Sa­die Hart­ley

Pal­jas­ta­vat mur­ha­päi­vä­kir­jat

Najsmurhaajat - - Sisällys - TEKSTI K CHARLIE OUGHTON

OVI AVAUTUI, JA SA­DIE KYLPI MIELLYTTÄVÄSSÄ VA­LOS­SA. SA­RAH TAR­KAS­TI, ET­TÄ TAINNUTUSASE JA VEIT­SI OLI­VAT PAI­KAL­LAAN, JA AS­TUI ETEENPÄIN TEHDÄKSEEN LO­PUN YSTÄVÄLLISYYDEN PERIKUVASTA.

Yk­si ai­noa tor­ni ko­ho­aa Helms­ho­ren kau­pun­gin yl­le. Se kat­soo alas vai­to­nai­se­na tii­li­ta­lo­jen ri­vis­tö­jä har­maan­vih­rei­den Lancashiren kuk­ku­loi­den juu­rel­la. His­to­rial­li­sis­ta noi­ta­vai­nois­taan kuu­lui­sa Pend­le on ai­van tien pääs­sä; Eden­field toi­ses­sa suun­nas­sa. Yhdellä ka­duis­ta, joil­la pa­la­vat pie­net yö­va­lot, on suu­ri, hy­vin hoi­det­tu ta­lo. Se on iso ja ti­la­va, mut­tei suun­na­ton tai ylel­li­nen. Sen seinät ovat ker­man­val­koi­set, va­lais­tus peh­meä, ja sii­nä on van­hat avo­por­taat ja kai­teet. Sei­näl­lä on pa­ri ku­vaa, vain sen ver­ran, et­tä tun­nel­ma on ko­toi­sa ja et­tä ta­lon asu­kas, Sa­die Hart­ley, vai­kut­taa kii­rei­sel­tä. Hän on ra­kas­ta­va, työs­sä käy­vä äi­ti, joka on päät­tä­nyt elät­tää per­heen­sä. Vie­hät­tä­vä nai­nen, jol­la oli nau­run­ryp­py­jä, oli­si tar­jon­nut sinulle kup­po­sen, jos oli­sit poi­ken­nut ky­lään. Tors­tai­na, tam­mi­kuun 14. päi­vän il­ta­na 2016 Sa­die ava­si oven nuo­rel­le nai­sel­le. Sit­ten hä­net kis­kot­tiin ta­ka­pe­rin kotiinsa, tain­nu­tet­tiin etä­la­maut­ti­mel­la ja hän­tä puu­ko­tet­tiin yli 40 ker­taa, en­nen kuin mur­haa­ja häi­pyi pe­se­mään tah­mean ve­ren kä­sis­tään.

Nai­nen, joka ko­put­ti koh­te­li­aas­ti ovel­le, en­nen kuin puu­kot­ti asuk­kaan kuo­li­aak­si, oli Sa­rah Williams. Hä­nel­lä oli ol­lut ly­hyt suh­de Sa­dien kump­pa­nin, Ian Johns­to­nin, kans­sa kak­si vuot­ta ai­em­min. Ian oli pi­tä­nyt tu­le­vaa mur­haa­jaa ” ta­ker­tu­va­na” ja oli jät­tä­nyt tä­män ja asu­nut sii­tä lähtien Sa­dien kans­sa. Nä­mä kak­si nais­ta ei­vät oli­si voi­neet ol­la eri­lai­sem­mat.

Sa­die oli yk­sin si­nä il­ta­na. Ian, en­ti­nen pa­lo­mies ja pe­las­tus­työn­te­ki­jä, oli hiih­to­mat­kal­la. Sa­die ai­koi liit­tyä Ia­nin seu­raan seu­raa­va­na päi­vä­nä – he oli­vat teh­neet ko­ko elä­män­sä ah­ke­ras­ti työ­tä ja ha­lusi­vat ren­tou­tua ve­ne­mat­koil­la ja lo­mil­la.

Sa­diel­le mi­kään ei ol­lut pois sul­jet­tua tai mah­do­ton­ta: ” Hän ei kos­kaan rii­del­lyt. Hän ei kos­kaan kiu­ku­tel­lut. Hän ei kos­kaan suut­tu­nut. Hän vain ha­lusi pu­hua asiat sel­vik­si”, hä­nen tyt­tä­ren­sä Char­lot­te sa­noi mur­han jäl­keen teh­dys­sä do­ku­ment­tie­lo­ku­vas­sa. Jos jol­la­kul­la oli on­gel­ma, Sa­die is­tut­ti tä­män alas ja jut­te­li asias­ta – tuo­mit­se­mat­ta. Ian pu­hui myös sii­tä, et­tä heil­lä oli vii­den makuuhuoneen ta­lo ” jos­sa oli tar­peek­si ti­laa, jot­ta kaik­ki voi­si­vat tul­la ja viih­tyä”. Sa­die oli tyy­li­käs, mut­ta ei tär­keil­lyt, ja hän po­see­ra­si mie­lel­lään va­lo­ku­vis­sa po­nin kans­sa, pi­ti haus­kaa pu­keu­tu­mal­la vat­sa­tans­si­jak­si ja seu­rus­te­li työ­ka­ve­rien­sa kans­sa – he te­ki­vät hä­ly­tyk­sen huo­les­tut­tu­aan hä­nes­tä. Hän oli an­sain­nut työ­to­ve­rien­sa kun­nioi­tuk­sen, kos­ka oli mää­rä­tie­toi­nen, huo­leh­ti­va nai­nen, joka oli opis­kel­lut luon­non­tie­tei­tä ja työs­ken­nel­lyt lää­ke­teol­li­suu­des­sa 20 vuo­den ajan. Sit­ten hän pe­rus­ti ys­tä­vän­sä kans­sa ter­vey­den­hoi­toa­lan yri­tyk­sen, joka eri­kois­tui aut­ta­maan lää­kä­rei­tä ja mui­ta ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sia tar­joa­maan uusia hoi­to­ja. Vaik­ka ta­lou­del­li­nen il­ma­pii­ri oli vai­kea, yri­tys oli me­nes­ty­nyt 16 vuo­den ajan ke­sä­kuu­hun 2016 saak­ka. Sa­die työs­ken­te­li par­hail­laan leu­ke­mia- ja lym­foo­ma­tut­ki­muk­sen parissa löy­tääk­seen pa­ran­nus­kei­non syö­pään.

Kam­mot­ta­vat ” kir­jai­li­jat”

Sa­rah ei oli­si voi­nut eri­lai­sem­pi ol­la. Po­lii­si löy­si mur­han jäl­keen Sa­ra­hin ta­los­ta ko­tiet­sin­näs­sä hä­nen rak­kaus­ro­maa­nei­taan. Useim­mat lu­ke­vat ro­maa­ne­ja hu­vin vuoksi tai vir­kis­tyk­sek­seen rank­ka­na päi­vä­nä, mut­ta Sa­rah pa­ke­ni nii­den kaut­ta ar­jes­ta maa­il­maan, jos­sa kiihkeä in­to­hi­mo ja mur­han suun­nit­te­le­mi­nen oli­vat täy­sin nor­maa­lia. Hän päät­ti ryh­tyä oman ta­ri­nan­sa kir­jai­li­jak­si. Jot­ta fan­ta­sia toi­mi­si, sii­hen tar­vit­tiin tie­ten­kin ha­luk­kaat näyt­te­li­jät ja suo­siol­li­nen ylei­sö. Sat­tu­mal­ta Sa­rah löy­si mo­lem­mat Kat­ri­na ” Kitt” Wals­his­ta.

Sa­rah oli tun­te­nut Kit­tin 12- vuo­ti­aas­ta, kun he oli­vat ta­van­neet rat­sas­tus­tal­lil­la. Vaik­ka Kitt oli 20 vuot­ta Sa­ra­hia van­hem­pi, he kum­pi­kin ra­kas­ti­vat Har­ry Pot­ter - elo­ku­via, ja myö­hem­min he kä­vi­vät lo­mil­la yh­des­sä. He oli­vat kui­ten­kin epä­to­den­nä­köi­set ri­kos­to­ve­rit. Sa­rah kul­ki kau­pun­gin lä­pi kuin amat­so­ni, ja ve­ti lo­mil­la to­pin ol­kai­mia alas pal­jas­taak­seen

SA­RAH JA KITT PÄÄTTÄVÄT SUUN­NI­TEL­LA ” TÄYDELLISEN MUR­HAN”, MUT­TA AMATÖÖREINÄ

HE EI­VÄT TIENNEET SII­TÄ MI­TÄÄN.

hie­man enem­män ihoa, kuin tei­ni­leh­tien san­ka­ri­tar. Kitt vai­kut­ti ai­na­kin pääl­li­sin puo­lin täy­den­tä­vän Sa­ra­hia. Kitt oli äly­käs nai­nen, joka oli kiin­nos­tu­nut tai­teis­ta, hä­nen ko­ros­tuk­sen­sa vih­ja­si ylä­luok­kai­ses­ta kou­lu­tuk­ses­ta, ja hän oli saa­nut eläin­ten­hoi­ta­jan kou­lu­tuk­sen ja työs­ken­te­li rat­sas­tuk­sen­opet­ta­ja­na, mut­ta sil­ti hä­nen sa­not­tiin tun­te­neen ” kun­nioi­tus­ta” nuo­rem­paa nais­ta koh­taan. Leh­ti­ju­tuis­sa hä­nes­tä pu­hu­taan Sa­ra­hin ta­ka­na py­syt­te­le­vä­nä vai­ke­ne­va­na, laa­hus­ta­va­na hah­mo­na, joka tus­kin us­kal­si hen­git­tää ys­tä­vän­sä var­jos­sa.

Sa­rah oli ta­van­nut Ia­nin vuon­na 2012, mut­ta kun Ian jätti hä­net, ta­ri­nat se­kä yh­ty­vät et­tä er­ka­ne­vat. Mel­kein kuin Sa­rah oli­si lu­ke­nut kir­jo­jen­sa yli­vii­vat­tu­ja, tö­her­ret­ty­jä luon­nok­sia ei­kä ai­toa asi­aa: oi­keu­den mu­kaan Kitt ei ol­lut pelk­kä sät­ky­nuk­ke ei­kä Sa­rah mi­kään ro­mant­ti­nen Ih­me­nai­nen.

Ai­van ku­ten Sa­rah oli tu­ke­nut Kit­tiä avio­eron ai­ka­na, Kitt tu­ki Sa­ra­hia tä­män pa­ri­suh­deon­gel­mis­sa. Kun Ian kat­kai­si suh­teen­sa

Sa­ra­hiin, tä­mä il­mei­sen it­se­var­ma nai­nen vas­ta­si me­ne­mäl­lä Ia­nin ta­lol­le ja is­tui ul­ko­na lä­het­tä­mäs­sä hä­nel­le sek­si­vies­te­jä. Kah­den vuo­den ajan. Sa­rah jo­pa lä­het­ti Sa­diel­le kir­jeen yrit­täes­sään rik­koa pa­rin vä­lit ja kers­kui, et­tä hän oli har­ras­ta­nut ” us­ko­mat­to­man fan­tas­tis­ta sek­siä” Ia­nin kans­sa. Sa­die tie­si, et­tä jos­kus asiat vain ta­pah­tu­vat ja sit­ten täy­tyy siir­tyä eteenpäin ja kes­kit­tyä sii­hen, mi­kä on it­sel­le tär­ke­ää. Sa­rah ajatteli toi­sin. Rak­kaus­ro­maa­nien li­säk­si Sa­rah oli in­nois­saan Ga­me Of Th­ro­nes - kir­jois­ta ja - te­le­vi­sio­sar­jas­ta ja tie­toi­ses­ti ot­ti mal­lia Pu­nai­sen nai­sen hah­mos­ta vie­koi­tel­lak­seen Ia­nin ta­kai­sin. Hän ve­ti ih­mi­siä puo­leen­sa mag­nee­tin ta­voin. Sa­ra­hil­la oli ol­lut sa­ma poi­kays­tä­vä sii­tä saak­ka, kun hän täyt­ti 17. Mies vie­rai­li Sa­ra­hin luo­na varhain joka aa­mu, vaik­ka vai­mo tie­si sii­tä, ja jo­pa sil­loin, kun Sa­rah suunnitteli Sa­dien mur­haa. Sa­maan ai­kaan Sa­rah viet­ti lo­mat Kit­tin, ole­te­tun ys­tä­vän­sä ja joi­den­kin mu­kaan ra­kas­tet­tun­sa, kans­sa.

Noin puo­li vuot­ta sen jäl­keen, kun Ian oli jät­tä­nyt Sa­ra­hin, Sa­rah al­koi juo­nia Sa­dien mur­haa sii­nä uskossa, et­tä niin hän sai­si Ia­nin ta­kai­sin. Hän ja Kitt päät­ti­vät suun­ni­tel­la ” täydellisen mur­han”, mut­ta amatööreinä he ei­vät tienneet sii­tä mi­tään. Sa­ra­hin lem­pi­kir­jai­li­joi­den juo­net mie­les­sään nai­set ryh­tyi­vät te­koon, jo­ta pro­fes­so­ri David Wil­so­nin, ta­pauk­sen kom­men­taat­to­rin, mu­kaan voi ku­va­ta lä­hin­nä kol­lek­tii­vi­sek­si mie­len­häi­riök­si – ja loi­vat suh­teen, jos­sa he va­kuut­ti­vat toi­sen­sa ai­kei­den­sa hy­väk­syt­tä­vyy­des­tä

luo­mal­la ideo­lo­gi­sen jär­jes­tel­män, jon­ka mu­kaan hei­dän te­kon­sa oli oi­keu­tet­tu. Tä­män seu­rauk­se­na nai­set näyt­ti­vät pi­tä­neen it­se­ään lä­hin­nä häm­mäs­tyt­tä­vän nok­ke­li­na su­per­va­koo­ji­na, jot­ka val­mis­tau­tui­vat pa­laut­ta­maan ur­hean ri­ta­rin ta­kai­sin ( hei­dän mie­les­tään) oikean rak­kaan­sa luo. Sa­die, jo­ta he ei­vät ol­leet edes ta­van­neet ja jon­ka ai­noa ” ri­kos” oli se, et­tä hän oli saa­nut Ia­nin kump­pa­nik­seen, oli hei­dän sil­mis­sään rois­to. He yrit­ti­vät tah­ra­ta hä­nen mai­net­taan ar­vos­te­le­mal­la hä­nen nai­sel­li­suut­taan, jo­ta hän mu­ka käyt­ti asee­na – mi­kä oli to­del­la te­ko­py­hää Sa­ra­hil­ta, joka it­se tur­vau­tui Ga­me of Th­ro­ne­sin Pu­nai­sen nai­sen kons­tei­hin.

Kes­kei­set ta­pah­tu­mat

He ryh­tyi­vät suun­nit­te­le­maan mur­haa. Hy­lät­ty­ään älyt­tö­mim­mät ideat, ku­ten ISIS- ter­ro­ris­tien syyt­tä­mi­sen mur­has­ta, Sa­rah ja Kitt päät­ti­vät mur­ha­ta Sa­dien tä­män ko­to­na, häi­pyä ja peittää jäl­ken­sä. Hei­dän va­ro­toi­men­sa kuu­los­ta­vat jol­tain pa­ro­dial­ta. Esi­mer­kik­si 9. jou­lu­kuu­ta 2015 he esit­ti­vät näy­tel­män ” Ja­mes Bond: Sak­san­ret­ki”. Kohtalokkaat nai­set te­ki­vät laut­ta­ret­ken Sak­saan ja os­ti­vat siel­tä Ta­se­rin, jol­la tain­nut­tai­si­vat vi­hol­li­sen­sa. Pian sen jäl­keen, 7. tam­mi­kuu­ta, he te­ki­vät uh­ka­roh­kean tie­dus­te­lu­ret­ken­sä – Tescon val­von­ta­ka­me­ra ku­va­si huo­li­mat­to­man kak­si­kon os­ta­mas­sa kuk­kia. Kitt il­mei­ses­ti ku­vit­te­li ole­van­sa nok­ke­la toi­mit­taes­saan ku­kat il­lal­la var­mis­taak­seen, mis­sä Sa­die asui. Sa­die tie­ten­kin ker­toi lä­hei­sil­leen huo­les­tu­neen­sa ou­dos­ta vie­rai­lus­ta. Jo­tain oli te­keil­lä.

Is­ku ta­pah­tui 14. tam­mi­kuu­ta 2016. Sa­rah, var­ta vas­ten os­te­tus­sa Re­nault Clios­sa ja pi­meän suo­jin, ajoi vai­vih­kaa ku­jal­le. Hän ko­put­ti oveen. Ulos as­tu­va nai­nen la­mau­tui, kun hän­tä am­mut­tiin 500 000 vol­tin tain­nu­tus­a­seel­la, ja sit­ten Sa­rah ko­hot­ti kä­ten­sä ja is­ki hän­tä veit­sel­lä yli 40 ker­taa. Ruu­miis­sa oli jo­pa 20 sent­ti­met­rin sy­vyi­siä pistohaavoja keit­tiö­veit­sen is­kuis­ta, ja yk­si isoim­mis­ta haa­vois­ta kul­ki kas­vo­jen lä­pi ja tu­li ulos pos­kes­ta. Oikea sil­mä oli pul­lah­ta­nut ulos. Sel­kä­ran­ka oli kat­ken­nut. Mak­sa oli puh­jen­nut. Veit­si meni mel­kein ko­ko­naan ke­hon lä­pi. Ruu­mis oli jä­tet­ty ma­kaa­maan ve­ri­lam­mik­koon käy­tä­väl­le.

Pa­to­lo­gi Phi­lip Lumb il­moit­ti kä­si­var­sien ja kä­sien haa­vo­jen osoit­ta­van, et­tä Sa­die Hart­ley oli puo­lus­tau­tu­nut vii­mei­seen saak­ka, vaik­ka oli­kin pie­ni­ko­koi­nen ja asee­ton ja vaik­ka odot­ta­ma­ton hyök­kää­jä oli käyt­tä­nyt huo­mat­ta­van suur­ta voi­maa.

Sa­dien kimppuun käy­nyt ei edes sii­von­nut omia jälkiään. Hän pa­ke­ni ja vei kaik­ki to­dis­teet – vaat­teet, aseet, au­ton avai­men – sät­ky­nu­kel­leen pol­tet­ta­vak­si ja hä­vi­tet­tä­väk­si. Kitt hä­vit­ti to­dis­teet ym­pä­ri lä­hi­seu­tua. Hom­ma hoi­det­tu... pait­si et­tä Kitt jätti huo­miot­ta yk­si­tyis­koh­tai­set päi­vä­kir­jan­sa, joi­hin hän oli kir­joit­ta­nut kai­ken, mi­tä he oli­vat teh­neet, ja jätti ne työ­pai­kal­leen, mis­tä po­lii­si ne löy­si.

Kit­tin päiväkirjat paljastivat kai­ken. Pai­koi­tel­len mer­kin­nöis­sä se­koit­tu­vat sel­väs­ti ja huo­les­tut­ta­vas­ti fak­ta ja fik­tio. Mer­kin­tä syys­kuul­ta 2015 kuu­luu: ” Sa­rah tu­li. Kat­soi Hun­te­din ( to­si- tvoh­jel­ma, jos­sa kil­pai­li­jat yrit­tä­vät pae­ta tie­dus­te­lu­pal­ve­lun vä­keä esit­tä­viä). Sit­ten kes­kus­te­lim­me suun­ni­tel­mis­ta hank­kiu­tua eroon [ Sa­dies­ta]. ” Toi­si­naan, ku­ten sil­loin, kun Sa­rah on­nis­tui kiin­nit­tä­mään Ia­nin au­toon jäl­ji­tys­lait­teen, hän­tä ku­va­taan iloi­ses­ti ” ter­ha­kak­si”. Kit­tiin te­ki il­mei­ses­ti suu­rim­man vai­ku­tuk­sen se, et­tä mur­haan osal­lis­tu­mi­nen an­toi hä­nel­le te­ko­syyn viet­tää pientä lo­maa – sel­väs­ti­kään hän ei pii­tan­nut kai­kis­ta niis­tä ta­vois­ta, joil­la oli­si voi­nut läh­teä pois päi­väk­si tai pa­rik­si tap­pa­mat­ta ke­tään – kos­ka to­te­si, et­tä ” pää­si sen an­sios­ta reis­sul­le Sak­saan”.

Hä­nen kie­len­käyt­tön­sä on kuin kou­lu­te­tun ai­kui­sen tie­tois­ten pää­tös­ten ja pa­han­ku­ri­sen lap­sen pu­heen se­koi­tus. Hä­nen ras­kaut­ta­vin lausun­ton­sa – ” mi­nul­la ei ole mo­raa­li­sia tun­non­tus­kia, vain vah­va toi­ve, et­tem­me jäi­si kiin­ni” – osoit­taa, et­tä hän tie­si, mi­tä mo­raa­li tarkoitti, eli erot­ti vää­rän oikeasta. Seu­raa­vas­sa kap­pa­lees­sa hän vih­jaa, et­tei pi­dä ri­kos­ta on­gel­ma­na, kun­han he ei­vät jää kiin­ni, ja toi­saal­ta, et­tä hä­nen lapsellinen

suh­tau­tu­mi­sen­sa ri­kok­seen ( jon­kin­lai­se­na haus­ka­na kep­po­se­na) te­kee asias­ta vä­hem­män va­ka­van. Pi­tää­hän hän mur­haa edel­tä­vää her­mos­tu­nei­suut­ta­kin vain lie­vä­nä är­ty­myk­sen ai­hee­na.

Po­lii­si ko­ko­aa pa­la­set

Ri­kos­ro­maa­nit saa­vat mei­dät jos­kus ku­vit­te­le­maan mie­les­säm­me kars­ke­ja et­si­viä, joil­la on lie­ri­hat­tu pääs­sä ja vis­ki­la­si kou­ras­sa. To­del­li­suu­des­sa täl­lai­sia kau­his­tut­ta­via ri­kok­sia rat­kai­se­vat Bry­ony Midgleyn kal­tai­set ri­ko­set­si­vät, jot­ka oli­vat päät­tä­neet saa­da kiin­ni Sa­dien tap­pa­jan. Bry­ony kuun­te­li, kun kol­le­ga ker­toi, mi­tä Sa­diel­le oli ta­pah­tu­nut, ja pyy­si sit­ten kol­le­goi­taan ajat­te­le­maan het­ken mur­hat­tua ra­kas­ta­vaa äi­tiä, en­nen kuin läh­te­vät hank­ki­maan hä­nel­le oi­keut­ta. Bry­ony oli nuo­ri, mut­ka­ton ja rau­hal­li­nen mies. Hä­nen ää­nen­sä ko­ho­si huu­dah­duk­sek­si sen vuoksi, mi­tä Sa­diel­le ta­pah­tui: ” Hiir­vee­ää.” Hä­nen poh­joi­senglan­ti­lai­nen ak­sent­tin­sa oli ai­van eri­lai­nen kuin Hol­lywood- elokuvissa; se oli vil­pi­tön, kuin jut­te­li­si ys­tä­vän kans­sa tee­kup­po­sen ää­rel­lä. Se muis­tut­ti, et­tä uh­ri ei ol­lut mi­kään housu­pu­kui­nen, tör­rö­huu­li­nen koh­ta­lo­kas nai­nen, vaan jon­kun äi­ti. Po­lii­si löy­si Sa­ra­hin mat­ka­pu­he­lin­nu­me­ron Sa­dien pu­he­li­mes­ta, sil­lä Sa­rah oli lä­het­tä­nyt Sa­diel­le her­jaa­via vies­te­jä. Po­lii­si tie­si myös, et­tä Sa­rah oli ol­lut yh­tey­des­sä Ia­niin, joka oli vas­tan­nut hä­nen vies­tei­hin­sä vain kym­me­nen päi­vää en­nen mur­haa.

Po­lii­sit vit­sai­li­vat to­ve­ril­li­ses­ti lä­pi­mur­ros­ta pi­tääk­seen mie­lia­lan kor­keal­la Sa­dien vuoksi ja jou­tui­vat uh­raa­maan per­heen kans­sa vie­te­tyn va­paa- ajan kuu­lus­tel­lak­seen kah­ta epäil­tyä. He kui­ten­kin tie­si­vät, et­tä sai­si­vat taas pian viet­tää ai­kaa per­heen­sä kans­sa. Sa­rah ” ei näyt­tä­nyt ko­vin säi­käh­tä­neel­tä”, Bry­ony kom­men­toi, vaik­kei ol­lut ai­em­min ol­lut pi­dä­tet­ty­nä ja vaik­ka hän­tä odotti mur­ha­syy­te. Sa­rah vai­kut­ti ole­van huo­les­tu­neem­pi koi­ras­taan kuin omas­ta teos­taan... en­nen kuin kiel­täy­tyi vas­taa­mas­ta enää ky­sy­myk­siin.

Kitt oli toi­nen jut­tu. En­sin hän väit­ti kär­si­vän­sä muis­tion­gel­mis­ta ja sa­noi, et­tei muis­ta­nut kol­mea päi­vää kau­em­mas; toi­si­naan hän tois­te­li: ” Olen saat­ta­nut teh­dä jo­tain, olen saat­ta­nut teh­dä jo­tain, olen saat­ta­nut teh­dä jo­tain. En vain muis­ta”, en­nen kuin vas­ta­si kaik­kiin po­lii­sin ky­sy­myk­siin. Kuu­lus­te­lu­huo­nees­sa hän luet­te­li yk­si­tyis­koh­tia il­mei­sen in­nok­kaa­na miel­lyt­tä­mään. Hä­nen pul­lot­ta­vat sil­män­sä ja ta­ko­va kä­ten­sä il­mei­ses­ti esit­ti­vät lau­kea­vaa tain­nu­tus­a­set­ta, jon­ka Sa­rah oli pa­kot­ta­nut hä­net os­ta­maan, ja sa­mal­la Kitt mat­ki kie­lel­lään aseen rä­ti­se­vää ään­tä. Ai­van kuin kau­his­tut­ta­va yö oli­si ol­lut so­tae­lo­ku­va, jo­ta hän katseli mie­luum­min kuin si­tä tus­kan maa­il­maa, jos­sa hän oli. Kai­kes­ta draa­mas­ta huo­li­mat­ta po­lii­si hoi­ti ti­lan­teen. Ra­kei­ses­sa val­von­ta­ka­me­ra­ku­vas­sa nä­kyi Kit­tin vil­la­mys­syi­nen hah­mo po­lii­sia­se­man käy­tä­vän lat­tial­la, kun hän ha­la­si pol­vi­aan ja kei­nah­te­li po­lii­sin rau­hoi­tel­les­sa hän­tä. Sa­ra­hil­la oli suh­de­sot­kun­sa, ja Kit­til­lä oli omat on­gel­man­sa. Mo­lem­mat syyt­ti­vät lo­pul­ta toi­si­aan.

Va­la­mie­his­tö kuu­li ta­ri­nan kaoot­ti­set si­vu­juo­net. Salainen mur­haa­jan apu­ri os­ti mur­ha- aseen, veit­sen, Tescon kor­til­laan, ja Sak­san- ret­kel­lä han­kit­tu tainnutusase oli edul­li­nen löy­tö – osa kaup­paa, jo­hon kuu­lui myös pip­pu­ri­su­mut­ti­mia. Hän oli os­ta­nut jäl­ji­tys­lait­teen au­toon ( luot­to­kor­til­laan) us­koen, et­tä Sa­rah mak­sai­si sen hä­nel­le. Sa­rah val­mis­te­li ali­bi­aan si­ten, et­tä hä­nen poi­kays­tä­vän­sä David nä­ki hä­net edel­li­se­nä il­ta­na ko­to­na sän­gys­sä fluns­sai­se­na. Kak­sik­ko jo­pa sääs­ti kal­liis­ta puh­dis­tusai­neis­ta jät­tä­mäl­lä au­ton, jon­ka he oli­vat var­ta vas­ten os­ta­neet il­taa var­ten ( 430 dol­la­rin edul­li­seen hin­taan), park­ki­pai­kal­le kilometrien pää­hän. Vii­mei­se­nä va­ro­toi­me­na re­kis­te­ri­kil­ven nu­me­ron 3 pääl­le oli kiin­ni­tet­ty pie­ni, mus­ta tei­pin­pa­la niin, et­tä se näyt­ti nu­me­rol­ta 8.

Odo­te­tus­ti Pres­to­nin tuo­miois­tui­men va­la­mie­his­tö to­te­si mo­lem­mat nai­set syyl­li­sik­si. Tuo­ma­ri Jus­tice Tur­ner tuo­mit­si Sa­ra­hin vä­hin­tään 30 vuo­dek­si van­ki­laan, kun taas Kit­tin tuo­mio oli vä­hin­tään 25 vuot­ta van­keut­ta.

Mur­haa­jan kas­vot

Sa­maan ta­paan kuin naa­pu­rit juo­rui­le­vat tyh­jän­päi­väi­sis­tä asiois­ta ai­dan yli, suu­ri osa toi­mit­ta­jis­ta kes­kit­tyi sii­hen, mil­tä nä­mä kak­si ri­kos­to­ve­ria näyt­ti­vät. Sa­rah ku­vat­tiin ke­vyt­ken­käi­sek­si nai­sek­si julk­kis­tyy­lis­ten sel­fiei­den pe­rus­teel­la, jois­sa po­see­ra­si sa­fa­ri­ha­tus­sa kul­ma­kar­va ko­hol­la.

Myös Kit­tin pi­dä­tys­ku­va sai pal­jon huo­mio­ta il­ta­päi­vä­leh­dis­sä. Sii­nä hän on il­man meik­kiä ja pää on kal­ju muu­ta­mia pään toi­sel­la puo­lel­la hap­sot­ta­via hius­tuk­ko­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta – alo­pe­sia ai­heut­ti Kit­tin hius­ten läh­te­mi­sen. Hän näyt­tää pe­läs­ty­neel­tä kuu­lus­te­lu­jen jäl­jil­tä ei­kä vas­taa ste­reo­tyyp­pis­tä nais­ku­vaa – ku­va on sel­lai­nen, et­tä se he­rät­tää me­dian epäi­lyt, en­nen kuin yh­tä­kään fak­taa on eh­dit­ty esi­tel­lä. Ju­tuis­sa si­tee­rat­tiin tut­ta­via, jot­ka kom­men­toi­vat Kit­tin ole­van mies­mäi­nen les­bo, jol­la oli ta­tuoin­te­ja, joka oli käy­nyt po­vaa­jan luo­na ja joka vie­lä­pä pi­ti tai­tees­ta. Näyt­ti sil­tä, et­tä kaik­ki pi­ti­vät pa­ria syyl­li­se­nä, kun kom­men­toi­jat ku­vai­li­vat mur­haa sa­noen, et­tä niin käy, kun ” kak­si kum­ma­jais­ta” pää­tyy yh­teen. Nä­mä ei­vät kui­ten­kaan ol­leet asioi­ta, jot­ka te­ki­vät Kit­tis­tä ja Sa­ra­his­ta ri­kol­li­sia. Heis­tä te­ki­vät ri­kol­li­sia hei­dän omat va­lin­tan­sa, ja nii­den va­lin­to­jen vuoksi Sa­die Hart­ley me­net­ti hen­ken­sä.

Sa­rah tap­poi Sa­dien ka­teu­den vuoksi – hän ei kes­tä­nyt aja­tus­ta, et­tä jol­la­kul­la muul­la oli jo­tain, mi­tä hän ha­lusi. Hän ha­lusi saa­da kai­ken – kak­si ra­kas­ta­jaa, pal­vo­van par­haan ys­tä­vän, hoh­dok­kaal­ta kuu­los­ta­van työn las­ket­te­lu­kes­kuk­ses­sa – ko­ko pa­ke­tin.

Sa­die Hart­ley, ur­hei­li­ja, lii­ke­nai­nen, seik­kai­li­ja, äi­ti ja ys­tä­vä ei ole enää kes­kuu­des­sam­me. Char­lot­te, hä­nen tyt­tä­ren­sä, on pu­hu­nut äi­tin­sä huo­maa­vai­suu­des­ta, huu­mo­rin­ta­jus­ta ja per­hear­vois­ta. Char­lot­te on pe­ri­nyt äi­tin­sä ul­ko­näön li­säk­si tä­män päät­tä­väi­syy­den toi­mia oi­kein nii­tä koh­taan, jois­ta vä­lit­tää, ja sii­tä Sa­die oli­si ol­lut yl­peä.

KÄ­SI­VAR­SIEN JA KÄ­SIEN HAA­VAT OSOIT­TI­VAT, ET­TÄ SA­DIE HART­LEY OLI PUO­LUS­TAU­TU­NUT VII­MEI­SEEN SAAK­KA.

Sa­dien ty­tär on sa­no­nut toi­vo­van­sa, et­tä hä­nen äi­tin­sä muis­te­taan ” on­nel­li­se­na, kau­nii­na naisena, jol­lai­nen hän oli.”

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.