KARLA HOMOLKA
Barbien unelmamurha
Valokuvassa näkyvät vastavihityn kauniin, nuoren morsiamen ja hänen sulhasensa kasvot. Kuitenkin lyhyen matkan päässä on löydetty tyttö, jonka murhasivat Kanadan pahamaineiset tappajat ” Ken ja Barbie”.
Tappaja- Barbie ja Tappaja- Ken eli Karla Homolka ja Paul Bernardo saivat lisänimensä, koska molemmat olivat kauniita. Heillä oli vaaleat hiukset ja merensiniset silmät. He olivat vastuussa kolmen tytön, joista yksi oli Karlan pikkusisko, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja murhasta sekä 19 muun seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskauksesta. Tapaus on kiistanalainen, sillä vaikka pariskunta kohteli uhreja kuin leluja, siitä ei ole tarkkaa selvyyttä, kumpi teki mitä, miksi ja kenelle.
Barbie- tyttö
Nukkeja voi käyttää moniin tarkoituksiin. Onnellinen, pieni lapsi voi esittää tulevaisuudenhaaveitaan nuken kautta pukemalla pienen kaunottaren upeisiin vaatteisiin, vihkimällä nuken ” prinssin” kanssa kiinnittämällä muovisormuksen nuken käteen ja kuvittelemalla heidän romanttisen tulevaisuutensa. Lapsille annetaan kuitenkin nukkeja myös huoneissa, joissa on kaksisuuntaiset peilit, siinä toivossa, että lapsi esittää nukella peilin takana oleville asiantuntijoille, kuinka heitä on kohdeltu kaltoin. Mutta ainoastaan lapsia ei kohdella kaltoin, kuten Karla valitettavasti tietää.
Karla oli 17- vuotias lukiolainen tavatessaan Paulin. Hän rakasti eläimiä ja oli konferenssissa edustamassa eläinlääkäriasemaa, jolla hän työskenteli osaaikaisesti. Paul asteli sisään, ja Karla ihastui. Muutaman tunnin kuluttua he rakastelivat intohimoisesti Karlan hotellihuoneessa. Paul vei hänen sydämensä – jopa Karlan vanhempien mielestä Paul oli ihana.
” Onnellinen loppu” oli kuitenkin kaukana Ken- Paulista. Paulin äiti oli pahoinpidellyt häntä henkisesti, ja hän oli teini- iästä saakka tirkistellyt alastomia naapureitaan ja masturboinut heidän ikkunoidensa takana. Kun hän tapasi Karlan 23- vuotiaana, hän oli alkanut väijyä naisia puistoissa ja bussipysäkeillä, viedä heitä väkisin pensaikkoon ja tehdä heille seksuaalista väkivaltaa. Hänen teoistaan puhuttiin Scarborough'n raiskaajan hyökkäyksinä. Hän leikitteli naisten kanssa, vaati heitä kutsumaan häntä kuninkaaksi ja pakotti heidät sanomaan uudelleen ja uudelleen, että hän voisi tehdä heille, mitä halusi. Hänen ystävänsä tunnistivat poliisipiirtäjän tekemän kuvan raiskaajasta, ja poliisi otti häneltä DNA- näytteen, mutta tiede oli vielä lapsenkengissä ja tulosten saaminen kesti kauan.
Karlakaan ei välttynyt Paulin manipuloinnilta. Jo ylioppilaaksi valmistuttuaan Karla kertoi ystävilleen Paulin käyttävän henkistä väkivaltaa, mutta henkiset kyyneleet eivät näy, ja hän salli Paulin vain jatkaa. Hänen päiväkirjansa osoittaa, miten hän oli sisäistänyt Paulin vuodatukset alistuvan itseinhon vallassa kirjoittaessaan esimerkiksi: ” Muista, että olet tyhmä”, ” Muista, että olet ruma” ja ” Muista, että olet lihava”. Kaikki nämä vain saivat hänet piiskaamaan itseään ollakseen ” täydellinen tyttöystävä Paulille”.
59
Karlasta on olemassa valokuva, jossa hän on alasti käsiraudoissa ja suukapula suussaan seksileikin aikana. Hän makaa selällään emätin kohti kameraa, nännit kohti kattoa ja kädet pään yläpuolella täysin piittaamattomana. Yhteisymmärryksessä sovittu sadomasokistinen seksileikki on oma juttunsa, mutta Karlan päiväkirja vihjaa, että hänen kokemuksensa oli jotain ihan
muuta.
Mukavaa ahdistelua... ja murhaa
Ennen joulua 1990 Paul oli tyytyväisenä asettunut asumaan Karlan perheen kotiin heidän odotellessaan muuttoa omaan kotiin. Heidän oli määrä mennä naimisiin, mutta yksi asia, jota Karla ei voinut Paulille antaa, oli pieni, pehmeä poimu hänen jalkojensa välissä – immenkalvo. Paul halusi neitsyen, viattoman ja koskemattoman. Jouluaaton aattona Karla ” antoi” Paulille pikkusiskonsa Tammyn. Tammy huumattiin ( Karlan työpaikaltaan varastamalla lääkkeellä) ja raiskattiin, ja hän kuoli sairaalan ensiavussa. Hänen kuolemansa todettiin traagiseksi onnettomuudeksi. Parin valokuva haudattiin hänen mukanaan arkussa.
Paulista oli tullut keräilijä, ja Karlasta, joka halusi kiihkeästi pitää Keninsä onnellisena, tuli vakituinen avustaja rikoksissa. Hän toimitti heille molemmille aina vain enemmän tyttöjä ja jopa tallensi heidän seik-
KARLA TOIMITTI HEILLE MOLEMMILLE AINA VAIN ENEMMÄN TYTTÖJÄ JA JOPA TALLENSI
HEIDÄN SEIKKAILUNSA VIDEOLLE.
kailunsa videolle. Kahdesta muusta tytöstä tuli rekvisiittaa heidän Barbie- unelmamurhatarinassaan: Leslie Mahaffysta ja Kristen Frenchistä. Paul nappasi Leslien tarjoamalla tupakkaa; Kristen siepattiin, kun hän nousi heidän autoonsa antamaan ajo- ohjeita. Kristen jätettiin noin vain ojaan, kun pari kyllästyi häneen ( hänet löysi metalliromua etsinyt mies). Kun sieppaajien mielikuvitus loppui, Leslie palasteltiin ( jotta ruumis oli helpompi pakata) ja heitettiin järveen sementtipainon kera. Leslien ja Kristenin ruumiiden löytäminen ( etenkin Leslien sementtisäkin, joka oli revennyt saumasta) johti murhatutkimuksen aloittamiseen.
Asiantuntijat ovat jo pitkään ajatelleet, että jos lapsi leikkii leluillaan avoimen väkivaltaisella tavalla, silloin on syytä tarkkailla hänen vuorovaikutustaan ihmisten kanssa. Vaikka Paul oli jo ohittanut lapsuusvuodet, hän ei ollut poikkeus. Hänen hyökkäyksensä Barbie- morsiantaan kohtaan pahenivat henkisestä väkivallasta fyysiseksi, ja tammikuussa 1993 Karla kävi ensiavussa vaalea iho mustelmilla ja kylkiluita murtuneina. Hän lähti heidän kodistaan. Samoihin aikoihin Paulin kaksi vuotta aiemmin antama DNA- näyte oli viimein tutkittu, ja se yhdisti hänet suoraan Scarborough'n raiskaajan tapaukseen. Vuorossa olivat keskustelut Karlan, poliisien ja murhasyytettä valmistelevien viranomaisten kesken.
Karlan luita oli murtunut ja hänen ” meikkinään” olivat violetit mustelmat Paulin jäljiltä, ja hän tajusi, että leikki oli päättynyt ja rangaistus odotti. Hän tunnusti. Tai pikemminkin hän sanoi perheelleen, että Paul oli manipuloinut häntä. Murhaajan ei välttämättä tarvitse liikuttaa kättään fyysisesti; joku toinen voi liikuttaa sitä henkisin keinoin. Karla väitti, että Paul oli pahoinpidellyt häntä vuosien ajan, että hän kärsi pahoinpidellyn oireyhtymästä ja että hänet oli pakotettu osallistumaan murhiin. Hän sanoi, että heidän kotivideonsa todistaisivat, mitä oli tapahtunut.
Poliisi ei kuitenkaan löytänyt niitä.
Kana dalainen kiista
Poliisilla oli ruumiit ja Paul oli yhdistetty Scarborough'n raiskauksiin, mutta poliisi tarvitsi Karlan todistajanlausunnon, jotta Paul saataisiin vankilaan murhasta, sillä Paul oli puolestaan väittänyt, että ( niin omituiselta kuin söpö tappajanukke kuulostaakin) murhat olivat tapahtuneet vain paikoissa, joissa pieni kaunotar oli ollut. Paulin puolustus oli se, että Karla eikä hän oli todellinen hirviö. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, järkytti kanadalaisia tiedotusvälineitä ja oikeusjärjestelmää: Karla suostui todistamaan, jos saisi sopimuksen. Hän antaisi todisteet Paulia vastaan ja myöntäisi syyllisyytensä lievempään tekoon eli tappoon, jos saisi itse lievemmän tuomion. Toimittajia kiellettiin heidän suureksi närkästyksekseen raportoimasta sopimuksesta.
Vasta kun Karla oli vankilassa ja Paulin oikeudenkäynti oli käynnissä, videot viimein löydettiin – asianajajat olivat ensin salanneet ne käyttääkseen niitä myöhemmin todisteina. Kävi ilmi, että Karla oli vienyt näyttelemisen uudelle tasolle: videot osoittivat, että
” hakattu” herttainen blondi ilmiselvästi nautti omien marionettiensa pahoinpitelystä. Hänen nähtiin raiskaavan oman sisarensa ja ahdistelevan muita ilman, että hänen oletettu hallitsijansa Paul pakotti häntä mitenkään. Näytti siltä, että hänen huulillaan ei ollut pakotettu hymy, vaan aito, ilmeisen nautinnon virne. Juttua tutkiva FBIPROFILOIJA Gregg MCCRARY totesi myöhemmin, että hänen mielestään Karla oli kaksikosta lähempänä psykopaattia psykologisten testien ristiriitaisista tuloksista huolimatta.
Siitä huolimatta Karlan kanssa oli tehty sopimus. Kanadan oikeusjärjestelmä ei sallinut sopimusten muuuttamista sen jälkeen, kun rangaistus oli annettu, joten Barbie pysyi vankilassa alkuperäisen, salassa pidetyn rangaistuksensa mukaisesti. Valokuvat kertovat, että hän pani vankilassa pystyyn melkoisen esityksen, poseerasi leikkisästi leikkimökissä ja puutarhassa. Häntä ei päästetty ehdonalaiseen häiritsevän käytöksensä takia.
Karla vapautettiin vankilasta vasta, kun hän oli suorittanut koko rangaistuksensa. Hiljaa puhuva nainen antoi lukuisia haastatteluja saadakseen apua palaamisessa takaisin yhteiskunnan jäseneksi. Hän oli sitä mieltä, että yleisö ei ollut kuullut suoraan hänen suustaan, että hän oli parantanut tapansa tuomionsa jälkeen. Hän myönsi Kanadan radiolle tehneensä ” kauheita asioita” ja sanoi katuvansa tekojaan, mutta hän totesi tunteneensa rikosten aikaan, ettei ” voinut pyytää apua”, ja väitti, ettei ollut itse ” käynnistänyt” tapahtumia. Siitä riippumatta, onko hän syyllinen vai syytön sisarensa murhaan tai muiden seksuaaliseen pahoinpitelyyn ja murhiin, on selvää, että hän on kompleksinen ihminen. Julkaistut asiakirjat viittaavat siihen, että vankilassa jotkut hänen entisistä vankitoveistaan rakastivat häntä ja toiset taas pelkäsivät hänen kylmyyttään. Hän ei myöntänyt, että hänen vankilarakkaalleen Lynda Véronneaulle kirjoittamansa kirjeet olivat romanttisia.
Karla asui eri paikoissa Kanadassa ja Karibian alueella, tapasi uuden kumppanin ja sai lapsia. Viime vuosien ja lehdistön jatkuvan kiinnostuksen perusteella nämä muutot eivät jää hänen viimeisikseen.
Hymyä!
On mahdotonta tietää, mitä todella tapahtui Karlan ja Paulin välillä ja niille nuorille naisille, joita pariskunta pahoinpiteli tai jotka kuolivat heidän käsissään. Tämä johtuu siitä, että edes lopulta löytynyttä videotodistetta ei voi pitää objektiivisena totuutena siitä, mitä todella tapahtui, koska Karla tiesi, että häntä kuvattiin. Jos hän tosiaan kärsi pahoinpidellyn oireyhtymästä, hän todennäköisesti teki ” esityksestään” Paulin leikkituokioissa mahdollisimman vakuuttavia Paulia miellyttääkseen – lyöminen tarkoitti, että hänellä oli lopulta todisteet siitä, että hänen pitäisi pelätä henkensä puolesta Paulin käsissä. Tämän sairauden luonteeseen kuuluu lisäksi, että hyväksikäyttäjän hyväksikäytettyyn projisoimat uskomukset varmistavat sen, että hyväksikäytetty henkilö korvaa todelliseksi tietämänsä maailman versiolla, jonka hyväksikäyttäjä hänelle esittää. Hän alkaa epäillä omaa järkeään. Tämä on saattanut tarkoittaa, että Karla ainakin tilapäisesti uskoi velvollisuudekseen osallistua rikokseen, koska Paul käski hänen tehdä niin. Paul tuomittiin murhasta ja on edelleen vankilassa. Hän on kirjoittanut kuvitteellisesta rikollisesta toiminnasta, ja jos
HÄNEN NÄHTIIN RAISKAAVAN OMAN SISARENSA JA AHDISTELEVAN MUITA ILMAN, ETTÄ HÄNEN OLETETTU
HALLITSIJANSA PAUL PAKOTTI HÄNTÄ MITENKÄÄN.
tämä kertoo jotain hänen luonteestaan, on rauhoittavaa tietää, ettei hän todennäköisesti pääse vankilasta koskaan.
Hyväksikäyttöä ei pitäisi koskaan suojella lailla sallimalla provosoimaton, ei- puolustautuva väkivalta toista kohtaan, ja Karla on kärsinyt sellaisen tuomion, joka Kanadan tuomioistumella oli valta hänelle antaa. Aikuisen Karlan ei tiedetä tehneen enää rikoksia vankilasta vapauduttuaan, ja muu lainsäädäntö, joka olisi voinut sallia hänen armahduksensa ” vähäisemmän” tappotuomion perusteella, on pyyhitty pois kirjoista.
Tulevaisuudessa voimme vain varmistaa, että maassamme noudatettavat oikeudenkäyntimenettelyt turvaavat asianmukaisella tavalla oikeuden niin uhreille kuin rikoksentekijöille. Eihän oikeus ole mitään satua. Sen kanssa ei pidä leikitellä.