RENTTU JA HULTTIO

Najsmurhaajat - - Hindleyn Ja Bradyn Viimeinen Uhri -

DAVID SMITH OLI VÄÄ­RÄS­SÄ PAI­KAS­SA VÄÄ­RÄÄN AI­KAAN

17- vuo­ti­aan David Smit­hin va­li­tet­ta­va se­kaan­tu­mi­nen vii­mei­seen mur­haan toi­mii va­roit­ta­va­na ta­ri­na­na sii­tä, kuin­ka vaa­ral­lis­ta on toi­mia oi­kein. Hän oli 16 Ward­le Brook Ave­nuen olo­huo­nees­sa, kun Ian Bra­dy hak­ka­si Edward Evan­sin kuo­li­aak­si kir­veel­lä lyö­mäl­lä tä­tä 14 ker­taa pää­hän ja var­ta­loon. Hän myös aut­toi sii­voa­maan ri­kos­pai­kan. Mut­ta si­tä, mi­tä hän te­ki seu­raa­vak­si, Bra­dy ja Hind­ley ei­vät osan­neet en­na­koi­da. Smit­hin men­tyä ko­tiin ja mur­rut­tua vai­mon­sa Mau­ree­nin, Hind­leyn pik­kusis­kon, edes­sä, he me­ni­vät suo­raan po­lii­sin pu­heil­le. Smith oli var­ma, et­tä Ian ja My­ra il­mes­tyi­si­vät pai­kal­le mi­nä het­ke­nä hy­vän­sä, jo­ten hän ot­ti ruu­vi­meis­se­lin ja keit­tiö­veit­sen mu­kaan­sa po­lii­sia­se­mal­le. Hä­nen ker­to­muk­sen­sa kuu­los­ti po­lii­seis­ta epä­us­kot­ta­val­ta. He to­te­si­vat ival­li­ses­ti, et­tei sel­lais­ta ta­pah­du hei­dän nur­kil­laan. Mut­ta kyl­lä sel­lais­ta ta­pah­tui. Ja oli ta­pah­tu­nut.

Jos­sain vai­hees­sa Bra­dy oli päät­tä­nyt ot­taa op­pi­po­jak­seen mie­hen, jos­sa us­koi asu­van sa­man­lai­sen pahuuden kuin it­ses­sään. Smit­hin sa­no­taan ol­leen pai­kal­la ta­pah­tu­man ai­ka­na koe­mie­les­sä. Hän oli kyl­lä renttu ja hulttio, mut­ta Bra­dy ereh­tyi luul­les­saan po­jan pys­ty­vän mur­haa­maan ja aut­ta­maan uh­rien hank­ki­mi­ses­sa. Kun po­lii­si vih­doin sai syyl­li­set kiin­ni ja hei­dät pi­dä­tet­tiin Edward Evan­sin mur­has­ta, kum­pi­kin syyt­ti Smit­hiä. Osa po­lii­seis­ta us­koi, et­tä Smith oli yh­tä syyl­li­nen kuin Bra­dy ja Hind­ley, ja so­vel­si pe­rin­teis­tä kuu­lus­te­lu­tak­tiik­kaa mur­taak­seen hä­net.

Ash­ton- un­der- Ly­nen po­lii­si­lai­tok­sen et­si­vä Joe Moun­sey nä­ki Smit­hin sel­lai­se­na kuin tä­mä oli – nuo­re­na poi­ka­na, joka oli yh­täk­kiä sy­sät­ty hä­nen kä­si­tys­ky­kyn­sä ylit­tä­vään maa­il­maan. Smith oli pai­kal­lis­ten mu­kaan ” pik­ku pas­kiai­nen”, mut­ta hän ei ol­lut tap­pa­ja ja oli aut­ta­nut ri­kos­pai­kan sii­voa­mi­ses­sa pel­käs­tään it­se­ään suo­jel­lak­seen. Smith oli Ches­ter As­size­sin oi­keu­den­käyn­nin pää­to­dis­ta­ja, mut­ta hän­tä ei koh­del­tu san­ka­ri­na, vaan hä­nes­tä tu­li ylei­sön hal­vek­sun­nan koh­de. Ih­mi­set Manc­hes­te­ris­sa ja muu­al­la ei­vät voi­neet us­koa, et­tä Smith ja Mau­reen oli­vat ol­leet niin so­kei­ta ja tie­tä­mät­tö­miä su­ku­lais­ten­sa teois­ta. He­hän oli­vat ol­leet ys­tä­viä ja viettäneet pal­jon ai­kaa yh­des­sä? Ei­vät­kö Bra­dy ja Smith ol­leet sy­dä­nys­tä­viä? Ei­vät­kö he kaik­ki ol­leet käy­neet yh­des­sä num­mil­la eväs­ret­kil­lä ja har­joit­te­le­mas­sa tark­kuusam­mun­taa aseil­la ( My­ral­la oli .38- ka­lii­pe­ri­nen Smith & Wes­son ja .45- ka­lii­pe­ri­nen Web­ley), jot­ka My­ra oli os­ta­nut Chead­len ki­vää­riklu­bin jä­se­ne­nä?

Sii­hen meni mon­ta kym­men­tä vuot­ta, mut­ta nyt Smit­hin mai­ne on puh­dis­tet­tu. Nyt hän­tä voi­daan pi­tää mie­he­nä, joka toi­mi oi­kein, vaik­ka sen illan ta­pah­tu­mat Ward­le Brook

Ave­nuel­la vai­no­si­vat hän­tä ko­ko hä­nen lop­pue­lä­män­sä ajan. Hän kuo­li vuon­na 2012 syö­pään 64- vuo­ti­aa­na. Mau­reen kuo­li vuon­na 1980 ai­vo­ve­ren­vuo­toon 34- vuo­ti­aa­na.

He ero­si­vat 1970- lu­vun alus­sa, kos­ka ras­kas men­nei­syys ei kos­kaan jät­tä­nyt hei­tä rau­haan.

17- vuo­tias David Smith oli Edward Evan­sin mur­han to­dis­ta­ja.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.