Vaikuttavaa suojelua
Kunnianhimoinen suojeluhanke pyrkii varjelemaan kolmasosan koko maailman merialueista.
Myrskyävän pinnan alla Palaun edustalla kukoistaa jos jonkinlaista korallia. Pikkuruinen saarivaltio on kieltänyt kalastuksen kokonaan 80 prosentilla vesistään, ja sen suojeltujen merialueiden osuus on maailman suurin. Jäljellä olevilla 20 prosentilla saavat kalastaa vain palaulaiset.
EDELLINEN AUKEAMA
Murisijat tekevät tilaa tyynenmerenhylkeelle Isabelasaaren edustalla Galápagossaarilla. Sen jälkeen kun Pristine Seas -retkikunta kävi alueella vuonna 2015, Darwin- ja Wolfsaarten vesille perustettiin yli 40 000 neliökilometrin laajuinen suojelualue, jolla kalastus on kokonaan kielletty.
Nuoret piikkimakrillit hakeutuvat Gabonin edustalla meduusan kaksimetristen lonkeroiden suojiin. Gabonin merensuojelualueiden verkosto kattaa 28 prosenttia Gabonin vesistä ja siellä elää yli kahtakymmentä valas-, delfiinija kilpikonnalajia.
Kuoleman dokumentoimisen sijaan Sala päätti yrittää varjella elämää niillä harvoilla valtamerialueilla, joilla viikatemies ei vielä ollut päässyt heilumaan valtoimenaan.
Nämä hajanaiset jäänteet ovat merten viimeisiä villejä paikkoja – Amazonin syrjäisimpien aarniometsien merellisiä vastineita – joita liikakalastus, saastuminen ja ilmastonmuutos eivät vielä ole ehtineet vahingoittaa. ”Meidän oli tarpeen päästä paikkoihin, jotka näyttävät yhä siltä kuin valtameret 500 vuotta sitten”, Sala sanoo. ”Palata terveen valtameren parhaiden mittapuiden äärelle. Nämä paikat toimivat pohjapiirroksina. Ne ovat käyttöohje. Emme ehkä pysty palauttamaan kaikkia meriä näiden paikkojen veroiseen kuntoon, mutta ne näyttävät meille, mikä olisi mahdollista. Ne antavat toivoa.”
Sala ja National Geographic Society käynnistivät vuonna 2008 Pristine Seas hankkeen näiden paikkojen suojelemiseksi. Pristine Seas on 12 vuoden aikana auttanut perustamaan 22 merensuojelualuetta Kap Hornin eteläpuolisista kelppimetsistä Gabonin ryhävalasvesille. Ne muodostavat kaksi kolmasosaa maailman täysin
Enric Sala lopetti työnsä Scrippsin merentutkimuslaitoksen professorina vuonna 2007, koska hän oli kyllästynyt kirjoittamaan kuolemasta. ”Huomasin kirjoittavani yhä yksityiskohtaisempia valtamerten muistokirjoituksia.”
suojelluista merialueista ja kattavat kaikkiaan yli 5,5 miljoonaa neliökilometriä. Nyt Sala ryhmineen on asettanut vielä kunnianhimoisemman tavoitteen: yli kolmasosa kaikista maailman meristä on saatava suojelun alle, eikä pelkästään biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi vaan myös kalakantojen vahvistamiseksi ja hiilen varastoimiseksi.
SALAN MUKAAN hänen työnsä palkitsevimpia puolia on yhteistyö paikallisten kanssa suojeluun kaavailluilla alueilla. Britannialle kuuluvalla Pitcairnsaarella eteläisellä Tyynellämerellä ryhmä työskenteli tiivisti saaren noin viidenkymmenen asukkaan kanssa, joista suurin osa oli Britannian laivaston Bounty-aluksella vuonna 1789 kapinoineiden merimiesten jälkeläisiä.
”Näytimme heille merenalaisen maailman, jota he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet”, Sala muistelee. ”Valtavia barrakudaparvia, jättiläissimpukkaryppäitä, riuttahaita Tyynenmeren kirkkaimmissa koskaan mitatuissa vesissä. Sanoimme heille, että tämä on planeetan koskemattomimpia osia, ja se kuuluu teille. Se on kuitenkin vaarassa, koska ulkomaiset kalastusalukset toimivat laittomasti teidän vesillänne. Teillä on tilaisuus puuttua tilanteeseen.”
Pitcairnilaiset alkoivat Salan mukaan nähdä itsensä oman tarinansa sankareina, ja Britannia perusti vuonna 2015 Pitcairnin ja sen asumattomien naapurien – Ducien, Oenon ja Hendersonin – ympärille saarelaisten pyynnöstä 834 000 neliökilometrin merensuojelualueen.
Kaukana Pitcairnin länsipuolella Mikronesiassa Pristine Seas antoi yhdessä palaulaisten alkuperäisasukkaiden kanssa muinaiselle luonnonsuojeluperinteelle modernia maustetta. Palaulaiset ovat vuosisatojen ajan käyttäneet tilapäisiä bul-kalastusaitauksia riuttakalakantojen suojelemiseksi ja vahvistamiseksi. Vuosien mittaan he loivat saartensa merielämän suojaksi 35 suojelualuetta, joista osalla kalastus kiellettiin pysyvästi. Palaun presidentti Tommy Remengesau pyysi Salan ryhmää vertailemaan kalakantoja pyyntikieltoalueiden sisä- ja ulkopuolella. Kävi ilmi, että kalastajien pyytämiä saalislajeja oli kalastuskieltoalueilla lähes kaksi kertaa niin paljon kuin muualla.
Ryhmä kuvasi sukelluksensa ja näytti aineistoa eri puolilla Palauta. ”Halusimme palaulaisten näkevän, kuinka hyvin heidän perinteinen kalastonhoitomenetelmänsä toimii ja kuinka riuttojen suojeleminen edistää turismia”, Sala
sanoo. Vuonna 2015 Palaun parlamentti perusti kalastukselta suljetun merensuojelualueen, joka kattaa 80 prosenttia maan yksinomaisesta talousvyöhykkeestä. Se kertoo Palaun sitoutumisesta terveen ekosysteemin vaalimiseen kukoistavan talouden perusedellytyksenä.
TÄTÄ TOTUUTTA EI OLE kuitenkaan yleisesti tunnustettu. Suurimmassa osassa maailmaa merensuojelu tyssää kalastus-, öljy- ja kaivosteollisuuden vahvaan vastustukseen. Vain noin 7 prosenttia maailman meristä on ylipäänsä suojeltu – usein heikosti ja monin poikkeuksin – ja vain 2,5 prosenttia on kunnolla suojeltu hyväksikäytöltä.
Näiden suojavyöhykkeiden ulkopuolella valtamerten elämä onkin köyhtynyt jo pitkään.
Menetykset johtuvat häiriintyneistä tai tuhoutuneista elinympäristöistä, liikakalastuksesta ja ilmastonmuutoksesta, joka sekä lämmittää että happamoittaa merta. Nyt Pristine Seas on muuttamassa omaa missiotaan puuttuakseen kaikkiin kolmeen uhkaan. Sala uskoo pyyntikieltoalueiden verkoston tukevan niin luonnon monimuotoisuutta, ruokahuoltoa kuin ilmaston vakauttakin.
Biodiversiteetille koituvat hyödyt ovat päivänselvät – aivan kuten maallakin, missä puistot ja suojelualueet suojelevat tuhansia uhanalaisia lajeja – mutta pyyntikieltoalueiden hyödyt kalastukselle ovat vaikeammin hahmotettavissa. Yleinen käsitys on se, että kalastuskielto haittaa