TUOTTOISA KUOLEMA
KAIRON LÄHELTÄ LÖYTYNYT MUUMIOVERSTAS PALJASTAA PALSAMOIJIEN LIIKEMIESVAISTOT
LLöytö nousi otsikoihin ympäri maailmaa, kun se heinäkuussa 2018 julkistettiin: arkeologit olivat löytäneet muinaisen egyptiläisen ”hautaustoimiston” Niilin rannoilta parikymmentä kilometriä Kairosta etelään Sakkaran laajan nekropolin – kuolleiden kaupungin – hiekkojen uumenista.
Kahden seuraavan vuoden kuluessa näitä löytöjä on analysoitu perusteellisesti ja uusia tehty läheisestä hautojen täyttämästä kuilusta, ja näin on saatu kokoon huikea määrä tietoa kuolemaan liittyvästä liiketoiminnasta muinaisessa Egyptissä. Faraoiden maan arkeologiassa oli keskitytty vuosisatojen ajan kuninkaallisten hautojen kaiverrusten ja esineiden etsimiseen eikä niinkään egyptiläisten arkielämän yksityiskohtien selvittämiseen. Muumioverstaita toimi todennäköisesti kaikkien egyptiläisten nekropolien tienoilla, mutta aiemmissa kaivauksissa niille viitattiin kintaalla, kun edettiin kiireen vilkkaa kohti niiden alla lepääviä hautoja.
Tilanne on nyt muuttumassa, kun Sakkarasta nousee arkeologisia todisteita laajasta hautausteollisuudesta ja niitä dokumentoidaan ensi kertaa yksityiskohtaisesti.
”Löytämämme todisteet osoittavat, että palsamoijilla oli todella hyvät liikemiesvaistot”, sanoo saksalaisen Tübingenin yliopiston egyptologi Ramadan Hussein. ”He osasivat tarjota monenlaisia vaihtoehtoja.”
Jos omaisilla ei ollut varaa ökytason kuolinnaamioon, jossa oli kulta ja hopeaupotuksia, saattoi sen tilalle harkita ”valkoista, kullattua kipsinaamiota”, Hussein sanoo.
Eikö raha riitä loistokkaaseen, egyptiläiseen alabasteriruukkuun? Entä jos säilöisitkin rakkaasi sisuskalut kauniiseen, maalauksin koristeltuun savivaihtoehtoon?
”Olemme kyllä lukeneet näistä asioista [muinaisista] teksteistä, mutta nyt saamme niiden tueksi todisteita kuolemaan liittyvästä liiketoiminnasta”, Hussein sanoo.”
HUSSEIN ALKOI ETSIÄ vuoden 600 eaa. tienoilla kaivettuja hautoja Sakkarasta vuonna 2016. Nuo syvälle yltävät hautakuilut eivät olleet juuri kiinnostaneet aiempia egyptologeja, jotka keskittyivät usein vanhemmilta kausilta peräisin oleviin hautoihin. Husseinin ryhmän työstä kerrotaan National Geographicin tuoreessa neliosaisessa sarjassa Muumioiden valtakunta. Ryhmä koetti onneaan alueella, jota oli viimeksi tutkittu 1800luvun lopulla, ja löysi sieltä peruskallioon kaivetun kuilun täynnä hiekkaa ja irtoainesta.
Poistettuaan nelisenkymmentä tonnia hiekkaa arkeologit saavuttivat 12-metrisen kuilun pohjan ja löysivät sieltä tilavan, korkean kammion. Sekin oli täynnä hiekkaa ja kiviä, jotka oli poistettava. Maamassojen joukossa oli tuhansia ruukunsirpaleita, jotka piti dokumentoida ja konservoida huolella. Työläisiin kaivauksiin kului useita kuukausia.
Kun kammio oli viimein saatu tyhjennettyä, ryhmä yllättyi todetessaan, ettei paikka ollut hauta ensinkään. Tilan yhdelle seinustalle peruskallioon oli hakattu korotettu, pöytämäinen alue ja matalat urat. Yhdessä nurkassa oli tynnyrin kokoinen astia täynnä hiiltä, tuhkaa ja tummaa hiekkaa. Vanhempi tunneli, joka kuului Sakkaran alla risteilevään tunneliverkostoon, toi tilaan raikasta ilmaa.
Näiden viitteiden perusteella Hussein arveli kammion olleen muumioverstas, jossa oli teollisen mittakaavan suitsukepoltin, valutusuomat ruumiinnesteitä varten ja tuuletus.
”Jos poistaa sisäelimiä, ilmanvaihdon on syytä olla kunnossa hyönteisten häätämiseksi”, Hussein sanoo. ”Ruumiiden kanssa työskennellessä ilman on vaihduttava kaiken aikaa.”
Viimeksi kuluneen vuoden aikana ruukkuasiantuntijoiden onnistui yhdistää keramiikan
kappaleet ja rekonstruoida satoja pieniä astioita ja ruukkuja, jotka kaikki oli koristeltu leimalla.
”Jokaisessa kupissa ja astiassa luki, mitä siinä oli sisällä” ja missä vaiheessa palsamointiprosessia sitä käytettiin, Hussein sanoo. ”Ohjeet on kirjoitettu suoraan esineisiin.”
LÖYTÖ ON OLLUT suoranainen aarre tutkijoille, jotka paneutuvat vanhan Egyptin hautaustapoihin, koska se avaa ainutlaatuisen näkymän muumioimisen pyhiin riitteihin – ja karuun todellisuuteen.
Monimutkaista prosessia on dokumentoitu muinaisissa lähteissä kattavasti ja sitä on kuvattu jopa hautojen seinätaiteessakin, mutta arkeologisia todisteita on ollut vaikea löytää.
”Vain hyvin harvassa prosessille pyhitetyssä paikassa on tehty kunnollisia kaivauksia”, sanoo Leipzigin yliopiston Egyptiläisen museon kuraattori Dietrich Raue. ”Siksi tiedoissamme on sillä kohdalla iso aukko.”
Sakkaran löydöt auttavat täyttämään tuota tyhjiötä, sanoo Hussein: ”Nyt voimme ensi kertaa puhua palsamoinnin arkeologiasta.”
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ruumiin piti säilyä ehjänä, jotta se voisi majoittaa sielun tuonpuoleisessa. Siksi palsamointi oli yhdistelmä pyhää riittiä ja lääketieteellistä toimenpidettä. Tarkkaan määrätyssä rituaalissa suoritettiin tiettyjä riittejä ja rukoiltiin kunakin niistä 70 päivästä, minkä vainajan muuttaminen muumioksi kesti.
Ensin sisäelimet poistettiin ja laitettiin niin kutsuttuihin kanooppiastioihin. Sen jälkeen ruumis kuivattiin esimerkiksi natronilla tai muilla erikoissuoloilla. Sitten vainaja voideltiin tuoksuvilla öljyillä ja käärittiin pellavakankaaseen, jonka poimuihin pistettiin amuletteja ja loitsuja. Lopuksi muumio laskettiin lepäämään hautaan, ja sen seuraksi laitettiin tuonpuoleisessa tarvittavia tavaroita omaisten varallisuuden mukaan.
Faraoiden huimaavan korkeat pyramidit ja Tutankhamenin maailmankuulun haudan kultainen kiilto ovat tuttuja esimerkkejä siitä, kuinka paljon rikkaimmat egyptiläiset olivat valmiita panostamaan ikuiseen elämään. ”Se oli valtava toimiala”, Hussein sanoo.
Muumion matka ei kuitenkaan päättynyt palsamointiin ja hautaamiseen – kuten ei tulovirtakaan. Egyptiläiset palsamoijat toimivat pappeina ja hautausurakoitsijoina mutta myös kiinteistökauppiaina.
FARAOITA JA EGYPTIN ELIITTIÄ muumioitiin ja haudattiin koristeellisissa arkuissa tilaviin kammioihin, jotka pursusivat esineistöä, mutta Husseinin tutkimus on osoittanut, että muinaiset hautausurakoitsijat tarjosivat palvelupaketteja monenlaisille budjeteille. Nykyisen bisneslatinan mukaan he sovelsivat vertikaalista integraatiota ja tarjosivat kaikkea mahdollista ruumiiden käsittelystä ja hautaamisesta aina vainajien sieluista huolehtimiseen – toki palkkiota vastaan.
Vain muutaman askeleen päästä Sakkaran muumioverstaasta löytyi toinen kuilu, joka johti kuuden haudan kokonaisuuteen. Niiden sisällä lepäsi yli 50 muumiota.
Kuilun pohjalla 30 metrin syvyydessä olevat haudat olivat erityisen koristeellisia ja myöskin kaikkein kalleimpia, sillä ne sijaitsivat lähimpänä tuonpuoleista. Yksi pohjan vainajista lepäsi lähes seitsemän tonnin painoisessa kalkkikivisarkofagissa. Läheisessä kammiossa oli nainen, jonka kasvoja peitti hopeasta ja kullasta valmistettu naamio: sellaista ei ollut löydetty Egyptistä yli puoleen vuosisataan.
Hautaryhmässä makasi myös keski- ja työväenluokkaisia egyptiläisiä koruttomissa puuarkuissa tai vain hiekkaan kaivetuissa kuopissa pellavaan käärittyinä.
Ramadan Hussein on onnistunut selvittämään 3D-kartoitustyökalujen avulla hautojen järjestyksen. Hänen havaintonsa vahvistavat Sakkarasta yli sata vuotta sitten löydettyjen papyrusten sisältämät tiedot, joiden mukaan palsamoijat olivat pakanneet kymmeniä ruumiita yhteen kuiluun ja veloittaneet sitten palvelumaksuja tai hyväksyneet maapalstoja maksuksi kunkin muumion hengellisestä ylläpidosta.
Muinaisessa Egyptissä oli kokonainen pappisluokka, joka huolehti vainajien henkien
hyvinvoinnista. Heidän työnkuvaansa kuului hautojen ylläpito ja rukoileminen niissä lepäävien vainajien puolesta. Joillakin heistä oli vastuullaan kymmeniä hautoja, joista kuhunkin oli pakattu satoja muumioita.
”Ihmisten oli tuotava viikoittain uhreja, jotta vainajat pysyisivät elossa”, sanoo Leidenin yliopistossa työskentelevä egyptologi Koen Donker van Heel, joka on tutkinut vuosien ajan pappien ja omaisten välisiä sopimuksia. ”Kuolleet tietävät rahaa. Siinä se.”
Arkeologiset todisteet vahvistavat nyt ensi kertaa sen, mitä tähän mennessä on kaiverrusten ja vuosituhansien takaisten juridisten asiakirjojen perusteella vasta ounasteltu. Tällaiset oivallukset tekevät Sakkaran kaivauksista erityisen tärkeitä. Ne ovat osa egyptologian muutosta, jossa tutkijat etsivät entistä kiivaammin yksityiskohtia tavallisten egyptiläisten elämästä eivätkä keskity vain kaikkein hienoimpiin hautoihin.
”Ramadan löytää paljon sellaista tietoa, joka takavuosina yksinkertaisesti hävisi”, sanoo Leipzigin kuraattori Raue. ”Maan pinnalla oli kokonainen infrastruktuuri, joka poistettiin noin vain sitä dokumentoimatta.”
Tulevaisuudessa voidaan siis tehdä lisää vastaavia löytöjä, jos niitä vain maltetaan etsiä. Paneutuessaan vanhoihin kaivausraportteihin Hussein tajusi, että muumioverstaaseen johtava kuilu oli vain alle metrin päässä paikasta, jossa ranskalaiset ja egyptiläiset kaivaustyöntekijät lopettivat etsintänsä vuonna 1899. Kammio sisältöineen oli peittynyt hiekkaan, jonka he olivat häthätää lapioineet sivuun.
”Ehkä meidän kannattaisi palata paikkoihin, joita tutkittiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, ja aloittaa uudet kaivaukset”, Hussein sanoo. ▢
’IHMISTEN OLI TUOTAVA VIIKOITTAIN UHREJA, JOTTA VAINAJAT PYSYISIVÄT ELOSSA.’ EGYPTOLOGI KOEN DONKER VAN HEELIN KOMMENTTI SOPIMUKSISTA, JOITA VAINAJIEN OMAISET SOLMIVAT HUOLEHTIAKSEEN RAKKAISTAAN MYÖS TUONPUOLEISESSA