TÄMÄN LAJIN SUOJELUUN HERÄTTIIN LIIAN MYÖHÄÄN
YKSI MAAILMAN KAIKKEIN uhanalaisimmista merieläimistä on pieni bajanpyöriäinen, joka tunnetaan laajalti nimellä vaquita. Niitä esiintyy vain Kalifornianlahden vesissä Meksikon edustalla. Kukaan ei tiedä, paljonko niitä on jäljellä, mutta niiden määrän on arvioitu painuneen viime vuonna alle kahteenkymmeneen. Jos syöksykierrettä ei saada poikki, vaquitat kuolevat sukupuuttoon jo ennen vuotta 2021. Miksi asialle ei ole tehty mitään?
Noin puolitoistametrinen vaquita on pienin laji valaiden lahkossa, johon kuuluvat valaiden lisäksi myös delfiinit ja pyöriäiset. Vaquitan silmiä reunustava tumma pigmentti tekee sen ilmeestä lehmämäisen, ja niiden espanjankielinen nimi tarkoittaakin ”pikku lehmää”.
Tutkijat tajusivat jo lajin löydyttyä vuonna 1950, että se oli vaikeuksissa. Pyöriäisiä hukkui jatkuvasti pyydyksiin, jotka oli viritetty äyriäisille tai isoveltoille. Isoveltto (Totoaba macdonaldi), jonka uimarakkoa kiinalaiset arvostavat suurena herkkuna, luokiteltiin uhanalaiseksi vuonna 1975, minkä jälkeen Meksiko asetti kalan pyyntikieltoon. Isovelton pyytäminen ja kauppaaminen on kuitenkin helpompaa, houkuttelevampaa ja vähemmän vaarallista kuin huumeiden salakuljettaminen, joten totoaban kalastaminen jatkuu – samoin vaquitojen menehtyminen verkkoihin.
Meksiko nimesi osan lahdesta vaquitansuojelualueeksi vuonna 2005, mutta populaatio jatkoi kutistumistaan. Vielä vuonna 2008 bajanpyöriäisiä oli yli 200, mutta vuonna 2016 niitä oli jäljellä alle 30. Koska vaquitoja ei onnistuttu suojelemaan luonnonvesissä, valtio lähti ennenäkemättömään yritykseen suojella niitä verkkoaitauksissa. Monikansallinen asiantuntijajoukko kokoontui vuonna 2017 Meksikoon käynnistämään monen miljoonan euron hanketta nimeltä VaquitaCPR, jonka tavoitteena oli siirtää puolet jäljellä olevista vaquitoista turvaan merialtaisiin. Ryhmä pyydysti kaksi naarasta, mutta kun molemmat alkoivat kärsiä stressioireista, ne vapautettiin. Toinen niistä kuoli, ja koko VaquitaCPR keskeytettiin.
Biologi Matthew Podolsky toteaa, että ”vaikka se vaquita ei olisikaan kuollut, ongelman juurisyy ei olisi kadonnut mihinkään”: isovelttojen pyytäminen olisi yhä kiinnostanut köyhiä kalastajia, ahneita kartelleja ja korruptoituneita virkamiehiä enemmän kuin pyöriäisten suojelu. Tapaus korostaa Podolskyn mielestä sitä, että harvinaisia eläimiä pitäisi suojella ”heti ongelmien ilmettyä” – eikä vasta kun niitä on enää muutama jäljellä. ▢