Muuttuva Lontoo
PYSTYYKÖ KASVUKIVUISTA KÄRSIVÄ JA BREXITIN VAIKUTUSTEN UHKAAMA MAAILMANKAUPUNKI PITÄMÄÄN ASEMANSA?
Pystyykö kasvukivuista kärsivä ja brexitin hämmentämä ikoninen maailmankaupunki pitämään asemansa?
britti-imperiumin kaukaisista kolkista, katkaisee asfaltin ja pakokaasujen täyttämän maiseman kymmenisen kilometriä Lontoon ydinkeskustasta ylävirtaan Thamesjoen mutkassa. Kun kulkee ohi Himalajan alppiruusupenkkien ja Tasmanian heinikoiden, ymmärtää samalla Britannian monet kytkökset maailman eri kolkkiin.
Ei Kew’n puutarhassakaan nykyelämän myllerryksistä kokonaan eroon pääse. Alueen yli kulkee Heathrow’n kentälle saapuvien koneiden lähestymisreitti. Ihaillessani valtavaa, ikivanhaa tammea, joka on siirretty tänne Iranin Alborzvuorilta kuningatar Viktorian aikaan, yllä olevasta jonotusmuodostelmasta laskeutui suihkukoneita tasaiseen tahtiin. Niitä saapui 27–40 sekunnin välein – Kew’n arboristien hyvin
Kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha Kew Gardens, jonka tuhannet kasvit on kerätty
tunteman aikataulun mukaan – maailman vilkkaimmalle kahden kiitoradan kentälle.
Joihinkin aikoihin päivästä niitä pörrää ”kuin mehiläisiä hunajapurkin ympärillä”, kuvaa muuan liikennelentäjä Heathrow’n ruuhka-aikoja Craig Taylorin teoksessa, johon on koottu lontoolaisten tarinoita. ”Sitä on lentämässä takaisin Ranskasta … laittaa radioon Lontoon taajuuden ja ... äänessä on miljoona ja yksi tyyppiä eikä lennonohjaaja ehdi vetää edes viittä sekuntia henkeä … On ruuhkaa, joutuu odottamaan. Kaikki haluavat Lontooseen.”
Hunaja houkuttelee: Lontoo on isompi ja vauraampi kuin koskaan, asukkaita on jo 8,8 miljoonaa, ja jos sama tahti jatkuu, heitä on taas kaksi miljoonaa lisää vuoteen 2050 mennessä.
Kolme väestönkasvun vuosikymmentä muuttivat Lontoon ikääntyvästä rouvasta johtavaksi maailmankaupungiksi, jonka talous on yksi nopeimmin kasvavia. Kasvu ruokki rakennusbuumia, joka on tuottanut Euroopan suurimpia kiinteistökehityshankkeita. Thamesin alle rakennetaan ”superviemäriä”, jonka avulla käsittelemätön jätevesi pidetään poissa vuorovesikosteikoilta, ja pitkään pilvenpiirtäjiä karsastaneen Lontoon siluetti on piirtymässä aivan uudenlaiseksi yli 500 korkean uudisrakennuksen myötä.
Poikittaisratahanke Crossrail, parinkymmenen miljardin euron maanalainen raitiotie, jonka on määrä helpottaa maailman ensimmäisen metron ruuhkia, kaavailee Elizabeth Line -reittinsä avaamista ensi vuoden lopulla. Kymmenen
täysin uuden ja kaikkiaan 41 aseman linjan on tarkoitus yhdistää Länsi-Lontoo entistä paremmin kehittyvään Itä-Lontooseen ja lyhentää joitakin matkustusaikoja jopa puoleen entisestä.
Keskustan osia parsitaan takaisin yhteen muuntamalla tyhjentyneitä teollisuustiloja tulevaisuuden kaupunginosiksi, joissa panostetaan kävelyteihin, julkisiin tiloihin ja yksityisiin kivijalkakauppoihin ketjumyymälöiden sijaan.
King’s Cross, hiili- ja viljavaunujen entinen kääntöpiste, josta monille tulee mieleen lähinnä prostituutio ja huumeet, on kahden vuosikymmenen kasvojenkohotushankkeensa loppusuoralla. Sen aikana on uusittu King’s Crossin ja St. Pancrasin rautatieasemat (joista jälkimmäinen on Pariisiin vievän Eurostar-junan lähtöasema), rakennettu uusi kampus taide- ja suunnitteluoppilaitokselle, konserttisaleja ja suihkulähteitä sekä niin edullisia kuin kalliitakin asuntoja. Erikoisin uudisrakennus saattaa olla Googlen 11-kerroksinen ”maanraapija”. Se on leveyssuunnassa pidempi kuin Lontoon korkein rakennus Shard ja tarjoaa tilat noin 7000 työntekijälle. Myös Facebook työstää samalla alueella tiloja tuhansille työntekijöille.
Seitsemän kilometrin päässä Thamesin etelärannalla Applen on määrä ottaa haltuun historiallisen Battersean voimalan kattilasali. Voimalasta on muokattu kulmakivi yläluokkaiselle Nine Elms -alueelle, jonne myös Yhdysvaltain lähetystö on muuttanut. Sinne on tulossa New Yorkin High Linen mallinen puisto ja ”ruokakortteli”. jonka ytimenä on New Covent Garden Market. Googlen ja Applen investointeja on pidetty osoituksena Lontoon vankistuvasta asemasta tekniikan solmukohtana.
Lontoon vauraus on tuonut mukanaan tavanomaisia urbaaneja haittoja, ja samalla kun nuo ongelmat ovat kasvaneet, jotkut saattavat kokea mahtavan kaupunkinsa menettävän osan viehätysvoimastaan. Liikenneruuhkat ovat kammottavia. Miljoonat lontoolaiset hengittävät ilmaa, jonka saastepitoisuus ylittää sallitut rajat. Jatkuvasti nouseva maan hinta on puskenut asuinkustannukset keskivertolontoolaisten ulottumattomiin ja pakottanut jopa hyvin palkattuja ammattilaisia muuttamaan alueille, joilla lapsiperheilläkin on varaa elää.
Myös brexit uhkaa Lontoon onnen kääntyvän – ero Euroopan unionista on nostattanut synkkiä arvioita kaupungin kasvubuumin päättymisestä. ”Emme vieläkään tiedä, minkä muodon brexit lopulta ottaa ja miten se vaikuttaa Lontooseen”, sanoo edistyksellisen ajatushautomon Centre for Londonin tutkimuspäällikkö Richard Brown. ”Huomattavan globaalin epävakauden aikana se on viskannut tiettyä epävarmuutta muutoin vakaalta vaikuttaneeseen kasvukäyrään.”
Karahtaako kasvu todella kiville vai selättääkö Lontoo haasteet ja pitää pintansa mahtavana globaalin kaupan kaupunkina ja houkuttelevana asuinpaikkana? Ajatus Lontoon keikkumisesta kuilun partaalla tuntuu mahdottomalta, semminkin kun nostokurkia pyörii edelleen useilla rakennustyömailla kaupungin kattojen yllä ja tulijoiden virta on ehtymätön niin Heathrow’lla kuin rautatieasemillakin. Se ei myöskään anna riittävästi arvoa Lontoon perimässä piileville historiallisille vahvuuksille, jotka ovat kannatelleet tätä kylien yhteenliittymää jo 2000 vuotta.
Lontoolaiset puhuvat mielellään kaupunkinsa sitkeydestä. He muistavat aina mainita, kuinka kaupunki selvisi ruttoaalloista, vuoden 1666 suurpalosta ja saksalaisten pommituksista toisessa maailmansodassa ja uskovat näiden tapausten todistavan, että kaupunki selviytyy EU-erosta ja muista nykymaailman haasteista.
”Lontoo on etuoikeutetussa asemassa ja pääsee muita kaupunkeja helpommin monesta pälkähästä”, sanoo London School of Economicsin kaupunkiohjelmaa johtanut Peter Griffiths. ”Se on niin paljon muita kaupunkeja edellä, että sitä eivät hetkauta asiat, jotka voivat olla muille kaupungeille ylitsepääsemättömiä.”
Englanti on maailman yleiskieli. Yhteydet, jotka syntyivät britti-imperiumin hallitessa neljäsosaa maailmasta, ovat edelleen olemassa. Nuo kytkökset etenkin Aasian suuntaan antavat Lontoolle kilpailuedun sen eurooppalaisiin kilpakumppaneihin nähden.
Lontoo on maapallon keskuspaikka myös siksi, että nollameridiaani eli pituuspiiri, jonka pituusaste on nolla ja missä itä kohtaa lännen, kulkee Lontoon Greenwichin läpi.
LONTOO OLI VIIMEKSI näin suuri vuonna 1939, kun sen asukasluku ylsi 8,6 miljoonaan. Valtaosan sitä edeltänyttä vuosisataa – teollisena aikakautena – Lontoo oli ollut maailman väkirikkain kaupunki.
Sota kuitenkin murjoi sen hajalleen. Ne, jotka eivät olleet paenneet jo ennen saksalaisten ilmapommituksia – joissa kuoli 43 000 siviiliä ja tuhoutui yli 70 000 rakennusta – pakenivat sen jälkeisen jälleenrakentamisen kaaosta. He asettuivat ”puutarhakaupunkeihin”, joista on
kasvanut nykyisiä esikaupunkialueita, ja elivät hiljaiseloa kotimaansa taapertaessa läpi liki viiden vuosikymmenen taloudellisten ylämäkien ja niitä yleisempien alamäkien.
Kun tuotantoteollisuus meni säpäleiksi, maailman aikoinaan suurin satama jäi merirahdin modernisoinnin jalkoihin ja löi lapun luukulle. Mahtavan pääministerin Winston Churchillin kuolema vuonna 1965 oli merkkipaalu viimeiselle hetkelle, ”jona Lontoo oli koko maailman pääkaupunki”, kirjoitti The Observer. Lontoon väkiluku luisui yhä pienemmäksi, kunnes saavutti aallonpohjansa 6,4 miljoonan asukkaan kohdalla vuonna 1991. Kohtalo oli kuitenkin ottanut uuden suunnan jo vuonna 1986, kun rahoitusalan sääntelyä purettiin niin kutsutun
Big Bangin myötä. Sähköiseksi muuttunut kaupankäynti antoi Lontoolle tilaisuuden käydä kilpailuun Tokion ja New Yorkin kanssa. Uusi finanssikortteli nousi West India Docksin raunioille Isle of Dogsin soiselle saarekkeelle, joka työntyy Thamesiin. Nykyisin Canary Wharfin nimellä tunnettu alue oli Lontoon ensimmäinen laajamittainen kokonaisen kaupunginosan modernisointihanke.
Kaupunkiin alkoi virrata siirtolaisia ja ulkomaista pääomaa, ja kasvusta tuli Lontoon perustarina kolmeksi vuosikymmeneksi. Nykyisin Canary Wharfin alueella käy työssä yli 100 000 ihmistä, ja Lontoo houkuttelee nuoria, fiksuja ammattilaisia kaikkialta maailmasta. Lähes 40 prosenttia Lontoon asukkaista on syntynyt Britannian ulkopuolella, ja sen kaduilla puhutaan kolmeasataa kieltä.
Lontoossa asuu noin 300 000 intialaista, ja sekä pakistanilaisia että bangladeshiläisiä on reilusti yli 100 000. Euroopan unionin laajentuessa Lontooseen muutti satoja tuhansia ihmisiä lisää. Lontoossa on puolalaisia noin 177 000, ja sen jälkeen kun Romaniasta ja Bulgariasta saapuvia siirtotyöläisiä koskevat rajoitukset poistettiin vuonna 2014, heidän määränsä on noussut lähes 200 000:een. Virallisten tietojen mukaan kaupungissa on ranskalaisia asukkaita 82 000, mutta joidenkin arvioiden mukaan heitä on jopa 250 000. Ollessaan Lontoon pormestari Boris Johnson leuhki, että Lontoo on Ranskan kuudenneksi suurin kaupunki. Kaupungin italialaisyhteisö saattaa olla vielä suurempi.
Lontoo ylitti vuoden 1939 asukaslukunsa vasta vuoden 2015 alussa, kun kirjoihin merkittiin kaupungin 8 615 246. tulokas. Todennäköisimmin hän ilmaantui kaupunkiin synnytyslaitoksen eikä rajanylityspisteen kautta, sillä kaupungin siirtolaisväestön keskuudessa vallitsi tuolloin melkoinen vauvakuume.
HALUSIN NÄHDÄ KAUPUNGIN siluetin ylhäältä käsin, joten nousin Cheesegrateriin [Raastinrauta] – lontoolaisilla on tapana antaa pilvenpiirtäjilleen lempinimet – yhdessä arkkitehti Peter Murrayn kanssa, joka johtaa designyhteisö New London Architecturea. Suurkaupungiksi Lontoo on yhä poikkeuksellisen matala, yksi Euroopan matalimmista urbaaneista keskittymistä. Kun muissa kaupungeissa alettiin rakentaa taivaanraapijoita 1880-luvulla, Lontoo ei lähtenyt mukaan trendiin. Lontoolaiset eivät edes puhu pilvenpiirtäjistä tai taivaanraapijoista, heille vähintään 20-kerroksiset talot ovat yksinkertaisesti ”korkeita rakennuksia”.
Cheesegrater, jonka virallinen nimi on Leadenhall Building, sai lempinimensä muotonsa perusteella. Sen kiilamainen ja kulmikas huippu noudattaa Lontoon ”suojeltujen näkymien” vaatimusta, joka kieltää rakentamasta mitään, mikä sulkee näkymiä historiallisiin maamerkkeihin. 52-kerroksinen rakennus on toiseksi korkein kaupungin alkuperäisen rahoitusalan korttelissa Square Milessa, joka tunnetaan myös nimellä City of London. Katselemme Gherkiniä [Cocktailkurkku], Walkie-Talkieta [Radiopuhelin] ja kulman takana olevaa 111 metriä korkeaa St Paul’s Cathedralia, joka oli yli 200 vuoden ajan Lontoon korkein rakennus.
Gherkin nousi korkeuksiin vastustuksesta huolimatta. Moni olisi nimittäin halunnut, että tontilla aiemmin ollut, IRA:n pommin vuonna 1992 raunioittama historiallinen rakennus olisi rakennettu uudelleen. Cocktailkurkku on kuitenkin nyt yksi Lontoon rakastetuimmista ja helpoimmin tunnistettavista ikoneista.
Jos ihmiset eivät voi asua ja kulkea työmatkoja edullisesti, koko kaupunki alkaa ontua puhtaanapidosta lääkäripalveluihin.
Sen suosio silotti tietä muille pilvenpiirtäjille. Pönäkkä 36-kerroksinen Walkie-Talkie ei tosin ole saavuttanut samanlaista suosiota, vaikkakin sen toissavuotinen myynti hongkongilaisyritykselle puolellatoista miljardilla eurolla nosti hieman sen arvostusta. Walkie-Talkie tunnetaan lähinnä suunnitteluvirheestä, joka on sittemmin korjattu: rakennuksen ikkunoista heijastuva auringonpaiste sulatti sen kupeeseen kadulle pysäköidyn Jaguarin keulamerkin ja peilin.
Keskustaan kaavaillaan yli viittäsataa uutta korkeaa rakennusta, ja vuoteen 2020 mennessä lempinimikokoelmaan saadaan myös Flower Tower, Vase ja Can of Ham.
Ylhäällä eteen aukeaa kaupunkinäkymä, jota halkovat Thamesin mutkat. Murray viittoo itään: Uusista rakennuksista 252 on nousemassa Itä-Lontooseen. Vain muutama niistä todella raapii taivasta tai piirtää pilviä; useimmat ovat 20–30-kerroksisia. Murrayn mukaan rakennustyömaat levittäytyvät jatkossa kaupungin ulompiin osiin rautatie- ja metroasemien lähelle. Noille alueille muodostuu useita keskuksia, joissa ihmiset voivat asua, työskennellä ja tehdä ostoksia – ja unohtaa pitkät ja hitaat työmatkat Lontoon keskustaan.
Näköalapaikaltamme ei aivan näy valtavaa Green Beltin vihervyöhykettä, joka luotiin 1930-luvulla rajoittamaan Lontoon leviämistä. Se on nyt kolme kertaa ympäröimäänsä kaupunkia suurempi. Rakennushankkeiden oli pakko loikata sen yli, ja nyt se vaikuttaa joidenkin mielestä alati kiristyvältä vyöltä. Green Belt on osin puistomaata, mutta sen alueella on myös golfkenttiä, maatiloja ja jopa joutomaata ja hylättyjä rakennustyömaita. Arviolta vain yhdeksän prosenttia siitä on julkista tilaa.
Green Beltiä esitetään ratkaisuksi Lontoon asuntopulaan tämän tästä, mutta rakennuslupia sen alueelle ei myönnetä teiden kaltaisia infrastruktuurihankkeita lukuun ottamatta – ja yritykset avata aluetta rakennuttajille ovat käytännössä poliittisia itsemurhia.
Murray kannattaa vyöhykkeen ja sen ympäristön ”järkevää käyttöä”, mutta täsmentää, ettei aluetta pidä avata holtittomasti.
PAKISTANILAISEN BUSSIKUSKIN poika Sadiq Khan valittiin Lontoon pormestariksi vuonna 2016, kun Lontoo kasvoi kaksi kertaa muuta maata vauhdikkaammin. Brexitille näytettiin kansanäänestyksessä vihreää valoa vain kuukautta myöhemmin, mutta valtaosa lontoolaisista vastusti EU:sta lähtöä. Muualla Englannissa ja Walesissa äänestystulos heijasti vastareaktiota maahanmuuttoon ja sen paheksumiseen, että Lontoon vauraus ei ollut levinnyt muualle maahan. Lontoo ei ehkä kasva Aasian ja Afrikan megakaupunkien tahtiin – erään analyysin mukaan Nigerian Lagosiin muuttaa nykyisin joka tunti 70 uutta asukasta, Lontooseen vain yhdeksän – mutta tulokkaita kertyy silti 70 000 vuodessa. Khanin London Plan -suunnitelma ennakoi saman tahdin jatkuvan vuosisadan puolivälin läpi.
Khan käy Lontoon viihtyvyyttä uhkaavia tekijöitä vastaan kaikilla rintamilla. Jotta Lontoo saavuttaisi tavoitteensa ”nollahiilipäästöistä” vuoteen 2050 mennessä, Khan visioi kaupunkia, jossa on vähemmän autoja ja enemmän pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Hän suunnittelee Lontoon bussien sähköistämistä ja uusien dieselautojen myyntikieltoa. Hän pyrkii myös kehittämään lapsille turvallisempia koulumatkoja ja naisten suojelua pimeinä iltoina. Khanilla on suunnitelma jopa Lontoon historiallisten pubien pelastamiseksi, koska niitä suljetaan hälyttävään tahtiin vuokrien ja verojen korotusten ja muuttuvien juomatapojen vuoksi.
Khan on myös nimennyt 8,4 miljoonan puun ja isojen puistojen Lontoon maailman ensimmäiseksi kansallispuistokaupungiksi. Hankkeen takaa löytyy maantieteilijä ja National Geographicin nimikkotutkija Daniel Raven-Ellison, jonka mukaan ideana ei ole raskauttaa kaupunkia uusilla rajoituksilla vaan rohkaista lontoolaisia lähempään suhteeseen kaupunkiympäristön ja sen yli 15 000 eläin- ja kasvilajin kanssa.
Khanin hankalin ongelma on asuntotilanne. Hän lupaili pormestarinvaalikampanjassaan, että hänen valintansa toisi myös kohtuuhintaista asumista; virkaan astuttuaan hän julisti,
’Lontoo on etuoikeutetussa asemassa ja pääsee usein pälkähästä paljon helpommin kuin muut kaupungit.’
että Lontooseen tarvitaan 66 000 uutta asuntoa vuodessa pelkästään kasvutarpeiden tyydyttämiseksi ja vaati, että niistä 50 prosentin pitäisi olla ”aidosti kohtuuhintaisia”. Useimmat kaupunginosat tosin tähtäävät 35 prosenttiin. Khan on saanut hallitukselta reilun viiden miljardin euron määrärahan 116 000 edullisen kodin rakentamiseksi vuoteen 2022 mennessä. Monet ihailevat Khanin asuntotavoitteita mutta kehottavat kiinnittämään huomiota moniin pormestaria rajoittaviin seikkoihin: pormestari asettaa kyllä kaupungille strategiset tavoitteet, mutta varsinaisista rakennushankkeista päättävät omilla alueillaan 33 kunnanvaltuustoa.
”Vaikka asuntorakentamisesta on laadittu suunnitelmaa toisensa perään, rakentamisen tahti ei ole käytännössä lähelläkään väestönkasvun tahtia”, sanoo Tony Travers, joka johtaa hallintotieteitä London School of Economicsissa.
Jules Pipe, yksi Khanin kymmenestä apulaispormestarista, selitti, miksi on tärkeää silti yrittää. ”Jos emme suo osalle väestöstä mahdollisuuksia asua ja kulkea työmatkoja edullisesti pääkaupungin alueella, koko pääkaupunki alkaa ontua vähän kaikessa puhtaanapidosta sairaalalääkärien riittävyyteen”, hän sanoo.
MONI PITÄÄ YDINKESKUSTAA yhä enemmän matkailijoiden, venäläisten oligarkkien ja saudiprinssien saarekkeena, ja monet noista keskustan asukeista näyttävät viettävän miljoonalukaaleissaan vain joitakin viikkoja vuodessa.
Entinen National Trustin puheenjohtaja, veteraanijournalisti Simon Jenkins, näkee keskustan muuttuvan asuinalueesta lähinnä sijoituskohteeksi. ”He haluavat panna rahansa siihen ja antaa sen sitten olla, vähän niin kuin kaupungista olisi tullut pankki”, hän sanoo. ”Nuo luksusasuntojen tornit ovat yksinkertaisesti kultaharkkoja.”
Kiinteistövälittäjä Trevor Abrahmsohn sanoo maailmankaupungin aseman tuovan sivuvaikutuksena sen, että se vetää rahaa puoleensa. Qatarin kuninkaallinen perhe omistaa Lontoossa enemmän kiinteistöjä kuin Britannian kuninkaalliset. Qatarilaiset omistavat muun muassa Harrodsin tavaratalon, valtaosan Shardista, entisen Yhdysvaltain lähetystörakennuksen Grosvenor Squarella (jota ollaan muuttamassa luksushotelliksi), 20 prosenttia Heathrow’n lentokentästä sekä osan Canary Wharfista.
”Kun Iranin shaahi syrjäytettiin, hän tuli Lontooseen”, sanoo Abrahmsohn. ”Kun nigerialaiset rikastuivat öljyllä, he ostivat kiinteistöjä Lontoosta. Kun intialaiset tienasivat kaupoilla nigerialaisten kanssa, hekin ostivat Lontoota. Kun Berliinin muuri murtui, venäläiset lähtivät kaupoille. Nyt asiakkaina ovat kiinalaiset.”
Battersea-Nine Elmsin hanketta, joka kattaa yli 200 hehtaaria Thamesin etelärannalla, pidetään enemmän tai vähemmän oikeutetusti paksujen lompakoiden alueena. Se sai lempinimen Dubai-on-Thames, kun alueen ensimmäisten asuntojen ostajat olivat lähinnä ulkomaalaisia. Se valaisee myös hyvin sitä, miksi Khanin asuntotavoitteita voi olla niin vaikea saavuttaa.
Voimala, yksi maailman suurimmista tiilirakennuksista, oli pitkään rakastettu maamerkki. ”Teollinen St Paul’s”, sanoo Jenkins, ja niin suuri, että koko Pyhän Paavalin katedraalin saisi varmaankin mahtumaan sen sisään. Rakennus komeili Pink Floydin levyn kannessa, ja se on toiminut monen suositun elokuvan kulissina.
Voimala suljettiin vuonna 1983, mutta rakennuksen maine pelasti – tai esti, näkökulmasta riippuen – sen purkamiselta, mikä taas takasi sen, että sen muuhun käyttöön ottaminen tietäisi valtavia muuntokustannuksia. Rakennusyrityksiä tuli ja meni, kunnes muuan malesialainen konsortio otti yli 10 miljardin euron hankkeen kontolleen vuonna 2012. Voimala on määrä muuntaa sekä liike- että asuintiloiksi niin, että sen neljä savupiippua kuitenkin säilytetään. Rakennuttajat myös sijoittivat noin 350 miljoonaa euroa kahden uuden metroaseman reilun miljardin euron rakennustöihin, jotta kulkuyhteydet olisivat paremmat. Siitä hyvästä he saivat pienentää hankkeen edullisten asuntojen osuutta alle 20 prosenttiin.
Nine Elms kuuluu Wandsworthin kaupunginosaan, jonka valtuustoa johtaa Ravi Govindia. Hänen mukaansa infrastruktuurin rakentaminen ja voimalan restaurointi kompensoivat tuota vähennystä vähintään riittävästi. ”Kukin rakennushanke voi parantaa julkisia palveluja vain tiettyyn rajaan asti”, hän toteaa. ”Edulliset asunnot ovat vain yksi osa kokonaisuutta.”Hankkeeseen sisältyy myös uusi puisto, kaksi jokivarren kävelylaituria, kaksi alakoulua, kaksi terveysasemaa ja toimivampia pyöräteitä.
”Suurin haaste missä tahansa kaupunkiympäristössä on keksiä, miten aluetta voidaan uudistaa niin, että urbaani asuminen olisi sekä siedettävää että houkuttelevaa”, hän sanoo. ”Ei se onnistu tekemällä paljon jotakin yksittäistä asiaa. Pitää tehdä paljon erilaisia juttuja.”
LISÄÄ MAHDOLLISUUKSIA saattaa avautua vuoden 2012 olympialaisten pitopaikasta. Kisojen jälkeen alue on muunnettu suosituksi Queen Elizabeth Olympic Parkiksi, jossa on velodromi, uintikeskus ja urheilustadion. Olympiakylä, jossa kisojen 17 000 osallistujaa majoittuivat, on muunnettu lähes 3000 vuokra-asunnoksi. Niistä puolet on markkinahintaisia ja loput säännelty edullisiksi, ja monissa on riittävästi makuuhuoneita perheiden tarpeisiin.
Kesäkuussa 2018 Khan hahmotteli 1,2 miljardin euron laajennussuunnitelman, joka toisi lisää asuntoja, tanssiteatterin, uusia tiloja sekä London College of Fashionille että University College Londonille ja sivutoimipisteen Victoria and Albert Museumille.
Ennen olympialaisia silloinen pormestari Ken Livingstone korosti, että hänen intonsa isännöidä kisoja ei liittynyt niinkään itse olympialaisiin kuin mahdollisuuteen saada Itä-Lontoon laiminlyötyjen ja köyhtyneiden alueiden uudelleenrakennushankkeet vauhdilla käyntiin.
Kiertelimme puistoa ja entistä olympiakylää, joka tunnetaan nykyään nimellä East Village. Yksi ensimmäisistä tehtävistä oli yhdistää paikka ympäröivään alueeseen rakentamalla noin 30 siltaa, pengerteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Kiertomatkamme päättyy lähellä Tower Hamletsia, yhtä viidestä olympiakylää reunustavasta kaupunginosasta, joka edustaa ehkä parhaiten muuttuvan Lontoon ristiriitaisuuksia. Se on pieni, vain 20 neliökilometrin alue, josta iso osa on entistä satamaa. Se on kuitenkin yksi Lontoon nopeimmin kasvavista kaupunginosista; arvioiden mukaan siellä asuu jo 308 000 ihmistä. Sen alueelle mahtuu niin kaupungin köyhimpiä kuin vauraimpiakin kortteleita.
Se on ollut tulokkaiden maihinnousupaikka jo kolmen vuosisadan ajan. Tower Hamletsin kuuluisin rakennus, joka löytyy nykyisin monista matkailuoppaistakin, heijastaa noita historian kerrostumia: 1700-luvulla se oli ranskalaisten hugenottien kohtaamispaikka, sitten
Itä-Euroopasta paenneiden juutalaisten synagoga ja nyt se toimii moskeijana. Sen lähikadut on nimetty Tower Hamletsin suurimman nykysiirtolaisryhmän, bangladeshiläisten, mukaan Banga Towniksi. Tähän kaupunginosaan sisältyy myös Canary Wharf, jonka panos Britannian talouteen on maan kolmanneksi suurin. Täällä epävarmuus brexitin vaikutuksista tuntuu erityisen selvänä.
Joitakin Canary Wharfin rakennushankkeista on keskeytetty, ja osa pankkialan työpaikoista on jo siirtynyt Pariisiin ja Frankfurtiin. Syyskuussa 2018 pormestari perusti Brexit Commissionin selvittämään työpaikkojen katoamisen tai siirtolaisille asetettavien rajoitusten mahdollisia seurauksia. Tower Hamlets on yksi neljästä kaupunginosasta, joilla on omat pormestarinsa, ja Tower Hamletsin pormestarin John Biggsin mukaan brexit on ”merkittävin maahamme yhden sukupolven aikana vaikuttava muutos”. Tuokin arvio saattaa olla vähättelyä. Britannian lähteminen EU:sta merkitsee Centre for Londonin Richard Brownin mukaan ensimmäistä kertaa vuosisatoihin, kun Lontoo seisoo maailmassa omillaan.
”Englanti on ollut imperiumi, jolla oli pitkä historia kauppamahtina, ja sittemmin se on ollut yksi EU:n keskuksista”, sanoo Brown. ”Siirtymä uuteen asemaan, jossa Lontoo on vapaa maailmankaupunki tai jotain vähemmän vaikutusvaltaista, on joka tapauksessa raju.”
Tulokkaita riittää silti ja rakennustyötkin jatkuvat. Yhdessä Canary Wharfin uusimmista lisäosista, Elizabeth Linen uudella asemalla, optimismi on huipussaan. HSBC-rakennuksen juureen ankkuroitu asema on rakennettu kestämään aikaa. Sen seitsemän kerrosta ovat täynnä myymälöitä ja kahviloita, ja siellä on myös elokuvateatteri ja kuntosali. Kannattaa kuitenkin suunnata aivan rakennuksen huipulle lähes 300 metriä pitkään ”meridiaanipuutarhaan”. Siellä oleva Greenwichin alkuperäismeridiaanin kopio muistuttaa siitä, että odottaapa Lontoota mikä kohtalo hyvänsä, se pysyy kaikesta huolimatta maailman keskipisteenä. ▢
Moni pitää Lontoon ydinkeskustaa matkailijoiden, venäläisten oligarkkien ja saudiprinssien saarekkeena.