Kun Ranska oli
Armeijan sairaalan karmivat olot hirvittivät brittilääkäriä, joka tunnisti hyvän hygienian tärkeyden ja sai aikaan uudistuksia, jotka ovat pelastaneet lukemattomia ihmishenkiä.
voitettu, noin 1500 brittisotilasta raahautui vuonna 1743 vammoitta mutta kuolemansairaina armeijan sairaalaan pieneen kylään lähellä Frankfurtia. Kuhunkin sänkyyn oli pakkautunut miehiä kaksi tai enemmän, ja lisää lojui lattioilla. Useimmat potivat punatautia, ja ulostetta, virtsaa, hikeä ja oksennusta oli kaikkialla. Kirppuja ja täitä oli pilvin pimein. Punataudin jälkeen iski pilkkukuume, joka tappoi satoja.
Ensimmäisellä komennuksellaan oleva armeijan lääkäri John Pringle katseli kuolevia kauhun vallassa. Ideat, joita hän kehitteli sairauksien torjuntaan, olivat niin kutsutun saastateorian aihioita. Sen mukaan taudit kukoistavat saastaisissa oloissa, ja niitä voidaan vastaavasti torjua sanitaatiolla.
Vuonna 1707 syntynyt Pringle oli skottilaisen pikkuaristokraattiperheen nuorin poika. Hän oli niittänyt kunniaa Edinburghin yliopistossa pitämillään luennoilla, jotka käsittelivät etiikkaa ja luonnonfilosofiaa eli elävän maailman asioiden oppimista kokeilemalla, havainnoimalla ja induktiivisella päättelyllä. Kun Itävallan perimyssota alkoi, Pringle nimettiin koko 16 000 sotilaan brittiarmeijan ylilääkäriksi. Hän osoitti pian ansainneensa tuon nimityksen.
Pringlen arvion mukaan brittiarmeija menetti neljäsosan tehostaan sairauksien vuoksi vuoden 1743 sotatoimien aikana. Hänen tavoitteenaan oli saada aikaan muutos, ja hän hyödynsi armeijan komentojärjestelmää näkemystensä muuttamisessa määräyksiksi. Leiripaikkoja valitessaan majoitusmestarien tuli karttaa kosteita ja huonosti tuulettuvia alueita ja kaivaa kunnon käymälät valmiiksi etukäteen.
Sairaalat olivat sotilaiden toinen suuri vihollinen. Pringle huomasi, että leireissä hoidetut miehet välttyivät sairaaloissa leviävältä ”sairaalakuumeelta”, joksi pilkkukuumetta tuolloin kutsuttiin. Miehet pyrittiin hoitamaan leireissä aina kun mahdollista. Sairaaloissa sairaansijat tuli pitää puhtaina ja hyvin tuuletettuina, ja kullakin miehellä piti olla vähintään kolme neliömetriä omaa tilaa. Vuodevaatteet tuli vaihtaa säännöllisesti. Nämä uudistukset tuottivat pian tulosta. Yleissairaalan kuolleisuus laski kahdessa vuodessa vuoden 1743 tasosta alle puoleen, 21,4 prosentista 9,8 prosenttiin.
Pringle julkaisi havainnoistaan vuonna 1752 kirjan nimeltä
Observations on the Diseases of the Army. Siitä tehtiin useita uusintapainoksia kahden seuraavan vuosikymmenen aikana, ja se levitti sanitaation ilosanomaa koko brittiarmeijaan. Se käännettiin myös Ranskan, Saksan ja Italian armeijoiden käyttöön. Kun kansanterveyden uranuurtajat huomasivat, mitä armeijassa tapahtui, he käynnistivät teollisen vallankumouksen kasvattamissa kaupungeissa uuden sodan törkyä vastaan.
75 prosenttia Napoleonin vuonna 1812 kuolleista sotilaista kuoli pilkkukuumeeseen.