ÄITI, JOKA KATSELI, KUN LAPSET HUKKUIVAT

Susan Smith itki, aneli ja nyyhkytti, että hänen lapsensa tulisivat takaisin, vaikka oli itse lähettänyt lapsensa järven pohjaan.

Tuomari William Howard salli valamiesten katsella lavastettua kohtausta, jonka rikospaikkatutkijat olivat koonneet osana 23-vuotiaan äidin, Susan Smithin, oikeudenkäyntiä, kun tätä syytettiin kahden pienen poikansa murhasta – 3-vuotiaan Michaelin ja 14 kuukauden ikäisen Alexanderin. Smith oli alun perin väittänyt, että ”musta mies” oli kaapannut hänen punaisen Mazdansa valtiellä 49, kun hän oli pysähtynyt punaisiin valoihin, ja ajanut tiehensä lapset mukanaan. Hänen traaginen tarinansa kerrottiin valtakunnallisilla televisiokanavilla, joilla näytettiin myös Smithin ja hänen aviomiehensä, Davidin, lasten isän, kuvat. Smith aneli ja nyyhkytti televisiossa, että sieppaaja palauttaisi lapset terveinä ja hyvässä kunnossa. Poliisi alkoi nopeasti epäillä Smithin tarinaa ja tutki hänen lausunnoissaan olevia epäjohdonmukaisuuksia.

Kun poliisi painosti edelleen, hän tunnusti murhat. Smith myönsi, että oli itse ajanut John D Long -järvelle, vapauttanut autonsa käsijarrun ja katsellut rannalla, kun hänen turvavöillä istuimiin kiinnitetyt lapsensa hukkuivat järveen, ja soittanut vasta sitten apua. Valamiehistö katsoi vaitonaisena, kuinka autolta, joka oli samanlainen kuin se, jota Smith oli ajanut tuona kohtalokkaana iltana, kesti melkein kuusi minuuttia upota järven tyynen pinnan alle.