Arktinen tilannekatsaus
KUN IKIROUTAINEN MAA MUUTTUU VELLIKSI, SIITÄ VAPAUTUVA HIILI VOI SYSÄTÄ ILMASTONMUUTOKSEN KEIKAHDUSPISTEEN YLI.
KEVÄ ÄLLÄ 2018 olin mieheni kanssa National Geographicin jääkarhuristeilyllä. Se oli ensimmäinen matkamme napaseudulle, ja alueen karu kauneus keskiyön auringossa kimmeltävine sinivalkoisine jäätiköineen ja yllättävän runsaine eläimistöineen teki meihin vaikutuksen. En koskaan unohda sitä, kun näin valtavan mursun katsovan tuimasti vastaan tullutta nuorta jääkarhua (joka ymmärsi painella tiehensä).
En myöskään unohda sitä, kun aluksemme kapteeni Leif Skog ilmoitti meidän matkanneen pohjoisemmaksi kuin näillä risteilyillä oli koskaan aiemmin päästy. Tajusimme sen olevan merkittävää – Skog oli sentään seilannut arktisilla vesillä neljä vuosikymmentä.
Ensin ajattelimme, että onpa mahtavaa, mutta pian meille valkeni, miksi olimme päässeet niin pitkälle: koska aluksen etenemisen tavallisesti pysäyttävä merijää oli sulanut. Tässä numerossa pureudumme tuohon ja muihinkin ilmastonmuutoksen arktisiin vaikutuksiin geopoliittisista muutoksista sulavaan ikiroutaan.
Kun ikiroutainen maa muuttuu jäisestä velliksi, siitä ilmakehään vapautuva hiili voi sysätä ilmastonmuutoksen keikahduspisteen yli, kertoo Craig Welch tämän numeron jutussa Maanalainen uhka. Koska Arktis lämpenee paljon muuta planeettaa nopeammin, ”vuonna 2017 Grönlannin tundralla raivosi ennätyksellisen raju maastopalo” ja Norjan Lakselvissä ”mitattiin 32 lämpöastetta. Porot hakivat suojaa maantietunneleista.”
Se, mitä itse näin ja mitä tästä numerosta voi lukea, herättää monia ajatuksia. Toivottavasti se puskee meitä kaikkia tekemään parhaamme ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Kiitos, kun luet National Geographicia. ▢