ERIKA CUÉLLAR SOTO
Alkuperäiskansoja kannattaa auttaa suojelemaan maidensa ’taikaa’.
Kun bolivialainen suojelubiologi Erika Cuéllar Soto näki vuonna 1997 ensi kertaa auringon nousevan Gran Chacon ylle, hän tiesi olevansa erityisessä paikassa. ”Gran Chacossa on taikaa”, hän sanoo. ”Kun lähdin teltastani kävelylle, näin jälkiä kaikkialla.” Bolivian, Paraguayn, Argentiinan ja Brasilian rajaseudulla sijaitseva Gran Chacon alankometsä kuhisee elämää. Harvaan asuttu, puoliaavikkomainen seutu on pitkään ollut jaguaarien, vyötiäisten, muurahaiskarhujen ja laamansukuisten guanakojen suosiossa, mutta viime vuosikymmeninä laajoja alueita on tuhottu peltojen, laidunmaiden ja maakaasuntuotannon tieltä. Samalla alueen eläimistön tilanne on käynyt aiempaakin vaikeammaksi.
Suojellakseen Gran Chacoa Cuéllar on pestannut alkuperäisasukkaita ”ensibiologeiksi”, jotka toimivat kuin ekosysteemien ensihoitajina. Hänen kehittämänsä koulutusohjelma auttaa paikallisia kartuttamaan taitoja, joita ammattimaiset suojelubiologitkin hyödyntävät. ”Minusta se on ainoa keino saavuttaa pitkäkestoisia onnistumisia”, hän sanoo. Ensibiologit ansaitsevat elantonsa kestävällä tavalla ja auttavat samalla yhteisöjään ohjaamalla tulen käyttöä kulotuksessa, tarkkailemalla lajikirjoa ja luomalla guanakonsuojelualueita – ja opettamalla muita.
”Tiiviisti luonnon kanssa eläneiden ihmisten tietämys on katoamassa”, sanoo Cuéllar. ”Sellaista tietoa ei voi hankkia yliopistosta.” ▢