Esihistoriallisten patogeenien tutkija
Kun bioarkeologi Riaan Rifkin oli varhaisteini-ikäinen, hän kulutti kaikki lomansa rautakautisen kylän tutkimiseen lähellä kotiaan Pretorian pohjoispuolella Etelä-Afrikassa. Muinaisjäänteiden etsintä oli koukuttavaa, ja nykyisin hän etsii pienempiä esihistoriallisen elämän artefakteja: muinaisten patogeenien perimää.
”Kuvittele luolaelämää viisi, kymmenen tai sata tuhatta vuotta sitten”, hän sanoo. ”Ei silloin imuroitu tai luututtu. Kaikista aterioista, vieraista ja kaikesta, mitä luolassa tehtiin, jäi DNA-muruja luolan sedimentteihin.”
Maanviljelyn kehittymisen ja karjanpidon myötä tuhkarokko ja muut kulkutaudit alkoivat levitä yhteisöissä rautakaudella. Muita sairauksia, kuten hyttysten levittämää malariaa, esiintyi jo ennen kylien aikaa.
Muinaiset ihmiset oppivat torjumaan oman aikansa vitsauksia. Joskus 50 000 vuotta sitten luolissa nukuttiin aromaattisten heinien päällä, koska ne pitivät kirput ja punkit loitolla. Paimentolaiset taas oppivat siirtämään leiriään muutaman viikon välein, jolloin tauteja levittävät tuholaiset eivät ennättäneet asettua nurkkiin. Eteläisen Afrikan himbakansan naiset sivelevät iholleen edelleen perinteistä voin ja punaokran seosta, koska se sekä suojaa auringolta että torjuu hyönteisiä.
”Olemme selvittäneet eteläafrikkalaisten näytteiden pohjalta noin 2500 vuotta vanhojen bakteerien genomeja”, sanoo Rifkin. Vanhojen tautien alkuperän tutkiminen voi antaa osviittaa nykyisten tautien torjuntaan. ▢