Miksi mielesi tekevi...?
ONKO SINULLA HYVÄ MAKU? JOS ONKIN, SE EI OLE OMAA ANSIOTASI VAAN GEENIESI, BASILLIESI JA YMPÄRISTÖSI AIKAANSAANNOSTA.
MTEKSTI:
MAKU MÄÄRITTÄÄ MEITÄ ehkä enemmän kuin mikään muu. Onpa kyse ruuasta, viinistä, mielitietyistä tai poliitikoista, makumme kertoo identiteetistämme. Näin ollen pidin pitkään selvänä, että omat suosikkini ja inhokkini olivat muodostuneet vakaan harkinnan ja rationaalisen päätöksenteon tuloksina ja olivat siis ainakin osin täysin omia valintojani. Sitten tutustuin otukseen nimeltä Toxoplasma gondii. Tein tutkimusta Indianan yliopiston lääketieteen tiedekunnassa ja näin omin silmin, miten yksisoluinen T. gondii -loinen voi muuttaa isäntänsä käyttäytymistä. Se voi esimerkiksi poistaa rottien kissapelon, ja joidenkin tutkimusten mukaan se saattaa muuttaa myös ihmisen persoonallisuutta (esimerkiksi lisäämällä ahdistuneisuutta). Nuo tutkimukset saivat minut miettimään, voisiko olla muitakin yleensä huomaamattomia asioita, jotka voisivat ohjelmoida uudelleen sitä, mistä pidämme ja mitä kammoksumme. Kun syvennyin tieteelliseen
kirjallisuuteen, törmäsin tähän hämmästyttävään ja levottomuutta herättävään totuuteen: toimintaamme ohjailevat näkymättömät biologiset voimat – eli meillä on hyvin vähän jos ollenkaan valtaa henkilökohtaisiin mieltymyksiimme. Perimä vaikuttaa keskeisesti käyttäytymiseemme ja mieltymyksiimme, ympäristö taas vaikuttaa geeneihimme sekä muihin geeneihin, joita lukemattomat elimistössämme majailevat mikrobit pakottavat järjestelmiimme.
Meille opetetaan, että meistä voi tulla mitä tahansa ja voimme tehdä mitä tahdomme. Meistä tuntuu siltä, että valikoimme itse lempiruokamme, ihastuksen kohteemme ja äänestysnumerot. Väite, jonka mukaan olisimme vain näkymättömien voimien ohjailemia robotteja, kuulostaa hölynpölyltä!
Vuosia sitten olisin ollut juuri tuota mieltä, mutta kun minua oli riittävän monta kertaa hiillostettu erinäisissä grillijuhlissa siitä, miksi en pidä monista muiden ihmisten suosikkivihanneksista, aloin kokea, että minussa oli jotain vialla. Katson kateudesta vihreänä, kun muut syövät hyvällä halulla vaikkapa parsakaalia, sillä jos joku yrittää tarjota sitä minulle, elimistöni käpertyy kauhusta kasaan. Miksi ihmeessä parsakaali ei maistu minulle?
Tiettyjen kasvisten inhoaminen ei totisesti ollut oma valintani, joten lähdin etsimään selitystä kammolleni. Onneksi asiaa oli jo tutkittu. Tutkimusten mukaan noin 25 prosenttia ihmisistä saattaa inhota parsakaalia samasta syytä kuin minä. Nämä tyypit – oma viiteryhmäni – ovat niin sanottuja supermaistajia. Makusilmujen reseptoreita rakentavissa geeneissä on nimittäin variaatiota. Yksi näistä geeneistä, TAS2R38, tunnistaa tiourean kaltaisia karvaita kemikaaleja, joita parsakaalissa on runsaasti. Minun DNA:ni tuottaa makusilmuja, jotka aistivat tiourayhdisteet ällöttävän karvaina. Tämä saattaa olla DNA:n keino saada kantaja karttamaan mahdollisesti haitallisia kasveja.
TUO SELITYS parsakaali-inholleni on vapauttava mutta myös häiritsevä. Olen helpottunut, koska inhoni ristikukkaisiin vihanneksiin ei ole oma vikani. Helpotus muuttuu kuitenkin pian huoleksi, kun alan miettiä, mitkä muut minua määrittävät asiat ovat sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa? Missä määrin persoonani on omissa käsissäni?
Entäpä naismakuni? Sen nyt ainakin täytyy olla vallassani. Lähdetään perusasioista: Miksi tunnen vetoa naisiin enkä miehiin? Se ei ollut tietoinen
TIEDE ON OSOITTANUT, ETTÄ BIOLOGISET RIIVIÖT OVAT KAIKKIEN OMINA VALINTOINA PITÄMIESI TOIMIEN JA LUONTEENPIIRTEIDEN TAUSTALLA.
päätös, jonka tein syvästi pohtien; olen syntyjäni tällainen. Ihmisen seksuaalisuuden geneettiset komponentit ovat yhä osin hämärän peitossa, mutta valinnasta siinä ei selvästikään ole kyse.
Seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ihmisillä vaikuttaa olevan synnynnäinen taipumus kokea tietyt piirteet haluttaviksi. Muodokas suu, pilke silmissä ja tuuheat hiukset koetaan viehättäviksi. Tutkimukset myös osoittavat, että keskimääräistä viehättävämmät ihmiset löytävät todennäköisemmin töitä ja kumppanin, tienaavat enemmän – ja saavat jopa käräjillä herkemmin vapauttavan tuomion.
Evoluutiopsykologit painottavat, että pohjimmiltaan kaikki tekemisemme perustuu alitajuiseen selviytymis- ja lisääntymisviettiin tai haluun auttaa perimältään samankaltaisia ihmisiä (kuten perheenjäseniä). Heidän mukaansa myös monet viehättävinä pidetyistä fyysisistä piirteistä kertovat hyvästä fyysisestä kunnosta ja terveydestä – toisin sanoen geeneistä, joita meidän kannattaa yhdistää omiimme.
Tiede suo myös hieman lohtua niille, jotka ihmettelevät, miksi heidän romanttiset lähestymisyrityksensä joskus torjutaan. Eräässä kuuluisassa tutkimuksessa naisia pyydettiin haistelemaan miesten käyttämien T-paitojen kainaloita ja pisteyttämään niiden tuoksut. Mitä enemmän yhteisiä geenejä naisella ja miehellä oli immuunipuolustusjärjestelmissään, sitä pahemmalle T-paita naisesta haisi. Tälle on selvä kehitysopillinen selitys: jos vanhempien immuunigeenit ovat liian samankaltaiset, jälkikasvun kyky torjua patogeeneja on heikompi. Geenit siis käyttävät hajureseptoreja väliportaan mittareina sille, onko potentiaalisella kumppanilla yhteensopivaa DNA:ta vai ei. Tämän kaltaiset tutkimukset vahvistavat sen, että ihmissuhteisiin tosiaan tarvitaan oikeanlaista kemiaa. Näin ollen torjutuksi tulemista ei kenties tarvitsekaan ottaa henkilökohtaisesti vaan ennemminkin elimellisenä hylkimisenä.
Lähdin jo hiukan ahdistuneena geenien määräysvallasta tutkimaan yhtä aluetta, jonka arvelin olevan DNA:n ulottumattomissa. On helppo uskoa geenien vaikuttavan oikea- tai vasenkätisyyteen, mutta sitä on paljon vaikeampi uskoa, että ne vaikuttaisivat siihen, kallistuuko henkilö poliittisesti vasemmalle vai oikealle. Niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuukin, ääntenlaskennan jälkeen on pakko todeta, että DNA on selviytynyt jälleen kerran voittajana.
Tutkijat ovat tunnistaneet luonteenpiirteitä, jotka tapaavat yhdistyä amerikkalaisen poliittisen spektrin ääriä edustaviin ihmisiin. Yleisesti ottaen liberaalit ovat avarakatseisempia, luovempia ja uutta etsiviä; konservatiivit taas usein järjestelmällisempiä, perinteisempiä ja vakaushakuisia. Syntymästä asti erillään eri ympäristöissä varttuneet kaksoset ovat yleensä aikuisina poliittisesti samoilla linjoilla, mikä viittaa poliittisen kompassin geneettiseen komponenttiin.
Muissa tutkimuksissa on puolestaan havaittu tiettyjen aivoalueiden olevan liberaaleilla erilaisia kuin konservatiiveilla, mikä voi vaikuttaa heidän tapaansa reagoida stressaaviin ärsykkeisiin. Konservatiiveilla on esimerkiksi kookkaampi mantelitumake, joka toimii aivojen pelkokeskuksena, ja he reagoivat fyysisesti vahvemmin epämiellyttäviin kuviin ja ääniin. Nämä biologiset eroavaisuudet voivat osin selittää, miksi niin liberaalin kuin konservatiivinkin voi olla vaikea saada asioita ”valkenemaan” toiselle osapuolelle. Mielipiteen muuttaminen kun voi edellyttää oman biologian jyräämistä.
NÄMÄ ESIMERKIT OVAT vain jäävuoren huippu. Totuus on se, että kaikki inhimillinen käyttäytyminen riippuvuudesta viehtymykseen ja ahdistukseen on kytköksissä geneettiseen ankkuriin. Se taas ei tarkoita sitä, että olisimme perimämme orjia. DNA on rakentanut ihmisille niin mainiot aivot, että ne ovat selvittäneet, mitä peliä DNA pelaa. Geenimuokkauksen myötä meistä on tullut myös ensimmäinen laji, joka pystyy muuntelemaan geneettistä ohjeistustaan.
Tiede on osoittanut, että biologiset riiviöt ovat kaikkien omina valintoina pitämiesi toimien ja luonteenpiirteiden taustalla. Tämän ymmärtäminen vetää ensin hiljaiseksi, mutta kun tunnemme haitallisten käytösmallien molekyylitason perustan, meidän pitäisi kyetä paremmin hillitsemään ja parantamaan niitä; kun hyväksymme sen, että ihmisillä ei ole ollut juuri valinnanvaraa nykyiseen olemukseensa, meidän pitäisi suhtautua muihin empaattisemmin ja myötätuntoisemmin. Kun tajuamme, että kaikki ei ole vallassamme, voimme ehkä hillitä haluamme ylistää tai tuomita ja pyrkiä ennemminkin ymmärtämään muita. ▢
Bill Sullivan on farmakologian ja mikrobiologian professori Indianan yliopiston lääketieteen laitoksella, missä hän tutkii tartuntatauteja ja perinnöllisyyttä. Hänen kirjansa Pleased to Meet Me: Genes, Germs, and the Curious Forces That Make Us Who We Are on saatavilla mm. osoitteesta shopng.com/books.