Elämän vihreä perusta hapertuu
Ekosysteemien perustan muodostavia kasveja häviää satamäärin ja tuntemattomin seurauksin.
Sadat maapallon ekosysteemien ankkurikasvilajit ovat jo kadonneet.
JOS KATSOO sielunsa silmin sanaa ”sukupuutto”, näkee todennäköisesti eläimen – kenties dodon tai pussihukan. Biodiversiteettikriisi ei kuitenkaan kosketa vain eläimiä vaan myös kasveja. 1750-luvun jälkeen ainakin 571 kasvilajia on hävinnyt luonnosta, kertoo Nature Ecology & Evolutionissa hiljattain julkaistu globaali selvitys.
Vuodesta 1900 lähtien on kadonnut keskimäärin lähes kolme kasvilajia vuodessa. Tahti on jopa 500-kertainen verrattuna kasvien luonnolliseen sukupuuttovauhtiin, niin kutsuttuun taustasukupuuttoon.
”Se järkyttää minua henkilökohtaisesti, mutta isompi asia on se, kuinka pelottavalta se tuntuu planeettamme tulevaisuuden kannalta”, sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista, kasvitaksonomi Maria Vorontsova brittiläisestä Kew’n kasvitieteellisestä puutarhasta. ”Kasvit ovat ekosysteemin infrastruktuuri, ja ne ovat riippuvaisia muista organismeista – ja toisistaan – tavoilla, joista emme ole vielä täysin perillä.”
Kuinka ihminen sitten on ajanut kasveja tuhon partaalle? Esimerkiksi paatsamakasvi Nesiota ellipticaa kasvoi vain pikkuruisilla alueilla. St. Helenan saarelle Etelä-Atlantille tulleet uudisasukkaat raivasivat suuren osan kasvillisuudesta ja heikensivät siten puiden kasvuympäristöä; viimeinen N. elliptica kuoli vuonna 1994. Muita heikosti tunnettuja kasveja jäi peltojen tai kaupunkien alle. Kun kasvitieteen opiskelija Norma Pfeiffer käveli vuonna 1912 Chicagossa, hän näki Thismia americanan, omituisen, lehdettömän kasvin, jolla on sukulaisia Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Vuoden 1916 jälkeen sitä ei ole enää löydettykään.
Kasvilajikato liki varmasti aliarvioitiin tutkimuksessa, mutta toivoakin on. Kirjoittajat huomauttavat, että 431 hävinneeksi luultua kasvia, esimerkiksi chilentähti (Tecophilaea cyanocrocus), on löydetty uudelleen. Niiden säilyttäminen ei silti ole mikään helppo juttu, sillä noin 89 prosenttia niistä on yhä häviämisvaarassa.