Myra Hindley
Hindleyn ja Bradyn viimeinen uhri
ON IAN BRADY JA MYRA HINDLEY. ON SYNKKÄ ALUE LANCASHIREN JA YORKSHIREN VÄLILLÄ. SADDLEWORTH MOOR ON HILJAINEN TODISTAJA, JOLLA ON EDELLEEN SYNKKÄ SALAISUUS: MISSÄ ON KEITH BENNETT?
Viisikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun Ian Brady ja Myra Hindley – jotka tunnetaan ikuisesti nummimurhaajina – sieppasivat, raiskasivat ja murhasivat 12- vuotiaan Keith Bennettin, tämän ruumista ei ole edelleenkään löydetty Saddleworth Moorin nummelta Suur- Manchesterin alueelta. Longsightista kotoisin ollut poika katosi 16. kesäkuuta 1964 vain neljä päivää syntymäpäivänsä jälkeen. Hän oli kävelemässä isoäitinsä talolle, jossa hän usein yöpyi sisarustensa kanssa.
Mini Traveller - autollaan saalistamassa olleet Hindley ja Brady huomasivat yksinäisen pojan, lähestyivät häntä ja kysyivät, voisiko hän auttaa siirtämään alkoholilaatikoita.
Manchesterin poliisin laajalti levittämässä Keithin mustavalkoisessa valokuvassa näkyy kameralle hymyilevä isohampainen, silmälasipäinen poika. Missä tahansa muussa yhteydessä kuvalla ei olisi minkäänlaista merkitystä kenellekään muulle kuin Bennettin perheelle. Kuvasta on kuitenkin tullut surullisenkuuluisa, koska tiedämme pojan julmasta kohtalosta, ja siitä on tullut sarjamurhaajien hirviömäisen teon tunnuskuva. Kuten kaikki valokuvat, mutta erityisesti murhattujen, kuvat vangitsevat yhden hetken ja kertovat meille usein huomaamatta jäävästä, hieman puistattavasta todellisuudesta: kuvan henkilö on jo kuollut, mutta ei kuitenkaan ole vielä kuollut.
Maailma tuntee Keith Bennettin valokuvasta, mutta hänen läheisensä menettivät pojan, veljen, veljenpojan, serkun ja lapsenlapsen. Ystävät menettivät kaverinsa. On myös syytä muistaa, että kesti yli 20 vuotta, ennen kuin tappajat tunnustivat tekonsa. 20 vastausta vailla olevien kysymysten, epäilysten ja kärsimysten vuotta. Keithin äiti Winnie Johnson, joka kuoli vuonna 2012
78- vuotiaaana, nousi muiden perheiden tavoin äärimmäisen tavallisesta elämästä rohkeuden ja arvokkuuuden perikuvaksi.
Vasta vuonna 1987 Brady ja Hindley, entiset rakastavaiset, jotka nyt näyttivät inhoavan toisiaan, myönsivät vihdoin siepanneensa ja murhanneensa Keithin ja Pauline Readen
( joka oli heidän ensimmäinen uhrinsa). Parin antamien tietojen perusteella rikostekniset tutkijat löysivät 16- vuotiaan Readen ruumiin heinäkuun 1. päivänä 1987 iltapäivällä. Hänen ruumiinsa haudattiin 1. elokuuta Gortonin hautausmaalle. Keithin suhteen tilanne oli toinen. Etsintä lopetettiin 24. elokuuta 1987, ja sitä jatkettiin vasta vuonna 2003 Maida- operaation nimellä. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2009, virallinen etsintä lopetettiin tuloksettomana.
Brady ja Hindley tarjosivat silloin tällöin vihjeitä Bennettin hautapaikasta, mutta heidän muistikuvansa ja tunnustuksensa eivät olleet riittävän tarkkoja. Shiny Brook, jonne etsinnät keskittyivät, on kiistanalainen, koska se ei sovi yhteen niiden paikkojen kanssa, joista muut ruumiit kaivettiin esiin. Onko Keith haudattu lähelle paikkaa, josta John Kilbriden ruumis löytyi, toiselta puolelta tietä kuin Lesley Ann Downeyn ja Pauline Readen haudat? Chris Crowther, jonka perhe omistaa maat, joilla murhat tapahtuivat, uskoo niin. Hän selitti päättelyään kirjailija Carol Ann Leelle tämän hyytävässä mutta oikeudenmukaisessa elämäkerrassa One of Your Own: The Life and Death of Myra Hindley ( 2011). ” Meistä on aina tuntunut, että Keith oli Johnin
MYRA OLI NAAPURIN TYTTÖ, JA ARKISEN OLEMUKSENSA ANSIOSTA HÄN PYSTYI LÄHESTYMÄÄN LAPSIA JA SAAMAAN NÄIDEN
LUOTTAMUKSEN.
lähellä. Bradyhan oli laiska kaveri? Hän piti heidät lähekkäin. Tytöt toisella puolella tietä, pojat toisella. Johnin ruumis oli aivan tekemämme levähdyspaikan alla. Aivan lähellä tietä.”
Pitää paikkansa, että Brady hautasi uhrinsa tien A635 molemmin puolin lähelle Hollin Brown Knollia, vain noin sadan metrin päähän toisistaan. Leslie Ann Downey ( 10 vuotta) ja Pauline Reade ( 16 vuotta) oli haudattu pohjoispuolelle ja John Kilbride ( 12 vuotta) eteläpuolelle. Olisiko Brady todella muuttanut selvää ja loogista kaavaa, joka liittyi hänen lempipaikkaansa nummella? Kuinka monta kertaa etsijät ovat olleet aivan Keithin ruumiin lähellä... mutta ohittaneet sen?
Hindley kuoli keuhkokuumeen jälkiseurauksiin 16. marraskuuta 2002 60- vuotiaana West Suffolkin sairaalassa. Iltapäivälehdet saivat kauan odottamansa uutisen. Brady oli päättänyt olla enää vastaamatta Bennettien tai juttua tutkivien poliisien pyyntöihin saada uutta tietoa, ja hän jopa kirjoitti Winnie Johnsonille ja selitti kantaansa, jonka pani poliisin epäpätevyyden syyksi. Vuonna 1987 hänet päästettiin vielä ulos Merseysidessa sijaitsevasta Ashworthin sairaalasta murheelliselle matkalle nummille.
Tappaja tuntui nyt olevan epävarma alueesta. Hänen aikanaan vaalimansa kuoleman valtakunta tuntui nyt hämmentävän häntä – vai johtiko hän viranomaisia tahallaan harhaan? Keithin perheelle käynti nummella oli vain uusi menetetty tilaisuus ja merkitsi heidän kärsimyksensä pitkittymistä. Winnie reagoi uutiseen etsintöjen päättymisestä vuonna 2009 sanomalla BBC: n haastattelussa: ” Haluan, että Keith löydetään, ennen kuin minulle sattuu mitään, sillä haluan järjestää hänelle kunnon hautajaiset.”
Brady ja Hindley: Pahuuden ilmentymät
Bradystä ja Hindleystä oikeudenkäynnin aikana vuonna 1966 Chester Assizesissa otetut poliisikuvat esiintyvät edelleen
lukemattomien kirjojen ja lehtien kansissa. Karuihin mustavalkoisiin kuviin on vangittu kahden kaikesta päätellen täysin epäinhimillisen henkilön ilmeettömät tuijotukset. Nämä kaksi kuvaa, jotka usein esitetään rinnakkain mahdollisimman suuren vaikutuksen vuoksi, ovat pahuuden symboli.
Bradyn ja Hindleyn rikokset tapahtuivat aikana, jolloin tiedotusvälineiden huomio keskittyi pitkälti Luoteis- Englantiin. Arvostetut englantilaiset uuden aallon elokuvat, jotka sijoittuivat pääasiassa pohjoisen kaupunkeihin, altistivat yleisön kaikkialla maailmassa aiemmin tuntemattomien alueiden aksenteille ja murteille. Elokuvantekijät kuvasivat Englannin työväenluokan elämää tiskipöytärealismiksi kutsutuissa elokuvissa. Vuonna 1960 alettiin esittää saippuaooppera Coronation Streetiä, jota esitetään edelleen. Sen kaupunkirivitalot, mukulakivikadut ja melankolinen tunnusmusiikki, joka oli alun perin säveltäjä Eric Spearin ” Lancashire Blues”, loivat mielikuvaa Luoteis- Englannin ikonisista kulttuuripiirteistä. Brady ja Hindley varttuivat samanlaisessa tiiviissä tehtaiden, tanssipaikkojen, kapakoiden ja paikallisten elokuvateattereiden maailmassa.
Ian Brady syntyi 2. tammikuuta 1938 Glasgow'ssa Ian Duncan Stewart - nimisenä ” Rottenrow”- synnytyssairaalassa. Poika varttui sijaisperheessä, sillä hänen äitinsä, naimaton tarjoilija nimeltä Patricia Stewart, antoi hänet adoptoitavaksi. Stewartit olivat kunnollinen työväenluokkainen perhe sosiaalisen mitta- asteikon kunniallisessa päässä. Nuori Ian sai usein raivokohtauksia, mutta hän oli älykäs ja läpäisi Shawlands Academyn pääsykokeet. Hänen kapinallinen luonteensa ja isottelunsa muuttuivat aina vain pahaenteisimmiksi. Hänen lempinimiään koulussa olivat ” Iso Lassie” hänen heikkojen urheilusaavutustensa vuoksi ja toisesta äärilaidasta ” Dracula”. Jonkin aikaa hän oli mieltynyt eläinten kiduttamiseen, ja pian hän alkoi tehdä murtovarkauksia ja päätyi ensin koulukotiin ja myöhemmin vankilaan. Kun Ian muutti Etelä- Manchesteriin biologisen äitinsä luokse, joka oli naimisissa Patrick Brady - nimisen miehen kanssa, hänen kerrotaan halunneen esittää esimerkillistä poikaa ja kunnon kansalaista ja yrittäneen kovasti sopeutua joukkoon ja jättää aiemmat konnuudet taakseen. Sitä ei kestänyt kauan, ja pian hän oli taas pulassa erilaisten rikosten vuoksi.
Myra Hindley, joka syntyi 1942, varttui Manchesterissa itäisellä Gortonin alueella, jossa oppia sai yhtä todennäköisesti kantapään kautta kuin luokkahuoneen sisällä. Noihin aikoihin alue oli ränsistynyt slummi. Väkeä siirrettiin asumaan kaupungin muihin osiin tai uusiin taajamiin kreivikunnan rajan taakse alueilta, jotka oli ostettu Cheshiren kreivikunnanvaltuustolta. Kun kaksikko tapasi Millward's Merchandising - tukkuliikkeessä, Hindley rakastui silmittömästi. He eivät kuitenkaan alkaneet seurustella vielä vuoteen, koska Brady esitti kylmäkiskoista Hindleyn lähettyvillä. Hindleyllä oli pakkomielle Bradystä, ja hän piti päiväkirjaa rakkaudentuskastaan. Kun Brady lopulta pyysi Hindleyä ensimmäisille treffeilleen, he menivät elokuviin. Hindley väitti, että he menivät katsomaan Nicholas Rayn elokuvaa Kuningasten kuningas ( 1961), joka oli mielenkiintoinen valinta, koska Brady oli avoimesti ateisti. Muiden mukaan elokuva oli kuitenkin Nürnbergin tuomio, ja se sopi paljon paremmin Bradyn synkkään pakkomielteeseen natseista.
Heistä tuli erottamattomat. Hindley oli lempinimeltään Hessie – oletettavasti Hitlerin kakkosmiehen, Rudolph Hessin mukaan – ja Bradyn lempinimi oli ” Neddie” The Goon Show