Maanalainen uhka
ARKTINEN IKIROUTA SULAA PALJON ODOTETTUA NOPEAMMIN. SE MULLISTAA MAISEMAA JA VAPAUTTAA HIILIPITOISIA KAASUJA, JOTKA VOIVAT VAUHDITTAA ILMASTONMUUTOSTA.
Ikirouta sulaa nopeasti ja vapauttaa ilmastoa lämmittävää hiiltä.
Metaania, voimakasta kasvihuonekaasua, kuplii sulavasta maasta arktisiin järviin. Talvisaikaan jää sulkee sen alleen, mutta tutkijat ovat kairanneet tähän Fairbanksin lähellä Alaskassa sijaitsevaan järveen avannon ja sytyttäneet sieltä pursuavan metaanin tuleen.
EEKOLOGI SERGEI ZIMOV nakkasi villamammutin luun kasaan muiden joukkoon. Hän kyykki mudassa viileän, leveän Kolymajoen varressa kohoavan mutta murenevan rantapenkan alla. Oli kesä kaukana napapiirin pohjoispuolella Itä-Siperiassa sellaisessa Venäjän osassa, josta on lyhyempi matka Alaskaan kuin Moskovaan. Lunta tai jäätä ei näkynyt missään, mutta Kolyma oli nakertanut tätä Duvanni Jar -nimistä paikkaa ja paljastanut sen alta ikiroutakerroksen, joka yltää satojen metrien syvyyteen – ja lämpenee nopeasti. ¶ Risuja, muuta kasviainesta ja jääkautisia eläimenosia – biisoninleukoja, hevosen reisiluita, mammutin luita – ilmestyi rantaan, joka piti Zimovin saappaita otteessaan. ”Duvanni Jar on upea paikka”, hän sanoi kiskoessaan fossiileja ulos mudasta. ”Se on kuin kirja. Jokainen sivu kertoo luonnonhistoriallisen tarinan.” ¶ Ilmastonmuutos kirjoittaa siihen uutta lukua planeetan päälaella sijaitsevalla 23 miljoonan neliökilometrin alueella.
Arktinen ikirouta ei sulakaan vähitellen, kuten aiemmin ennustettiin, vaan geologisesti katsottuna lähes yhdessä yössä. Kun Duvanni Jarin kaltaiset paikat pehmenevät ja sortuvat, niistä irtoaa muinaisen elämän jälkiä – ja valtavasti hiiltä – jotka ovat olleet maan vankeina vuosituhansia. Metaanina tai hiilidioksidina vapautuva hiili uhkaa kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Harva tajuaa tämän uhkan paremmin kuin Zimov. Rähjäisellä tutkimusasemalla Tšerskin kultakaivospaikkakunnalla noin kolmen tunnin moottorivenematkan päässä Duvanni Jarista majaileva Zimov on tutkinut Arktista vuosikymmenien ajan. Hän on ollut mukana kumoamassa vallinneita käsityksiä – etenkin ajatusta siitä, että alue olisi pleistoseenijääkauden aikana ollut jään ja ohuen pintamaakerroksen autiomaata, jossa kasvoi satunnaisia marunakasveja.
Sen sijaan Duvanni Jarista ja muista kohteista löytyneet runsaat mammuttien ja muiden laiduntavien nisäkkäiden fossiilit kertoivat Zimoville, että Siperia, Alaska ja läntinen Kanada olivat olleet hedelmällisiä ruohostomaita. Kun
kasvit ja eläimet kuolivat, kylmyys hidasti niiden hajoamista. Ajan mittaan tuulen puhaltama siltti hautasi ne alleen ja lukitsi ne ikiroutaan. Sen vuoksi arktinen ikirouta sisältää paljon enemmän hiiltä kuin mitä tutkijat aiemmin olettivat.
Nyt uudet havainnot viittaavat siihen, että hiiltä vapautuu planeetan lämmetessä nopeammin. Arktisen alueen odottamattoman nopea sulamistahti ja sulamisvesien huolestuttava liikkuminen ovat saaneet tutkijat arvelemaan, että asteen nousu Maan keskilämpötilassa voisi vapauttaa ikiroudasta neljän–kuuden vuoden kivihiili-, öljy- ja maakaasupäästöjä vastaavan hiilimäärän – kaksi tai kolme kertaa niin paljon kuin mitä vielä muutama vuosi sitten arveltiin. Jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei saada aisoihin, ikirouta voisi muutamassa vuosikymmenessä päästää ilmakehään yhtä paljon hiiltä kuin suuripäästöisin valtio Kiina nykyään.
Siitä ei vielä pidetä kirjaa. YK:n hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC alkoi vasta vähän aikaa sitten ottaa ikiroudan mukaan päästöennusteisiinsa. Se aliarvioi edelleen sitä, kuinka ammolleen Pandoran pakastin voisi aueta – ja kuinka paljon tuhoa se voisi saada aikaan.
Ikiroudan lämmityspotentiaali on pientä omamme rinnalla, mutta jos haluamme rajoittaa lämpenemisen korkeintaan kahteen asteeseen, kuten 195 valtiota sopi vuonna 2015 Pariisissa tekevänsä, saatamme joutua leikkaamaan päästöjä kahdeksan vuotta IPCC-malleissa laskettua ajankohtaa aiemmin kumotaksemme sulamisen vaikutukset. Se ei ehkä ole päällimmäisin syy nopeuttaa puhtaaseen energiaan siirtymistä, mutta oli tavoite mikä hyvänsä, sitä kohti on pyrittävä nopeammin kuin uskommekaan.
ZIMOV TULI ENSI KERTAA Tšerskiin 1970-luvulla yliopisto-opiskelijana retkikunnan kartoitusapulaiseksi. Hän ihastui vaikuttaviin maisemiin, eristyneisyyteen ja syrjäisyyteen. Pimeät talvet tarjosivat aikaa pohdiskeluun. Hän palasi sinne joitakin vuosia myöhemmin ja perusti koillisen tutkimusaseman, joka toimi aluksi Venäjän tiedeakatemian suojissa. Nyt hän omistaa sen ja hoitaa sitä poikansa Nikitan kanssa. Niukan budjetin toiminta perustuu improvisointiin ja käytettyihin varusteisiin, mutta sinne hakeutuu Arktis-tutkijoita kaikkialta maailmasta.
Lähdin kesällä 2018 valokuvaaja Katie Orlinskyn ja Zimovin kanssa viemään tarvikkeita vanhahkolla veneellä hiiliseuranta-asemalle, joka sijaitsee Ambartšikinlahdella lähellä Kolyman suuta. Siellä oli alkujaan ollut Stalinin gulageille kuljetettavien vankien siirtoleiri, ja neuvostoaikojen jäänteitä näkyi joka puolella. Ylitimme hetteikön vanhoista höyrylämpöpattereista tehtyä kävelysiltaa pitkin. Roteva ja harmaahapsinen Zimov luotaili kävellessään maata metallisauvalla. Hän on tehnyt sitä viime aikoina paljon mitatakseen ikiroudan syvyyttä.
Ikirouta eli maaperä, joka pysyy jäässä ympärivuotisesti, on jopa nelimetrisen maa- ja karikekerroksen peitossa. Tämä niin kutsuttu aktiivikerros sulaa yleensä joka kesä ja jäätyy uudelleen talvella, ja se myös suojaa ikiroutaa kohoavalta lämpötilalta. Nikitan johdolla työskennellyt ryhmä kuitenkin havaitsi keväällä 2018, että pintamaa ei ollut jäätynyt Tšerskin alueella pitkän kaamoksen aikana lainkaan. Se oli ennenkuulumatonta: Neuvostoliiton aikaan Kolymajoelle laskeutui raskaita lentokoneita. Maan olisi pitänyt olla jäässä 75 senttimetrin syvyyteen asti, mutta se olikin märkää mössöä.
”Kolme vuotta sitten ikiroutaamme peittävän maan lämpötila oli –3 astetta”, sanoi Sergei Zimov. ”Sitten miinus 2 ja sitten miinus yksi. Tänä vuonna se oli +2 astetta.”
Tuo ei ole tavallaan mikään yllätys. Maapallon viisi lämpimintä vuotta 1800-luvun lopun jälkeen ovat olleet vuodesta 2014 eteenpäin, ja arktinen alue lämpenee yli kaksi kertaa muuta planeettaa nopeammin, kun se menettää jäähdyttävää merijäätä. Vuonna 2017 Grönlannin tundralla raivosi ennätyksellisen raju maastopalo. Joitakin päiviä ennen Siperiaan saapumistamme Norjan Lakselvissä noin 400 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen mitattiin 32 lämpöastetta. Porot hakivat suojaa maantietunneleista.
Ikiroudan lämpötilat kaikkialla maailmassa ovat nousseet puoli vuosisataa. Alaskan North Slopessa ne kohosivat 5,8 astetta 30 vuodessa. Ikiroudan paikallinen sulaminen etenkin kylissä, joissa rakentaminen rikkoo pintaa ja päästää lämmön syvemmälle, on murentanut rannikkoa, heikentänyt teiden ja koulujen perustuksia, katkonut putkistoja ja romahduttanut jääkellareita, joissa metsästäjät säilyttävät mursunlihaa ja grönlanninvalaanrasvaa. Lämpimät kesät muuttavat jo nyt arktista elämää.
Zimovit kuitenkin dokumentoivat vuonna 2018 jotain muuta, joka vaikuttaa arktisen