Sadie Hartley
Paljastavat murhapäiväkirjat
OVI AVAUTUI, JA SADIE KYLPI MIELLYTTÄVÄSSÄ VALOSSA. SARAH TARKASTI, ETTÄ TAINNUTUSASE JA VEITSI OLIVAT PAIKALLAAN, JA ASTUI ETEENPÄIN TEHDÄKSEEN LOPUN YSTÄVÄLLISYYDEN PERIKUVASTA.
Yksi ainoa torni kohoaa Helmshoren kaupungin ylle. Se katsoo alas vaitonaisena tiilitalojen rivistöjä harmaanvihreiden Lancashiren kukkuloiden juurella. Historiallisista noitavainoistaan kuuluisa Pendle on aivan tien päässä; Edenfield toisessa suunnassa. Yhdellä kaduista, joilla palavat pienet yövalot, on suuri, hyvin hoidettu talo. Se on iso ja tilava, muttei suunnaton tai ylellinen. Sen seinät ovat kermanvalkoiset, valaistus pehmeä, ja siinä on vanhat avoportaat ja kaiteet. Seinällä on pari kuvaa, vain sen verran, että tunnelma on kotoisa ja että talon asukas, Sadie Hartley, vaikuttaa kiireiseltä. Hän on rakastava, työssä käyvä äiti, joka on päättänyt elättää perheensä. Viehättävä nainen, jolla oli naurunryppyjä, olisi tarjonnut sinulle kupposen, jos olisit poikennut kylään. Torstaina, tammikuun 14. päivän iltana 2016 Sadie avasi oven nuorelle naiselle. Sitten hänet kiskottiin takaperin kotiinsa, tainnutettiin etälamauttimella ja häntä puukotettiin yli 40 kertaa, ennen kuin murhaaja häipyi pesemään tahmean veren käsistään.
Nainen, joka koputti kohteliaasti ovelle, ennen kuin puukotti asukkaan kuoliaaksi, oli Sarah Williams. Hänellä oli ollut lyhyt suhde Sadien kumppanin, Ian Johnstonin, kanssa kaksi vuotta aiemmin. Ian oli pitänyt tulevaa murhaajaa ” takertuvana” ja oli jättänyt tämän ja asunut siitä lähtien Sadien kanssa. Nämä kaksi naista eivät olisi voineet olla erilaisemmat.
Sadie oli yksin sinä iltana. Ian, entinen palomies ja pelastustyöntekijä, oli hiihtomatkalla. Sadie aikoi liittyä Ianin seuraan seuraavana päivänä – he olivat tehneet koko elämänsä ahkerasti työtä ja halusivat rentoutua venematkoilla ja lomilla.
Sadielle mikään ei ollut pois suljettua tai mahdotonta: ” Hän ei koskaan riidellyt. Hän ei koskaan kiukutellut. Hän ei koskaan suuttunut. Hän vain halusi puhua asiat selviksi”, hänen tyttärensä Charlotte sanoi murhan jälkeen tehdyssä dokumenttielokuvassa. Jos jollakulla oli ongelma, Sadie istutti tämän alas ja jutteli asiasta – tuomitsematta. Ian puhui myös siitä, että heillä oli viiden makuuhuoneen talo ” jossa oli tarpeeksi tilaa, jotta kaikki voisivat tulla ja viihtyä”. Sadie oli tyylikäs, mutta ei tärkeillyt, ja hän poseerasi mielellään valokuvissa ponin kanssa, piti hauskaa pukeutumalla vatsatanssijaksi ja seurusteli työkaveriensa kanssa – he tekivät hälytyksen huolestuttuaan hänestä. Hän oli ansainnut työtoveriensa kunnioituksen, koska oli määrätietoinen, huolehtiva nainen, joka oli opiskellut luonnontieteitä ja työskennellyt lääketeollisuudessa 20 vuoden ajan. Sitten hän perusti ystävänsä kanssa terveydenhoitoalan yrityksen, joka erikoistui auttamaan lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia tarjoamaan uusia hoitoja. Vaikka taloudellinen ilmapiiri oli vaikea, yritys oli menestynyt 16 vuoden ajan kesäkuuhun 2016 saakka. Sadie työskenteli parhaillaan leukemia- ja lymfoomatutkimuksen parissa löytääkseen parannuskeinon syöpään.
Kammottavat ” kirjailijat”
Sarah ei olisi voinut erilaisempi olla. Poliisi löysi murhan jälkeen Sarahin talosta kotietsinnässä hänen rakkausromaaneitaan. Useimmat lukevat romaaneja huvin vuoksi tai virkistyksekseen rankkana päivänä, mutta Sarah pakeni niiden kautta arjesta maailmaan, jossa kiihkeä intohimo ja murhan suunnitteleminen olivat täysin normaalia. Hän päätti ryhtyä oman tarinansa kirjailijaksi. Jotta fantasia toimisi, siihen tarvittiin tietenkin halukkaat näyttelijät ja suosiollinen yleisö. Sattumalta Sarah löysi molemmat Katrina ” Kitt” Walshista.
Sarah oli tuntenut Kittin 12- vuotiaasta, kun he olivat tavanneet ratsastustallilla. Vaikka Kitt oli 20 vuotta Sarahia vanhempi, he kumpikin rakastivat Harry Potter - elokuvia, ja myöhemmin he kävivät lomilla yhdessä. He olivat kuitenkin epätodennäköiset rikostoverit. Sarah kulki kaupungin läpi kuin amatsoni, ja veti lomilla topin olkaimia alas paljastaakseen
SARAH JA KITT PÄÄTTÄVÄT SUUNNITELLA ” TÄYDELLISEN MURHAN”, MUTTA AMATÖÖREINÄ
HE EIVÄT TIENNEET SIITÄ MITÄÄN.
hieman enemmän ihoa, kuin teinilehtien sankaritar. Kitt vaikutti ainakin päällisin puolin täydentävän Sarahia. Kitt oli älykäs nainen, joka oli kiinnostunut taiteista, hänen korostuksensa vihjasi yläluokkaisesta koulutuksesta, ja hän oli saanut eläintenhoitajan koulutuksen ja työskenteli ratsastuksenopettajana, mutta silti hänen sanottiin tunteneen ” kunnioitusta” nuorempaa naista kohtaan. Lehtijutuissa hänestä puhutaan Sarahin takana pysyttelevänä vaikenevana, laahustavana hahmona, joka tuskin uskalsi hengittää ystävänsä varjossa.
Sarah oli tavannut Ianin vuonna 2012, mutta kun Ian jätti hänet, tarinat sekä yhtyvät että erkanevat. Melkein kuin Sarah olisi lukenut kirjojensa yliviivattuja, töherrettyjä luonnoksia eikä aitoa asiaa: oikeuden mukaan Kitt ei ollut pelkkä sätkynukke eikä Sarah mikään romanttinen Ihmenainen.
Aivan kuten Sarah oli tukenut Kittiä avioeron aikana, Kitt tuki Sarahia tämän parisuhdeongelmissa. Kun Ian katkaisi suhteensa
Sarahiin, tämä ilmeisen itsevarma nainen vastasi menemällä Ianin talolle ja istui ulkona lähettämässä hänelle seksiviestejä. Kahden vuoden ajan. Sarah jopa lähetti Sadielle kirjeen yrittäessään rikkoa parin välit ja kerskui, että hän oli harrastanut ” uskomattoman fantastista seksiä” Ianin kanssa. Sadie tiesi, että joskus asiat vain tapahtuvat ja sitten täytyy siirtyä eteenpäin ja keskittyä siihen, mikä on itselle tärkeää. Sarah ajatteli toisin. Rakkausromaanien lisäksi Sarah oli innoissaan Game Of Thrones - kirjoista ja - televisiosarjasta ja tietoisesti otti mallia Punaisen naisen hahmosta viekoitellakseen Ianin takaisin. Hän veti ihmisiä puoleensa magneetin tavoin. Sarahilla oli ollut sama poikaystävä siitä saakka, kun hän täytti 17. Mies vieraili Sarahin luona varhain joka aamu, vaikka vaimo tiesi siitä, ja jopa silloin, kun Sarah suunnitteli Sadien murhaa. Samaan aikaan Sarah vietti lomat Kittin, oletetun ystävänsä ja joidenkin mukaan rakastettunsa, kanssa.
Noin puoli vuotta sen jälkeen, kun Ian oli jättänyt Sarahin, Sarah alkoi juonia Sadien murhaa siinä uskossa, että niin hän saisi Ianin takaisin. Hän ja Kitt päättivät suunnitella ” täydellisen murhan”, mutta amatööreinä he eivät tienneet siitä mitään. Sarahin lempikirjailijoiden juonet mielessään naiset ryhtyivät tekoon, jota professori David Wilsonin, tapauksen kommentaattorin, mukaan voi kuvata lähinnä kollektiiviseksi mielenhäiriöksi – ja loivat suhteen, jossa he vakuuttivat toisensa aikeidensa hyväksyttävyydestä
luomalla ideologisen järjestelmän, jonka mukaan heidän tekonsa oli oikeutettu. Tämän seurauksena naiset näyttivät pitäneen itseään lähinnä hämmästyttävän nokkelina supervakoojina, jotka valmistautuivat palauttamaan urhean ritarin takaisin ( heidän mielestään) oikean rakkaansa luo. Sadie, jota he eivät olleet edes tavanneet ja jonka ainoa ” rikos” oli se, että hän oli saanut Ianin kumppanikseen, oli heidän silmissään roisto. He yrittivät tahrata hänen mainettaan arvostelemalla hänen naisellisuuttaan, jota hän muka käytti aseena – mikä oli todella tekopyhää Sarahilta, joka itse turvautui Game of Thronesin Punaisen naisen konsteihin.
Keskeiset tapahtumat
He ryhtyivät suunnittelemaan murhaa. Hylättyään älyttömimmät ideat, kuten ISIS- terroristien syyttämisen murhasta, Sarah ja Kitt päättivät murhata Sadien tämän kotona, häipyä ja peittää jälkensä. Heidän varotoimensa kuulostavat joltain parodialta. Esimerkiksi 9. joulukuuta 2015 he esittivät näytelmän ” James Bond: Saksanretki”. Kohtalokkaat naiset tekivät lauttaretken Saksaan ja ostivat sieltä Taserin, jolla tainnuttaisivat vihollisensa. Pian sen jälkeen, 7. tammikuuta, he tekivät uhkarohkean tiedusteluretkensä – Tescon valvontakamera kuvasi huolimattoman kaksikon ostamassa kukkia. Kitt ilmeisesti kuvitteli olevansa nokkela toimittaessaan kukat illalla varmistaakseen, missä Sadie asui. Sadie tietenkin kertoi läheisilleen huolestuneensa oudosta vierailusta. Jotain oli tekeillä.
Isku tapahtui 14. tammikuuta 2016. Sarah, varta vasten ostetussa Renault Cliossa ja pimeän suojin, ajoi vaivihkaa kujalle. Hän koputti oveen. Ulos astuva nainen lamautui, kun häntä ammuttiin 500 000 voltin tainnutusaseella, ja sitten Sarah kohotti kätensä ja iski häntä veitsellä yli 40 kertaa. Ruumiissa oli jopa 20 senttimetrin syvyisiä pistohaavoja keittiöveitsen iskuista, ja yksi isoimmista haavoista kulki kasvojen läpi ja tuli ulos poskesta. Oikea silmä oli pullahtanut ulos. Selkäranka oli katkennut. Maksa oli puhjennut. Veitsi meni melkein kokonaan kehon läpi. Ruumis oli jätetty makaamaan verilammikkoon käytävälle.
Patologi Philip Lumb ilmoitti käsivarsien ja käsien haavojen osoittavan, että Sadie Hartley oli puolustautunut viimeiseen saakka, vaikka olikin pienikokoinen ja aseeton ja vaikka odottamaton hyökkääjä oli käyttänyt huomattavan suurta voimaa.
Sadien kimppuun käynyt ei edes siivonnut omia jälkiään. Hän pakeni ja vei kaikki todisteet – vaatteet, aseet, auton avaimen – sätkynukelleen poltettavaksi ja hävitettäväksi. Kitt hävitti todisteet ympäri lähiseutua. Homma hoidettu... paitsi että Kitt jätti huomiotta yksityiskohtaiset päiväkirjansa, joihin hän oli kirjoittanut kaiken, mitä he olivat tehneet, ja jätti ne työpaikalleen, mistä poliisi ne löysi.
Kittin päiväkirjat paljastivat kaiken. Paikoitellen merkinnöissä sekoittuvat selvästi ja huolestuttavasti fakta ja fiktio. Merkintä syyskuulta 2015 kuuluu: ” Sarah tuli. Katsoi Huntedin ( tosi- tvohjelma, jossa kilpailijat yrittävät paeta tiedustelupalvelun väkeä esittäviä). Sitten keskustelimme suunnitelmista hankkiutua eroon [ Sadiesta]. ” Toisinaan, kuten silloin, kun Sarah onnistui kiinnittämään Ianin autoon jäljityslaitteen, häntä kuvataan iloisesti ” terhakaksi”. Kittiin teki ilmeisesti suurimman vaikutuksen se, että murhaan osallistuminen antoi hänelle tekosyyn viettää pientä lomaa – selvästikään hän ei piitannut kaikista niistä tavoista, joilla olisi voinut lähteä pois päiväksi tai pariksi tappamatta ketään – koska totesi, että ” pääsi sen ansiosta reissulle Saksaan”.
Hänen kielenkäyttönsä on kuin koulutetun aikuisen tietoisten päätösten ja pahankurisen lapsen puheen sekoitus. Hänen raskauttavin lausuntonsa – ” minulla ei ole moraalisia tunnontuskia, vain vahva toive, ettemme jäisi kiinni” – osoittaa, että hän tiesi, mitä moraali tarkoitti, eli erotti väärän oikeasta. Seuraavassa kappaleessa hän vihjaa, ettei pidä rikosta ongelmana, kunhan he eivät jää kiinni, ja toisaalta, että hänen lapsellinen
suhtautumisensa rikokseen ( jonkinlaisena hauskana kepposena) tekee asiasta vähemmän vakavan. Pitäähän hän murhaa edeltävää hermostuneisuuttakin vain lievänä ärtymyksen aiheena.
Poliisi kokoaa palaset
Rikosromaanit saavat meidät joskus kuvittelemaan mielessämme karskeja etsiviä, joilla on lierihattu päässä ja viskilasi kourassa. Todellisuudessa tällaisia kauhistuttavia rikoksia ratkaisevat Bryony Midgleyn kaltaiset rikosetsivät, jotka olivat päättäneet saada kiinni Sadien tappajan. Bryony kuunteli, kun kollega kertoi, mitä Sadielle oli tapahtunut, ja pyysi sitten kollegoitaan ajattelemaan hetken murhattua rakastavaa äitiä, ennen kuin lähtevät hankkimaan hänelle oikeutta. Bryony oli nuori, mutkaton ja rauhallinen mies. Hänen äänensä kohosi huudahdukseksi sen vuoksi, mitä Sadielle tapahtui: ” Hiirveeää.” Hänen pohjoisenglantilainen aksenttinsa oli aivan erilainen kuin Hollywood- elokuvissa; se oli vilpitön, kuin juttelisi ystävän kanssa teekupposen äärellä. Se muistutti, että uhri ei ollut mikään housupukuinen, törröhuulinen kohtalokas nainen, vaan jonkun äiti. Poliisi löysi Sarahin matkapuhelinnumeron Sadien puhelimesta, sillä Sarah oli lähettänyt Sadielle herjaavia viestejä. Poliisi tiesi myös, että Sarah oli ollut yhteydessä Ianiin, joka oli vastannut hänen viesteihinsä vain kymmenen päivää ennen murhaa.
Poliisit vitsailivat toverillisesti läpimurrosta pitääkseen mielialan korkealla Sadien vuoksi ja joutuivat uhraamaan perheen kanssa vietetyn vapaa- ajan kuulustellakseen kahta epäiltyä. He kuitenkin tiesivät, että saisivat taas pian viettää aikaa perheensä kanssa. Sarah ” ei näyttänyt kovin säikähtäneeltä”, Bryony kommentoi, vaikkei ollut aiemmin ollut pidätettynä ja vaikka häntä odotti murhasyyte. Sarah vaikutti olevan huolestuneempi koirastaan kuin omasta teostaan... ennen kuin kieltäytyi vastaamasta enää kysymyksiin.
Kitt oli toinen juttu. Ensin hän väitti kärsivänsä muistiongelmista ja sanoi, ettei muistanut kolmea päivää kauemmas; toisinaan hän toisteli: ” Olen saattanut tehdä jotain, olen saattanut tehdä jotain, olen saattanut tehdä jotain. En vain muista”, ennen kuin vastasi kaikkiin poliisin kysymyksiin. Kuulusteluhuoneessa hän luetteli yksityiskohtia ilmeisen innokkaana miellyttämään. Hänen pullottavat silmänsä ja takova kätensä ilmeisesti esittivät laukeavaa tainnutusasetta, jonka Sarah oli pakottanut hänet ostamaan, ja samalla Kitt matki kielellään aseen rätisevää ääntä. Aivan kuin kauhistuttava yö olisi ollut sotaelokuva, jota hän katseli mieluummin kuin sitä tuskan maailmaa, jossa hän oli. Kaikesta draamasta huolimatta poliisi hoiti tilanteen. Rakeisessa valvontakamerakuvassa näkyi Kittin villamyssyinen hahmo poliisiaseman käytävän lattialla, kun hän halasi polviaan ja keinahteli poliisin rauhoitellessa häntä. Sarahilla oli suhdesotkunsa, ja Kittillä oli omat ongelmansa. Molemmat syyttivät lopulta toisiaan.
Valamiehistö kuuli tarinan kaoottiset sivujuonet. Salainen murhaajan apuri osti murha- aseen, veitsen, Tescon kortillaan, ja Saksan- retkellä hankittu tainnutusase oli edullinen löytö – osa kauppaa, johon kuului myös pippurisumuttimia. Hän oli ostanut jäljityslaitteen autoon ( luottokortillaan) uskoen, että Sarah maksaisi sen hänelle. Sarah valmisteli alibiaan siten, että hänen poikaystävänsä David näki hänet edellisenä iltana kotona sängyssä flunssaisena. Kaksikko jopa säästi kalliista puhdistusaineista jättämällä auton, jonka he olivat varta vasten ostaneet iltaa varten ( 430 dollarin edulliseen hintaan), parkkipaikalle kilometrien päähän. Viimeisenä varotoimena rekisterikilven numeron 3 päälle oli kiinnitetty pieni, musta teipinpala niin, että se näytti numerolta 8.
Odotetusti Prestonin tuomioistuimen valamiehistö totesi molemmat naiset syyllisiksi. Tuomari Justice Turner tuomitsi Sarahin vähintään 30 vuodeksi vankilaan, kun taas Kittin tuomio oli vähintään 25 vuotta vankeutta.
Murhaajan kasvot
Samaan tapaan kuin naapurit juoruilevat tyhjänpäiväisistä asioista aidan yli, suuri osa toimittajista keskittyi siihen, miltä nämä kaksi rikostoveria näyttivät. Sarah kuvattiin kevytkenkäiseksi naiseksi julkkistyylisten selfieiden perusteella, joissa poseerasi safarihatussa kulmakarva koholla.
Myös Kittin pidätyskuva sai paljon huomiota iltapäivälehdissä. Siinä hän on ilman meikkiä ja pää on kalju muutamia pään toisella puolella hapsottavia hiustukkoja lukuun ottamatta – alopesia aiheutti Kittin hiusten lähtemisen. Hän näyttää pelästyneeltä kuulustelujen jäljiltä eikä vastaa stereotyyppistä naiskuvaa – kuva on sellainen, että se herättää median epäilyt, ennen kuin yhtäkään faktaa on ehditty esitellä. Jutuissa siteerattiin tuttavia, jotka kommentoivat Kittin olevan miesmäinen lesbo, jolla oli tatuointeja, joka oli käynyt povaajan luona ja joka vieläpä piti taiteesta. Näytti siltä, että kaikki pitivät paria syyllisenä, kun kommentoijat kuvailivat murhaa sanoen, että niin käy, kun ” kaksi kummajaista” päätyy yhteen. Nämä eivät kuitenkaan olleet asioita, jotka tekivät Kittistä ja Sarahista rikollisia. Heistä tekivät rikollisia heidän omat valintansa, ja niiden valintojen vuoksi Sadie Hartley menetti henkensä.
Sarah tappoi Sadien kateuden vuoksi – hän ei kestänyt ajatusta, että jollakulla muulla oli jotain, mitä hän halusi. Hän halusi saada kaiken – kaksi rakastajaa, palvovan parhaan ystävän, hohdokkaalta kuulostavan työn laskettelukeskuksessa – koko paketin.
Sadie Hartley, urheilija, liikenainen, seikkailija, äiti ja ystävä ei ole enää keskuudessamme. Charlotte, hänen tyttärensä, on puhunut äitinsä huomaavaisuudesta, huumorintajusta ja perhearvoista. Charlotte on perinyt äitinsä ulkonäön lisäksi tämän päättäväisyyden toimia oikein niitä kohtaan, joista välittää, ja siitä Sadie olisi ollut ylpeä.
KÄSIVARSIEN JA KÄSIEN HAAVAT OSOITTIVAT, ETTÄ SADIE HARTLEY OLI PUOLUSTAUTUNUT VIIMEISEEN SAAKKA.