, hän al­koi as­tel­la le­vot­to­mas­ti ja lau­laa it­sek­seen. Weier yritti loh­dut­taa ys­tä­vään­sä ja lä­het­ti Leut­ne­rin ul­ko­puo­lel­le leik­ki­mään. Ku­ka tie­tää, mik­si Leut­ner päät­ti jää­dä tyttöjen luo, jot­ka oli­vat juu­ri pa­hoin­pi­del­leet hän­tä; eh­kä hän ajatteli, et­tä he oli­vat vain tes­tan­neet hei­dän ys­tä­vyyt­tään.

Kun Leut­ner leik­ki ul­ko­puo­lel­la, Weier si­lit­te­li ys­tä­vään­sä ” kuin kis­saa”. Hän eh­dot­ti, et­tä he kaik­ki leik­ki­si­vät pii­los­ta puis­ton toi­sel­la lai­dal­la ole­vas­sa met­säs­sä ja tap­pai­si­vat uh­rin­sa, kun oli­si­vat pois­sa mui­den nä­ky­vis­tä. Rau­hoi­tut­tu­aan Gey­ser suos­tui suun­ni­tel­maan, ja he läh­ti­vät koh­ti met­sik­köä. Leut­ner ei kui­ten­kaan ol­lut ha­lu­kas me­ne­mään synk­kään met­sään. Pa­ri­val­jak­ko va­kuut­ti, et­tä he me­ni­si­vät kat­se­le­maan lin­tu­ja. Gey­ser ker­toi ri­kos­tut­ki­joil­le: ” Ih­mi­set, jot­ka luot­ta­vat si­nuun, tu­le­vat hy­vin herk­kä­us­koi­sik­si... se oli ta­val­laan su­rul­lis­ta.”

Gey­ser las­ki en­sin, kun kak­si muu­ta me­ni­vät pii­loon met­sään, jos­sa kas­voi ti­heäs­ti kar­hun­va­tu­koi­ta, pen­sai­ta ja hei­niä. Kun he me­ni­vät pii­loon, Weier käs­ki Leut­ne­rin men­nä ma­kaa­maan maa­han. Kun Leut­ner kiel­täy­tyi, Weier yritti pa­kot­taa hä­net is­tu­mal­la hä­nen pääl­leen ja sai Leut­ne­rin huu­ta­maan, et­tei hän pys­ty hen­git­tä­mään Weie­rin pai­non vuoksi. Weier pel­kä­si Leut­ne­rin huu­don he­rät­tä­vän huo­mio­ta ja nousi sei­so­maan, kun Gey­ser tu­li hä­nen luok­seen ja ojen­si ri­kos­kump­pa­nil­leen veit­sen.

Weier sa­noi ole­van­sa lii­an her­mo­herk­kä is­ke­mään tyt­töä veit­sel­lä ja ojen­si sen ta­kai­sin. Pa­ri al­koi kes­kus­tel­la sii­tä, kum­pi is­ki­si Leut­ne­ria, joka oli maas­sa kuk­kien keskellä. ” En aio teh­dä si­tä, el­let si­nä käs­ke”, Gey­ser sa­noi. Weier al­koi kä­vel­lä pois­päin, mut­ta hän ot­ti vain pa­ri as­kel­ta, en­nen kuin hän py­säh­tyi, kään­tyi ta­kai­sin ys­tä­vään­sä päin ja sa­noi: ” Ki­su­li, nyt. An­na pa­laa. Ole hul­lu.”

Weie­rin lu­val­la Gey­ser aloit­ti vä­ki­val­tai­sen ja jul­man mur­hay­ri­tyk­sen. ” Se ei tun­tu­nut oi­kein mil­tään. Se oli kuin il­maa”, hän sa­noi po­lii­sin kuu­lus­te­lus­sa. Weier ker­toi po­lii­sil­le kat­sel­leen­sa, kun Leut­ner huusi tus­kas­ta usei­den pis­to­haa­vo­jen vuoksi. Kun Leut­ner ma­ka­si maas­sa, he sa­noi­vat läh­te­vän­sä ha­ke­maan apua. ” Mut­ta em­me me oi­keas­ti ai­ko­neet teh­dä niin. Aioim­me pae­ta ja jät­tää hä­net kuo­le­maan. Niin­pä me pa­ke­nim­me”, Weier sa­noi.

Tyttöjen jätettyä uh­rin­sa kuo­le­maan hei­dän tun­teen­sa al­koi­vat kiihtyä. Gey­ser oli aluk­si ” yl­lät­tä­vän rau­hal­li­nen”, mut­ta Weier sa­noi ol­leen­sa her­mo­ro­mah­duk­sen par­taal­la ja syyt­ti ys­tä­vään­sä kai­kes­ta ta­pah­tu­nees­ta. Gey­ser al­koi lo­pul­ta it­keä. Hän sa­noi ys­tä­väl­leen, et­tä oli ” ta­val­laan” teh­nyt so­pi­muk­sen Slen­der­ma­nin kans­sa. Hän oli kom­mu­ni­koi­nut te­le­paat­ti­ses­ti Slen­der­ma­nin kans­sa ja sa­no­nut, et­tä jos he ei­vät on­nis­tui­si te­ke­mään mur­haa, Slen­der­man sai­si tappaa hei­dän kum­man­kin per­heet. Hä­tään­ty­nyt Weier ajatteli per­het­tään ja ha­lusi men­nä ko­tiin.

Pie­ni mah­dol­li­suus

Jo­ten­kin Leut­ner on­nis­tui ryö­mi­mään pui­den keskellä ole­vas­ta au­kos­ta. Kun hän ma­ka­si hy­lä­tyl­lä ja syr­jäi­sel­lä po­lul­la pui­den toi­sel­la puo­lel­la, ohi kul­ke­va pyö­räi­li­jä huo­ma­si ve­ri­sen ty­tön. Tyt­tö oli he­reil­lä ja ta­juis­saan, mut­ta jo­kai­nen hen­gen­ve­to oli tus­kaa. Pyö­räi­li­jä soit­ti hä­tä­nu­me­roon, ja muu­ta­mas­sa mi­nuu­tis­sa en­si­hoi­ta­jat oli­vat nos­ta­neet Leut­ne­rin am­bu­lans­siin ja vei­vät hä­net al­le 7 ki­lo­met­rin pääs­sä ol­lee­seen sai­raa­laan, jos­sa hä­net lei­kat­tiin.

En­nen kuin hä­net nu­ku­tet­tiin, hän on­nis­tui ker­to­maan po­lii­sil­le, kei­tä hyök­kää­jät oli­vat ol­leet. Kun hän me­net­ti ta­jun­tan­sa, po­lii­si te­ki ah­ke­ras­ti töi­tä löy­tääk­seen kak­si

12- vuo­tias­ta tyt­töä, jot­ka oli­vat teon teh­neet.

Leut­ne­rin lei­kan­neen ki­rur­gin mu­kaan veit­si oli men­nyt suo­raan koh­ti aort­taa ja viil­tä­nyt ku­dos­ta niin, et­tä aort­ta oli täy­sin nä­ky­vis­sä. Veit­sen kär­ki oli py­säh­ty­nyt aor­tan sei­nä­män vie­reen – kuolema oli ol­lut al­le mil­li­met­rin pääs­sä. Ki­rur­gi sa­noi, et­tä jos Leut­ne­ria oli­si is­ket­ty uu­del­leen sa­maan koh­taan tai veit­si oli­si men­nyt hiu­kan­kin sy­vem­mäl­le, tyt­tö oli­si saa­nut sy­dän­koh­tauk­sen ve­ren­vuo­don vuoksi ja kuol­lut no­peas­ti.

Yk­si­noi­keu­del­la ame­rik­ka­lai­sel­le ABC News 20/ 20 - uu­ti­soh­jel­mal­le an­ta­mas­saan haas­tat­te­lus­sa uh­rin äi­ti ja isä muis­te­le­vat, kuin­ka hei­dän tyt­tä­ren­sä oli odot­ta­nut in­nois­saan mon­ta viik­koa, et­tä pää­si­si yö­ky­lään par­haan ys­tä­vän­sä luok­se. He oli­vat tun­te­neet Gey­se­rin vuo­sien ajan ei­vät­kä osan­neet aa­vis­taa, mi­tä si­nä päi­vä­nä ta­pah­tui­si. Kun po­lii­si ker­toi Leut­ne­rin äi­dil­le, et­tä Gey­ser oli puu­kot­ta­nut tä­män ty­tär­tä, hä­nen oli vai­kea us­koa kuu­le­maan­sa. Hän nap­pa­si poi­kan­sa mu­kaan ja läh­ti sai­raa­laan. ” Mor­gan on puu­kot­ta­nut Pay­to­nia”, hän ker­toi mie­hel­leen pu­he­li­mes­sa.

Tar­vit­tiin kak­si sai­raan­hoi­ta­jaa las­ke­maan Leut­ne­rin pis­to­haa­vo­jen lu­ku­mää­rä. Mo­lem­mat hoi­ta­jat sai­vat tu­lok­sek­si 19 haa­vaa, mu­kaan lu­kien vii­si käsivarsissa ja seit­se­män ja­lois­sa.

Po­lii­si ot­ti kiin­ni Gey­se­rin ja Weie­rin tien var­res­ta yh­dek­sän ki­lo­met­rin pääs­sä ri­kos­pai­kal­ta. Jä­tet­ty­ään uh­rin­sa kuo­le­maan he oli­vat pe­sey­ty­neet Wal­mar­tin ves­sas­sa, täyt­tä­neet ve­si­pul­lon­sa sa­mas­ta ha­nas­ta ja kier­rel­leet ym­pä­ri Wau­kes­haa pa­rin tun­nin ajan.

Kun he oli­vat läh­te­neet Gey­se­rin ko­toa si­nä aa­mu­na, he oli­vat ot­taa­neet mu­kaan­sa ” tar­vik­kei­ta”, joi­hin kuuluivat ase, pa­ri mys­li­pa­tuk­kaa ja muu­ta­ma ve­si­pul­lo. Kum­pi­kin tyt­tö ot­ti mu­kaan­sa omat muis­toe­si­neen­sä. Weier oli ot­ta­nut van­ho­ja per­he­va­lo­ku­via, Gey­ser taas äi­tin­sä van­han kä­si­lau­kun.

Sen si­sään hän oli työn­tä­nyt aseen. Weier oli jät­tä­nyt kak­si vies­tiä kän­nyk­kään­sä; toi­ses­sa hän jätti kai­ken omai­suu­ten­sa van­hem­mil­leen, ja toi­ses­sa lu­ki: ” Tä­mä on vii­mei­nen toi­vee­ni niil­le, jot­ka vä­lit­tä­vät, äl­kää sur­ko pois­me­noa­ni, vaan muis­ta­kaa mi­nut sel­lai­se­na kuin olin. Ra­kas­tan ja ar­vos­tan tei­tä kaik­kia, en­kä te­ki­si teil­le pa­haa.” Kun hei­dät pi­dä­tet­tiin, he sa­noi­vat ole­van­sa mat­kal­la Slen­der­ma­nin kar­ta­noon.

MO­LEM­MAT VÄIT­TI­VÄT, ET­TÄ HE OLI­VAT YRITTÄNEET MUR­HA­TA YS­TÄ­VÄN­SÄ JOKSEENKIN VASTAHAKOISESTI SII­NÄ USKOSSA, ET­TÄ SE OLI

” VÄLTTÄMÄTÖNTÄ” SLEN­DER­MA­NIN LEPYTTÄMISEKSI.

Ta­kai­sin tod el­li­suu­teen

Kun po­lii­sit tut­ki­vat tyttöjen huo­neet, he löy­si­vät lu­kui­sia hy­lät­ty­jä nuk­ke­ja. Yk­si oli täyn­nä ky­näl­lä piir­ret­ty­jä ar­pia, yh­den kä­si­var­si oli kat­kais­tu kyy­när­pään al­ta, ja muil­ta puut­tui kä­siä ja jal­ko­ja. Yh­den vat­saan oli piir­ret­ty sym­bo­li, jo­ta käy­tet­tiin Slen­der­ma­nin tor­ju­mi­seen. Po­lii­sit löy­si­vät myös val­ta­van mää­rän jär­kyt­tä­viä pii­rus­tuk­sia. Yh­des­sä tyt­tö, jol­la oli kis­san kor­vat, sei­soi toi­sen ty­tön ruu­miin vie­res­sä, ja pään pääl­lä lu­ki: ” Ra­kas­tan ihmisten tap­pa­mis­ta.” Mui­ta­kin pii­rus­tuk­sia löy­tyi; pa­pe­rei­hin oli raa­pus­tet­tu esi­mer­kik­si ” Ha­luan kuol­la” ja ” Olet ou­to lap­si... sii­tä on hyö­tyä mi­nul­le”.

Mon­ta tun­tia kes­tä­neen kuu­lus­te­lun jäl­keen kum­paa­kin tyt­töä syy­tet­tiin mur­hay­ri­tyk­ses­tä. Mo­lem­mat väit­ti­vät, et­tä he oli­vat yrittäneet mur­ha­ta ys­tä­vän­sä jokseenkin vastahakoisesti sii­nä uskossa, et­tä se oli ” välttämätöntä” Slen­der­ma­nin lepyttämiseksi.

Tou­ko­kuus­sa 2014 teh­dyn pi­dä­tyk­sen jäl­keen ty­töt on pi­det­ty van­git­tui­na, ja ta­kuusum­mak­si mää­rät­tiin kum­mal­le­kin 500 000 dol­la­ria. Gey­ser on ol­lut maa­lis­kuus­ta 2016 al­kaen psy­kiat­ri­sel­la osas­tol­la saa­tu­aan diag­noo­sin lap­suusiän skit­so­fre­nias­ta, joka on har­vi­nai­nen sai­raus niin nuo­rel­la. Weier on West Ben­din nuo­ri­so­van­ki­las­sa.

Oi­keus­kä­sit­te­lyä ly­kät­tiin kii­vaan oi­keu­del­li­sen kiis­tan vuoksi sii­tä, mis­sä mää­rin ty­töt ovat vas­tuus­sa teois­taan. Wiscon­si­nis­sa yli 10- vuo­tiai­ta, joi­ta syy­te­tään mur­hay­ri­tyk­ses­tä, pi­de­tään oi­keu­den­käyn­nis­sä au­to­maat­ti­ses­ti ai­kui­si­na. Tyttöjen asia­na­ja­jat väit­ti­vät tyttöjen kuu­lu­van nuo­ri­so­tuo­miois­tui­meen erias­teis­ten mie­li­sai­rauk­sien vuoksi. He väit­tä­vät myös, et­tä jos ty­töt pan­naan ai­kuis­ten van­ki­laan, he ei­vät saa asian­mu­kais­ta hoi­toa. He pyy­si­vät tuo­ma­ri Mic­hael Boh­re­nia tul­kit­se­maan lain, joka sal­lii kak­si­kon oi­keu­den­käyn­nin ai­kui­si­na hen­ki­löi­nä, ole­van ” pe­rus­tus­lain vas­tai­nen”.

Boh­ren kui­ten­kin hyl­kä­si asia­na­ja­jien ar­gu­men­tit. Hän sa­noi, et­tä vaik­ka hän myön­tää tyttöjen psyyk­ki­sen ti­lan, hän pi­tää ri­kos­ta ” häi­jy­nä” har­kit­tu­na mur­ha­na. Hän li­sä­si, et­tä jos tyt­tö­jä syy­tet­täi­siin lap­si­na, he va­pau­tui­si­vat vii­meis­tään 25- vuo­tiai­na il­man mi­tään jat­ko­tu­kea, kun taas ai­kuis­ten ri­kol­lis­ten jär­jes­tel­mäs­sä hei­dät voi­tai­siin va­paut­taa tar­kas­ti val­vot­tui­na ja hei­dän hoi­to­aan voi­tai­siin jat­kaa. Sen pe­rus­teel­la hän mää­rä­si elo­kuus­sa 2015, et­tä tyt­tö­jä koh­del­laan oi­keu­des­sa ai­kui­si­na.

Tyttöjen asia­na­ja­jat il­moit­ti­vat tyttöjen puo­les­ta hei­dän ole­van syyt­tö­miä ja ai­ko­van va­lit­taa tuo­ma­rin pää­tök­ses­tä. Jos hei­tä koh­del­laan oi­keu­des­sa ai­kui­si­na, he voi­vat jou­tua van­ki­laan 65 vuo­dek­si, ja Leut­ne­rin van­hem­mat väit­tä­vät, et­tä se oli­si pa­ras rat­kai­su hei­dän tyt­tä­rel­leen, joka voi­si jat­kaa elä­mään­sä ja tun­tea olon­sa tur­val­li­sek­si.

On väi­tet­ty, et­tä eros­sa ole­mi­ses­ta on ol­lut ty­töil­le hyö­tyä ja et­tei­vät he ole enää vaa­rak­si muil­le. Ant­ho­ny Cot­ton, toi­sen ty­tön asia­na­ja­ja, väit­tää, et­tä hä­nen asia­kas­taan on käy­tet­ty sek­su­aa­li­ses­ti hy­väk­si van­ki­las­sa, ja hän sa­noo ole­van­sa huo­lis­saan ” asiak­kaan­sa mie­len­ter­vey­des­tä”. Asia­na­ja­ja­tii­mi pyy­si myös ta­kuusum­man pie­nen­tä­mis­tä. Tuo­ma­ri epä­si pyyn­nön ja se­lit­ti, et­tä kos­ka ty­töt oli­vat yrittäneet pae­ta te­kon­sa jäl­keen, hän ei ol­lut var­ma, oli­si­ko vii­sas­ta pääs­tää hei­dät va­paal­le ja­lal­le en­nen oi­keu­den­käyn­tiä.

Leut­ner toi­pui koet­te­le­muk­ses­taan sairaalassa ja pa­la­si myö­hem­min kou­luun. Hän vai­kut­taa on­nel­li­sel­ta ja ter­veel­tä lap­sel­ta, joka naut­tii kou­lun­käyn­nis­tä ja on saa­nut uusia ys­tä­viä. Hen­ki­nen toi­pu­mi­nen on kui­ten­kin vie­lä pa­has­ti kes­ken. Kun hä­nen van­hem­pan­sa ky­syi­vät, miten hän on­nis­tui raa­hau­tu­maan pois met­säs­tä, hän vas­ta­si: ” Ha­lusin elää.” Hä­nen ma­kuu­huo­neen­sa sei­näl­lä on esil­lä vio­let­te­ja pa­pe­ri- ja kan­gas­sy­dä­miä; vio­let­ti on hä­nen lem­pi­vä­rin­sä. Ne ovat vies­te­jä tu­ken­sa il­mais­seil­ta ih­mi­sil­tä, ei vain lä­hiyh­tei­sös­tä, vaan ym­pä­ri maailman. Mo­nis­sa ylis­te­tään hä­nen roh­keut­taan ja päät­tä­väi­syyt­tään, mut­ta yh­des­sä lu­kee vain: ” Älä an­na yh­den pa­han teon es­tää si­nua nä­ke­mäs­tä kau­neut­ta kaik­kial­la muu­al­la.”

YLLÄ VA­SEM­MAL­LA Gey­se­rin muis­ti­kir­jas­sa ol­lut huo­les­tut­ta­va pii­rus­tus, jon­ka po­lii­si löy­si Gey­se­rin pi­dä­tyk­sen jäl­keen. YLLÄ Gey­se­ria ( ylhäällä) ja Weie­ria syy­tet­tiin mur­hay­ri­tyk­ses­tä, mut­ta hei­tä ei ole vie­lä tuo­mit­tu, kos­ka asia­na­ja­jat yrit­tä­vät...

YLLÄ VA­SEM­MAL­LA Mor­gan Gey­se­rin puo­lus­tus­asia­na­ja­ja sa­noi, et­tä an­tip­sy­koot­tis­ten lääk­kei­den an­sios­ta Gey­se­rin mie­len­ter­veys oli pa­ran­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti sii­tä, mi­kä se oli van­git­se­mi­sen ai­kaan. YLLÄ Kuu­lus­te­lus­sa Anis­sa Weier myön­si tie­tä­vän­sä, mi­tä...

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.