KARLA HOMOLKA

Bar­bien unel­ma­mur­ha

Najsmurhaajat - - Sisällys -

Va­lo­ku­vas­sa nä­ky­vät vas­ta­vi­hi­tyn kau­niin, nuo­ren mor­sia­men ja hä­nen sul­ha­sen­sa kas­vot. Kui­ten­kin ly­hyen mat­kan pääs­sä on löy­det­ty tyt­tö, jon­ka mur­ha­si­vat Ka­na­dan pa­ha­mai­nei­set tap­pa­jat ” Ken ja Bar­bie”.

Tap­pa­ja- Bar­bie ja Tap­pa­ja- Ken eli Karla Homolka ja Paul Ber­nar­do sai­vat li­sä­ni­men­sä, kos­ka mo­lem­mat oli­vat kau­nii­ta. Heil­lä oli vaa­leat hiuk­set ja me­ren­si­ni­set sil­mät. He oli­vat vas­tuus­sa kol­men ty­tön, jois­ta yk­si oli Kar­lan pik­kusis­ko, sek­su­aa­li­ses­ta hy­väk­si­käy­tös­tä ja mur­has­ta se­kä 19 muun sek­su­aa­li­ses­ta hy­väk­si­käy­tös­tä tai rais­kauk­ses­ta. Ta­paus on kiistanalainen, sil­lä vaik­ka pa­ris­kun­ta koh­te­li uhreja kuin le­lu­ja, sii­tä ei ole tark­kaa sel­vyyt­tä, kum­pi te­ki mi­tä, mik­si ja ke­nel­le.

Bar­bie- tyt­tö

Nuk­ke­ja voi käyt­tää mo­niin tar­koi­tuk­siin. Onnellinen, pie­ni lap­si voi esit­tää tu­le­vai­suu­den­haa­vei­taan nu­ken kaut­ta pu­ke­mal­la pie­nen kau­not­ta­ren upei­siin vaat­tei­siin, vih­ki­mäl­lä nu­ken ” prins­sin” kans­sa kiin­nit­tä­mäl­lä muo­vi­sor­muk­sen nu­ken kä­teen ja ku­vit­te­le­mal­la hei­dän ro­mant­ti­sen tu­le­vai­suu­ten­sa. Lap­sil­le an­ne­taan kui­ten­kin nuk­ke­ja myös huo­neis­sa, jois­sa on kak­si­suun­tai­set pei­lit, sii­nä toi­vos­sa, et­tä lap­si esit­tää nu­kel­la pei­lin ta­ka­na ole­vil­le asian­tun­ti­joil­le, kuin­ka hei­tä on koh­del­tu kal­toin. Mut­ta ai­noas­taan lap­sia ei koh­del­la kal­toin, ku­ten Karla va­li­tet­ta­vas­ti tie­tää.

Karla oli 17- vuo­tias lu­kio­lai­nen ta­va­tes­saan Pau­lin. Hän ra­kas­ti eläi­miä ja oli kon­fe­rens­sis­sa edus­ta­mas­sa eläin­lää­kä­ria­se­maa, jol­la hän työs­ken­te­li osaa­ikai­ses­ti. Paul as­te­li si­sään, ja Karla ihas­tui. Muu­ta­man tun­nin ku­lut­tua he ra­kas­te­li­vat in­to­hi­moi­ses­ti Kar­lan ho­tel­li­huo­nees­sa. Paul vei hä­nen sy­dä­men­sä – jo­pa Kar­lan van­hem­pien mie­les­tä Paul oli iha­na.

” Onnellinen lop­pu” oli kui­ten­kin kau­ka­na Ken- Pau­lis­ta. Pau­lin äi­ti oli pa­hoin­pi­del­lyt hän­tä hen­ki­ses­ti, ja hän oli tei­ni- iäs­tä saak­ka tir­kis­tel­lyt alas­to­mia naa­pu­rei­taan ja mas­tur­boi­nut hei­dän ik­ku­noi­den­sa ta­ka­na. Kun hän ta­pa­si Kar­lan 23- vuo­ti­aa­na, hän oli al­ka­nut väi­jyä nai­sia puis­tois­sa ja bus­si­py­sä­keil­lä, vie­dä hei­tä vä­ki­sin pen­saik­koon ja teh­dä heil­le sek­su­aa­lis­ta vä­ki­val­taa. Hä­nen teois­taan pu­hut­tiin Scar­bo­rough'n rais­kaa­jan hyök­käyk­si­nä. Hän lei­kit­te­li nais­ten kans­sa, vaa­ti hei­tä kut­su­maan hän­tä ku­nin­kaak­si ja pa­kot­ti hei­dät sa­no­maan uu­del­leen ja uu­del­leen, et­tä hän voi­si teh­dä heil­le, mi­tä ha­lusi. Hä­nen ys­tä­vän­sä tun­nis­ti­vat po­lii­si­piir­tä­jän te­ke­män ku­van rais­kaa­jas­ta, ja po­lii­si ot­ti hä­nel­tä DNA- näyt­teen, mut­ta tie­de oli vie­lä lap­sen­ken­gis­sä ja tu­los­ten saa­mi­nen kes­ti kau­an.

Kar­la­kaan ei vält­ty­nyt Pau­lin ma­ni­pu­loin­nil­ta. Jo yli­op­pi­laak­si val­mis­tut­tu­aan Karla ker­toi ys­tä­vil­leen Pau­lin käyt­tä­vän hen­kis­tä vä­ki­val­taa, mut­ta hen­ki­set kyy­ne­leet ei­vät näy, ja hän sal­li Pau­lin vain jat­kaa. Hä­nen päi­vä­kir­jan­sa osoit­taa, miten hän oli si­säis­tä­nyt Pau­lin vuo­da­tuk­set alis­tu­van it­sein­hon val­las­sa kir­joit­taes­saan esi­mer­kik­si: ” Muis­ta, et­tä olet tyh­mä”, ” Muis­ta, et­tä olet ru­ma” ja ” Muis­ta, et­tä olet li­ha­va”. Kaik­ki nä­mä vain sai­vat hä­net piis­kaa­maan it­se­ään ol­lak­seen ” täy­del­li­nen tyt­töys­tä­vä Pau­lil­le”.

59

Kar­las­ta on ole­mas­sa va­lo­ku­va, jos­sa hän on alas­ti kä­si­rau­dois­sa ja suu­ka­pu­la suus­saan sek­si­lei­kin ai­ka­na. Hän ma­kaa se­läl­lään emä­tin koh­ti ka­me­raa, nän­nit koh­ti kat­toa ja kä­det pään ylä­puo­lel­la täy­sin piit­taa­mat­to­ma­na. Yh­tei­sym­mär­ryk­ses­sä so­vit­tu sa­do­ma­so­kis­ti­nen sek­si­leik­ki on oma jut­tun­sa, mut­ta Kar­lan päi­vä­kir­ja vih­jaa, et­tä hä­nen ko­ke­muk­sen­sa oli jo­tain ihan

muu­ta.

Mu­ka­vaa ah­dis­te­lua... ja mur­haa

En­nen jou­lua 1990 Paul oli tyy­ty­väi­se­nä aset­tu­nut asu­maan Kar­lan per­heen ko­tiin hei­dän odo­tel­les­saan muut­toa omaan ko­tiin. Hei­dän oli mää­rä men­nä nai­mi­siin, mut­ta yk­si asia, jo­ta Karla ei voi­nut Pau­lil­le an­taa, oli pie­ni, peh­meä poi­mu hä­nen jal­ko­jen­sa vä­lis­sä – im­men­kal­vo. Paul ha­lusi neit­syen, viat­to­man ja kos­ke­mat­to­man. Jou­lu­aa­ton aat­to­na Karla ” an­toi” Pau­lil­le pik­kusis­kon­sa Tam­myn. Tam­my huu­mat­tiin ( Kar­lan työ­pai­kal­taan va­ras­ta­mal­la lääk­keel­lä) ja rais­kat­tiin, ja hän kuo­li sai­raa­lan en­sia­vus­sa. Hä­nen kuo­le­man­sa to­det­tiin traa­gi­sek­si on­net­to­muu­dek­si. Pa­rin va­lo­ku­va hau­dat­tiin hä­nen mu­ka­naan ar­kus­sa.

Pau­lis­ta oli tul­lut ke­räi­li­jä, ja Kar­las­ta, joka ha­lusi kiih­keäs­ti pi­tää Ke­nin­sä on­nel­li­se­na, tu­li va­ki­tui­nen avus­ta­ja ri­kok­sis­sa. Hän toimitti heil­le molemmille ai­na vain enem­män tyt­tö­jä ja jo­pa tallensi hei­dän seik-

KARLA TOIMITTI HEIL­LE MOLEMMILLE AI­NA VAIN ENEM­MÄN TYT­TÖ­JÄ JA JO­PA TALLENSI

HEI­DÄN SEIKKAILUNSA VI­DEOL­LE.

kai­lun­sa vi­deol­le. Kah­des­ta muus­ta ty­tös­tä tu­li re­kvi­siit­taa hei­dän Bar­bie- unel­ma­mur­ha­ta­ri­nas­saan: Les­lie Ma­haf­fys­ta ja Kris­ten Frenc­his­tä. Paul nap­pa­si Les­lien tar­joa­mal­la tu­pak­kaa; Kris­ten sie­pat­tiin, kun hän nousi hei­dän au­toon­sa an­ta­maan ajo- oh­jei­ta. Kris­ten jä­tet­tiin noin vain ojaan, kun pa­ri kyl­läs­tyi hä­neen ( hä­net löy­si me­tal­li­ro­mua et­si­nyt mies). Kun siep­paa­jien mie­li­ku­vi­tus lop­pui, Les­lie pa­las­tel­tiin ( jot­ta ruu­mis oli hel­pom­pi pa­ka­ta) ja hei­tet­tiin jär­veen se­ment­ti­pai­non ke­ra. Les­lien ja Kris­te­nin ruu­mii­den löy­tä­mi­nen ( eten­kin Les­lien se­ment­ti­sä­kin, joka oli re­ven­nyt sau­mas­ta) joh­ti mur­ha­tut­ki­muk­sen aloit­ta­mi­seen.

Asian­tun­ti­jat ovat jo pit­kään aja­tel­leet, et­tä jos lap­si leik­kii le­luil­laan avoi­men vä­ki­val­tai­sel­la ta­val­la, sil­loin on syy­tä tark­kail­la hä­nen vuo­ro­vai­ku­tus­taan ihmisten kans­sa. Vaik­ka Paul oli jo ohit­ta­nut lap­suus­vuo­det, hän ei ol­lut poik­keus. Hä­nen hyök­käyk­sen­sä Bar­bie- mor­sian­taan koh­taan pa­he­ni­vat hen­ki­ses­tä vä­ki­val­las­ta fyy­si­sek­si, ja tam­mi­kuus­sa 1993 Karla kävi en­sia­vus­sa vaa­lea iho mus­tel­mil­la ja kyl­ki­lui­ta mur­tu­nei­na. Hän läh­ti hei­dän ko­dis­taan. Sa­moi­hin ai­koi­hin Pau­lin kak­si vuot­ta ai­em­min an­ta­ma DNA- näy­te oli vii­mein tut­kit­tu, ja se yh­dis­ti hä­net suo­raan Scar­bo­rough'n rais­kaa­jan ta­pauk­seen. Vuo­ros­sa oli­vat kes­kus­te­lut Kar­lan, po­lii­sien ja mur­ha­syy­tet­tä val­mis­te­le­vien vi­ran­omais­ten kes­ken.

Kar­lan lui­ta oli mur­tu­nut ja hä­nen ” meik­ki­nään” oli­vat vio­le­tit mus­tel­mat Pau­lin jäl­jil­tä, ja hän ta­jusi, et­tä leik­ki oli päät­ty­nyt ja ran­gais­tus odotti. Hän tun­nus­ti. Tai pi­kem­min­kin hän sa­noi per­heel­leen, et­tä Paul oli ma­ni­pu­loi­nut hän­tä. Mur­haa­jan ei välttämättä tar­vit­se lii­kut­taa kät­tään fyy­si­ses­ti; jo­ku toi­nen voi lii­kut­taa si­tä hen­ki­sin kei­noin. Karla väit­ti, et­tä Paul oli pa­hoin­pi­del­lyt hän­tä vuo­sien ajan, et­tä hän kär­si pa­hoin­pi­del­lyn oi­reyh­ty­mäs­tä ja et­tä hä­net oli pa­ko­tet­tu osal­lis­tu­maan mur­hiin. Hän sa­noi, et­tä hei­dän ko­ti­vi­deon­sa to­dis­tai­si­vat, mi­tä oli ta­pah­tu­nut.

Po­lii­si ei kui­ten­kaan löy­tä­nyt nii­tä.

Ka­na da­lai­nen kiis­ta

Po­lii­sil­la oli ruu­miit ja Paul oli yh­dis­tet­ty Scar­bo­rough'n rais­kauk­siin, mut­ta po­lii­si tar­vit­si Kar­lan to­dis­ta­jan­lausun­non, jot­ta Paul saa­tai­siin van­ki­laan mur­has­ta, sil­lä Paul oli puo­les­taan väit­tä­nyt, et­tä ( niin omi­tui­sel­ta kuin sö­pö tap­pa­ja­nuk­ke kuu­los­taa­kin) mur­hat oli­vat ta­pah­tu­neet vain pai­kois­sa, jois­sa pie­ni kau­no­tar oli ol­lut. Pau­lin puolustus oli se, et­tä Karla ei­kä hän oli to­del­li­nen hirviö. Se, mi­tä seu­raa­vak­si ta­pah­tui, jär­kyt­ti ka­na­da­lai­sia tie­do­tus­vä­li­nei­tä ja oi­keus­jär­jes­tel­mää: Karla suos­tui to­dis­ta­maan, jos sai­si so­pi­muk­sen. Hän an­tai­si to­dis­teet Pau­lia vas­taan ja myön­täi­si syyllisyytensä lie­vem­pään te­koon eli tap­poon, jos sai­si it­se lie­vem­män tuo­mion. Toi­mit­ta­jia kiel­let­tiin hei­dän suu­rek­si när­käs­tyk­sek­seen ra­por­toi­mas­ta so­pi­muk­ses­ta.

Vas­ta kun Karla oli van­ki­las­sa ja Pau­lin oi­keu­den­käyn­ti oli käyn­nis­sä, vi­deot vii­mein löy­det­tiin – asia­na­ja­jat oli­vat en­sin sa­lan­neet ne käyt­tääk­seen nii­tä myö­hem­min to­dis­tei­na. Kävi il­mi, et­tä Karla oli vienyt näyt­te­le­mi­sen uu­del­le ta­sol­le: vi­deot osoit­ti­vat, et­tä

” ha­kat­tu” hert­tai­nen blon­di il­mi­sel­väs­ti naut­ti omien ma­rio­net­tien­sa pa­hoin­pi­te­lys­tä. Hä­nen näh­tiin rais­kaa­van oman si­sa­ren­sa ja ah­dis­te­le­van mui­ta il­man, et­tä hä­nen ole­tet­tu hal­lit­si­jan­sa Paul pa­kot­ti hän­tä mi­ten­kään. Näyt­ti sil­tä, et­tä hä­nen huu­lil­laan ei ol­lut pa­ko­tet­tu hymy, vaan ai­to, il­mei­sen nau­tin­non vir­ne. Jut­tua tut­ki­va FBI­PRO­FI­LOI­JA Gregg MCC­RA­RY to­te­si myö­hem­min, et­tä hä­nen mie­les­tään Karla oli kak­si­kos­ta lä­hem­pä­nä psy­ko­paat­tia psy­ko­lo­gis­ten tes­tien ris­ti­rii­tai­sis­ta tu­lok­sis­ta huo­li­mat­ta.

Sii­tä huo­li­mat­ta Kar­lan kans­sa oli teh­ty so­pi­mus. Ka­na­dan oi­keus­jär­jes­tel­mä ei sal­li­nut so­pi­mus­ten muuut­ta­mis­ta sen jäl­keen, kun ran­gais­tus oli an­net­tu, jo­ten Bar­bie py­syi van­ki­las­sa al­ku­pe­räi­sen, sa­las­sa pi­de­tyn ran­gais­tuk­sen­sa mu­kai­ses­ti. Va­lo­ku­vat ker­to­vat, et­tä hän pa­ni van­ki­las­sa pys­tyyn mel­koi­sen esi­tyk­sen, po­see­ra­si leik­ki­säs­ti leik­ki­mö­kis­sä ja puu­tar­has­sa. Hän­tä ei pääs­tet­ty eh­do­na­lai­seen häi­rit­se­vän käy­tök­sen­sä ta­kia.

Karla va­pau­tet­tiin van­ki­las­ta vas­ta, kun hän oli suo­rit­ta­nut ko­ko ran­gais­tuk­sen­sa. Hil­jaa pu­hu­va nai­nen an­toi lu­kui­sia haas­tat­te­lu­ja saa­dak­seen apua pa­laa­mi­ses­sa ta­kai­sin yh­teis­kun­nan jä­se­nek­si. Hän oli si­tä miel­tä, et­tä ylei­sö ei ol­lut kuul­lut suo­raan hä­nen suus­taan, et­tä hän oli pa­ran­ta­nut ta­pan­sa tuo­mion­sa jäl­keen. Hän myön­si Ka­na­dan ra­diol­le teh­neen­sä ” kau­hei­ta asioi­ta” ja sa­noi ka­tu­van­sa te­ko­jaan, mut­ta hän to­te­si tun­te­neen­sa ri­kos­ten ai­kaan, et­tei ” voi­nut pyy­tää apua”, ja väit­ti, et­tei ol­lut it­se ” käyn­nis­tä­nyt” ta­pah­tu­mia. Sii­tä riip­pu­mat­ta, on­ko hän syyl­li­nen vai syytön si­sa­ren­sa mur­haan tai mui­den sek­su­aa­li­seen pa­hoin­pi­te­lyyn ja mur­hiin, on sel­vää, et­tä hän on komplek­si­nen ih­mi­nen. Jul­kais­tut asia­kir­jat viit­taa­vat sii­hen, et­tä van­ki­las­sa jot­kut hä­nen en­ti­sis­tä van­ki­to­veis­taan ra­kas­ti­vat hän­tä ja toi­set taas pel­kä­si­vät hä­nen kyl­myyt­tään. Hän ei myön­tä­nyt, et­tä hä­nen van­ki­la­rak­kaal­leen Lyn­da Vé­ron­neaul­le kir­joit­ta­man­sa kir­jeet oli­vat ro­mant­ti­sia.

Karla asui eri pai­kois­sa Ka­na­das­sa ja Ka­ri­bian alu­eel­la, ta­pa­si uu­den kump­pa­nin ja sai lap­sia. Vii­me vuo­sien ja lehdistön jat­ku­van kiin­nos­tuk­sen pe­rus­teel­la nä­mä muu­tot ei­vät jää hä­nen vii­mei­sik­seen.

Hy­myä!

On mah­do­ton­ta tie­tää, mi­tä to­del­la ta­pah­tui Kar­lan ja Pau­lin vä­lil­lä ja niil­le nuo­ril­le nai­sil­le, joi­ta pa­ris­kun­ta pa­hoin­pi­te­li tai jot­ka kuolivat hei­dän kä­sis­sään. Tä­mä joh­tuu sii­tä, et­tä edes lo­pul­ta löy­ty­nyt­tä vi­deo­to­dis­tet­ta ei voi pi­tää ob­jek­tii­vi­se­na to­tuu­te­na sii­tä, mi­tä to­del­la ta­pah­tui, kos­ka Karla tie­si, et­tä hän­tä ku­vat­tiin. Jos hän to­si­aan kär­si pa­hoin­pi­del­lyn oi­reyh­ty­mäs­tä, hän to­den­nä­köi­ses­ti te­ki ” esi­tyk­ses­tään” Pau­lin leik­ki­tuo­kiois­sa mah­dol­li­sim­man va­kuut­ta­via Pau­lia miel­lyt­tääk­seen – lyö­mi­nen tarkoitti, et­tä hä­nel­lä oli lo­pul­ta to­dis­teet sii­tä, et­tä hä­nen pitäisi pe­lä­tä hen­ken­sä puo­les­ta Pau­lin käsissä. Tä­män sai­rau­den luon­tee­seen kuu­luu li­säk­si, et­tä hy­väk­si­käyt­tä­jän hy­väk­si­käy­tet­tyyn pro­ji­soi­mat us­ko­muk­set var­mis­ta­vat sen, et­tä hy­väk­si­käy­tet­ty hen­ki­lö kor­vaa to­del­li­sek­si tie­tä­män­sä maailman ver­siol­la, jon­ka hy­väk­si­käyt­tä­jä hä­nel­le esit­tää. Hän al­kaa epäil­lä omaa jär­ke­ään. Tä­mä on saat­ta­nut tar­koit­taa, et­tä Karla ai­na­kin ti­la­päi­ses­ti us­koi vel­vol­li­suu­dek­seen osal­lis­tua ri­kok­seen, kos­ka Paul käs­ki hä­nen teh­dä niin. Paul tuo­mit­tiin mur­has­ta ja on edel­leen van­ki­las­sa. Hän on kir­joit­ta­nut ku­vit­teel­li­ses­ta ri­kol­li­ses­ta toi­min­nas­ta, ja jos

HÄ­NEN NÄH­TIIN RAIS­KAA­VAN OMAN SI­SA­REN­SA JA AH­DIS­TE­LE­VAN MUI­TA IL­MAN, ET­TÄ HÄ­NEN OLE­TET­TU

HAL­LIT­SI­JAN­SA PAUL PA­KOT­TI HÄN­TÄ MI­TEN­KÄÄN.

tä­mä ker­too jo­tain hä­nen luon­tees­taan, on rau­hoit­ta­vaa tie­tää, et­tei hän to­den­nä­köi­ses­ti pää­se van­ki­las­ta kos­kaan.

Hy­väk­si­käyt­töä ei pitäisi kos­kaan suo­jel­la lail­la sal­li­mal­la pro­vo­soi­ma­ton, ei- puo­lus­tau­tu­va vä­ki­val­ta tois­ta koh­taan, ja Karla on kär­si­nyt sel­lai­sen tuo­mion, joka Ka­na­dan tuo­miois­tu­mel­la oli val­ta hä­nel­le an­taa. Ai­kui­sen Kar­lan ei tie­de­tä teh­neen enää ri­kok­sia van­ki­las­ta va­pau­dut­tu­aan, ja muu lain­sää­dän­tö, joka oli­si voi­nut sal­lia hä­nen ar­mah­duk­sen­sa ” vä­häi­sem­män” tap­po­tuo­mion pe­rus­teel­la, on pyy­hit­ty pois kir­jois­ta.

Tu­le­vai­suu­des­sa voim­me vain var­mis­taa, et­tä maas­sam­me nou­da­tet­ta­vat oi­keu­den­käyn­ti­me­net­te­lyt tur­vaa­vat asian­mu­kai­sel­la ta­val­la oi­keu­den niin uh­reil­le kuin ri­kok­sen­te­ki­jöil­le. Ei­hän oi­keus ole mi­tään sa­tua. Sen kans­sa ei pi­dä lei­ki­tel­lä.

YLLÄ Paul Ber­nar­don ta­los­sa Port Dal­housies­sa teh­tiin huo­lel­li­nen ri­kos­tek­ni­nen tut­kin­ta Kar­lan tun­nus­tuk­sen jäl­keen, ja sen kaut­ta saa­tiin myös to­dis­tei­ta Pau­lin elä­mäs­tä Scar­bo­rough'n rais­kaa­ja­na. SOIKEA KU­VA Pa­rin en­sim­mäi­nen uh­ri oli Kar­lan...

Ys­tä­vät tun­nis­ti­vat po­lii­si­piir­tä­jän te­ke­män ku­van hyök­kää­jäs­tä, ja po­lii­si ot­ti Pau­lil­ta DNA- näyt­teen.

TEKSTI K CHARLIE OUGHTON

KYL­MÄ­VE­RI­NEN PAHOINPIDELTY MORSIAN VAI TUOMI O TAP­PA­JA? KARLA HOMOLKAN KIISTANALAINEN AVIOLIITON REPI ALAS NÄEN­NÄI­SEN TÄYDELLISEN TOISTUVAN JUL­KI­SI­VUN JA PAL­JAS­TI ETOVAN, JA MUR­HAN. SEK­SU­AA­LI­SEN HY­VÄK­SI­KÄY­TÖN

YLLÄ VA­SEM­MAL­LA Pau­lin jut­tu riip­pui Kar­lan to­dis­ta­jan­lausun­nos­ta: Pau­lia syy­tet­tiin ja hä­net tuo­mit­tiin kid­nap­pauk­ses­ta, rais­kauk­ses­ta ja mur­has­ta, hän sai van­keus­tuo­mion ja hä­net to­det­tiin ” vaa­ral­li­sek­si ri­kol­li­sek­si”. VA­SEM­MAL­LA De­bo­rah ja Dan,...

YLLÄ Karla läh­dös­sä oi­keus­ta­lol­ta asia­na­ja­jan­sa kans­sa tun­nus­tuk­sen­sa jäl­keen ja teh­ty­ään ” pa­ho­lais­mai­sen” so­pi­muk­sen, joka varmisti hä­nel­le ” lie­vän” 12 vuo­den van­keus­tuo­mion. Hän va­pau­tui van­ki­las­ta vuon­na 2005.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.