Sano käsipäivää tulevaisuuden koneille
IHMISKUNNALLA on pulmallinen suhde robotteihin. On yhtäältä mukavaa, että ne voivat tehdä vaarallisia ja tylsiä töitä meidän puolestamme. Robotit eivät tarvitse lomia tai sairausvakuutuksia, ja esimerkiksi maatalouteen on vaikea löytää työntekijöitä korjaamaan satoa, joten robotit voivat työskennellä rinta rinnan (onko niillä rintaa?) ihmisten kanssa. Toisaalta robotisaatio tuntuu meistä kyselytutkimusten mukaan epämiellyttävältä – ja uhkaavalta.
Pew Research Centerin kyselyn mukaan 80 prosenttia yhdysvaltalaisista oli vuonna 2017 sitä mieltä, että robotit tekevät vuoteen 2050 mennessä suuren osan ihmisten nykyisistä töistä – ja noin 75 prosenttia uskoi sen heikentävän taloudellista oikeudenmukaisuutta. Kaikissa vastaajaryhmissä kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että automaatiosta on ollut työntekijöille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Nämä kyselyt toteutettiin ennen koronaviruspandemiaa, joka teki roboteista oivan keinon toteuttaa sosiaalista etäisyyttä ja välttää maskipakko.
Tämän numeron kansijuttua varten lähetimme David Berrebyn maailmalle tutustumaan robottien asemaan tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Hän totesi meidän olevan yhä vahvemmin näiden älykkäiden laitteiden varassa.
”Nyt robotit toimittavat ruokaa Englannin Milton Keynesissä, kantavat tarvikkeita sairaalassa Dallasissa, desinfioivat potilashuoneita Kiinassa ja Euroopassa ja kulkevat puistoissa Singaporessa nalkuttaen kävelijöille turvaväleistä”, Berreby kirjoittaa. Hän näki robottien kaivavan tuuliturbiinien perustuksia Coloradossa, leikkaavan salaattia Kaliforniassa ja jopa lausuvan uskonnollisia tekstejä Japanissa.
”On väistämätön tosiseikka, että koneet ja keinotekoiset olennot tulevat osaksi arkea”, sanoi Carnegie Mellon -yliopiston tekoälyrobottitutkija Manuela Veloso. ”Kun alkaa hyväksyä robotit ympärilleen kuin kolmanneksi lajiksi ihmisten ja lemmikkien rinnalle, niihin haluaa myös luoda suhteen.”
Vai kolmanneksi lajiksi? Berrebyn mukaan robotit eivät vielä yllä ihmisen tasolle monipuolisuudessa ja yllättävien tilanteiden hallinnassa, eikä niillä ole maalaisjärkeä – ja kaikkia näitä kykyjä vaaditaan päätoimittajalta.
Nähtäväksi jää, mitä lähivuosina tapahtuu, mutta sitä ennen haluan kiittää sinua henkilökohtaisesti siitä, että luet National Geographicia. ▢