ERIC BREITUNG
’Ennaltaehkäisevää taidesuojelua’ kemian keinoin
Eric Breitungin työ on kirjaimellisesti taiteen ja tieteen yhtymäkohdassa. New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa tutkijana ja konservaattorina työskentelevä mies pelastaa mittaamattoman arvokkaita teoksia analyyttisen kemian keinoin, mutta siinä missä muut konservoivat yksittäisiä maalauksia tai veistoksia, Breitung – entinen General Electricin tutkimusinsinööri – keskittyy koko museoympäristöön.
Hän valmistelee vuosittain noin 60 näyttelyä, joiden tilakoko vaihtelee kymmenestä 2000 neliömetriin. Kunkin näyttelyn elementit sisältävät kemikaaleja, jotka voivat olla joillekin teoksille vahingollisia. Esimerkiksi vitriinin alustatyynykankaan sisältämä etikkahappo voi olla harmiton vaatenäyttelyssä, mutta metallisia teoksia se voi syövyttää. Breitung ja hänen kolmihenkinen tiiminsä yrittävät kehittää ensimmäisen ”nykymateriaalien sisältämien haihtuvien kemikaalien Rosettan kiven, jotta voidaan määritellä, mitkä pitoisuudet ovat ongelmallisia millekin teostyypille”.
Breitungin laboratorio on ennakoivan suojelun uranuurtaja. ”Konservointi alkoi siitä, kun mietittiin, miten vahingoittuneita teoksia voitaisiin käsitellä… Nyt me mietimme, miten tilat saadaan sellaisiksi, etteivät teokset vahingoittuisi ensinkään.”
Konsepti ei ole uusi, mutta lähestymistapa on. ”Jaamme kaiken oppimamme verkossa, jotta muutkin voisivat suojata kulttuuriperintöään vastaavasti.” Riippumatta siitä, ovatko teokset museossa vai jonkun kotona. ▢
BREITUNGIN TYÖMENETELMIÄ: KAASUKROMATOGRAFIA, MASSASPEKTROGRAFIA, IONIKROMATOGRAFIA, UV-SPEKTROSKOPIA